TEKEMÄNI KOLME RIKOSILMOITUSTA PELTOVUORESTA 1985.

Rikosilmoituksillani koitin kepillä "jäätä" niin kuin sanonta on ollut. Kirjoitin, että lääkärit lahjoivat Peltovuoren suorittamaan rikollisen tutkinnan.
Toisessa yhteydessä toin esiin KRP:n Jyväskylän päälikön rikosylikomisario Seppo Pietikäisen antamasta lausunnosta KRP:n poliisineuvos Toivo Laento, jossa Pietikäinen toteaa: "Tehty ilmoitus ei anna mielestäni aihetta enempään".

Ilmeisesti tekemäni kolme saman sisältöistä rikosilmoitusta Peltovuoresta, että lääkärit ovat lahjoneet hänet. Näin ollen epäilen Pietikäisen tienneen asiasta jotain ja päällikkönä ei halunnut puuttua kuin kirjelmässään 20.8.1985 toteaa.

Peltovuorelle tuli hätä tekemistäni rikosilmoituksista. Avuksi sai KRP:n RIKOSLABORATORION.
20.9.1985 Tutkimuksen pyytäjä Keskusrikospoliisi Keski-Suomen lääninosasto.
OTE:" Lausunto  1. Alkuperäiseen koneella kirjoitettuun leikkauskertomukseen on kysymyksessä olevan instrumentin nimi alunperin kirjoitettu muotoon peanch. Tämä muoto on muutettu muodoksi pean peittämällä valkoisella korjausvärillä sen kaksi viimeistä kirjainta".

Tutkittavana on ollut leikkauskertomuksen väärennös. Alkuperäisestä leikkauskertomuksesta on otettu jäljennös. Tällöin jäljennöksessä ei näkynyt ch- kirjaimia ensinkään. Jäljennökseen oli koneella kirjoitettu  pean-sanojen
jälkeen ch-kirjaimet. Kirjoitetut ch-kirjaimet oli peitetty valkoisella korjausmaalilla.

Kyseistä väärennöstä Peltovuori esitti minulle alkuperäisenä leikkauskertomuksena. Olinhan itse nähnyt alkuperäisen leikkauskertomuksen väärennöksen 26.1.1983 Jämsän aluesairaalan arkistossa käytyäni tarkastamassa potilasasiakirjojani. Tarkastukseen antoi aihetta eräs sairaanhoitajan vihjailu tätä ennen.

Tämä on totta. Kyseinen väärennös ei pidä yhtä minkä yksityisetsivä otti jäljennöksestä mikroskoopikuvat 1984. Kuvissa näkyi selvästi se. että koko pihdin nimi oli ensin peitetty ns. vähän heikosti valkoisella korjausmaalilla. Tämän jälkeen oli päälle kirjoitettu pean-niminen instrumentti.

Alkuperäisessä leikkauskertomuksessa oli alkuperäisen poistetun crileä -nimisen pihdin nimi kokonaan peitetty valkoisella korjausmaalilla. Toisella kerralla minun mukana oli todistajana näkemässä Pauli Sulola 1.11.19894 alkuperäisen leikkauskertomuksen väärennöksen. Yhdessä katsoimme väärennöstä valoa vasten Jämsän aluesairaalan arkistossa. Tämä on totuus.

Sitä en tiedä kuka on ottanut jäljennöksen ja koneella kirjoittanut puuttuvien kirjainten kohdalle ch-kirjaimet?  Poistetussa pihdin nimessä on kaksi kirjainta enemmän ja tästä johtuen ovat joutuneet ch- kirjaimet lisäämään jäljennökseen.

27.12.1985 Rikoslaboratorion lausunnon lopuksi todetaan:" Kynän jättämiä hiukkasia ei voitu varmuudella osoittaa olevan valokopiokoneen väriaineen. ts. kopioitujen kirjainten päällä, mutta se, että ne sijaitsevat juuri näiden kirjainten kohdalla, viittaa vahvasti siihen, että ne on tehty valokopion  ottamisen jälkeen".

On päivän selvä se, että tutkimus suoritettu Peltovuorta suosivaksi. Olen jatkuvasti kertonut etten yhtään luota KRP:n.

Yksityisetsivä Jussi Kakon ottamissa mikroskooppikuvissa ei näkynyt jälkeäkää lyijykynän jättämistä jäljistä.
Jos olisi ollut lyijykynän jälkiä leikkauskertomuksesta otetussa jäljennöksessä kyllä ne olisimme ilman muuta nähneet. Meitä oli yhteensä 5 - 6 henkilöä tarkastamassa jäljennöstä ja yksikään meistä ei nähnyt jälkiä.

15.2.1984 jäljennöstä tutkimme, joka oli otettu nimenomaan alkuperäisestä leikkauskertomuksen väärennöksestä.

21.1.1986  Jyväskylän raastuvanoikeudessa juttua käsiteltiin kolmannen kerran. Värynen kuultiin oikeudessa toisen kerran todistajana.OTE:"Hän oli aivan varma siitä, että poliisin näyttämät pihdit eivät olleet ne, mitkä olivat löytyneet leikkaushaavasta. Todistajan mielestä myös hänelle näytetyt valokuvat osoittavat toisia pihtejä".

Väyrynen kertonut totuuden pihdistä ja valokuvista.

14.4.1986 oikeus käsitteli selvää rikosjuttua neljännen kerran. Tällä kertaa Jämsäläiset Raevaara, Jokinen, Koskinen ja Kosonen todistivat vastoin parempaa tietoansa toisin, siis syyllistyivät vääriin valoihin.

26.5.1986 oikeus teki päätöksen törkeitten petosjutun suojelijoitten hyödyksi.

30.5.1986 Sisäasiainministeriö Poliisiosasto lähettämässä kirjeessä lopuksi toteavat:"Siltä osin kun tutkimuksissa on todettu Kaipomäen, Virtasen ja Kakon menettely Vaasan hovioikeuteen toimitettujen valokuvien ja valojäljennöksen osalta, sisäasiainministeriö saattaa asian asiaomaisen virallisen syyttäjän harkittavaksi".
Poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen
Ylitarkastaja Pertti Luntiala.

8.5.1986. Todistajana kuultu yksityisetsivä Jussi Kakko:Kertonut:"helmikuun puolessa välissä 1985 Reino Virtasen veli Hannu oli ottanut kuulusteltavaan yhteyttä". Kyseessä oli 15.2.1984.

Huomautan sen, että menetin luottamuksen Jussi Kakkoon 1984 vuoden lopulla. Ilmeisesti joutui jättämään valituksen hovioikeuden päätöksestä KKO myöhästyneenä. Epäilenkin sitä, että Kakkoa on ehkä "kiristetty, uhkailtu" jättämään valitus myöhästyneenä.
1985 vuonna en ollut tekemisissä Kakon kanssa luottamuksensa menettäneenä.

Kakko ei ole kertonut kuulustelussa kuin asia todellisuudessa oli tuona päivänä eli 15.2.1984.
Leikkauskertomuksen jäljennös oli esillä. Jäljennös oli ottettu alkuperäisestä leikkauskertomuksesta. Alkuperäisen leikkauskertomuksen näin ensimmäisen kerran 26.1.1983 Jämsän aluesairaalan arkistossa, jossa oli poistetun pihdin nimi peitetty valkoisella korjausmaalilla ja tämän jälkeen oli päälle kirjoitettu pean-nimi. Jokaisen pihdin nimen jälestä puuttui kaksi kirjainta. Poistetussa pihdin nimessä oli kaksi kirjanta enemmän.

Esillä meillä oli jäljennös, jota tutki Kakko ja Veljeni. Paljain silmin eivät nähneet sen kummempaa, että pean sanan jälkeen puuttui kaksi kirjainta.

Kiikarilla väärin päin katsoivat leikkauskertomuksesta otettua jäljennöstä.
Kakko totesi:"ompa sattunut jäljennöksen ottajalle pieni työtapaturma, kun on mennyt ottamaan tarkan kopion".
Kakko ja veljeni totesivat, että selvästi  pean- sanan takaa näkyi kirjoituskoneen painamia kirjainten jälkiä. Eli p-kirjaimen takana C-kirjain ja e - kirjaimen takaa r-kirjaimen ja a- kirjaimen takana näkyi i-kirjaimen  painautumia.

Kakko otti mukaansa kyseisen jäljennöksen ja yrittää ottaa siitä mikroskoopikuvat, että tuleeko näkyviin alkuperäisen pihdin nimestä alkukirjaimet?

29.2.1984 Kakko tuli luokseni ja kertoi, että " olivat useamman miehen kanssa katsoneet jäljennöstä ja todenneet, että pean-nimen takana Cril- kirjainten jäänteitä näkyi". Mikroskoopikuvat eivät olleet vielä valmistuneet.

14.3.1984 Kakko tuli luokseni 19.20 ja hänellä oli mukana mikroskooppikuvat. Kuvissa näkyi selvästi se, että poistetun pihdin nimi crileä oli peitetty ja päälle kirjoitettu vaihetun pihdin nimi pean.

Kakko toimitti tämän jälkeen kuvat todisteeksi Vaasan hovioikeuteen.

9.5.1986 Todistajana kuultu komisario Raimo Peltovuori.OTE:"Koska Virtanen oli siis jo tällöin väittänyt että suonipuristimet oli elimistöstä poistamisen jälkeen vaihettu oli kuulusteltava esittänyt sairakertomuksen Reino Virtasen silloiselle asianajajalle Tapani Kaipomäelle. Tämä näyttäminen oli osaltaan johtunut siitä, että sairaskertomuksen kirjoittamisvaiheessa oli sana pean alunperin kirjoitettu muotoon peanch, josta sanan loppuosa oli sittemmin korjattu peittämällä se ns. korjauslakalla.

Kuulusteltava siis esittäissä asiakirjaa asianajaja Kaipomäelle oli tämä katsonut asiakirjaa muun muassa valoa vasten ja todennut, että asia on tältä osin täysin selvä".

Todistaja kertonut väärennetystä leikkaukertomuksen jäljennöksestä, johon oli yhtynyt myös Tapani Kaipomäki. Ilmeisesti Peltovuori tiennyt, että hänen hallussa oleva jäljennös on otettu alkuperäisestä leikkauskertomuksesta ja jäljennökseen lisätty puuttuvat kirjaimet ch ja nämä peitetty korjauslakalla piiloon.

Kuulusteltava:"Mitään merkkejä crile sanaan liittyvistä kirjaimista kuulusteltava ei ollut kuten sanottu havainnut, huolimatta siitä että hän oli tarkastanut sairaskertomuksessa olleita pean sanoja ja niiden kirjoitustapaa mikroskoopilla. Eli kuulusteltavan havainnot olivat olleet samanlaiset kuin mitä Terhi Järvinen oli kuulustelukertomuksessaan pean sanojen kirjoittamisesta kertonut".

On ymmärettävää, ettei Peltovuoren hallussa olevassa  näkynyt konekirjoittimen kirjainten jälkiä, siis jäljennöksessä. Peltovuori lopetti tutkimuksensa 1983 ja jäljennös, jonka sain alkuperäisestä leikkauskertomuksesta Kaipomäen pyynnöstä 1983 helmikuussa. Jäljennös oli Kaipomäen hallussa siihen asti, kun hän palautti kyseisen jäljennöksen.

14.5.1986 Kuulusteltu Tapani Kaipomäki todistajana.Kertonut:"näiden joukossa oli muun muassa ollut valojäljennös Virtasen leikkauskertomuksesta. .. hän oli tätä asiakirjaa tutkiessaan jossakin vaiheessa lyijykynällä, jonkun pean sanan päälle kirjoittanut joko koko sanan crile taikka sitten vain sanan alkukirjaimet cri."

On vakavasti otettava huomioon ja ns. vahvasti epäillen sitä, että Peltovuori on ensin todisteena käyttänyt jäljennöstä josta oli peanch  sanojen jälkeen peitetty ch kirjaimet. En vieläkään usko todeksi sitä, että Terhi Järvinen olisi mennyt peittämään ch -kirjaimia, koska hän mitä ilmeisemmin oli tietoinen tästä, että kysymyksessä on väärennetty asiakirja.

Järvinen itse oli alkuperäisen leikkauskertomuksen  nauhalta purkanut sairaskertomuksen eli leikkauskertomuksen.Järvinen oli kirjoittanut oikein poistetun pihdin nimen. Crileä,  Crileä, Crileä`stä ja Ctileä.

Mistä yksityisetsivä Jussi Kakko otti mikroskooppikuvat, niisä ei ollut merkkikään Kaipomäen selittelystä lyijykynällä tekemistään kirjaimista.

Syyllisiä tähän sotkuun epäilen sotkeutuneen Peltovuoren. Kaipomäen ja lisäksi myöhemmin Kakonkin.

Lisäksi sotkuun epäilen myös liittyneen KRP:n rikoslaboratorion.

Joka tapauksessa minut tuomittiin sakkoihin , 70 päivän sakkoon. Helsingin rastuvassa. Kävin jälkeen päin tarkastamassa esillä olevaa jäljennöstä, johon oli lyijykynällä tehty kirjaimet. mutta Helsingin hovioikeudessa olevista asiakirjoista sitä ei löytynyt. Olenkin tullut siihen epäilykseen, että ilmeisesti väärennöksen ovat joutuneet hävittämään.

Tästä syystä yhä enemmän ole epäillyt komisario Raimo Peltovuorta törkeän petosjutun suojelemisessa kahta enemmän.

Samalla olen menettänyt luottamuksen KRP:n tutkijoihin ja sen tukijoihin vuodesta 1983 jälkeen. Tämän kerron avoimesti lukijoilleni, että en todellisuudessa voi missään tilanteessa enää luottaa KESKUSRIKOSPOLIISEIHIN.

"SOTAJATKUU" VASTAPUOLEN SELITTELYT LAAJENEVAT.

Jatkuvasti olen lähettänyt "tiedustelujani" eli selvitys pyyntöjä, rikosilmoituksia ym.
20.6.1985 Lääkintöhallitus vastasi minun kahteen eri kirjeeseeni .Osastopäällikkö Paula Kokkonen Tp.lääkintölakimies Liisa Jauhiainen.

OTE:" Lääkintöhallituksen käsityksen mukaan lomaketta koskeva kirjeenvaihto on johtunut väärinkäsityksestä".
Osastopäällikkö Paula Kokkonen  Tp.lääkintölakimies Liisa Jauhiainen.

2.3.82 Allan Särkilahden lähettämä instrumenttien seurantalomake lääkintöhallitukselle. Seurantalomake oli väärennetty ja kyseiseen lomakkeeseen perustuu lääkintöhallituksen tekemä päätös 17.6.1982.
Lääkintöhallitukselle selvisi helmikuussa 1983, että Särkilahti oli antanut eli valmistanut väärän asiakirjan johon heidän päätöksensä perustuu.
Lääkintöhallitukselle ei jäänyt muuta kuin kuin tarttua jäljelle jääneeseen "oljenkortteeseen".  Muuttamalla nimitystä instrumenttien seurantalomakkeesta väärennettyyn tarvikkeiden tarkistuslomakkeeseen.
Lääkintöhallituksen  selitys onkin ihme kumma on johtunut väärinkäsityksestä.Näin  meitä rikosten uhreja kohdellaan lääkintöhallituksen taholta, kun pitää suojella törkeätä petosjuttua.

22.7.1985 kirjeeseeni vastasi Sosiaali ja terveysministeri Eeva Kuuskoski-Vikatmaa.
"Kiitoksia kirjeestänne, joka koski väittämäänne leikkauskertomuksenne väärentämistä. Koska en voi ottaa asiaan kantaa ilman tarkempia tutkimuksia, olen lähettänyt kirjeenne lääkintöhallitukseen tarkemmin selvitettäväksi. Tämän selvityksen jälkeen, joka kestänee asiaruuhkan vuoksi joitakin kuukausia, ministeriöstämme lähetetään Teille tarkempi vastaus".

On selvää se, että ministeri joutui kääntymään lääkintöhallituksen puoleen ettei vaan tulisi ristiriitaisia päätöksiä annettua uhrille.

27.8.1985 Sisäasiainministeriö Poliisiosasto vastasi lähettämääni kirjeeseeni.
"Sisäasiainministeriö ilmoittaa lähettäneensä viitekohdassa mainitun kirjeenne edelleen Keski-Suomen lääninhallitukselle tiedoksi ja toimenpiteitä varten".
Toimistopäällikkö Poliisiylitarkastaja Raimo Turkki
Ylitarkastaja Matti Bäckman.

KRP:n Keski-Suomen päällikkö rikosylikomisario Seppo Pietikäinen antoi lausuntonsa 20.8.1985 Poliisineuvos Toivo Laento KRP:lle Helsinki.
Asia Reino Virtasen rikosilmoitus.
"Salaojaurakoitsija Reino Virtasta asianomistajana koskevan jutun N:o 13/83 tutkinnan olen seurannut ja valvonut vuonna 1983. Komisario Raimo Peltovuoren suorittama tutkinta on asianmukainen, häntä ei ole lahjottu, eikä tutkimus ole rikollinen.

Virtanen on käynnistänyt laajan rikosilmoitusten, tutkintapyyntöjen, kanteluiden ym. lähettämisen kaikille mahdollisille tahoille. Nyt tehty ilmoitus komisario Peltovuorta kohtaan ei ole ensimmäinen.

Nyt Virtasen uutena todistusaineistona esittämillä mikroskooppikuvilla sairaskertomuksesta ei ole varsinaisessa asiassa oleellista merkitystä. Sairaskertomuksen korjaukset on selvitetty poliisikuulusteluissa. Virtasen vatsaan jääneiden instrumenttien laatu on selvitetty muutoin luotettavasti.

Vaikka Virtanen näyttää niin vakaasti uskovankin, eivät kaikki Virtasen kanssa asioimaan joutuneet lääkärit, sairaanhoitajat, tuomarit, syyttäjät, poliisit ym. ole liittoutuneet po. asiassa rikolliseen toimintaan häntä vastaan.

Tehty ilmoitus ei anna mielestäni aihetta enempään".
Rikosylikomisari Seppo Pietikäinen.

Muistutan Pietikäisen kanssa käymästäni puhelikeskustelusta 23.5.1983.
Lisäksi 1.7.1983 puhelinkeskustelusta Pietikäisen kanssa. Hän totesi:" kuulustelut on kuulusteltu ja ovat enää puhtaaksi kirjoittamista vaille. Kun Peltovuori tulee kesälomalta niin hän ne kirjoittaa puhtaaksi, joten tässä menee vielä muutama viikko". Pietikäinen jatkoi" tässä jutussasi on muutakin mätää".

