Maanantaina 20.4.2015 on niille suuri pettymys jotka eivät tulleet valituiksi kansanedustajiksi. Elämä on raakaa. Ei suuret mainoksetkaan tuottaneet iloa vaan pettymyksen loppujen lopuksi.
Toivottavasti kukaan rannalle jääneistä ei menetä mielenrauhaansa.
Tässä on hyvä puoli, että kukin on itse lähtenyt onneansa kokeilemaan.
Itse jouduin huhtikuussa 1979 sotatantereelle. Aikaa vierähtänyt jo 36 vuotta. Itse sodan uhriksi jouduin 3.5.1979. Sotamuistoja ja kokemuksia minulla on jopa toisille jakaa.
Uskallan väittää ettei kukaan edokkaista haavoitu niin paljon kuin itse sain sodasta ikimuistoisen sairauden polyneuropatian.
Muistutan 1980 vuoden jälkeen kansanedustajista ei ole ollut apua ja ennen muuta heiltä puuttui rohkeus auttaa sotauhria. Heidän olisi pitänyt käydä "härkää" sarvista kiinni ja nujertaa ennen muuta KRP ja myös ylemmät lain vartijat törkeän rikoksen suojelusta. Tämä on tosi, että kelvottomia kansanedustajia ovat olleet 1980 vuoden jälkeen.
Lisäksi on yhä tutkimatta tekemäni rikosilmoitus Jämsän poliisista, että oliko syyllistynyt tahalliseen virkarikokseen, kun ei lähtenyt suorittamaan esitutkintaa selvissä väärissä valoista.
Vanhentumisaikaa on yhä jäljellä yli kaksi vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti