RIKOSKOMISARIO ISMO YIJÄLÄN RIKOSJUTUN SIIRTO

Ensinnäkin rikosilmoituksen siirrosta puuttuu päiväys. Yijälä jättänyt merkitsemättä. Kirjelmän yläreunassa on Lääninhallituksen leima, josta ilmenee, että saapunut 26.5.1999 Turkuun.

"Jämsän poliisilaitos

"LÄNSI-SUOMEN  LÄÄNINHALLITUS
Poliisiosasto

VIITE  RIKOSILMOITUS  6170/R/10256/99
ASIA   Mahdollisen tutkinnan suorittajan ja tutkinnanjohtajan määrääminen


Oheiseen Virtasen lähettämään tutkintapyyntöön viitaten pyydetään ratkaisemaan asiakohdassa mainitut seikat, koska allekirjoittanut katsoo, ettei ole tarkoituksenmukaista tehdä tutkintapyynnön aiheuttamia toimenpiteitä Jämsän poliisissa.

Ulkoapäin tarkastellen voidaan välttää luottamuksen vaarantuneen viitaten tässä Virtasen aikaisemmin tekemään liitteenä olevaan rikosilmoitukseen  R/11247/99, jossa myös allekirjoittanut on rikoksesta ilmiannettu, sekä samaan asiaan liittyvään Virtasen tekemään rikostutkintapyyntöön.

Rikoskomisario  Ismo  Yijälä

LIITTEET
Alkuperäiset rikosilmoitukseen 6170/R/10256/99 liittyvät asiakirjat.
Jäljennkset 11.5.1997 päivätystä tutkintapyynnöstä ja siitä kirjatusta rikosilmoituksesta 11247/97".


Ihmettelen Yijälän toimintaa, kun Turkuun on toimittanut jäljennöksiä tutkintapyynnöstä ja rikosilmoituksesta, että mihin on toimittanut alkuperäiset  tekemäni asiakirjat?

ASIANAJAJA JUSSI KESKI-KETURIN LAATIMA TÄYDENNYS RIKOSILMOITUKSEEN

"Jämsän poliisilaitos
rikoskomisario Ismo Yijälä




"REINO  VIRTASEN  TUTKINTAPYYNTÖ  NRO  6170/R/10256/99

Reino Virtasen pyynnöstä lausun täydennyskehotuksen johdosta seuraavan. Tutkintapyynnössä on kerrottu seikkaperäisesti tapahtumakulut henkilönnimineen. Siitä selviää miltä osin eri todistajien lausumat poikkeavat toisiataan. Virtanen on esittänyt käsityksensä ristiriitaisuuksien syistä ja saattanut todennäköiseksi, että osa lausumista on annettu vastoin parempaa tietoa.

Kun riittävä yksilöinti on tehty ja koska ilmoituksen perusteella on syytä epäillä, että rikos on tehty eikä sitä mahdollisuutta ainakaan voi poissulkea, tulisi asiassa toimittaa esitutkinta. Vasta tutkinnalla on selvitettävissä mahdolliset rikokset ja tekijät. Juttu on laaja ja osin juridisesti ongelmallinen mutta on selvitettävissä vain poliisin perusteellisessa tutkinnassa.

Jyväskylässä 1. huhtikuuta  1999

Kunnioittavasti Jussi Keski-Keturi  asianajaja Jyväskylä".

Siinä sai Yijälä selvän suomenkielisen täydennyskehotuksen haltuunsa.

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON TIEDOTE

Reino Virtanen 21.4.1999 Jämsänkoski

"VIITE: kirjeenne 10.3.1999
ASIA: syyteasian siirtäminen toiselle syyttäjälle

Olette edellä mainitussa kirjeessänne pyytänyt, että valtakunnansyyttäjä määräisi asiaan, jossa vanhempaa konstaapelia Kaija Lehtistä epäillään herjauksesta, toisen syyttäjän.

Kirjoituksenne johdosta hankitun selvityksen mukaan näyttää siltä, ettei kyseisen teon oikeuspaikka ensisijaisesti ole Helsinki. Koska syylliseksi epäilty on Jämsän kihlakunnan poliisi, olen tänään määrännyt Jyväskylän johtavan kihlakunnansyyttäjän Risto Lampelan tai hänen määräämänsä syyttäjän hoitamaan kaikki syyttäjälle kuuluvat  tehtävät mainitussa asiassa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä  Martti Jaatinen
Valtionsyyttäjä Christer Lundsröm".

JÄMSÄN POLIISIN RIKOSKOMISARIO ISMO YIJÄLÄN KIRJE

"Reino Virtanen Jämsänkoski
Pvm 12.3.1999
Nro:6170/R/10256/99
Viite: tutkintapyyntö

ASIA: Tutkintapyynnön täydentäminen

Pyydetään täydentämään lähettämäänne tutkintapyyntöä. Teidän pitäisi antaa yksilöidympi kuvaus tapahtumista ja perusteluista, joilla voidaan arvioida mahdollisen esitutkinnan aloittamista.