Peltovuoren suorittamassa poliisitutkintapöytäkirjan mukaan oli kuulusteltu
Herranen Eljas Karstulasta 14.6.83, Särkilahti Allan 22.6.83, Lassilan 22.6.83, Melin John 23.6.83, Kalliolinna Kaija  23.6.83.
Kyseiset henkilöt oli kuulusteltu kesäkuussa ja näin ollen ketään muita henkilöitä ei oltu vielä kuulusteltu kesäkuussa. Hupaisanta on se kun minua ei oltu vielä kuultu ensinkään asianomistajana.
Ilmeisesti 13.6.83 Peltovuori sanonut Pietikäiselle, että hän lähtee tänään kuulustelemaan Virtasen asianomistajana. Pietikäinen oli tullut kesälomalta niin kuin olen kertonut, että hänet hyllytettiin ja laitettiin kahdeksi viikoksi kesälomalle. Pietikäisen kesäloman piti alkaa heinäkuun alusta, viisiviikkoa.

Kysynkin, miten Pietikäinen on valvonut Peltovuoren tutkimuksia? Ensinnä hän ei ollut tietoinen siitä, että minua ei oltu kuulusteltu kesäkuussa asianomistajana.
Toiseksi Pietikäinen oli itse kesälomalla, kun Peltovuori aloitti kuuluisan asejutun. Peltovuori kuulusteli minut 10.8.83 asianomistajana.
Pietikäiselle soitin 25.8.83 klo 20.00. Puhelimeen vastasi hänen poikansa. Kysyin puhelimeen hänen isäänsä. Poika vastasi"ei ole kotona, hän on kesälomalla ja kesämökillä Pielavedellä." Kysyin pojalta, milloin isänne on ollut tänä kesänä kesälomalla? Poika vastasi "kesäkuun alussa kaksi viikkoa ja hän on nyt ollut kolme viikkoa ja tämä viikko on viimeinen lomaviikko".

Minä sain Peltovuoren tekemän tai paremminkin kootun poliisitutkintapöytäkirjan perjantaina 26.8.1983. Kysynkin miten Pietikäinen on seurannut ja valvonut Peltovuoren tutkintaa?

Todellisuudessa Pietikäinen on salannut, että hän ei ole voinut valvoa Peltovuoren tutkintaa kesälomiensa takia, kun on viettänyt loma-aikansa Pielavedellä kesämökillä.

Ilmeisesti Pietikäisen piti päällikkönä suojella alaistaan ja "pelon" alla suojella itseänsä KRP:n pääliköltä Toivo Laennolta. Epäilen sitä, että Laento ei ollut vielä tietoinen Matti Tenhusen töistä.

Pietikäinen tuo esiin mikroskooppikuvat, joten hän ollut tietoinen tuossa vaiheessa, että Peltovuoren tutkinta on suoritettu törkeän puolueellisesti.

5.11.1985 Valtioneuvoston oikeuskansleri antoi vastauksen varatuomari Järvisen jättämään tutkintapyyntöön.
OTE:" Kertyneistä asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan katson, että aikanaan suoritettu poliisitutkinta hoitovirhettä koskevassa asiassa on ollut asianmukainen ja riittävänlaajuinen. Se on täyttänyt ne vaatimukset, joita sittemmin asiassa tuomittujen henkilöiden syytteeseen asettaminen on edellyttänyt".
Oikeuskansleri Kai Korte
Vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Marja-Leena Arjola.

Ei enää jäänyt mikään epäselväksi, etteikö Korte ja Arjola ovat yhdessä suojelemassa törkeätä petosjuttua. Huomautan, en ole vaatinut leikkausryhmää syytteeseen, koska pihdin jääminen vatsaonteloon oli inhimmillinen vahinko.
Kanteluni 1983 ja tämänkin jälkeen lähettämäni kirjeet ovat koskeneet potilasasiakirjojeni väärentämisiä ja pihdin vaihtamista syöpymättömään pihtin. Peltovuoren tutkinta oli erittäin pinnallisesti suoritettu siten, että  Särkilahti, Melin ja Kalliolinna saivat sakot pihdin jäämisestä.

Korte ja Arjola tyytyivät tähän, koska siinä täyttyi vain rikoslain kohdat, mutta eivät puuttuneet asiakirjojen väärentämisiin. Katson heidänkin ryhtyneen "takuumiehiksi" törkeän petosjutun "suojelukuntaan".

25.11.1985 Olimme toisen kerran Jyväskylän raastuvanoikeudessa. Tällöin kuultiin ensimmäistä kertaa silminnäkijä todistajaa anestesialääkäri Juhani Väyrystä todistajana. Väyrynen oli pihdin poistoa seuraamassa lääkärinä 12.12.1979. Ote pöytäkirjasta:"  Leikkaus oli sujunut normaalisti. Instrumentti, joka löytynyt kantajan aikaisemmasta leikkaushaavasta, oli ollut pahasti syöpynyt ja jostakin kohdasta miltei poikki".

Muistutan, että Peltovuori ei käynyt kuulustelemassa lääkäri Väyrystä ensinkään. Joten tältäkin osin Kortteen päätöstä on erittäin vakavasti  otettava huomioon, että silminnäkijä lääkäri on tietoisesti jätetty kuulustelematta. Sen Korte kyllä päätöksessä mainitsi, että pihdin poistanutta lääkäriä ei ole voitu kuulla, kun hän oli kuollut. Mutta jätti Väyrysen täysin sivuun, että häntä ei olisikaan olemassa.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen puoleen yhä käännyin kirjeilläni 22.9 ja  8.10.1985.
4.12.1985 vastasi minulle ja totesi:" kirjoituksenne ei anna puoleltani aihetta enempään".
Kirjoituksenne liitteet palautetaan ohessa.
Apulaisoikeusasiamies Klas G.  Ivars
Vt. nuorempi oikeusasiamiehensihteeri Lea Haapkylä.

27.11.1985 Tein tutkintapyynnös poliisiylitarkasta Pertti Virolaiselle, että määräisi KRP:n kuulustelemaan Väyrysen.
16.12.1985  KRP kävi Juhani Väyrysen kuulustelemassa todistajana. Kuulustelija oli Reima Kivinen KRP:sta.
Otteita kuulustelusta:"Tämän jälkeen kuulusteltavalle esitettiin poliisin huostassa olevia rikkonaisia pean-instrumenttejä, kertoi kuulusteltava, että kyseessä ei ole varmasti ne instrumentit, jotka leikkauksella poistettiin Reino Virtaselta Jämsässä jokimaan aluesairaalassa.

Nyt näytetyt puristimet ovat syöpymättömät, kun sitä vastoin leikkauksella poistetut olivat pahasti syöpyneet, jopa niin paljon, että siitä ei oltu uskallettu potilaalle eli Virtaselle ilmoittaa.

Käsityksenään kuulusteltava kertoi, että puristimet ovat jossakin vaiheessa vaihdettu, eikä nyt kuulusteltavalle näytetyt puristimet ole samat, jotka leikkauksella Virtaselta poistettiin. Poistetut puristimet olivat pahasti kauttaaltaan syöpyneet".

Näin kertoi vakaumuksellinen lääkäri kuulustelussa. Ilmeisesti oli Peltovuori saanut ohjeet, ettei saa käydä Väyrystä kuulustelemassa. Näin ollen kului aikaa yli kuusi vuotta pihdin poistosta, kun ensimmäisen kerran Väyrynen oli kuultavana esitutkinnassa.

Väyrysen jättäminen pois esitutkinnasta 1983 on vakavasti otettava asia, koska tällöin jo on haluttu salata KRP:n taholta pihdin vaihto ym.

Kansalaisena Keskusrikospoliisien uhriksi myös joutuneena heitän esiin sen, että minkätähden on yhä yllä pidettävä kyseistä KRP:sia? Eikö enää maastamme löydy puolueettomia ja ennen kaikkea rehellisiä virkamiehiä, kun jatkuvasti saa kuulla uutisissa poliisien tekoja. Kuka todella suosii maassamme poliisien laittomuuksia yllä ja samalla on heitä suojelemassa.

TEKEMÄNI RIKOSILMOITUKSET. KANTELUT YM.

Tällä kertaa otan esille aikoinaan tekemäni rikosilmoitukset ja kantelut. Ne käsittävät väärennöksiä törkeässä petosjutussa ja lisäksi vääriä valojakin ym.

Ensimmäinen rikosilmoitukseni käsitti vääriä valoja Jyväskylän raastuvan oikeudessa 13.12.1983. Syylliset kertoivat vastoin parempaa tietoansa instrumenttien seurantalomakkeen käytöstä keskussairaalassa Heikki Silvola ja Anja Tellervo Saraste.
28.12.1984 komisario Eero Myllymäki lähetti kirjelmänsä asiasta. Tästä alkoi uusi ns. "JATKOSOTA". Kysynkin mitä varten ovat poliisit olemassa? Kaikkiko pitää heille pilkulleen selvittää ensin vai vääntää todisteet "rautalangasta" ennenkö tajuavat mistä on kysymys.

Jyväskylän Poliisilaitos   9.1.1985 päätös tekemästäni rikosilmoituksestani.
OTE:"poliisilaitos katsoo, että asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin".
Poliisimestari  Risto Mäkinen   Komisario Eero Myllymäki
Lisäksi päätökseen yhtynyt 9.1,85 lääninhallituksen lääninneuvos Sauli Manninen.

15.1.1985  Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia vastasi."joiden perusteella olisi syytä epäillä viranomaisten tai virkamiesten syyllistyneen lainvastaiseen tai muutoin virheelliseen menettelyyn.

Edellä lausutun perusteella ja aiemmin Teille annettuihin vastauksiin viitaten ilmoitan, etteivät kirjoituksenne ole täältä käsin voineet johtaa enempään".
Vt. nuorempi oikeusasiamiehensihteeri Lea Haapkylä.

Jälleen vastapuolen taistelijat saivat joukkoonsa taistelijan.

12.2.1985 lähetin kirjeen vart. Tapani Kaipomäelle. Pyysin luovuttamaani tarvikeluetteloa, johon oli merkitty 1 neula, josta oli Silvola ottanut kopion.
18.2.1985 Kaipomäki vastasi, että on palauttanut kaikki asiakirjat 3.2.1984.
Varatuomari Tapani Kaipomäki.

Asiakirjan jäljennöstä en saanut ja mitä sain häneltä ne ei suinkaan enää ollut samoja joita hänelle annoin. Kaipomäkikin oli lähtenyt vastapuolen leiriin yhdeksi taistelijaksi.

17.1.1985 kirjeeni lähetin poliisiylitarkastaja Pertti Virolaiselle. Kirje toimitettu oikeuskanslerille.
30.11.1984 kirjeeni lähetin sisäasiainministeri Kaisa Raatikaiselle. Kirje toimitettu Keski-Suomen lääninhallitukselle tiedoksi ja toimenpiteitä varten.

Kirjeitteni siirto tapahtunut 23.1.1985.
Kirjeitteni siirtoihin olivat osallistuneet .Toimistopäällikkö poliisiylitarkastaja Raimo Turkki ja Ylitarkastaja Matti Bäckman.

"Pompottelu" tästä oikein kunnolla alkoi käydä törkeän petosjutun suojelemiseksi.

12.2.1985 pyysin kirjeessäni AA Pekka Järviseltä instrumenttien seurantalomakkeesta jäljennöstä, jonka lääkintöhallitus 17.6.82  päätöksensä liitteenä toimitti Järviselle.
14.2.1985 Järvisen selittely:"Asiakirja saattaa olla jollakin toisella käyttämällänne asiamiehellä tai  esim. viranomaisella tai vakuutusyhtiöllä".
Pekka Järvinen asianajaja Jyväskylä.

Jälleen sai vastapuoleni yhden miehen taakseen linjapuolustukseensa.

19.2.1985 kirjeeseeni vastasi KRP:n Keski-Suomen päällikkö rikosylikomisario Seppo Pietikäinen. Ote:"Hän on määrännyt komisario Peltovuoren suorittamaan tutkimukset".

19.2.1985 kirjeessäni pyysin nimenomaan Pietikäiseltä, jäljennös keskusrikospoliisin pääosaston kirjeestä, jossa on nähtävissä kirjeen saapumispäivä Jyväskylän keskusrikospoliisin osastolle.

Ilmeisesti Pietikäinen ei voinut jäljennöstä toimittaa minulle, koska siinä olisi paljastunut tutkijan vaihto ja näin ollen Pietikäinen joutui pahaan pinteeseen.
Peltovuori esitutkintapöytäkirjassa R 13/83  22.8.1983 kertoo:"Samalla apulaispäällikkö Tenhunen kehoitti lääninosastoa suorittamaan Valtioneuvoston oikeuskanslerin kirjeessä pyydetyn poliisitutkinnan".

26.2.1985 Lääkintöhallitus selittelyllään naulasi "arkkunsa" lopullisesti olevan törkeän petosjutun suojelijoina.
Vs.ylijohtaja Paula Kokkonen  VT.lääkintölakimies Jaana Koski.

5.11.84,  20.11.84 ja 15.2.1985 tein rikosilmoitukset Keskusrikospoliisille .
13.3.1985 vihdoinkin KRP:n  päällikkö poliisineuvos Toivo Laento.
Ote:" kirjoitukset voi johtaa taholtani mihinkään toimenpiteisiin".

Juttu sen kun etenee ja vastapuolelleni kertyy jatkuvasti lisää miehitystä, tällä kertaa poliisineuvos Toivo Laennolla.

5.2.85 jälleen käännyin lääkintöhallituksen puoleen saadakseni jäljennöksiä lausunnoista.
13.3.85 lääkintöhallitus antoi asiassa oman selityksensä.OTE:"Teidänkin asiassanne lääkintöhallituksen Jämsän apulaisnimismiehelle tämän pyynnöstä 28.6.84 antama lausunto ampuma-aseen hallussapitoluvan mahdollisen peruuttamisen lääketieteellisistä perusteista pohjautui laajoihin lääkintöhallituksen käytössä olleisiin lääketieteellistä selvitystä sisältäneisiin asiakirjoihin".
Pääjohtaja Matti Ruokola  Toimistopäällikkö Raimo A.Lahti

Ottakaa tästä esimerkkiä miten voidaan yhdessä suojella törkeätä petosjuttua.

12.2.1985 kirjeelläni käännyin Keski-Suomen lääninhallituksen puoleen, jossa toin esille Jyväskylän poliisilaitoksen komisariot Eero Myllymäki ja Antero Hokkanen. Naapurini Eero Purasen kanssa vein rikosilmoituksen. Rikosilmoitus käsitti väärennettyä leikkauskertomusta ja vääriä valoja. Näihin syyllistyivät Heikki Juhani Silvola ja Anja Tellervo Saraste Jyväskylän raastuvanoikeudessa 13.12.1983. Liitteenä oli mikroskooppikuva leikkauskertomuksen väärennöksestä todisteena.

OTE:"Teillä on mahdollisuus itse hakea muun muassa tuomion purkua tai vaatia erillistä vahingonkorvausta ei kirjoituksenne anna aihetta enempiin toimenpiteisiin taholtani".
Lääninpoliisineuvos  Sauli Manninen.

Sauli Manninen ilmeisen tietoisena ei määrännyt poliisitutkintaa selvässä rikosjutussa. Näin hänkin saattoi oman nimensä vastapuolen joukkoon ilmoittautuneena kyseisellä kirjeellänsä.

19.4.1985 Tein kantelun Oikeuskanslerin virasto Marja-Leena Arjola.
KANTELU:
12.2.1985 tekemääni kanteluun ja aikaisempiinkin vedoten lähetän ohessa 19.4.85 puhelinkeskusteluumme viitaten kopion 17.4.1985 No  C - 461/1156 64 85 c Vir Keski-Suomen lääninhallituksen kirjeestä.

Jälleen teen kantelun lääninpoliisineuvos Sauli Mannisesta ja apulaispoliisitarkastaja Lampelasta, koska hänkin yhtyi törkeän rikoksen suojeluun.

Komisariot Antero Hokkanen ja Eero Myllymäki menetteli vastoin poliisiasetuksen 19 §:n sekä poliisilakia  1 luvun 4 §:n  1 momenttia. He yhtyivät törkeätä rikosta suojelemaan, ettei paljastuisi komisario Raimo Peltovuoren tahallisesti suoritettu rikollinen tutkimus. Samalla he suojelevat vääriä valoja, johon syyllistyi Heikki Juhani Silvola ja Anja Tellervo Saraste 13.12.1983 Jyväskylän raastuvassa.

Selityksiä ja lausuntoja ei ole liitteenä, että en tiedä niiden sisältöjä, mutta uskallan väittää sen, että niissä kaikissa suojellaan törkeätä rikosta.

Komisario Antero Hokkanen ei ole monilta pyytänyt lisäselvitystä, mutta komisario Eero Myllymäki on (liite seuraa Eero Myllymäen kirjeestä kopiona).

Vastaukseni liitteenä tuolloin en lähettänyt yksityisetsivän ottamia mikroskooppikuvia Myllymäelle, syy , halusin mustaa valkoisella ensin, koska olin jo aikaisemmin tullut siihen käsitykseen hänestä, että komisario Eero Myllymäki oli rikosta suojelemassa. Viittaan 15.1.1985 tekemääni kanteluun.

Tämän jälkeen tein uuden rikosilmoituksen ja nyt pistin liitteeksi kaksi mikroskooppikuvaa leikkauskertomuksen väärennöksestä. Näiden asiakirjojen kanssa kävin ensin Keski-Suomen lääninhallituksen poliisiosastolla, kuten aikaisemmin kantelussani kerroin 12.2.1985 oikeuskanslerille.

Tällä kertaa oli todisteena mikroskooppikuvat leikkauskertomuksen väärennöksestä otettuja ja samanlaiset mikroskooppikuvat lähetin valitukseni liitteenä Keski-Suomen lääninhallitukseen 12.2.1985, sekä rikosilmoituksen kopiona, jonka alkuperäisen lähetin 12.2.1985 oikeuskanslerille.

Näin oli myös apulaispoliisitarkastaja Lampelalla nähtävänä kyseiset mikroskooppikuvat  ja tekemäni rikosilmoitus. Lisäksi olen Lampelalle kertonut puhelimessa Peltovuoren rikollisesta tutkimuksesta ja väärennöksistä, koska Lampela valmisteli kyseistä valitustani ja tämä kirjelmä on päivätty tämän kirjeen alussa ja jonka Manninen allekirjoittanut.

Näin oli myös lääninpoliisineuvos Sauli Mannisella nähtävänä selvät todisteet rikoksesta ja rikollisesta tutkimuksesta, mutta kirjeessä eivät uskalla mainita mikroskooppikuvista sanakaan. Tämä tuntuu erittäin oudolta minusta, että  selvää todistetta ei oteta huomioon ensinkään eikä mainita sanakaan annetussa lausunnossa mikroskooppikuvista.

Vai poliisiviranomaisten käsitys on se, että mikroskooppikuvat eivät olisi tuoneet uutta asiaa  (rikoksen) valaisevaa aineistoa. Manninen on näin ollen täysin suojelemassa törkeitä väärennöksiä rikosjutussa lääninpoliisineuvoksena, jota ihmettelen suuresti uhriksi joutuneena kansalaisena.

Asianajajani vie oikeuteen yhden osan tästä jutusta ensikuun alkupuolella ja näin ruvetaan purkamaan törkeätä juttua pala palalta, koska ei näy muuten selvää tulevan törkyydestä. Kunnioittavasti toivon sitä, että oikeuskansleri tekisi  päätöksensä mahdollisimman pian. Onhan tätä törkeätä juttua palloteltu jo yli viisivuotta, joten en enää anna yhtään aikaa pallotteluille. Tämän tulen vaatimaan asianajajaltani, että törkeän rikoksen suojelu on loputtava ja minullekin kuuluu oikeus sekä saada korvaukset ansionmenetyksistä ynnä pakollisista sairauteni hoitokuluista.

Jämsänkoskella 19. päivänä huhtikuuta 1985   Reino Virtanen salaojaurakoitsija  Jämsänkoski.

17.5.1985 Valtioneuvoston oikeuskansleri jälleen lähetti lähes kolme sivuisen selityksen. Kyllä täytyy sanoa, että osaavat kiertää hankalat näytöt ja jättää pois selvät asiakirjojen väärennökset.
Kai Korte ja Marja-Leena Arjola kyseisellä sepistyksillään lisää löivät nauloja arkkuunsa.

Pidän esillä, näyttönä mikroskooppikuvia. Kuvat otti yksityisetsivä Jussi Kakko alkuperäisestä leikkauskertomuksesta otetusta jäljennöksestä.
Kuvat todistavat 100 %:sti leikkauskertomuksen väärennöksen. Tästä on tullut poliiseille erittäin hankala juttu, että miten kuviin suhtautua?

Samalla seulon tiukalla seulalla eroon ns. rehelliset virkamiehet ja toiseen monttuun heitän kelvottomat virkamiehet, jotka ovat vastapuolella olevia
kelvottomia poliiseita ja muita virkamiehiä.

2.6.1985 prof. Antti U. Arstila antoi lausuntonsa.Ote:"Virtanen on selvästi ainakin psyykkisesti vammautunut pitkästä poikeusprosessista pidän potilaan oikeusturvan kannalta kohtuullisena,  että hänelle suoritetaan korvaukset samalla tavalla kuin jos potilaan oireet ja sairaus olisivat johtuneet kyseisten pihtien jäämisestä vatsaan ja sen aiheuttamasta raskasmetallimyrkytyksestä."

3.6.1985 Oikeuskanslerinvirasto Kansliapäällikkö  Erkki Hietaniemi antoi oman selvityksensä.
OTE:"Arjolan selvityksen mukaan kaikki kantelukirjoituksenne niihin kuuluvine asiakirjoineen, muun muassa mainitsemanne mikroskooppikuvat, on esitelty oikeuskanslerille, joka on tutustunut niihin esittelyssä. Oikeuskansleri on itse allekirjoittanut 17.5.1985 päivätyn kirjeen n:o 2231.

Oikeuskansleri on vahvistanut Arjolan antamat tiedot..... Arjolan menettelystä ei ole tullut esille sellaista, joka vaatisi enempiä toimenpiteitäni. Oikeuskanslerin päättämiin asioihin puuttuminen ei ole toimivallassani".
Kansliapäällikkö Erkki Hietaniemi.

Kysynkin, ketkä todellisuudessa valvoo oikeuskanslerin tekemisiä? Tai ketkä ovat hänen tekemiä päätöksiä suojelemassa?
Sanon rehellisesti sen, että ei kenenkään pitäisi kannella oikeuskanslerille. Itselläni on tästä selvät kirjalliset näytöt olemassa, missä virasto on vain suojelemassa törkeitä rikoksia, joiden uhriksi Suomen kansalaisina olemme joutuneet.
Heitän väliin yhden kysymyksen. Kuinkka suuria rahamääriä ovat käyttäneet törkeän petosjutun suojelemiseen?

7.6.1985 Sisäasiainministeriö lähetti kirjelmän jossa todetaan:"viitekirje liitteineen toimitetaan edelleen Keski-Suomen lääninhallitukselle tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten".
Toimistopäällikkö Poliisiylitarkastaja Raimo Turkki
Ylitarkastaja Matti Bäckman.

Ministeriöltä puuttuu valvonta täydellisesti. Tähän en voi muuta todeta.

10.6.1985 Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi oman selityksensä.
Ote:" eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä on ainoastaan viranomaisten ja virkamiesten virkatointen laillisuuden valvominen".
Apulaisoikeusasiamies Klas G. Ivars  Vt.Nuorempi oikeusasiamiehensihteeri Lea Haapkylä.

Vastaan suoraan kysymykseen, että valvonta on täydellisesti kelvotonta.

Kysynkin, kuka tai ketkä ovat suojelemassa Eduskunnan oikeusasiamiestä?

POLIISIEN PUOLELLE LIITTOUTUI OIKEUSKANSLERI KAI KORTE.

Peltovuoren työskentelystä tein kantelun oikeuskanslerille 29.8.83 ja 2.9.83.
Heti en käynyt tekemään kantelua Peltovuoresta Kortteelle. Odotin rauhassa hänen suorittamaansa työntuloksia. Heinäkuun 6 päivänä -83 soitti minulle minun AA Tapani Kaipomäki. Saneli minulle kirjeen sisällön. Kirje sisälsi poliisitutkintapöytäkirjan tilaamista heti sen valmistuttua. "eepoksesta " jouduin pulittamaan 683 markkaa. Ilmeisesti Kaipomäki ja Peltovuori olivat tämän yhdessä ehkä juonineet, etten mitään epäilisi tulevista iskuista.

Kantelussani toin hyvin tarkasti heinäkuun tapahtumat esille Kortteelle. Korte joutui nöyrtymään vastarinnan puolelle. Ilmeisesti myös hänen sihteerinsä Marja-Leena Arjola. Häntä jo Kaipomäen kanssa epäilimme jo helmikuussa -83. Arjolan toiminta paljastui minulle huhtikuun lopulla -83, kun olin puhelinyhteydessä kansliapäällikkö Viljo Hakuliseen eli 27.5.83.

Kanteluni, jonka kirjoitin Kortteelle, jossa tarkkaan toin esiin poliisien tekemiset kuten Peltovuorenkin. Veljeni Mauno luki tekemäni kantelun  puolen vuoden jälkeen ja ihmetteli sitä, kuinkka olin tarkkaan tapahtumat muistanut.

Nimellisesti oli Arjola ryhtynyt kyselemään kanteluni uskottavuutta.
7.10.83 soitin Arjolalle ja olisin selvitellyt kanteluani. Mutta Arjola kävi hermona ja hänelle jälleen tuli kiire pois puhelimesta.

11.10.83 Jämsän poliisit Timo Hietajärvi ja Väinö Kauppi toivat ilmoituksen, että Jämsän apulaisnimismies Joelle Kangas ottaa esille 14.10.83 aseenkantolupani. En mennyt hänen "ansaansa", tuumasin hoitakoot poliisit asejutun , koska minulla ei ollut mitään osuutta heidän tekosiinsa asejutussa.
14.10.83 klo 13.35 Jämsän poliisit Timo Hietajärvi ja Matti Rautanen hakivat asekantolupani minulta. Jos olisin ollut syyllinen asejuttuun, niin poliisin olisi pitänyt minulta ottaa ensimmäisenä pois asekantolupani 27.7.83. Ilmeisesti poliisit yhdessä tuumineet, että ei puututa lupaan, jos Virtanen jättää asian sikseen.

Välittömästi 14.10.83 tein valituksen Keski-Suomen lääninoikeuteen poliiseista apul.nimismiehestä Joel Kangaasta. Asekantolupani peruuttamisesta laittomasti.

9.12.83 Korte teki päätöksensä poliiseista ja asekantoluvastani. Korte lopullisesti nöyrtyi  poliisien puolelle asejutussani. Ilmeisesti myös Marja-Leena Arjolakin.

27.12.83 Lääninoikeuden päätös asejutusta. Ase palautettava ja Jämsän apulaisnimies Joel Kangas on uudelleen käsiteltävä asekantolupani.

13.3.84 Jämsän poliisit pistetty "asekauppiaiksi". Tulivat luokseni poliisit Jääskeläinen ja Kauppi. Ottivat esiin sen, että jos myisin aseeni jollekin.
Neuvottelu kesti noin kaksi tuntia. Naapurini Pauli Sulola oli kuulemassa sen millä asialla olivat vallesmannin "juoksupojut". Menin vähän ensin hämille Sulolan äkkiä lähtö luotani mikä kiire hänelle tuli. Sulolan lähdöstä kului noin 3 minuuttia, kun soitti minulle. Sanoi:" älä missään nimessä myönnyt poliisien ehdotukseen luovuttamalla aseesi pois. He tällä yrittävät saada aikaan sen, ettei Joel Kangaan tarvitsisi käsitellä uudellen asekantolupaasi". Poliisien ehdotukseen en myöntynyt ja luotin Sulolan sanaan. Ovelasti virittäneet minulle ansan, mutta onneksi tämän tyrmäsi Sulola soitollansa.
Pauli entisenä taksiautoilijana tietää erittäin hyvin poliisien "kolttoset", kun on paljon joutunut poliiseita kuskaamaan öisin humalassa. Näin monet asiat tulleet Paulille tutuksi, että mitä todellisuudessa poliisit sisimmiltänsä ovat.

13.4.84 klo 8.05  soitin lääninoikeuteen apulaispoliisitarkastaja Martti Viljaselle. Herra ei ollut hyvällä päällä ja totesi:"Minkälainen mies oikein olette?".
13.4.84 lääninoikeuteen lähetin välipäätöksestä lausuntoni.

30.4.84 Jämsän apulaisnimismies Joel Kangas pyysi kirjeellään apua lääkintöhallitukselta asekantolupa asiassa.

4.5.84 soitin oikeuskansleri kansliapäälikölle Viljo Hakuliselle klo 12.20.
Hakulinen kertoi luottavansa Peltovuoreen ja Arjolaan. Ilmeisesti myös jo Hakuliselta "taittaneet niskat", kun vuodessa muutti täysin kantansa mm. Arjolaan nähden. Epäilen sitä, että Kortteen virastossa on saatettu käydä kovia yhteenottoja ja näin ollen Hakulinen joutunut häviölle "sodassa".

13.6.84 lääninhallituksen päätös Sisäasiainministeriö Poliisiosasto.
"Poliisitutkintan asiassa näyttää hyvinkin perusteelliselta". Toteavat osastopäällikkö lääninneuvos Veli Kokkila
Lääninpoliisineuvos  Sauli Manninen.
Selvästi paljastuu heistä se, että Peltovuoren tekemisiin eivät olleet ensinkään puuttuneet. Näin ollen "sodassani" vastapuoleni kasvaa lisämiehityksillä. Tällä kertaa Kokkilalla ja Mannisella.

28.6.84 Lääkintöhallitus antoi lausuntonsa asejuttua käsittävässä asiassa.
Asia:"lausunto Reino Virtasen ampuma-aseen hallussapitoluvan peruuttamisen lääketieteellisistä perusteista". OTE:"Reino Virtasen mielentilasta on käynyt ilmi sellaisia seikkoja, että häntä psykiatrisen kokemuksen mukaan on pidettävä potentiaalisesti vaarallisena toisten hengelle tai terveydelle, minkä takia hänelle ei lääkintöhallituksen käsityksen mukaan tulisi myöntää ampuma-aseen hallussapitolupaa".
Pääjohtajan sijaisena ylijohtaja Timo Lehtinen
Toimistopäällikkö Raimo A. Lahti. Lupaan käsittävään asiaan oli oman panoksensa antanut Arpo.

Sodassa vastapuolelleni lähtivät tällä päätöksellä Lehtinen, Lahti ja Arpo.

17.7.84 haastemies toi tiedon Joel Kangaan ottavan uudellen asekantolupani käsiteltäväkseen.

23.7.84 klo 9.00 Kangas yhä perui asek. lupani. Päätöksen jälkeen haastemies toi "niskuroijan" päätöksen minulle.
Ote:"Kangaan tekemästä päätöksestä:" nimismies Esko Koposen määräyksestä 27.7.1983 konst. Ekosaari. Virtasta ei enää voida pitää niin luotettavana ja huolellisena henkilönä, että hänelle voitaisiin myöntää lupa ampuma-aseen hallussapitämiseen, minkä lisäksi se peruste, jolla hänelle on v.1984 myönnetty po.aseeseen hallussapitolupa, on lakannut".

Ase otettu pol.haltuun. Totuus on se, että veljeni Mauno oli vienyt aseeni 27.7.1983 Äänekosken poliisi Antti Kahmalle. Konst. Ekosaari oli hakenut aseeni Äänekosken poliisiasemalta 27.7.1983.

21.12.1984 Keski-Suomen lääninoikeus teki päätöksen ja samalla puhalsi ns. pelin poikki.
Ote: "Apulaisnimismiehen tekemä päätös on kumottava, koska se on täysin perusteeton.
Apulaisnimismies on antanut asiassa selityksen ja Keski-Suomen lääninhallituksen lääninasiamies lausunnon. Virtanen on antanut vielä vastaselityksen, johon on liitetty jäljennös häntä hoitavan lääkärin lausunnosta.

Saatuaan siihen tilaisuuden Virtanen on käynyt lääninoikeudessa suullisesti selvittämässä asiaansa.

Asiassa on vielä kuulusteltu Virtasen vaimoa ja hänen naapureitaan.

Lääninoikeuden käytössä on ollut Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntainliiton Jämsän mielenterveystoimistosta nähtäväksi saadut Virtasta koskevat asiakirjat.

Lääninoikeus hyväksyy valituksen ja kumoaa apulaisnimismiehen tekemän päätöksen.

PERUSTELUT:
Kyseessä oleva aseenkantolupa on myönnetty Virtaselle metsästysasetta varten. Vaikka Virtanen ei olekaan vuosiin lunastanut valtion metsästyskorttia, niin tämä seikka ei ole riittävä peruste aseenkantoluvan peruuttamiseen.

Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella Virtanen ei ole käyttänyt kyseessä olevaa ampuma-asetta siten, että sen hallussapitolupa olisi tämän vuoksi pitänyt häneltä peruttaa. Hänen ei myöskään ole selvitetty koskaan uhanneen ketään tällä aseella.  Virtasen luonteesta, terveydentilasta ja käyttäytymisestä asiassa saadun selvityksen perusteella lääninoikeus katsoo, ettei  hallussapitoluvan peruuttamiseen ole muutoinkan ollut riittävää syytä.

Asetus ampuma-aseista ja ampumatarpeista 19 §  1 mon ja 24 § 1 mom.
Ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun asetuksen 42 §:n 2 momentin mukaan ei tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla".

Esittelijäjäsen Aarne Reiman
Päätöksen tekemiseen ovat ottaneet osaa lääninoikeuden jäsenet
Jauhiainen, Spoof (t) ja Reiman".

Lääninoikeuden puheenjohtaja  Jauhiainen, Spoof   ja Reiman olivat ensimmäiset valtion virkamiehet, jotka eivät lähteneet vastapuolelle "sotaan"  minua vastaan. Tulivat puolustamaan minua ja näin puhalssivat törkeän pelin poikki.

En olisi ennakolta uskonut tätä, että minkälaisen "sopan" pisti kiehumaan komisario Raimo Peltovuori. Samalla paljastui sekin kuinkka paljon liittoutui poliiseja Peltovuoren puolelle. Samalla lääkintöhallitus ja paljasti korttinsa, että kenen puolella ovat.

Joel Kangas yhä "pyristeli" vastaan. 10.1.85 klo 14.27  pani asialle Jämsän poliisit Klaus Tiitto ja minulle tuntemattoman poliisin. Tiitolla oli aseeni, jota tarjosi. Minä sanoin, eikö kirje tehonnut, että ase on vietävä takaisin mistä sen hakivatkin 27.7.83. Kysyin Tiitolta aselupaani. Sanoi, en tiedä.

Poliisit käskin ulos aseeni kanssa ja heidän piti lähteä takaisin Jämsään.

11.1.85 Kangas lähetti aselupani postitse minulle. Välittömästi soitin Jämsänkosken postitoimistoon ja kysyin, mistä kirjattu kirje on lähetetty?
Virkailija vastasi" lähetetty Jämsän poliisista:" Hänelle sanoin palauttakaa kirje takaisin, että eikö ne usko sitä, että asekantolupani on tuotava käteeni mistä sen ottivatkin.

14.1.85  klo 13.15 kaksi Jämsän poliisia toivat lupani. Poliisi kiltisti antoi luvan käteeni, josta sen hakivat 14.10.83 klo 13.35.

15.1.85 Jämsän kaksi poliisia veivät veljelleni aseeni takaisin, jolta veljeni Mauno oli hakenut sen 27.7.83 ja vienyt sen poliisi Antti Kahmalle.

Jokainen lukija tehköön omat päätelmänsä tästä erittäin törkeästä asejutusta, minkä komisario Raimo Peltovuori pisti "pirskeensä" alulle.
Sadanmarkan aseelle tuli hintaa , kun ottaen huomioon kahden poliisin matkat Äänekoskelle 100 km ja taas viedä ase takaisin 100 km. Matkoista jo tuli yhteensä yli 400 km ja lisäksi lukuisat poliisien kuljeskelut luonani.

Ei tarvitse ihmetellä valtion rahapulaa, kun poliisit tyhjentävät joukolla yhteistä raha-arkkuamme.
Näin ollen olen ollut kova työllistäjä kelvottomille virkamiehille.