Ismo Yijälä
rikoskomisario".


Yijälän tiedon saatuani tuli välittömästi mieleeni se, että jälleenkö Yijälä ei halua ymmärtää tekemääni rikosilmoitusta? Otin yhteyttä asianajaja Jussi Keski-Keturiin ja pyysin, että hän täydentäisi rikosilmoitustani Yijälälle. Yijälän kirjelmän koin "niskuroinniksi" ja tämän takia pyysin Jussilta apua, ettei minun tarvitsisi lähteä rautalangasta vääntämään todisteita Yijälälle.

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ MATTI KUUSIMÄKI

Jämsänkoski 10.3.1999   Reino Virtanen

ASIA: Syyttäjän nimeäminen

Asianomistajana pyydän kunnioittavasti Teiltä virka-apua, että määräisitte Jämsän käräjäoikeudessa esille tulevassa oikeusjutussa minulle luotettavan syyttäjän Jyväskylästä syyttäjä Hannu Kilpelän.

Jämsän syyttäjä Paavo Toivosesta olen saanut ikäviä kokemuksia, joista olen tehnyt kanteluita. Toivosen katson jääviksi olemaan oikeudessa syyttäjänä jutussani, jossa käsitellään herjausjuttua Jämsän poliisia vastaan vanh. konstaapeli Kaija Lehtistä vastaan.

Helsingin syyttäjä Antti Simola oli asiakirjat lähettänyt tänne Jämsään oikeuskäsittelyä varten viikolla 9.

Simola olisi syyttänyt Lehtistä Helsingin käräjäoikeudessa, mutta oikeus oli katsonut, että heille ei juttu kuulu.

Kunnioittavasti pyydän kiireellistä määräystä syyttäjän määräämiseksi, ettei enää pitkittyminen jatkuisi. Lehtisen perätön lausunto on päivätty 3.7.1997, joten minun kohdallani oikeus ei ole tapahtunut vieläkään.

Toivonen täysin laiminlöi tehtävänsä 1997, kun Jämsän käräjäoikeudessa ajoin pääjuttuani, joka koski törkeätä väärennös- ja virkarikosjuttua. Tuolloin Toivonen ei ollut valvomassa julkista etua ensinkään neljässä istunnossa.
Näin ollen vastapuoli sai tehdä vapaasti vääriä valoja oikeudessa vahingokseni.

Viimeksi vääristä valoista jätin rikosilmoituksen Jämsän poliisille 12.2.1999.

Kunnioittavasti  Reino Virtanen.

EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN ESITTELIJÄN TIEDOTE

Esittelijä Pasi Pölönen 23.2.1999  vastasi tekemääni kanteluun.

"VASTAUS  KANTELUUN

Arvostelette 11.1.1999 eduskunnan oikeusasiamiehelle osoittamassanne kantelukirjoituksessa apulaisnimismies Pasi Yli-Ikkelän, johtavan kihlakunnansyyttäjän Paavo Toivosen sekä keskusrikospoliisin toimintaa.

Apulaisoikeusasiamies Jaakko Jonkan määräyksestä ilmoitan Teille seuraavan.

Oikeusasiamiehen kansliasta on vastattu samaa asiaa koskevaan kanteluunne 31.12.1998, Dnro 1264/4/97.

Uudesta kirjoituksestanne tai sen liitteistä ei käy ilmi seikkoja, joiden vuoksi asiaanne olisi syytä käsitellä täällä uudestaan.

Teillä on halutessanne mahdollisuus tehdä ilmoitus epäilemästänne rikoksesta esitutkintaviranomaiselle esitutkintalain (449/87)  2§:n ja Suomen Hallitusmuodon (94A/19) 93 §:n 1 momentin perusteella.

Esittelijä  Pasi Pölönen".


Kanteluni 11.1.1999  eduskunnan oikeusasiamiehelle ja nyt saamani vastaus todistaa sen todellisuuden, että esittelijän antamasta vastauksesta ilmenee ketkä ovat suojelemassa erittäin törkeätä väärennös- ja virkarikosjuttua. Sama koskee mitä ilmeisemmin, että suojelevat tietoisina oikeusistuimissa todistajien antamia vääriä valoja, sekä ennen kaikkea KRP:n puolueellisia esitutkintoja.
Kysynkin missä ovat rehelliset virkamiehemme????

KORKEIMMAN OIKEUDEN ENNAKKOPÄÄTÖS

HELSINGIN-SANOMISSA OLI JUTTU  18.2.1999.