Tässä ei vielä kaikki. Seuraavaksi kaivan esiin tekemäni rikosilmoitukset, kantelut ym. joihin kelvottomat poliisit ovat joutuneet antamaan vastauksensa. Tarkoitus on koko "roikan" teot tuoda julki.

MITÄ OVAT TEHNEET POLIISIT SEKÄ ERIVIRANOMAISET NS. PIHTI-JUTUN ETEEN ?

Palaan tässä ns. pihtiä koskevassa asiassa alkuaikoihin. Lähden vuodesta 1983, että mitä siinä tekivät poliisit ym. virkamiehet.Koitan pysyä vain poliiseita koskeviin juttuihin. Näin ollen jätän sivuun mm. lääkärit ja hoitajat.
Kanteluni oikeuskansleri Kai Korte määräsi KRP tutkimaan pihti-juttua 5.5.83.
Rikosylikomisario Seppo Pietikäinen aloitti välittömästi poliisitutkinnan kuulemalla ensimmäisenä pihdin poistanutta kirurgi Niilo Hakolan 10.5.83.

KRP:n apulaispäällikkö Matti Tenhunen antoi "potkut" Pietikäiselle mitä ilmeisemmin tämä tapahtui viikolla 21. -83. eli 24.-22.5.83 välisinä päivinä.
Aika täsmentyy siihen, kun Pietikäisen kanssa puhelimessa 23.5.83 keskustelin hänen kanssa minun kuulemisesta 30-31.5.83. asianomistajana.

Tämä oli ensimmäinen isku Pietikäistä kohtaan. Ilmeisesti Tenhunen joutui tutkimukseen puuttumaan, jos Pietikäinen olisi saanut jatkaa tutkimuksiansa loppuun asti, mitä todennäköisemmin törkeän petosjuttuun osalliset olisivat joutuneet leivättömän pöydän ääreen.

 Olen sitä mieltä asiassa, kuka tai ketkä ovat antaneet KRP:lle näin törkeän päätäntä vallan törkeän petosjutun tutkinnanjohtajan potkulle?

Tenhunen määräsi tilalle komisario Raimo Peltovuoren kesäkuun alussa -83. Peltovuoren tutkinta oli kaikkien arvosanojen alapuolella.

Jos olisin nyt samassa tilanteessa, tulisin antamaan potkut Tenhuselle ja Peltovuorelle. Lisäksi  vaatisin välittömästi Pietikäisen jatkamaan aloittamaansa esitutkintaansa loppuun saakka. Pietikäinen oli ilmeisesti asiassa kuulustellut Jämsäläiset toukokuussa. Asiakirjojen perusteella Pietikäisellä oli näin ollen kuulematta keskussairaalan henkilöt ja minut asianomaisena.

Peltovuoren painostuksien ja Pietikäisen sanonta 1.7.83."tässä jutussasi on muutakin mätää". Tämän jälkeen tein kantelun Kortteelle 6.7.83.
Korte ei puuttunut asiaan ja ilmeisesti tämän kirjelmäni hoiti yksin oikeuskanslerin vanhempi  oikeuskanslerinsihteeri Marja-Leena Arjola.

Kirjeeni  näin ollen ei aiheuttanut toimenpiteitä. Jouduin  kaivamaan esille "sota-aseeni" 14.7.83. Keskisuomalaisessa oli minulla maksullinen ilmoitus kadonneista asiakirjoista torstain lehdessä 14.7.83.

Keskisuomalaiselle tarjosin perjantaina ilmestyvään lehteen toisen sisältöistä ilmoitusta, eli 15.7.83. Mutta, mutta naisvirkailija sai kuulla nimeni puhelimessa ja ollakkaan hän kiukkuisena heti vastasi minulle, että "emme huoli". En kerinnyt mitään kertoa ilmoituksestani.
Sain sellaisen vaikutelman naisesta, että mitä ilmeisemmin oli KRP puuttunut  ilmoitukseeni, eli 14.7.83.

Lauantai päivä oli koittanut 16.7.83. Mitä vieraita oli ollut kirurgi Hakolan huvilalla? Kaksi eri vierasporukkaa oli käynyt huvilalla. Iltapäivällä klo 14.00 linja-autolle oli Hakola kyydinnyt ensimmäisen porukan.
Illalla tullut huvilalle toinen porukka. Porukassa oli mm. Puolalainen nukutuslääkäri, Puolalainen työmies, Jämsän sairaalan sairaanhoitaja ja hänen miehensä. Viides henkilö olisi ja ollut, mutta täyttä varmuutta tähän en ole saanut, mutta pahinta olen epäillyt. Joka tapauksessa kyseinen porukka oli lähtenyt huvilalta iltamyöhällä. Porukka poikennut palatessaan Jämsänkoskella. Isäntäväki oli vähän hämillä tästä ja pyytänyt heitä jäämään kahville. Mitä? Heillä oli ollut kova kiire Kaipolaan. Isäntäväki oli kiirettä jäänyt ihmettelemään. Mikä kiire heillä oli yöllä????

Perheeni kanssa tulimme kotia sunnuntai iltana. Klo oli 21.00 kun puhelin soi meillä ja kävin vastaamaan Soittaja oli Jämsän poliisi Klaus Tiitto.
Sanoi:"tiedätkö sitä, ettei Hakolaa enää ole".  Hämmästyin tästä ensin. Tiitto sanoi:"pojat löysivät Hakolan saunasta tuupertuneena lauteen ja jakkaran välistä kuolleena klo 4.30. Tämä kuolema tapahtui 17.7.83.

Jämsäläinen hautaustoimiston pitäjä oli mennyt ruumisautollansa hakemaan Hakolan saunasta. Hän oli Jämsäläiselle miehelle kertonut:"oli järkyttävä näky , kun menin saunasta noutamaan ruumista". Jämsäläiset olivat heti maantaina 18.7.83 avoimesti toisilleen kertoneet, että "nyt ne tappoivat Hakolan".

Jos, jos olisin tiennyt tämän hoitavani lääkärini kohdistuneet ikävät päivät, niin en varmasti olisi nostanut esiin "sota-asettani"." Sota-aseeni" esille ottamisen tarkoituksena oli nostattaa ilmi Tenhusen ja Peltovuoren teot.

Tällä tavalla en tuonut julki Korteen kirjeessä mainittua, että tässä vaiheessa hänen määräyksensä on salainen.
Asia saattaa olla siten, jos tämän kiellon antanut Marja-Leena Arjola eikä Korte.

Joka tapauksessa Peltovuoren kiristykset jälleen jatkuivat maanantaina 25.7.83. Hermostuneena soitti minulle ja pyysi, että minun pitää tulla kuulusteluun Jämsän poliisiasemalle tiistaina tai keskiviikkona. Hermona oli niin paljon, että ei tarkemmin kertonut mitä viikkoa tällä tarkoitti? Puhumattakaan kello ajasta mitään. Minä yhä häneltä kysyin instrumenttien seurantalomaketta onko sitä löytynyt, jonka Särkilahti toimitti kirjelmänsä liitteenä lääkintöhallitukselle. Sain sellaisen vaikutelman Peltovuoresta, että ei ollut sitä sen kummemmin kaivannut.
Pistin puhelun poikki ja en enää hänen ääntänsä halunnut kuulla. Olin tuolloin parahin aikaa syömässä.
Eikös soitti minulle toistamiseen. Vastasin Virtanen. Tuolloin tein päätökseni, että höpise, mutta en vastaa mitään. Noin kolme minuuttia puheli itsekseen ja viimein sanoi, haloo kuuluuko, haloo kuuluuko ?????
Sulki puhelimen. Minä jätin pöydälle puhelinluurin ja näin ei päässyt enää soittamaan.
Minun täytyy tunnustaa avoimesti se, että omassa tunnossani alkoi kuulua sanoja:"tällä viikolla poliisit eivät saa sinua kuulustella. Sinun pitää lähteä pois kotoa, pois kotoa". Noin tunnin verran tätä aikaa kesti ja minä en voinut kuin lähteä pois kotoa. Tilasin taksin ja poika lähti Äänekoskelle veljen luo ja sieltä vanhimman siskon luo huvilalle.
Kuka puhui minun omassatunnossani? Koin sen, että Taivaan Isä puhui ja näin en voinut kuin toimia Hänen johdatuksensa mukaan.

Huomautan nyt jälkeen päin lukijoilleni, että hoitavani lääkärini ikävästä kuolemasta oli vain viikko aikaa kulunut.

Tiistaina 26.7.83 tyttäreni oli soittanut Peltovuorelle, etten ole kotona. Tästä huolimatta Peltovuori oli tullut kotiani. Kertonut,"hän tuli kesälomaltansa ja hänen työpöydällä oli iso kasa uhkauskirjeitä", joita minä olisin herralle lähettänyt. Tyttäreni kysynyt Peltovuorelta, että näyttäkää mitä niissä lukee?
Peltovuori vastannut:"hän heitti ne roskakoriin". Huomautan tähän väliin, että yhtään kirjettä en vieläkään ole kirjoittanut Peltovuorelle, puhumatta siitä lähettämisestäkin.
Tämä Peltovuoren käyttäytyminen ja erittäin törkeätä valehtelua minusta. Tämä on hyvin selkeästi avartuvaa poliisien todellisesta käyttäytymisestä rikoksen uhria kohtaan. Vai voiko joku olla kanssani eri mieltä.

Ilmeisesti Peltovuori työskenteli lääkäreitten puolesta. Tiistai iltana noin klo 21.00 aikoihin oli Peltovuori tullut Jämsänkoskelta päin ja vaimoni tuli lähetysillasta kotia päin ja näin ollen Jämsän kirkon kohdalla tulivat vastakkain. Ensin vaimoni luuli, että Peltovuori olisi tullut meiltä. Ilmeisesti Peltovuorella ja minun asianajajani Tapani Kaipomäki pitivät kyseisenä iltana yhteisen palaverin pääni menoksi. Näin vahvasti epäilen heidän olleen yhdessä "juonimassa" päänimenoksi.

Keskiviikkona 27.7.83 Peltovuori oli mennyt Jämsän nimismiehen puheille.Tarkastuksessa ilmeni se, että minulla on yksipiippuinen haulikko.
Tästäkös Peltovuorim ilmeisesti innostui ja sai nimismies Esko Koposen puolellen. Koponen lähetti "juoksupoikansa" luokseni Jämsänkoskelle. Poliisit Aaro Ekosaari ja Martti Lahti olivat tulleet kotiini n. klo 14.00 aikoihin. Vaimoni ja pari naapurin naista olivat paikalla. Olivat kysyneet ensin minua. Vaimoni sanonut, että olen Äänekoskella. Herrat olivat menneet vähän hämille tiedosta. Tämän jälkeen kysyneet haulikkoani. Vaimoni sanonut, että sen pitäisi olla minun veljelläni Äänekoskella. Tämä on todella totta. Haulikkoni jätin veljelleni sorsastuksen jälkeen, kun metsälle ei ollut enää varaa mennä vasemman polventakia. Aseeni jätin syksyllä 1975 veljelleni Einolle.

Tyttäreni oli tullut töistä kotia ja saanut kuulla äidiltä, että mitä oli tapahtunut ennen hänen tuloansa. Välittömästi tyttäreni oli soittanut Äänekoskelle veljelleni Maunolle. Hänen vaimonsa oli vastannut puhelimeen ja sai kuulla terveiset. Veljeni vaimo oli kiireesti juossut veljeni luo pellolle ja kertonut asejutun. Veljeni juoksi pihaansa ja hyppäsi autoonsa hakemaan haulikkoa veljeltäni Einolta. Ensin meinasi viedä aseeni Äänekosken poliisille, mutta muistikin, että Äänekosken poliisi Antti Kahmalla oli kesäloma ja vei aseeni häneelle. Sanoi, äkkiä on ilmoitettava Jämsän poliisille, että ase on poliisin hallussa, jos se jollekin on hengenvaarallinen. Kahma asui muutaman sadan metrin päässä veljestäni.

Keskiviikko iltana soutelivat veljeni Mauno ja Risto huvillalle. Siskon kanssa puhuimme, että tulevat iltakahville. Veljieni kasvoilta aavistin jotain tapahtuneeksi, mutta mitä? Ensimmäisenä kysyi Mauno, että oletko lähettänyt Peltovuorelle uhkauskirjeitä? Oli helppo vastata tähän, en yhtään kirjettä ole lähettänyt.
Jatkoivat päivän tapahtumia kertomalla kaiken mitä saaneet tietää asejutusta. Minä poika oli luonnon rahassa viettänyt ihanaa ja rauhallista keskiviikko päivää huvilalla. Veljeni Risto sanoi, jos Mauno ei olisi toiminut ripeästi olisit nyt mielisairaalassa. Tästä sain kovan pelontunteen, että miten häikäilemättömiä ovat poliisit.
Omalla tunnollani ei ollut mitään salattavaa. Yllättäen muistin ISÄN sanomat maanantaina."tällä viikolla poliisit eivät saa kuulustella minua ja minun on lähdettävä pois kotoa". Yhä lujemmin olen luottanut siihen, että Jumala suojelee lastansa, vaikka "pedot" hyökkäävät joka puolelta.
Ilman Jumalan varjelusta tuskin olisin tätä kirjoittamassa tähän nettiin. Ulkomuistista ole tällä kertaa kirjoittanut, koska tapahtumat jäivät muistiini niin kirkkaasti ei niitä voi unohtaa.

En voi muuta sanoa, saan joka päivä jäädä Jumalan suuren armon haltuun.

Yöksi lähdin Maunon luo ja aamulla 28.7.83 noin klo 8. 20 vaiheilla veljeni sai yhteyden Peltovuoreen. Veljeni vaimo ja minä olimme kuulemassa puhelun mitä veljeni kysyy ja miten Peltovuori vastaa. Veljeni kysyi:"mikä se eilinen pyssyjuttu oikein oli"? Peltovuori vastasi:"olin häntä puhelimessa uhannut kirveellä ja pyssyllä tappaa". Veljeni vastasi:"jos noin hulluja puhutaan ei se yhdestä pyssystä ole kiinni. Meitä veljeksiä on paljon, että kyllä pyssyjä löytyy. Mutta leikki leikkinä, että nukkukaa yönne rauhassa".

Herra Peltovuori oli puhelimessa kovasti hermona. Katkaisi puhelun ja onneksi veljeni sai uudelleen yhteyden herraan. Peltovuori sanoi:"tästä ei sitten saa mitään kertoa minulle". Meinasin huutaa, ei tarvitse kun itse kaiken kuulin mitä sanoitte. Maltoin pitää suuni kiinni.

Ilmeisesti Peltovuori avustajineen ensin houkutteli minua kuulusteluun Jämsän poliisilaitokselle. Heille olisin ollut vapaata riistaa. Ilmeisesti olisi tullut joku lääkäri piikin pistämään persuuksiini ja vieneet mielisairaalaan.
Pieksämäen lääkäri Riitta Kauppinen pelkäsi kyseistä pistosta, josta ihminen ei enää palaa entiselleen koskaan. Kauppiselle eivät uskaltaneet antaa pelättyä pistosta.

Muistutan Hakola oli pois pelistä otettu ja minä olisin ollut seuraava uhri. Mutta Kaikki Näkevä Jumala ei sallinut tapahtua kuin olivat suunitelleet.
Jos Jumala olisi sallinut tapahtua heidän suunitelmansa mukaan, he olisivat antaneet välittömästi lausunnon, että kaikki olikin Virtasen mielikuvitusta ja näin häneltä  petti mielenterveys lopullisesti.

Peltovuori olisi ilmeisesti antanut lausuntonsa oikeuskansleri Kai Kortteelle, että kaikki olikin vain Virtasen mielikuvitusta ja näin lopettanut tutkinnat välittömästi.

Lukijoilleni sanon, kuunnelkaa omantuntonne ääntä, sillä siellä puhuu itse Jumala meidän parhaaksemme. Elämässäni tämän olen saanut kokea se tuhansia kertoja ja näin meitä talutetaan kulkemaan sitä kapeatatietä kohti lopullista kotiamme.

POLIISIVIRANOMAISET NÄYTTÄVÄT ESIMERKKIÄ.

Ensimmäisenä kysynkin sitä,  kuinkka paljon poliisien keskuudessa tehdään harkittuja rikoksia? Ensimmäiset tiedot poliisien tekosista sain kuulla jo vuonna -50 -60 luvun taitteessa. Silloin niihin suhtauduttiin vakavasti. Sanonkin sen kansalaisista, että kunnioittivat he tuolloin poliiseita. Vaikka suurimmaksi osaksi poliiseiksi pääsi ns. armeijan käytyänsä ja siellä aliupseerina siviliin. Lyhyen kurssin käytyänsä saivat virkkamerkkinsä. Tämä tapahtui kuin lännen elokuvissa, että tuosta vain merkki rintaan ja poliisiksi. Vuosikymmenten kuluessa on yhä enemmän soluttautunut ns. kelvottomia kansalaisia poliiseiksi. Ryhdyin -60 luvulla salaojaurakoitsijaksi ja näin ollen työmaat olivat yli kymmenen eri kunnan alueella. Tuolloin sain isänniltä kuulla juttuja poliiseista. Oli kiva kuulla joskus hyvääkin poliiseista, kun oli virkaansa hoitanut omantuntonsa ääntä noudattaen.  Samalla tuolloin ollut jo täydellisesti holtittomasti
virkaansa hoitavia poliiseita. Kansalaisia kohtaan kostonhaluisia poliiseita.

-80 luvulla avautui silmäni, että minkälaista porukkaa oli poliiseissa? En ensiksi voinut kaikkea uskoa ensinkään todeksi. Sanotaan, Suomalainen ei usko ennenkö itse kaiken kokee ja näkee. KRP:n työskentely tuli ensin minulle sokkina, voiko tämä olla totta? Taistelut sen kun jatkuivat ja näin ollen epäilykseni vahvistuivat. Myös sain kuulla yhtä ja toista, kun kiertelin ympäri maata pitämässä mielenosoituksia. Lakaatissani oli KRP:n tutkinnasta näyttöä, että mitä on KRP. Tällöin moni kansalainen tuli kertomaan minulle yhtä ja toista. Tällöin törmäsin sellaisiin porukoihin, jotka olivat varustettuina pahempaakin varten, jos sattuisi eteen tulemaan.

Tämän jälkeen kirjoitin silloiselle poliisiylitarkastaja Pertti Virolaiselle ja toin esille näkemäni varusteet. Mitään parannusta ei ole tapahtunut tämänkään jälkeen. Ikävää kerrottavaa on se, että poliisipäällikkö ja poliisiylitarkastaja ampuivat itsensä, kun sotkeutuivat tähän ns. pihti-juttuun. Heidänkin nimensä on asiakirjoissani, kun ryhtyivät törkeän petosjutun suojelijoiksi.

Olemme saaneet kuulla tiedotusvälineistä, kuinkka nykyisissä poliiseissa yhä enenemissä määrin ovat lisääntyneet rikoksien tekemiset. Itse olen sitä mieltä, että tämä alku on vasta jäävuoren huippun paljastumista.

On järkeen käypää, kun ministeriksi nimittivät lääkärin, joten tästähän rikoksiin syyllistyneet poliisit nauttivat. Suomessa ei tällä hetkellä ole vahvaa ja esimerkkillä elävää poliisijohtajaa ensinkään.

Johtajat ja Räsänen ministerinä vähän yrittävät "räpytellä" poliisi- "koplia" vastaan. Näyttää ja vaikuttaa siltä, että kaikki hupenee kuin hiekka erämaahan.

Rikollisuus jatkuu poliisiviranomaisten keskuudessa, kun tietävät sen, että ylemmillä virkamiehillä ei ole varaa puhkaista ns."palloa pihtiä käsittävässä törkeässä petosjutussa."

Tästä johtuen yhä lujemmin painan päälle, että kuinkka kauan täydellisesti kelvottomat virkamiehet istuvat palleillansa?

SUOMEN VIRKAMIESTEN TEKEMISET ?

Jälleen keskustelin erään henkilön kanssa virkamiesten tekemisestä. Kyseinen henkilö ei herrojen päitä käynyt silittelemään.  Toteankin  sen, että Suomessa virkamiehet ovat menetelleet häikäilemättömästi meitä rikosten uhreja kohtaan. Sanoisinko,  heidän hakemalla hakea ns." verta nenästänsä". Olin pikkupoika ja tuolloin oli miehillä pitää kuripäällä  antamalla kunnolla selkään sitä henkilöä, joka ei elänyt kunnolla.

Tämä hyväksi koettu kasvatus olisi varmasti hyvä  opetus nykyisille virkamiehille. He elävät kuin viimeistä päivää omaan pussinsa täyttäen. Se, "kirottu" hyväveli toiminta jatkuu maassamme.
Torstain "teatteria" katsoessa TV, ei voi kuin sääliä eräitä kansanedustajia joilla ei ole muuta sanottavaa, että on kaikki hyvätkin esitykset pistettävä välittömästi kumoon. Toivoisin kansanedustajille hyvää käytöstä ja hyvää yhteistä neuvotteluhalua. Näyttää siltä, että eräät kansanedustajilla ei ole haluakaan parantaa maatamme vaikeasta taloustilanteesta.

Lukijat jotka olette jaksaneet lukea palstaani, olen käynyt tarkkaan virkamiesten tekemiä väärennöksiä ja heidän antamia perättömiä lausuntoja. Jos joku vielä on sitä mieltä, että Suomi on oikeusvaltio, hänet pitäisi välittömästi  panna samat teot kokemaan virkamiesten taholta kuin me olemme joutuneet kokemaan yli 30 vuoden ajan.

Virkamiehet todellisuudessa koettelevat kansalaisten kärsivällisyyttä ja en ole yhtään ihmeissä vaikka täällä Suomessa kohta tapeltaisiin kuin ulkomailla. Pää tulee joskus vetäjänkin käteen.

Tiedotusvälineet jatkuvasti puuttuvat toisten valtioitten tekemisiin, mutta eikö olisi heidänkin viimein herättävä tämän maan sisäisiin virkamiesten mielivaltaisiin tekoihin? Vaikuttaa yhä siltä, että suuri raha tekee tehtäväänsä kuin sain kokea todeksi esim. Sunnuntai raportin lakkauttamisen jota veti toimittaja Tiina Hiekkaranta. Ohjelman teko jäi kesken 1998 vai tuliko "vellit housuun"?
Lukuisat tiedotusvälineet ovat langenneet samaan "pyydykseen" ja näin yhä menettävät lukijoitaan. Kansalaiset jotka ahkerasti ovat seuranneet lehtien kirjoituksia ja tulleet tulokseen, etteivät tilaa enää lehtiä.

Turha on syytellä tästä esim. nettiä ja TV.

Yhden hyvän toivomukseni tuon esiin. Rikosten uhrit tulkaa esiin rohkeasti tuomalla esiin sen kaiken mitä olette saaneet kokea kelvottomista, ala-arvoisista virkamiehistä.
Kirjoitteluni aloitin sen takia, kun sain selville kuinkka olivat vaijentaneet tiedotusvälineet tuomasta esille erittäin törkeän petosjutun, jonka uhriksi jouduin 1979.
Paljon on vielä minulla tuomatta esille esim. poliisien kelvottomista päätöksistä ym.

Toivotan hyvää kevättä lukijoilleni, että olette jaksaneet minua kannustaa tässä nettikirjoittelussani.

RÖNTGENKUVIEN VÄÄRENTÄMINEN.

Tällä kertaa selvitän röntgenkuvien väärentämisen, koska KRP:lta täydellisesti puuttui halu selvittää selvät väärennökset. Samoin eivät tutkineet rikoslaboratoriossa röntgenlääkärin ynnä alkuperäistä leikkauskertomustakaan. Kyseiset lausunnot ovat yhä tutkimatta KRP:lta.

Alkuperäiset röntgenkuvat otti minusta Martti Simpanen maanantaina 3.12.1979 Jämsän aluesairaalassa. Ensimmäisen kuvan otti ns. ilman varjoainetta, siis kuvan otti suoraan edestäpäin. Kuvaa kutsutaan natiivikuvaksi ja kuvassa näkyi crile-niminen suonenpuristin. Tämän kuvan oton jälkeen jatkoi kuvausta varjoaineen kera. Tämän jälkeen tuli kuvauksessa tauko, kun paikalle tulivat lääkärit Nyyssönen ja joku naislääkäri neuvotteluun Simpasen kansliaan. Aikaa kului noin puolisen tuntia ensimmäisestä kuvauksesta, kun röntgenhoitaja kutsui  uudelleen kuvaukseen. Häneltä kysyin, eikö kuvat onnistuneetkaan? Vastasi," kyllä. mutta otetaan lisää kuvia". En saanut tietää sitä, minkä tähden Simpanen otti toistamiseen röntgenkuvia?. Kyseisellä toisella kerralla kuvasi ilman ns. varjoainetta. Ei mennyt aikaa kuin vartin verran kuvauksen päätyttyä, kun Seppo Nyyssönen tuli toistamiseen Simpasen luo. Nyyssönen sai mukaansa viimeksi otetut röntgenkuvat Simpaselta. Kuvien kanssa Nyyssönen tuli luokseni ja pyysi minut mukaansa, että mennään Hakolan puheille leikkaushuoneen kansliaan. Hakola oli nauhalle sanelemassa tehtyä leikkausta. Sanoi, "odotelkaa vähän aikaa kun sanelen lopun nauhalle."

Tämän jälkeen Hakola pyysi Nyyssöseltä röntgenkuvat. Nyyssönen antoi ne Hakolalle. Minä istuin vastapäätä Hakolaa pöydän toisella puolella ja Nyyssönen pöydän vasemmalla puolella minusta.
Hakola otti röntgenkuvia esiin yksi kerralla ja näytti niitä silmieni edessä noin 40-50 sm etäisyydellä minusta. Kuvissa näkyi erittäin hyvin crile-niminen suonenpuristin, joka sijaitsi vatsaontelosssa pystyssä eli terävä kärki ylöspäin. Crilen on kärjestänsä käyrä, sekä terävä kuin sukkapuikko.

Lainaan lääkäri Seppo Nyyssösen 1.3.82 kirjoittamasta:"Yhteenvedosta Reino Tapani Virtasen tämän hetkisestä tilanteesta.
Kyseessä 44-vuotias salaojaurakoitsija, joka kokee ongelmiensa alkavan  toukokuussa -79 suoritetun leikkauksen jälkeen. Tällöin onnettomuudeksi vatsaonteloon jäi crile-niminen instrumentti".
Muistutan yhä, Seppo Nyyssönen näki välittömästi 3.12.1979 otetut röntgenkuvat, sekä 12.12.1979 leikkauksella poistetut pihdit, jotka olivat erittäin pahoin syöpyneet. Lausuntonsa antoi oikeudenkäynttiä varten, että saisin menetetystä terveydestä korvaukset.

Hakola totesi,"tallaista emme enää voineet kuvitellakaan tapahtuvaksi".
Hakolalle sanoin, tuoko se oli joka pisti kuin puukonkärki yhteen kohtaan mahaan ja jatkuvaa kovaa tuskaa piti mahassani. Hänelle kerroin sen sata kertaa tuskissani painelin vatsaa. Kertaakaa en tuntenut sormiini tuota pihtiä.

Hänelle kerroin, että luin maantaina 7.5.1979 keskussairaalassa lomakkeen ja sen mukaan olivat kaikki instrumentit tallella. Siis oli laskettu ennen ja jälkeen leikkauksen, sekä kyseiset ruudukot oli raksattu, että kaikki instrumentit olivat tallella.

Väärentämisessä on käytetty 2.2.1977  otettuja röntgenkuviani ainakin kaksi kuvaa. Jotka hyvin muistan tapahtumasta, kun Hakola selvitti valotaululla kyseisiä röntgenkuvia. Kertoi avoimesti minulle sen, että minkä laatuisesta palleatyrästä on kyse.      

Ensimmäinen väärennetty röntgenkuva on alkujaan ottettu 2.2.1977. Kyseinen kuva on muunneltu siten, että röntgensäteitä apuna käyttäen ja vahvistuslevyjä, sekä sijoitettu kuvaan pean-niminen pihti.  Kuva on päivätty 3.12.1979 otetuksi. Tämän jälkeen muunneltu kuva ottettu todisteeksi pinnakkaisvedoksena poliisitutkintapöytäkirja R 13/83   22.8.1983 Jyväskylä. Kuva on liite n:o 9.  Kuvaan on käsin merkitty tussilla kirjaimet
p . a ja  ilmeisesti  tämä  tehty tarkoituksella, ettei epäiltäisi kuvaa väärennetyksi.

Anestesialääkäri Juhani Väyrynen näki kyseisen kuvan 25.11.1985. Hän  välittömästi  totesi, " ei se tuollainen pihti ollut."  Saatuani 2.2.1977 otetut röntgenkuvat niistä puuttui kyseinen alkuperäinen röntgenkuva.
Kuva jäi erittäin hyvin näkömuistiini sen takia kun varjoaine kuvaili kuvassa ns. lasten uimakelluketta.

Toinen röntgenkuva  ja on pois  jonka minulle Hakola esitteli. Kyseinen kuva on nyt päivätty 3.12.1979 otetuksi. Kuvassa on yhä leikkaamaton palleatyräni. Asiantuntijat ovat todistaneet oikeudessa, että kuvassa on leikkaamaton palleatyrä. Oikeudessa annoin patologian apulaisfosseri Olavi  Räsäselle luettavaksi röntgenlausunnon joka oli päivätty 2.2.77 sappirakko:
Räsänen kertoi, että lausunnossa kerrotaan selvästi kyseisestä röntgenkuvasta.  On täysin käsittämätöntä, että miten ovat väärentäjät liittäneet kyseisen palleatyräkuvan ja päivänneet sen 3.12.1979 otetuksi.
Mikä oudointa on kyseissä röntgenkuvassa? Kuvassa ei näy ensinkään vaihettua pean-nimistä pihtiä. Väärentäjille sattunut ilmeisesti työtapaturma, kun manipululoidessa  unohtaneet sijoittaa kuvaan vaihdetun pean-pihdin.

Edellä mainitulla röntgenkuvalla ole minkäänlaista todistearvoa siihen nähden, kuvasta puuttuu vaihettu pihti.
  
En voi muuta todeta kuin sen, että onko ollut tarjolla hyvät alkoholi juomat, kun  ovat kuviani "kopeloineet"?. Muuta järkevää syytä en ole tähän  keksinyt.

Röntgenkuva nro: 7. Kuva otettu suoraan sivusta ja siinä on pihti, eli pean sijoitettu välittömästi ihon alle ja pihdin kärki on miekkalisäkkeen etupuolella. Kuva on otettu minulle tuntemattomasta henkilöstä. Henkilöstä josta kuva ottettu on kuvattavalla henkilöllä ollut erittäin suuri ns. kaljamaha kuin kuvassa näkyy. Kirjassani ISÄN PUUMERKKI on sivulla 85 kuvattuna väärennetty röntgenkuva johon röntgenlääkäri Martti Simpanen taiteili ihon pinnan. Väärennetyn röntgenkuvan päälle sijoitin itsestäni otetun 15.2.1988 otetun röntgenkuvan. Kuvat ovat millilleen niin tarkkaan sijoitettu, että rintalastat ovat päällekkäin ja samoin miekkalisäkkeet. 15.2.1988 olin noin viisikiloa painavampi kuin palleatyräleikauksen aikana. Kuvan väänsin ns."rautalangasta" väärentäjien nähtäväksi, että jos pihti olisi ollut minun vatsapeitteissäni. Olisin sen välittömästi nähnyt, että mitä tuo metallinen esine on ihon ulkopuolella? Samoin sormilenkit olisivat olleet vatsani ulkopuolella kuin kuva osoittaa.

Simpanen on kertonut kirjoittaneen kuva 7 SUORA SIVUKUVA. Tämän kirjoituksen tehnyt tussilla ilmeisesti sen takia ettei kukaan rupeasi kuvaa epäilemään väärennetyksi. Väärennökset tehty oikeille röntgevilmeille. Ensin epäilin sitä, että ovat väärennökset ottaneet eli tehneet kopiovilmeille. Tämän varmistuksen tein kokeissani, että kuvat ovat töhertäneet oikeille röntgenvilmeille. Oikeissa röntgenvilmeissä on molemmin puolin pinta, johon kuvattava kohde tallentuu. Tämä oli erittäin yksinkertainen tehtävä tarkistaa röntgenkuvat mihin vilmeille kuvat oli kuvattu. Ei tarvinnut kuin raaputtaa niin se paljasti sen, että vilmin pinta oli samanlainen, kun pinta lähti raaputtamalla molemmilta puolin pois.

Kuvassa nro:7 on miekkalisäke täysin eri muotoinen kuin minulla. Myös rintalastan alaosan mutka on eri muotoinen kuin on minulla. Kirjassani sivulla 90 on prof. Arstilan mittaukset miekkalisäkkeistä kuvine nähtävissä.
Lainaan kuvan alla olevasta tekstistä:"Professori Antti U. Arstilan mittaustulokset ja miekkalisäkkeitten myös maallikon silmin havaittava erilaisuus osoittavat, että on kyse kahdesta eri henkilöstä. Todettakoon , että miekkalisäke on rustokudosta, joka ei iän myötä muutu miksikään. Esim. painia harrastamattomalla satavuotiaalla korvalehdet ovat täsmälleen samanlaiset kuin vauvaiässä".

Tässä ei vielä kaikki. Röntgenkuva nro  7. Kuvan luovutin syksyllä 1996 Jämsän käräjäoikeuden laamanni Kalevi Särestölle. Luovuttamani kuvat saatuani haltuuni Vaasan hovioikeuden 1998 tehdyn päätöksen jälkeen.
Aloitin röntgenkuvien tutkimisen jälleen ja mitä ihmeellisintä sormenpäähäni tuli kuvasta? Todennäköisesti sormeni oli luultavasti vähän hikiset. Jotain ihmeellistä väriä sain kuvasta nro 7 sormenpäähäni. Tätä ryhdyin perusteellisesti tutkimaan ja selvittämään itselleni mistä väri tuli?
Otin esiin omat tutkintavälineeni ja ryhdyin kuvaa tarkastamaan voimavaloa apuna käyttäen. Oli suuri yllätys se, että väriaine sijaitsi pihdin kärjen kohdalla. Mitä todennäköisesti väriainetta käytetty sen takia, että siinä näkyisi varjostuma, joka kuvailisi Hakolan mainitsemaa noin variksenmunan kokoista kalkkeutumaa. Minun asiantuntijani olivat ennen kuvia tutkineet tarkasti ja yksikään ei ollut nähnyt jälkeäkään kalkkeutuman varjostumaa  kuvasta.
Hovioikeuden suullisessa käsittelyssä prof. Erkki Koivisto kertoi kuvaa katsoessa, että varjostumaa näkyy kuvassa nro 7. Vähän jäi minun mieleen se, että miten se nyt muka näkyy, kun tätä ennen ei kukaan ole sitä havainnut?
Epäilykseni kohdistuu vakavasti laamanni Kalevi Särestöön, että ilmeisesti on kuvat välillä luovuttanut lääkäreille "kopelointia" varten ja näin kyhänneet jollain väriaineella kalkkeutuman. Kostutin sormeni ja mitä tapahtui? Väri levisi suuremmalle alalle kuvassa nro 7. Tämä on totuus asiassa. Lukijoille voin todeta, että enää ei voi kehenkään luottaa. Suomessa oikeuslaitokset ovat näin ollen menettäneet täydellisesti luottamuksensa.

Selvitän myös keuhkokuvat. Menin sairaalaan 20.10.1981. Tuolloin itsekseni ihmettelin sitä, kun 21.10.1981 ottivat minusta Thorax kuvat. Ensin edestäpäin Simpanen otti natiivikuvan ja toisen kuvan sivustapäin.
21.10.1981 otettuja thorax- kuvia on apuna käytetty väärentämisessä.
Suoraan edestä ottettu thorax-kuva on päivätty 10.12.1979  otetuksi. Kyseisessä kuvassa näkyy erittäin huonosti vaihetun pean-nimisen pihdin kärki. Voimakasta valoa ja maitolasia apuna käyttäen näkee pihdin kärjen heikosti. On todennäköistä se jos varjoainetta ei ole käytetty kuvauksessa, niin tästä johtuen natiivikuviin  saada pihtiä näkyviin kuin varjoainekuviin saadaan. Toiseksi Toivo Huttusen kertomuksensa kertoo, että jos pihti käsitellään mm. mehiläisvahalla, niin se vastaisi sitä, että pihti näyttäisi kuvassa sitä, että pihti on kehon sisällä. Näin kertonut röntgenteknikko.