"KORKEIN OIKEUS: TUOMARI  VOI  TODETA  VÄÄRÄN  VALAN  JA  TUOMITA  SIITÄ

Korkeimman oikeuden (KKO) ennakkopäätöksen mukaan käräjätuomari ja lautamiehet eivät olleet esteellisiä käsittelemään syytettä väärästä valasta, vaikka he olivat tehneet päätöksen oikeudenkäynnissä, jossa todistaja puhui perättömiä.

Nainen oli talvella 1997 ollessaan valan nojalla pahoinpitelyjutun  todistajana Jyväskylän käräjäoikeudessa kertonut tapahtumista toisin kuin esitutkinnassa. Todistuksen vuoksi virallinen syyttäjä luopui pahoinpitelysyytteestä.

Syyksi kertomuksensa muuttamiseen nainen mainitsi jännittämisen ja kokemattomuuden sekä virallisen  syyttäjän voimakkaan esiintymisen.

Vielä samana päivänä naista kuultiin epäiltynä väärästä valasta ja hän kertoi pahoinpitelystä samoin kuin esitutkinnassa. Käräjäoikeus otti pahoinpitelyn uudelleen käsittelyyn kesällä 1997 ja ratkaisi asian naisen todistajalausunnon perusteella.

Seuraavana asiana käräjäoikeus käsitteli samassa kokonpanossa naisen väärää valaa ja tuomitsi hänet 7 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen perättömän lausuman antamisesta todistajana oikeudessa.

Nainen valitti tuomiosta Vaasan hovioikeuteen. Hovioikeuden mukaan käräjätuomarilla ja lautamiehillä saattoi olla ennakkokäsitys asiasta silloin, kun naista vastaan ajettua rikosjuttua väärästä valasta alettiin käsitellä.

Tällä perusteella hovioikeus katsoi käräjätuomarin ja lautamiesten puolueettomuuden objektiivisesti arvioiden vaarantuneen. Samalla hovioikeus poisti Jyväskylän käräjäoikeuden tuomion ja palautti jutun uudelleen käsiteltäväksi esteettömässä ja laillisessa kokonpanossa.

KKO:n ratkaisu puolestaan tarkoittaa sitä, että hovioikeuden tuomiota koskeva muutoshakemus uudelleen käsiteltäväksi.

KKO:n esittelijäneuvos Matti Rintala oli samoilla linjoilla hovioikeuden kanssa. Hän jätti eriävän mielipiteensä KKO:n päätökseen.

Rintalan mielestä tuomioistuimen puolueettomuutta oli perusteltua epäillä ja sen vuoksi käräjätuomari ja lautamiehet olivat esteellisiä käsittelemään ja ratkaisemaan naisen rikosjuttua väärästä valasta.

KKO:n päätöksen tekivät oikeusneuvokset Peter lindholm, Erkki-Juhani Taipale, Mikael Krogerus, Anja Tuulenheimo-Takki ja Antero Pajala".

Kun kysymyksessä on pieni ihminen, hänet tuomitaan ilman muuta väärästä valasta.
Tämä PIHTI-Juttu on isojen virkamiesten "suunnittelema" ja samalla on toiminut asiassa koko ajan ns. salaliitto ym.
Tästä syystä en saa oikeutta paljon selvemmässä jutussa, joka on lisäksi erittäin törkeä väärennös- ja virkarikosjuttu. Jokaine lukija tehköön oman päätelmänsä Suomen tuomioistuimista.

JÄMSÄN POLIISILAITOS POLIISIPÄÄLLIKKÖ JUKKA MÄKILÄHDE

12.2.1999 tein rikosilmoituksen.

"ASIA: RIKOSILMOITUKSEN SIIRTO

Jämsän käräjäoikeudessa 1986 - 1987, sekä Vaasan hovioikeuden suullisessa käsittelyssä 1997 syyllistyivät vääriin valoihin seuraavat henkilöt, jotka olen nimennyt liitteessä 1. (Rikosilmoitus, 18 sivua)
LIITE 2. osoitettu Jämsän terveydenhuollon kuntayhtymän hallitukselle.

Jämsän seudun terveydenhuollon kuntayhtymän hallitus kokouksessaan 3.2.1999 teki tekemästäni rikosilmoituksestani yksimielisen päätöksen talousjohtajan ehdotuksesta:

OTE:
"Talousjohtajan ehdotus:
Yhtymänhallitus
               -  merkitsee tiedoksi Korkeimman oikeuden päätöksen
               -  toteaa, että Virtasen kirjelmä ei anna aihetta toimenpiteisiin.
Päätös: Ehdotus hyväksyttiin".


Kunnioittavasti pyydän poliisitutkintaa myös talousjohtaja Kai Saarimaasta, onko hän virkamiehenä syyllistynyt virkavirheeseen, koska rikosilmoitukseni vääristä valoista on huonosti valmistanut hallitukselle. Kyseessähän on vakavasti otettavat väärät valat, joilla on oikeutta tahallaan johtaneet harhaan tekemään minulle vahingolliset päätökset.