Thorax-kuvat 21.10.1981 ja 10.12.1979 päivätyksi merkitty thorax-kuvat.
Thorax- kuva joka on päivätty 21.10.1981 ja kyseinen kuva ottettu suoraan edestäpäin. Edestäpäin otetut kuvat pistetään tarkalleen millilleen päällekkäin. Kuvat osoittavat sen, että 21.10.1981 otettua thorax-kuvaa on käytetty apuna manipuloimiseen ja tällä tavoin kuva valmistettu, pihti lisätty, sekä kuvaus päiväksi merkitty 10.12.1979.

Mitä todennäköisemmin 21.10.1981 päivättyyn thorax-kuvaan on Simpanen kirjoittanut tussilla, siis laskenut keuhkojen tilaavuuden:"17,0  , 13,5,  12.2,
0.4,   1120 cim". Jälleen tussilla tehdyt merkinnät  mitä ilmeisemmin hämätäkseen tällä teolla eli merkinnällä, ettei kyseistä kuvaa epäiltäisi käytetyn avuksi röntgenkuvan manipuloimiseen.

Thorax-kuva 21.10.1981 päiväys on leimattu kuvan yläreunaan. Väärennetyssä thorax-kuvassa 10.12.1979 päiväys on leimattu alareunaan.
Leimaukset jouduttu ensin poistamaan thorax-kuvasta, joka oli ottettu 21.10.1981, siis alareunasta kuvaa poistettu n.12 mm, että on saatu päiväys pois kuvasta.

Jatkettu manipulointia siten, että on ilmeisesti rtg-kuva 7  on käytetty ja tämän jälkeen röntgensäteitä apuna käyttäen yhdistäneet kuvat 21.10.1981   
 päivättyyn röntgenkuvaan.
Tällä tempulla hämänneet sen , ettei niin selvästi enää näy minun miekkalisäkkeeni  erilaisuus. Tässä ei ole kaikki mitä kuva paljastaa. Kuvassa on kahden eri henkilön rintalasta osittain päällekkäin ja tästä huolimatta heikosti jäänyt näkyviin minun miekkalisäkkeeni kuvaan.

Jatkettu väärentämistä kyseisellä kuvalla röntgensäteitä apuna käyttäen lisätty siinä yhteydessä vaihdettu pihti pean. Nyt kuvassa on heikosti näkyvissä pihdin kärki ja kuvauspäiväksi merkitty 10.12.1979. Päiväys on merkitty alareunaan niinkuin on yleinen tapakin sairaaloissa.

Tämän jälkeen alkuperäiseen kuvaan on merkitty yläreunaan 21.10.1981.
Päiväys on kuvassa ns. alaspäin kuvattavaan kehoon nähden. Tämän jälkeen on Simpanen tussilla tehnyt kuvaan merkinnät. Tällä toimella ilmeisesti hakenut sitä, ettei kukaan epäilisi kyseistä kuvaa käytetyn väärentämisen apuvälineenä.

Suora sivukuva ottettu 21.10.1981 ja kyseistä kuvaa on ja käytetty vä likappaleena väärentämiseen. Kuvassa esiintyy rintalastani eri muotoisuus sekä miekkalikkeeni pisaramuotoinen kärki. Tässä ei suinkkaan kaikki. Kuvassa näkyy selvästi se, että vatsani puolella näkyvä rintalastani ja miekkalisäkkeeni yhteyteen on kuvattu tuntemattomasta henkilöstä otettu röntgenkuva. Kahdet kuvat on sädetetty ovelasti päällekkäin ja tällä teolla yritetty pienentää miekkalisäkkeeni erimuotoisuutta.Kuvassa erottuu selvästi  tästä huolimatta se, kun kuvaan manipuloimalla liitetty röntgenkuvan väärennös nro  7:stä. Kuva nro 7 on manipuloinnin yhteydessä jätetty pois pean-pihti.Huomiota herättää sekin kun manipuloinnin teossa eivät ole oikein onnistuneet sijoittaa kuva 7 ja näin pihdin kärjen vasemmalla puolella näkyy minusta ottettua miekkalisäkkeen erimuotoisuus. Siis kuvassa näkyy hyvinkin selvästi kahden henkilön miekkalisäkkeet sekä rintalastaakin, osittain päällekkäin.

Väärennetyssä thorax-kuvassa joka päivätty 10.12.1979. Pean pihti sijoitettu siten, että pihdin sijainti paikkaa ovat joutuneet muuttamaan siten ettei miekkalisäkkeeni erimuotoisuus näkyisi.Toiseksi pean pihti on kuvassa tällä kertaa miekkalisäkkeen sivulla kaiken lisäksi. Kolmanneksi pean pihti kuvassa on siten, että se on röntgenkuvan päällä nähtävissä selvästi. Eli pihti ei olisi ensinkään vatsaontelossa eikä myöskään vatsanpeitteissä. Tässä nään selvän ristiriidan siitä miten pihti on kehoon nähden muutettu paikkaa.
Alkuperäiseen thorax-kuvaan, joka päivätty 21.10.1981 on kuvan alareunaan jälleen tussilla merkitty numeroita 8991103/loppussa on epäselvää joten siitä ei saa selvää. Tussilla kirjoitetut numerot ovat kuvan oikeassa alakulmassa.
Hallussani entisissä muissa röntgenkuvissa ei ole tussilla tehtyjä merkintöjä ensinkään.

Simpasen ottamat röntgenkuvat 3.12.1979  on  hävitetty.Ensin ottamat varjoainekuvat sekä toisen kerran ottamat röntgenkuvat, kuvauksen suoritti Simpanen ilman ns. varjoainetta. Nimenomaan näitä kuvia Hakola minulle esitti 3.12.1979 Nyyssösen ollessa paikalla leikkaushuoneen kansliassa.
Totuus on se, että alkuperäiset röntgenkuvat on hävitetty eli 3.12.1979 ja samoin 10.12.1979  otetut kuvatkin.

OTAN ESIIN JOKILAAKSON ALUESAIRAALA, JÄMSÄ
RÖNTGEN OSASTO.
Kyseessä valviit lomakkeet. Lomakkeisiin kirjoittavat tiedot röntgenkuvauksesta. Lomake oli erittäin siisti ja keltavärinen 3.12.1979 kun oli minulla aikaa katsella silloin omia sairaskertomuksiani ennen röntgenkuvausta. Kansion sain polilta lähtiessäni röntgenkuvaukseen.

Sairaalan arkistoon tein tarkastukseni 26.1.1983. Tarkastus paljasti erittäin törkeät väärennökset.
Röntgen osaston lausunto pisti ensimmäisenä silmiini, että miten kovaa käsittelyä saanut lomake. Lomake oli sen kymmenen  eri värinen ja lomakkeen reunat oikein kuluneet. Mieleeni on tullut, että sitä ovat joutuneet ehkä pyörittämään mankelissa, että on ensin saatu poistettua näkyvistä alkuperäiset kirjoitukset.
Ensimmäisenä lausunnossa on Seppo Nyyssösen sanelu kirjoitettu 3.12.79 kirjoittaja S.Nyyssönen/rk. Eli nauhan purkanut konekirjoittaja /rk.

Välittömästi allekirjoitettu Martti Simpasen sanelu nauhalta.
3.12.79 mahalaukku: Sanelun purkanut ja kirjoittanut eri virkailija eli M.Simpanen/ik.
Molemmat lausunnot on kirjoitettu samanaikaisesti, koska rivit ovat tarkalleen kirjoitettu samansuuntaisesti.Selvästi näkyy se, että (peangja)
sanassa on tullut ongelma.
Lomakkeen toiselle puolelle jatkettu sanelun kirjoittamista. Ote kirjoituksen lopussa:"-Hiatushernia operaation jälkitila. Corpus alienum .(peang).
Lausunnon loppuosan kirjoittanut sama henkilö M.Simpanen/ik  Selvästi erottuu se, että ( -kirjoittu pisteen päälle ja tämän jälkeen kirjoittettu peang) .

Kyseinen väärennetty röntgen osaston lausunto on Peltovuoren "opuksessa" liitteenä nro 9. Kyseisetä väärennöstä ja ei ole KRP:n taholta tutkittu ensinkään.
Röntgenkuvien mukana oli röntgen osaston kaavake, johon olisi voineet kirjoittaa kyseessä olevat lausunnot. Ei olisi tarvinnut mennä töhertämään ja poistamaan alkuperäistä kirjoitettua lausuntoja.
Monia vuosia mietin sitä, miksi eivät ottaneet uutta lomaketta ja siihen ensin kirjoittaneet entiset lausunnot ja tämän jälkeen 3.12. 1979 sanelut kirjoittaneet.
Tämän lomakkeen käyttö oli väärentäjille pakkotilanne. Mitä todennäköisemmin heillä ei enää ollut varastossa kyseisiä uusia kaavakkeita. Kaavakkeet olivat kevättalvella 1980 muuttuneet täysin erilaisiksi. Tämän tiedon kertoi minulle eräs röntgehoitaja, että kaavake oli muuttunut toisen laiseksi, joka erottui erittäin selvästi vanhasta kaavakkeesta.

Väärennökset on tehty mitä todennäköisesti röntgenkuvien väärentämisen jälkeen lokakuun lopulla 1981 tai marraskuussa 1981. Ajan kohta paljastuu lääkäreitten antamista lausunnoista. Ensin toteavat pihdin olevan vatsaontelossa ja sitten samoilta lääkäreitten lausunnoissa kerrotaan, että pihti sijaitsi vatsanpeitteissä.

Arstila totesi todistajana, että röntgenkuvat ovat "yksiä räpellyksiä". Ei voi paremmin asiantuntija sanoa röntgenkuvista. Samoin kertoi minulle röntgenteknikko Toivo Huttunen "joka on kopeloinut näitä röntgenkuvia ei ole ollut ensinkään asiantuntija".

Röntgenkuviin eivät rehelliset röntgenrofessorit ryhtyneet antamaan lausuntoja, koska näkivät otetut "räpellykset" edessään. Luultavasti luulivat, että KRP selvittää kaiken väärennökset ja näin ollen syylliset joutuvat vastuuseen.

Lukijoille olen yrittänyt selvästi tuoda esille röntgenkuvien väärentämisen sekä röntgenlausuntojen väärentämisenkin. Samalla todistan KRP:n ja myös Lääkintöhallituksen suhtautuvan myötävaikutuksellaan erittäin törkeän petosjutun suojeluun, siis salaamiseen. Prof. Erkki Koiviston todistaja kertomukset ja hänen antamansa kirjalliset lausunnot pistän roskakoriin.

Lisäksi huomautan, että prof, Erkki Koivisto oli lääkintöhallituksessa asiantuntijana antamassa röntgenkuvista koskevia lausuntoja. On otettava vakavasti huomioon se, että näin ollen ei voi pois sulkea Koivistoa törkeästä petosjutusta. Siis vakavasti epäilen Koiviston oleva yhtenä lenkkinä muitten osallistujen kanssa törkeään petosjuttuun lähteneen.

"SALALIITON" JATKOA INSTRUMENTTIEN SEURANTALOMAKKEEN KÄYTÖSTÄ..

Kirjeelläni 20.12.1983 käännyin Sosiaali- ja Terveysministeriön puoleen, että mitä mieltä ovat asiasta?

Sain vastauksen 13.1.1984 päivätyllä selittelyllä. " Viitaten kirjeeseenne 20.12.1983 sosiaali-  ja terveysministeriö ilmoittaa,  että lääkintöhallituksen tekemän selvityksen mukaan Keski-Suomen keskussairaalassa ei ole käytössä leikkauksen yhteydessä erillistä instrumenttien käytön seurantalomaketta. Sen sijaan seurantalomaketta käytetään pidettäessä kirjaa leikkauksessa tarvittavista harsotaitoksista. Vallitsevaa käytäntöä on selvitetty laajemmin lääkintöhallituksen Teille 23.11.1983 lähettämässä kirjeessä DN:o 6849/102/83.
Osastopäällikkö Markus Onnela  Ylilääkäri Tapani Melkas".

Kysynkin, mitä virkaa on kyseisillä lääkintöhallituksella ja sosiaali-  ja terveysministeriöllä, jotka toimivat yhteiskunnan veromarkoilla?
Virastojen virkamiehiltä puuttuu täydellisesti moraali, kun ovat lähteneet suojelemaan erittäin törkeätä petosjuttua muiden alaistensa kanssa.
Kysynkin, missä on heidän vastuunsa kansalaisten potilaiden oikeudesta?

Tämän jälkeen 2.2.1984 kirjeelläni "sohaisin muurahaispesää" uudelleen eli LÄÄKINTÖHALLITUSTA.
Sain vastauksen 17.2.1984 päivätyllä selittelyllä:"Lääkintöhallitus on viitekirjeessä esittämänne asian johdosta 17.6.1982 antamassaan ratkaisussa antanut huomautuksen leikkauksen suorittaneelle lääkärille Allan Armas Särkilahdelle siitä, että hän oli laiminlyönyt huolehtia siitä, että leikkauksessa käytetyt instrumentit olisi laskettu leikkauksen jälkeen".

Lääkintöhallitus on vaiennut täysin Särkilahden lisäselvityksen 2.3.82 lausuntonsa mukana lähettämästä instrumenttien seurantalomakkeesta.
Lääkintöhallituksen päätös nimenomaan perusttuu instrumenttien seurantalomakkeeseen, jonka Särkilahti oli väärentänyt. Kyseisen väärennöksen mukaan instrumentteja ei oltaisi laskettu leikkauksen jälkeen.
Selittelyn olivat antaneet osastopäällikkö Paula Kokkonen lääkintölakimies Synnöve Amberla.

Seuraavaksi sohaisin SDP eduskuntaryhmää kirjeelläni 1.4.1984. Sain yllättävän vastauksen joka oli päivätty 5.4.1984. OTE:" Myöskään ei voitane osoittaa todistemateriaalia virheelliseksi".
K.T. Ahonen lainsäädäntösihteeri".

Lukijat saavat tehdä omat päätelmänsä Ahosen vastauksesta, että keitä hän on suojelemassa, potilasta vai törkeän petosjuttuun syyllisiä?

Suojelut sen kuin laajenevat. OTE:" Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntainliitto Tervo/mt  17.5.1984 toimittanut selityksen eli "sepistyksensä"
Oikeuslääkäri Matti Nuutilalle . "Sen sijaan instrumentteja koskeva seurantalomaketta ei ole sairaalassa ollut käytössä". Johtava lääkäri Tapio Tervo".
Tervo antanut täysin perättömän lausunon Matti Nuutilalle virkamiehenä.

Oikeuslääkäri Matti Nuutila antoi oman selvityksen asiasta 23.5.1984.
Nuutila vetäytyi Tervon antaman selvityksen suojaan ja näin ei tarvinnut ottanut kantaa instrumenttien seurantalomakkeen käytöstä. Vähän ihmettelen sitä ,että ei ryhtynyt ottamaan paremmin selvää siitä, onko Tervon antama lausunto totuuden mukainen ensinkään.

Uudelleen käännyin TEHY Jyväskylän aluetoimiston puoleen 10.6.1984.
Sain vastauksen 11.6.84 päivätyllä "sepistyksellä". "Ilmoitamme kohteliaimmin, että edellisessä kirjeessänne olleet tiedot ovat kuten kirjeestämme 6.1.84 käy ilmi saadut Keski-Suomen keskussairaalasta. Samansisältöisen vastauksen on myös sairaala antanut sekä Teille että poliisille aikanaan. Mikäli haluatte tutustua alan kirjallisuuteen emme voi Teitä täältä auttaa vaan pyydämme kääntymään kirjaston puoleen".
Kunnioittavasti TEHYN KESKI-SUOMEN PIIRIYHDISTYS ry puolesta puheenjohtaja Kirsti Kolehmainen  sihteeri Eeva-Sisko Tiainen".

Leikkausosaston käsikirjassa on selvät ohjeet joita on noudatettava. Tätä ennen olin hankkinut kirjan ja näin minulle selvisi sekin, että crile-niminen pihti oli hukassa ja yksikään instrumentteja käsittelevä henkilö ei ryhtynyt selvittämään sitä, missä on kyseinen instrumentti.
Keskussairaalan leikkaushuoneitten instrumenttihoitajat kävivät kovia syyttelyitä instrumentin jäämisestä vatsaani 1979 , kun saivat tietää pihdin olleen vatsassani. Toinen oli toista tästä syytellyt, mutta kirjan luettuani paljastui totuus, että sairaalassa oli tapahtunut laiminlyöntejä tarkastuksissa.

Tervon puoleen käännyin jälleen 8.6.84 ja 10.6.84 kirjeilläni. Ei mainitse sanallakaan instrumenttien seurantalomakkeesta, jonka Särkilahti toimitti lääkintöhallitukselle kirjelmänsä liitteenä 2.3.82. kirjeensä päivännyt 12.6.84.

Selittelyt jatkuvat Särkilahdella. Lausunnon antanut 29.6.1984 lääkintöhallitukselle instrumenttien seurantalomakkeesta. "Olen saanut sen käsityksen lähetteestänne että Teille 2.3.1982 toimittamani selvityksen ja poliisitutkintapöytäkirjoissa esiintyvien tietojen kesken on sellainen ristiriitaisuus,  että olen toisessa yhteydessä ilmoittanut (Teille), että leikkauksen jälkeen instrumentteja ei laskettu, mutta toisessa yhteydessä (poliisitutkinnassa) ilmoittanut, että instrumentit laskettiin leikkauksen jälkeen.
Poliisitutkintapöytäkirjoissa mahdollisesti esitetty mielipide,  että instrumentit laskettiin leikkauksen jälkeen, on virheellinen. Pysyn Teille aikaisemmin ilmoittamassani kannassa, että instrumentteja ei leikkauksen jälkeen laskettu. Olen erheellisesti lisäselvityksessäni 2.3.1982 käyttänyt leikkauksen aikana käytettyjen tarvikkeiden tarkistuslomakkeesta nimitystä instrumenttien seuratalomake. Mahdollisesti tämä on aiheuttanut myös poliisitutkinnan yhteydessä virheellisen tulkinnan.

Edellä esitetyllä perusteella totean, että en ole antanut lääkintöhallitukselle virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa instrumenttien laskemisesta".
Allan Särkilahti Kirurgisten tautien erikoislääkäri".

Oli tämäkin selittely Särkilahdelta, että tämä vahvistaa epäilykseni siihen ns. salaliittoon, koska eivät kerro totuutta instrumenttien seurantalomakkeesta, että se oli leikkauksessani käytössä 3.5.1979.
TEHYN puoleen käännyin 18.6.1984.  Selityksen antanut aluessihteeri Eeva-Sisko Tiainen 15.8.1984. OTE:"Tiedot ovat niistä asiakirjoista, jotka on laadittu oikeudenkäynttiä varten asiasta, josssa Te olitte kantajana".
Kunnioittavasti  Tehyn Keski-Suomen piiriyhdistys ry Tehtäväksi saaneena aluessihteeri  Eeva-Sisko Tiainen.

Huomio kiinnittyy:"on laadittu oikeudenkäynttiä varten asiassa". Tästä saan selvän kuvan siitä, että ovat toimineet yhdessä lääkäreitten ja sairaanhoitajien kanssa, ettei vain paljastuisi minulle väärennetyt todisteaineistot. Ne ovat instrumenttien seurantalomake ja saamani joku lomake. Kyseinen lomake on tehty tietoisesti alkuperäisen tarvikeluettelon tilalle. Silvola toimitti minulle jäljennöksen 13.1.1983 alkuperäisestä tarvikeluettelosta ja hän oli ensin merkinnyt käsin lomakkeeseen 1 neula.Tämän jälkeen ottanut jäljennöksen lomakkeesta. Lukemassani tarvikeluettelossa ei ollut merkitty yhtään neulaa. Silvolalta saamani jäljennöksen annoin silloiselle asianajajalle Kaipomäelle muitten asiakirjojeni mukana. Epäilen sitä, että Kaipomäki oli asiakirjat luovuttanut Peltovuorelle maanantaina 20.6.1983 klo 13.00 käydyssä neuvottelujen yhteydessä.
Perjantaina 17.6.1983 soitin Peltovuorelle instrumenttien seurantalomakkeesta, kirosi:"saatana, sinun on uskottava, että tätä ne tarkoitti ja onhan tähän merkitty 1 neula."
Mitä todennäköisemmin Silvola oli luovuttanut Peltovuorelle kyseisen jäljennöksen. Kaipomäki luovuttanut antamani samansisältöisen tarvikeluettelo jäljennksen Peltovuorelle. Epäilen Peltovuoren ja lääkäreiden hävittäneen kyseiset jäljennökset ja mitä ilmeisesti ovat jäljennöksen tilalle runnanneet nyt esillä olevan lomakkeen. Lomake on kokonaan tehty juttua varten ja tätä käyttäneet alkuperäisenä tarvikelomakkeena. Siis täydellistä "hölmöilyä".
Kaipomäki on todella luovuttanut Peltovuoren käyttöön antamani asiakirjat.
Tämän todistaa yksi potilasasiakirjani, joka oli poliisitutkintapöytäkirjan väliin Peltovuori pistänyt ja lähettänyt koko nipun minulle. Asiakirjassa oli minun oma ns. puumerkki tehtynä. Kaipomäki palautti asiakirjat ja niistä puuttui kaksi asiakirjaa. Toisen sisältöä oli muutettu ja tarvikeluettelo puuttui täysin.

Tahallista rikosten peittelyä on tehty yhteistyössä keskenään ja tästä johtuu heidän selittelyt, kun lisäksi tähän omalla myötävaikutuksella on vaikuttanut komisario Raimo Peltovuori.

Tuumasin, että ei vielä pidä antaa periksi selittelyille.Instrumenttien seurantalomakkeen luin 7.5.79 joten jatkoin "peräänajoa", että jossain vaiheessa voivat mennä tekemään lisää sekoituksia.

Lääkintöhallituksen kimppuun kävin 6.2. ja 15.2.1985 kirjeilläni. Asiana oli Särkilehden väärentämä instrumenttien seurantalomake.
Sain lääkintöhallitukselta vastauksen 26.2.1985. Vastauskirjeen avasin ystävänä Sulolan kanssa välittömästi, kun kirje tuntui siltä, että se sisälsi useita arkkeja. Lähettäjänä Vs.ylijohtaja Paula Kokkonen Vt.lääkintölakimies Jaana Koski.
Huhtikuun tarkastuksessani 1990 Särkilahden lisäselvityksen 2.3.82 oleva liite käyty vähän lisää siihen kynällä "töhertämään". Instrumenttien seurantalomakkeen nimien alle vedetty viivat. Instrumenttien sanan alle oli lisää kynällä tehty pätkäviivoja. Tämän alle kirjoitettu käsin "virheellinen sana, koska tarkoitetaan tarvikkeita, luetettu lomakkeessa. 19.6.84 T.Tervo.
Tässä ei vielä kaikki. Särkilahden LISÄSELVITYS  leimattu LEIMAVEROLLA 27.2.85  - mk- 24.00. Leimanumeroitten päälle oli T.Tervo kirjoittanut nimensä ja päivännyt tämän tehneensä 19.6.84.
Jäljennöksen oikeaksi todistaa: Helsingissä, lääkintöhallituksen kansliassa helmik- kuun 26 päivänä 1985 . Kirjaaja Marita.. sukunimestä en saa selvää.
Varustettu oikein kunnolla lääkintöhallituksen leimalla.
Lääkintöhallitus lausunnossa toteaa:" Viitaten 6. ja 15 päivänä helmikuuta 1985 päivättyihin kirjeisiinne lääkintöhallitus lähettää ohessa Teille jäljennökset Allan Särkilahden 2.3.1982 päivätystä selvityksestä sekä leikkaustarvikkeiden seurantalomakkeesta".

Liite on tehty sitä varten, jolla suojelevat törkeätä petosjuttua. Kyseistä liitettä ei ole liitetty poliisitutkintapöytäkirjaan.

Kirjeelläni 20.2.1985 käännyin yhä Tapio Tervon puoleen asiassa. Tervo lähetti 4.3.1985 jälleen selittelynsä. Toteaa:"Kirjeessänne pyydätte aikaisemminkin pyytämäänne instrumenttien seurantalomaketta. Tallaista en voi toimittaa, koska kyseistä lomaketta Keski-Suomen keskussairaalassa ei ole ollut käytössä. Ainoastaan  sidetarvikkeet lasketaan ja merkitään lomakkeelle".
Tapio Tervo johtava lääkäri".

Tervo on antanut jälleen harkitusti minulle täydellisesti perättömän kirjallisen lausunnon instrumenttien seuratalomakkeen käytöstä. Näin ollen virkamiesvastuulla hän on syyllistynyt samalla virkamiesvalansa törkeään rikkomiseen tehtävässään.

Lisäksi yhä sohaisin "muurahaispesää" 28.2.1985, lääkintöhallitusta.
Kyseessä Särkilahden väärentämä instrumenttien seurantalomake.
Vastaus:" Lääkintöhallituksen saaman selvityksen mukaan leikkauksessanne ei siis käytetty instrumenttien seurantalomaketta eikä instrumenttien lukumäärää kirjattu. Tästä syystä lääkintöhallitus ei voi lähettää teille  lomakkeesta  jäljennöstä.
Viimeaikainen, leikkauksessanne käytettyä lomaketta koskeva kirjeenvaihto on siis aiheutunut väärinkäsityksestä, joka  johtui  Särkilahden käyttämästä virheellisestä nimityksestä".
Vs.ylijohtaja Paula Kokkonen Vt. lääkintölakimies Jaana Koski".

Kyseistä kirjeenvaihtoa olen tietoisesti pitänyt yllä ja  näin saada selville se kuinkka suureksi on paisunut virkamiesten keskuudessa törkeän petoksen suojeleminen.

Lääkintöhallitus on "mahaansa" myöten rypenyt rikosta puolustamaan. Ehkä kuvittelivat, että olisin epävarma asiasta. Kysynkin yhä, ketkä luottavat Suomen terveysviranomaisiin vielä? Itse pyrin siihen, että lääkärien antamiin lausuntoihin ei voi luottaa, jos joku on syyllistynyt lavealle tielle.

Lääkintöhallitukselta sain 20.6.1985 päivätyn kirjelmän:"Lääkintöhallitus on vastannut Teille 26.2.1985 ja 5.3.1985 asiaan, joka koskee leikkauksessa käytettyjen tarvikkeiden  tarkistuslomaketta. Lääkintöhallituksen käsityksen mukaan lomaketta  koskeva  kirjeenvaihto on johtunut väärinkäsityksestä".
Oastopäällikkö Paula Kokkonen Tp. lääkintölakimies Liisa Jauhiainen.
Tiedoksi: Pääjohtaja".

Lääkintöhallitus muutti instrumenttien seurantalomakkeen, siis se on nyt lääkintöhallituksen mukaan ollut tarvikkeiden tarkistuslomake.
Muistutan, lääkintöhallituksen päätös 17.6.1982 perustui nimenomaan instrumenttien seurantalomakkeeseen. Särkilahti oli kyseisen lomakkeen väärentänyt siten, että instrumentteja ei olisi laskettu leikkauksen jälkeen.

Mitä todennäköisemmin lääkintöhallitukselle selvisi 1983, että heidän tekemänsä päätös perustui väärennettyihin asiakirjoihin. Tämän jälkeen lääkintöhallituksella ei ollut enää rohkeutta oikaista tehtyänsä päätöstä, kun saivat tietää lääkäreiden antaneen heille perätöntä tietoa asiasta.

INSTRUMENTTIEN SEURANTALOMAKKEEN KÄYTÖSTÄ.

Tällä kertaan otan esiin instrumenttien seurantalomakkeen käytön Keski-Suomen keskussairaalassa.
"Leikkaussalissa työskentelevä sairaanhoitohenkilökunta saa sekä perus- että jatkokoulutuksensa aikana opetusta leikkaussalien toiminnasta. Oppikirjana käytetyssä Kaija Schwanckin ja Aili Kokkosen "Leikkausosaston käsikirjassa" (WSOY, 1973, toinen täysin uusittu painos) on m.m. sivuilla 25-27 esitetty leikkaushoitajan oikeudet ja velvoitteet. Tässä kohdassa on erityisesti kiinnitetty huomiota leikkaustarvikkeiden laskentaan ja kirjanpitoon.
Saman oppikirjan sivuilla 102 - 104  ja 243 -244 käsitellään yksityiskohtaisesti, miten tulee menetellä sidetarvikkeiden ja käytettyjen instrumenttien suhteen. Tekstissä korostetaan, että ennen leikkaushaavan sulkemista instrumentoija ja leikkausta valvova hoitaja laskevat vielä käytössä olevat taitokset ja tarkistavat, että kaikki leikkaukseen otetut taitokset ovat varmasti tallella ja että kirjanpito pitää paikkansa.
Instrumentoijan tehtävänä on myös ennen leikkaushaavan sulkemista suorittaa tarkistuslaskenta instrumenttien osalta ja ilmoittaa tulos leikkaavalle lääkärille. Mikäli tarkistus on aikaa vievä, leikkausta suorittavan lääkärin on keskeytettävä leikkaus laskennan ajaksi.

Sairaaloiden yleisen käytännön mukaisesti leikkauksessa käytetystä materiaalista laaditaan kirjallinen selostua, jonka instrumentoija ja valvova hoitaja varmentavat.

Palleatyräleikkauksessani käytössä 3.5.1979 oli instrumenttien seurantalomake sekä tarvikeluettelo. Instrumentien seurantalomakkeen luin maanantaina 7.5.1979 keskussairaalassa joka oli ollut käytössä leikkauksessani ja samoin tarvikeluettelon. Instrumenttien laskennassa oli minun mielestäni tapahtunut inhimmillinen vahinko. Luottelon mukaan oli instrumentit tallella ennen ja jälkeen leikkauksen.

Kirurgi Allan Särkilahti lausuntonsa liitteenä 2.3.82 toimitti lääkikintöhallitukselle instrumenttien seurantalomakkeen. Instrumenttien seurantalomake oli väärennetty, koska Särkilahti mainitsee"instrumentteja ei laskettu leikkauksen jälkeen."
Päätöksessä lääkintöhallitus 17.6.1982 toteaa:"Allan Särkilahden lääkintöhallitus katsoo syyllistyneen virheelliseen menettelyyn laiminlyömällä huolehtia siitä että leikkauksessa käytetyt instrumentit olisi laskettu leikkauksen jälkeen".

Tämän jälkeen 2.3.82 päivätyn selvityksen mukaan Särkilahti toteaa:"Tapahtumaa  ei huomattu, koska silloin käytössä olleessa kirjantalomakkeessa ei instrumentteja laskettu. Oheisena on valokopio leikkauksen yhteydessä käytetystä instrumenttien seurantalomakkeesta".

Lääkintöhallituksessa kävin yllätys tarkastuksella 10.4.1990. Lääkintölakimies sanoi, että "tämä todella ei enää pidä yhtä päätöksen kanssa". Hänelle selvitin asian todellisen puolen, että mitä ovat lääkärit tehneet.
Samalla näytin rtg-kuvista otettuja valokuvia kahdelle tuomarille. He nähtyään kuvat kauhistuivat, että todellakin rtg-kuvat on väärennetty.

Särkilahden toimittama instrumenttien seurantalomake  puuttui lääkintöhallitukselta. Hänen kirjelmä oli  2.3.82 päiväänsä ja allekirjoittamansa sinisellä kuulakärkikynällä.

LKT, Kirurgian ylilääkäri Heikki Silvola 25.3.82 toteaa KSKS.piirin Johtavalle lääkärille mm."Käytännön menettely instrumenttien vatsaonteloon jäämisen estämiseksi on Keski-Suomen keskussairaalassa ollut leikkaukseen otettujen instrumenttien laskenta ja sen päätyttyä. Kyseisessä Reino Tapani Virtasen tapauksessa on mahdollisesti instrumenttien laskennassa jossakin vaiheessa päässyt syntymään erehdys".
Heikki Silvola oli todistajana kuultuna Jyväskylän raastuvanoikeudessa 1983. Hän todisti:"instrumenttien seurantalomaketta ei ole käytössä keskussairaalassa".
Silvola tuolloin tahallaan valehteli oikeudelle lomakkeen käytöstä.

Silvolalta pyysin instrumenttien seurantalomakkeesta jäljennöksen 13.1.1983. Silvola oli alkuperäiseen tarvikeluetteloon merkinnyt käsin 1 neula ja tästä ottanut jäljennöksen. Apulaiskanslisti Inkeri Tupamäki tehtävän saatuaan kirjoitti lähetteeseen:" Oheisena lähetän ylilääkäri Heikki Silvolan pyynnöstä valokopion 3.5.1979 Teille suoritetun leikkauksen aikana käytettyjen tarvikkeiden tarkistusluettelosta".
Jäljennös oli se alkuperäinen lomake, johon Silvola oli lisännyt yhden neulan ennen jäljennöksen ottamista. Jäljennös muuten piti paikkansa jonka luin maanantaina 7.5.1979 keskussairaalassa.

Jouduin vaihtamaan asianajajaani tammikuussa 1983. Varatuomari Tapani Kaipomäki Jämsänkoski. Kirjeelläänsä kääntyi 3.2.1983 oikeuskanslerin viraston Marja-Leena Arjolan puoleen. Olinhan tehnyt sinne kanteluni tammikuussa 1983.
Kaipomäki kirjelmässä toteaa:"Virtanen on itse pyytänyt lääkintöhallitukselta ja ylilääkäri Silvolalta jäljennöstä instrumenttien seurantalomakkeesta mutta sitä ei ole hänelle toimitettu. Tämä tuntuu varsin oudolta, sillä kuten Särkilahden 2.3.1982 päiväämästä, lääkintöhallitukselle osoitetusta lisäselvityksestä ilmenee, on jäljennös seurantalomakkeesta toimitettu selvityksen liitteenä lääkintöhallitukselle.
Myös allekirjoittanut pyysi mainittua jäljennöstä Keski-Suomen Keskussairaalan johtavalta lääkäriltä Pekka Louhivuorelta, mutta sitä ei luvattu toimittaa. Lisäksi Virtasen kertoman mukaan hänelle ilmoitettiin luettelon hävinneen".

Lääkintöhallitus 17.2.1983 kääntyi asiassa puoleeni oikeuskanslerin lausuntopyyntöä varten.
Asia: yksilöintipyyntö
"Viitekirjeenne johdosta tiedustellaan mitä asiakirjaa tarkoitatte kirjeessänne sanomalla  "yksi paperi on hävitetty" yksilöinette ystävällisesti väitteenne".
Lääkintölakimies Synnöve Amberla.

Kirjeen saatuani otin yhteyden Kaipomäkeen, että miten vastaan heille? Vastaanko siten, että olen lukenut alkuperäisen instrumenttien seurantalomakkeen maanantaina 7.5.1979 keskussairaalassa vai miten? Kaipomäki sanoi, "Tarkoitetaan instrumenttien seurantalomaketta minkä Särkilahti on toimittanut Lääkintöhallitukseen 2.3.1982 päiväämänsä lisäselvityksen liitteenä.
Tämä paperi on hukassa en saanut asianajotoimisto Pekka Järviseltä 19.7.1982 päivätyssä kirjeessä luki, oheisena kopiot lääkintöhallituksen päätöksestä ja sen perusteena olleista lausunnoista, joten seurantalomake puuttui. Kyseistä paperia en saanut, pyysin keskussairaalastakin 13.1.1983 ja  14.1.1983 enkä saanut, sanottiin että sitä ei ole. Järviseltä pyysin paperit pois 24.1.1983. sain ne 25.1.1983 näidenkään mukana ei ollut."

LÄHETE. Keski-Suomen sairaanhoitopiiri 25.2.1983
"Oheisena lähetän oikeaksi todistetun valokopion leikkauskertomuksestanne 3.5.1979 apulaisylilääkäri Raimo Useniuksen pyynnöstä.Instrumenttien laskentalomaketta sairaalassamme ei ole käytössä, joten sitä ei ollut myöskään käytössä Teidän leikkauksenne aikana".
Tehtäväksi saaneena Inkeri Tupamäki, apulaiskanslisti".

Törkeän petosjutun suojelijat sen kuin lisääntyvät. Tällä kertaa apulaisylilääkäri Raimo Useniuksella.

Lääkintöhallitus Lääkintölakimies Synnöve Amberla. 24.3.1983 johtava lääkäri Pekka Louhivuori vastannut lääkintöhallituksen pyyntöön.
"Reino Tapani Virtasen kirjelmä oikeuskanslerille.
Tiedusteluunne viitaten ilmoitan, että sairaalassamme ei ole ollut käytössä instrumenttien seurantalomaketta. Reino Virtasen leikkauksen (3.5.1979) yhteydessä on ollut käytössä lomake, joka koskee leikkauksen aikana käytettyjen tarvikkeiden tarkistusta. Tämä lomake on sairaskertomuksen liitteenä.
Reino Virtaselle olen ilmoittanut hänen lakimiehensä välityksellä, että hänen leikkauksensa aikana ei ole ollut käytössä instrumenttien seurantalomaketta". Pekka Louhivuori johtava lääkäri".

Lukijat saavat lukea sen kuinkka paljon lääkärit antaneet perättömiä lausuntoja. Tässä ei vielä kaikki.
Palaan Louhivuoren vastaukseen Kaipomäelle 3.2.1983."Myös allekirjoittanut pyysi mainittua jäljennöstä  Keski-Suomen Keskussairaalan johtavalta lääkäriltä Pekka Louhivuorelta, mutta sitä ei luvattu toimittaa".

MOTIIVINA ON SE, ETTÄ INSTRUMENTTIEN SEURANTALOMAKKEESSA  EI OLLUT  PEAN-NIMISTÄ INSTRUMENTTIA. Mitä todennäköisemmin Särkilahti joutui väärentämään kyseisen lomakkeen tai sitten on täyttänyt uuden lomakkeen tilalle, jossa olisi nyt mainittu crile  - pean nimiset pihdit. Millään en saa muististani esiin, että lomakkeessa olisi ollut pean-nimi.

Lääkintöhallitus antoi selvityksensä 31.3.1983 Oikeuskansleri virastolle.
"Lääkintöhallituksen saaman selvityksen mukaan Virtasen kantelukirjelmässään tarkoittama seurantalomake on hänelle 3.5.1979 suoritetun leikkauksen yhteydessä käytössä ollut lomake, johon oli merkitty leikkauksen aikana käytetyt tarvikkeet. Kyseinen lomake on sairaskertomuksen liitteenä. Muilta osin lääkintöhallitus viittaa lausuntonaan edellä mainittuun ja tähän lausuntoon oheistamansa ratkaisun".
Osastopäälikkö Paula Kokkonen Lääkintölakimies Synnöve Amberla".

Viimeistään tässä tilanteessa lääkintöhallitus on tietoisesti ryhtynyt salaamaan erittäin törkeätä petosjuttua

Professori, LKT Antti U. Arstilan 28.4.1983 lausunto ylilääkäri Pekka Saukko Lääkintöhallitus.
"Viitaten kirjeeseenne (904/03/83 esitän kunnioittaen seuraavaa.
Reino Virtanen on ollut potilaani 18.10.1982 alkaen. Sen jälkeen hän on käynyt luonani kahdesti, mutta olen keskustellut hänen ja hänen asianajajajansa kanssa lukuisia kertoja.

Oman käsityskantani mukaan potilas on selvästi työkyvytön eikä hänen terveydentilansa ole tullut lokakuusta lähtien juuri paremmaksi. Oireista selviä ovat epävarma, tököttävä kävely, käsien vapina sekä syykkinen ahdistuneisuus. Potilas valittaa myös jatkuvia kipuja eri lihasryhmissä.

Mitä tulee nykyisten oireiden ja hänen vatsaontelossaan olleiden pihtien mahdollisesti aiheuttamien toksisten vaurioiden väliseen yhteyteen, on siihen vaikea ottaa kantaa. Suorittamissani kokoveren raskasmetallimittauksissa tulokset olivat lähinnä normaaleja (tosin sinkki lievästi koholla, 121 um/l). Mittaukset suoritettiin kuitenkin lokakuussa 1982 ja mittaukset eivät sisältäneet kromia.

Uskon, että suorasti 8 toksiset vaikutukset) tai epäsuorasti (psyykkiset ja psykosomaattiset vaikutukset) Virtasen kokemalla leikkauskomlikaatiolla ja nykyisellä terveydentilalla on syy-yhteys.

Mikäli pihdit olisivat tallella, olisi suhteellisen helppo laskea Virtasen saamat metalliannokset ja tehdä johtopäätöksiä niiden aiheuttamista toksisista vaikutuksista. Tässä tapauksessa syy-seuraussuhteen osoittaminen jää arvailun varaan". Kunnioittaen Antti U. Arstila professori, LKT".

Lääkintöhallitus 29.4.1983.  Oikeuskanslerin virasto yleinen toimisto.
Asia Lisäselvityksen antaminen Reino Virtasen asiassa
"Lääkintöhallitus palauttaa läheteasiakirjat ja toteaa lisäselvityksenään, että Reino Virtasesta 3.12.1979 Jokilaakson aluesairaalassa otetun röntgenkuvan perusteella voidaan kiistatta todeta, että kyseessä on ollut peang- eikä crile-niminen suonipuristin kuten eräissä potilasasiakirjoissa on virheellisesti esitetty".
Oastopäällikkö Paula Kokkonen Vt.ylilääkäri Pekka Saukko".

Huomautan, että lääkintöhallitukselle oli toimitettu väärennetty röntgenkuva.

"OIKEUSKANSLERINVIRASTO
Helsinki 5.5.1983  
Lakiasiaintoimisto varatuomari Tapani Kaipomäki
No  2500
Kunnioittavasti oheisena lähetän, oikeuskanslerilta saamani määräyksen mukaisesti, jäljennöksen keskusrikospoliisille osoitetusta tutkintapyynnöstä Reino Tapani Virtasen asiassa.
Viitaten asiakirjajulkisuussäännöksiin asia ei ole tässä vaiheessa julkinen.
Vanhempi oikeuskanslerinsihteeri  Marja-Leena Arjola"

"VALTIONNEUVOSTON   OIKEUSKANSLERI  5.5.1983
No 2499     KESKUSRIKOSPOLIISI
Jämsänkosken kunnasta oleva Reino Tapani Virtanen on oikeuskanslerille osoittamassaan  16 päivälle tammikuuta 1983 päivätyssä kirjoituksessa kannellut lääkintöhallituksen ja lääkäreiden menettelystä. Virtasen pyynnöstä varatuomari Tapani Kaipomäki on toimittanut 4.2.1983 ja 4.5.1983 oikeuskanslerinvirastoon saapuneilla kirjeillään kantelukirjoituksen lisäyksen asiakirjajäljennöksineen. Kantelun johdosta lääkintöhallitusta on kehotettu oikeuskanslerille toimittamaan tutkinnan kannalta tarpeelliset selvitykset. Lääkintöhallitus on toimittanut selvityksensä kirjeillään 31.3.1983 ja 29.4.1983/DN:0 904/03/83.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Reino Tapani Virtanen oli ollut palleatyräleikkauksessa Keski-Suomen keskussairaalassa 3.5.1979.
Leikkauksen oli suorittanut kirurgisten tautien erikoislääkäri Allan Särkilahti. Leikkauksen jälkeen Virtanen oli ollut ajalla 8 - 11.5 1979 jälkidoidossa Jokilaakson aluesairaalassa. Sairaalasta kotiuttamisen jälkeen Virtanen oli useaan kertaan jatkuvan kiputilan ja huononolontunteen vuoksi käynyt Jokilaakson aluesairaalassa pääasiallisesti johtavan lääkärin Niilo Hakolan vastaanotolla. Virtaselle oli kiputilan selvittämiseksi suoritettu 3.12.1979 röntgentutkimus, jolloin oli havaittu Virtasen ylävatsassa metallinen esine. Palleatyräleikkauksen yhteydessä vatsaan oli jäänyt suonenpuristin. Suonenpuristimen poistoleikkaus oli suoritettu Jokilaakson aluesairaalassa 12.12.1979.

Edelleen asiakirjoista ilmenee, että Virtanen oli kannellut lääkintöhallitukselle edellä kerrotusta lääkäreiden menettelystä. Lääkintöhallitus oli asian tutkinut ja todennut, ettei se ole voinut tapauksessa todeta muita virheellisyyksiä tai laiminlyöntejä paitsi edellä leikkauksen suorittanut lääkäri kirurgisten tautien erikoislääkäri Allan Särkilahti oli syyllistynyt virheelliseen menettelyyn laiminlyömällä huolehtia siitä, että leikkauksessa käytetyt instrumentit olisi laskettu leikkauksen jälkeen. Lääkintöhallitus oli huomauttanut mainitulle lääkärille vastaisen varalle hänen menettelynsä virheellisyydestä. Asia ei ole antanut lääkintöhallituksen taholta aihetta muihin toimenpiteisiin.

Koska asiassa on perusteltua aihetta epäillä, että Reino Tapani Virtasen leikkaushoidossa, suonenpuristimien jäädessä vatsaan, sekä leikkauksen jälkeisessä hoidossa kiputilan aiheuttajan selvittämisessä ja suonenpuristimien poistamisen viipyessä on menetelty virkavelvollisuuksien ja rikoslain säännösten vastaisesti, kehotan Keskusrikospoliisia asiassa suorittamaan poliisitutkinnan.

Tutkintaan tulee sisältyä myös kuulustelut sikäli kuin kantelukirjoituksissa on esitetty väitteitä suonenpuristimien vaihdosta ja sairauskertomuksen sisällön ja merkintöjen muuttamisesta.

Poliisitutkintapöytäkirja on heti sen valmistuttua toimitettava minulle ja oheiset asiakirjat on samalla palautettava.
Oikeuskansleri  Kai Korte Vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Marja-Leena Arjola".

Oikeuskanslerin tutkinta määräyksen saatuaan  Jyväskylän KRP:n päällikkö  rikosylikomisario Seppo Pietikäinen aloitti esitutkinnan kuultuaan ensimmäisenä pihdin poistanutta kirurgi Niilo Hakolan 10.5.1983. Pietikäinen jatkoi kuulusteluja tämän jälkeen Jämsässä.
Maanantaina 23.5.1983 olin puhelin yhteydessä Pietikäiseen. Kertoi itse tutkivansa jutun ja yrittää saada tutkimuksen suoritettua valmiiksi ennen kesälomaansa, eli 1.7.1983. Pietikäisen kanssa sovimme minun kuulustelusta, että tulee kuulustelemaan 30 tai 31 päivänä toukokuuta. Sanoi, että ajasta hän tarkemmin ilmoittaa milloin tulee kuulustelemaan.

Pietikäinen kävi Hakolan kuulustelemassa 10.5.83. Hakola oli ja eli ns. toisissa maailmoissa. oli ollut silmin nähden hermona kaiken lisäksi.

Pietikäinen sai ns. "potkut" mitä todennäköisemmin teki puolueetonta esitutkimusta. Hänen tilalle KRP:n apulaispäällikkö Matti Tenhunen pisti juttua tutkimaan komisario Raimo Peltovuoren.

Palaan jälleen ns. instrumenttien seurantalomakkeen käytöstä.

Peltovuori kuulusteli 22.6.1983 kirurgi Allan Särkilahden.Särkilahti kertonut:" Leikkauksessa käytettävien instrumenttien osalta ei mitään laskentalomaketta ole olemassa",

R.Peltovuori kuulustellut sisätautien erikoislääkäri John Henry Melinin
23.6.1983. Peltovuori jättänyt täydellisesti sivuun instrumenttien seurantalomakkeen käytön ja Melinin ei ole tästä mitään maininnut.
Olin ensin sitä mieltä, että Melin ei olisi mitään tiennyt väärennöksistä.

Seuraavana kuulustellut sairaanhoitaja Kaija Tuulikki Kalliolinnan 23.6.1983. Kertonut:"Mihinkään ei instrumenttien lukumäärää laiteta ylös, vaan eri instrumenttien määrä on ainoastaan instumenttihoitajan muistissa".

Erikoissairaanhoitaja Leena Mirja Anneli Lassilan kuulusteltu 22.6.1983.
Kertonut:"Mitään kaavaketta ei instrumenttihoitajalla ole, mihin  hän laittaa ylös leikkauksessa käytettävät instrumentit, vaan niiden lukumäärä on ainoastaan hänen muistinsa varassa".

Erikoissairaanhoitaja Anja Tellervo Saraste kuulusteltu 1.8.1983. Kertonut:"Varsinaiset instrumentit on yksin laskenut Kaija Kalliolinna ja niiden lukumäärää ei laitettu minnekään  ylös, vaan lukumäärä on yksin Kalliolinnan muistissa".

Muistutan, Saraste raastuvan oikeudessa kertoi,että"instrumenttien seurantalomaketta ole käytössä keskussairaalassa". Lääkäri Melinin asianajaja Oulusta kävin välittömästi näyttämässä jotain 4 -nelosen arkkia. Tämän nähtyänsä Saraste meni valkoiseksi kuin lakana ja Sarasteelle ehkä Jouko Penttilä antoi mahdollisuuden perua kertomuksensa. Näin minä epäilen ja paikalla oleva yleisökin.

Ylilääkäri Heikki Juhani Silvola kuulusteltu 17.8.1983 Kertonut:"Mitään virallisia ohjeita siitä, millaisia tarkistuskaavakkeita leikkauksessa pitää käyttää, ei ole olemassa. Keski-Suomen keskussairaalassa on ollut käytössä tarkistuskaavake, johon on merkitty ylös tarvikkeet ennen ja jälkeen leikkauksen. Tällainen kaavake on myös käytetty Reino Virtasen leikkauksessa ja ko. kaavake on minulle kuulustelun yhteydessä esitetty".
Myös Silvola raastuvanoikeudessa syyllistyi vastoin parempaa tietoansa kertomaan perättömiä instrumenttien seurantalomakkeen käytöstä.

Silvolan mainitsema kaavake.(kaavake K-S.KS N:o n1301) (liite n:o 4) on tutkintapöytäkirjan R 13/83  22.8.1983 Jyväskylä liitteenä nro 4. Kyseinen lomake on täytetty tahallisesti muka minua koskevaa leikausta varten. Lomake on täydellisesti väärennetty, jota koskaan ei ole käytetty minua koskevissa leikkauksissa.

Osastonhoitaja Pirjo-Riitta Raevaara kuulusteltu 26.7.1983. Kertonut:"Minä en tiedä yhtään sairaalaa, jossa olisi erillinen laskentalomake instrumentteja varten". Raevaara on täydellisesti valehdellut kuulustelussa.

Komisario Raimo Peltovuoren "peittelyä" . "Keski-Suomen keskussairaalan johtava lääkäri Pekka Louhivuori ilmoitti puhelimitse allekirjoittaneelle, ettei hänen johtamassaan sairaalassa ole tai ollut käytössä instrumenttien seurantalomaketta".

Muistutan, että Louhivuori sanoi Kaipomäelle,"mutta sitä ei luvattu toimittaa".  Lukemani instrumenttien seurantalomake on käynyt odotettua hankalaksi  rikosporukalle.

Epäilen Peltovuoren suojelevan salailua instrumenttien seurantalomakkeen käytösstä keskussairaalassa. Tämä ilmeni Melin kuulustelussa, kun ohitti täysin sen, ettei käynyt kysymään Meliniltä lomakkeen käytöstä. Olen ollut sitä mieltä, että Melin mitä todennäköisemmin ei ollut tietoinen Särkilahden antamasta instrumenttien seurantalomakkeen toimittamisesta 2.3.82 lääkintöhallitukselle, jonka Särkilahti oli väärentänyt.

Peltovuori on näin ollen alkeellisen, hepposin perustein antanut oikeuskansleri Kai Korteelle tietämänsä väärän tiedon kyseisen lomakkeen käytöstä keskussairaalassa.

Peltovuori on Poliisitutkintapöytäkirja R 13/83  22.8.1983 antanut lausuntonsa:"Annettujen selvitysten mukaan instrumenttien määrää ei kirjata ylös minnekään, vaan instrumenttien lukumäärä on ainoastaan instrumenttihoitajan tiedossa ja muistissa".
Epäilen Peltovuoren tehneen harhautuksen tahallisesti rikoksiin syyllistyneitten hyödyksi.

Epäilykseni sen kuin vahvistuvat SALALIITTOON ns. pihti-jutussa. Kirjeelläni käännyin Suomen Sairaanhoitajaliitto ry. 17.11.1983. Kysymys oli instrumenttien seurantalomakkeen käytöstä?
Sain vastauksen 28.11.1983. "Instrumenttien laskulomakkeiden olemassaolo on harvinaista. Yleensä on käytössä sidetarvikkeiden laskulomakkeet, joihin myöskin laskijoiden nimet kirjoitetaan".
Puheenjohtaja  Aila Jokinen".

Jatkoin tehtävääni ja saada näyttöä ns.SALALIITOLLE.
Palaan väärennettyyn ns."Leikkauksen aikana käytettyjen tarvikkeiden tarkistus". lomakkeeseen.Asiassa käännyin  Sosiaali- ja Terveyshallituksen puoleen. Heiltä sain jäljennöksen oikeaksi todistettuna kyseisestä lomakkeesta . Lomakkeesta jouduin maksamaan 39.50 markkaa. Siis väärennöksestä, että oli levinnyt heillekin lomakkeesta. Lomakkeesta puuttuu leikkauksessa käytetyt instrumentit täydellisesti puuttuvat. Lomake on vastoin Leikkausoaston Käsikirjan annettuja ohjeita rikkoin.

Samoin sain väärennetystä lomakkeesta jäljennöksen 28.10.86. Lähettäjänä oli tällä kertaa lääkäri Tapio Tervo Jyväskylästä.

Tällä kertaa käännyin instrumenttien käytöstä keskussairaalassa Jyväskylän aluetoimisto TEHY:n puoleen.
Sain vastauksen 6.1.1984. Vastauksessa sepistetään:"Keski-Suomen keskussairaalassa ei ole käytössä palleatyrä- sen paremmin kuin muissakaan leikkauksissa instrumenttien seurantalomaketta. Ainoastaan leikkauksessa tarvittavien tarvikkeiden tarkastusta varten on Keski-Suomen keskussairaalassa käytössä tarkistuskaavake.
Leikkauksessa käytettäviä instrumentteja ei merkitä mihinkään kaavakkeeseen ylös, vaan instrumentit ovat ainoastaan ylhäällä instrumenttihoitajan muistissa".
Kunnioittavasti Tehyn Keski-Suomen piiriyhdistys ry
Kirsti Kolehmainen          Eeva-Sisko Tiainen
puheenjohtaja                   aluesihteeri".

Mielenkiinnosta jatkoin tiedusteluani asiasta, että kuinkka laajalle taholle on suojelu todellisuudessa levinnyt?