Kunnioittavasti pyydän, että poliisipäällikkö määrää välittömästi poliisitutkinnat vääristä valoista oikeudessa ja saattamalla syylliset oikeudelliseen vastuuseen tahallisista perättömistä lausumista oikeudessa.
Syyllisille tulen vaatimaan rangaistukset sekä vahingonkorvaukset tulen vaatimaan vuodesta 1979 lähtien 16 % korolla.

Kunnioittavasti        Reino Virtanen".

JÄMSÄN SEUDUN TERVEYDENHUOLLON KUNTAYHTYMÄN HALLITUS

20.1.1999 toimitin kuntayhtymän hallitukselle kirjelmän sekä liitteenä rikosilmoitus.

"ASIA: Toimenpiteet oheisen rikosilmoitukseni johdosta

Koska työnantaja on vastuussa palveluksessaan olevan henkilöstön toiminnan lainmukaisuuden valvonnasta, se valvontansa laiminlyöneenä on vastuussa lainvastaisen työn aiheuttamista vahingoista ja kustannuksista. Käytännössä ohesta ilmenevien lainvastaisten tekojen aiheuttamista taloudellisista vahingoista sekä henkisen ja ruumiillisten kärsimysten korvaamisesta kantaa vastuun kuntayhtymän hallitus.

Asiakokonaisuutta ei ole tähän mennessä saatu lainmukaisesti tutkituksi, koska keskusrikospoliisin tutkijat ovat virkavelvollisuutensa rikkoen jättäneet huomioimatta mm. kaikki väärät valat, jotka olen liitteessä yksilöinyt.

Hallitus ei voi vetäytyä vastuusta vetoamalla Jämsän käräjäoikeuden 14.5.-97 päätöksen lainvoimaisuuteen, jonka sekä Vaasan hovioikeus että korkein oikeus jättivät voimaan, oikeusasiamiehen 31.12.98 antaman huomautuksen mukaan kihlakunnansyyttäjä Paavo Toivonen oli jäämällä pois oikeuden istunnoista jättänyt valvomatta julkisen kannevallan.
Tämä hänen moitittu menettelynsä aiheutti sen, että käräjäoikeus välttyi ottamasta kantaa keskenään täydellisessä ristiriidassa oleviin todistajalausuntoihin ja saattoi tehdä laillisia oikeuksiani törkeästi loukanneen ratkaisun.

Vaadin, että hallitus oman korvausvastuunsa selvittämiseksi ryhtyy välittömästi toimiin, jotta saadaan tutkituksi seikat, jotka Toivonen em. menettelyn takia ovat jääneet tutkimatta. Koska rikostutkinnan voi suorittaa vain poliisi, vaadin että oheinen rikosilmoitus jätetään hallituksen toimesta mahdollisimman pian lähimmälle poliisiviranomaiselle.

Jämsänkoskella 20 päivänä tammikuuta 1999

Kunnioittavasti    Reino Virtanen

Liitteet: Rikosilmoitus, 18 sivua
              Lehtileike, Suomen Sanomat 7-8/1996".


Sain vastauksen 10.2.1999. Kokouspäivämäärä 3.2.1999.

"OTE PÖYTÄKIRJASTA
Talousjohtajan ehdotus:
Yhtymähallitus
- merkitsee tiedoksi Korkeimman oikeuden päätöksen
- toteaa, että Virtasen kirjelmä ei annan aihetta toimenpiteisiin.

Päätös:  Ehdotus hyväksyttiin.

Otteen oikeaksi todistaa
Jämsä 8.2.1999  Talousjohtaja  Kai Saarimaa".


Päätös kuvastaa selkeästi sen, että kyseinen hallitus oli ryhtynyt maksamaan sairaalan työntekijöitten törkeät väärennökset sekä hyväksynyt myös väärät valatkin heidän puolestaan.

Jämsä on kovassa rahapulassa ja eihmekään ole, jos taloudenhoito on ollut "retuperällä" jo vuodesta 1999 lähtien.

Minä rikoksen uhrina joudun pienestä eläkkeestä maksamaan oikeuden määräämät korvaukset Jämsän kaupungille. Kaupunki saa "takkiinsa pahasti", koska minulla ei ole omaisuutta ja eräs asianajajistani hoiti omaisuuteni siten, että minulla ei ole mitään . Lisäksi vaimoni antoi asianajajan hoitaa oman osuutensa siten, että yhteisestä pesästämme ei kaupunki saa mitään.

Vuonna 2017 loppuu eläkkeeni ulosmittaus, kun täyteen tulee 20 vuotta ja näin Jämsän veronmaksajille kyseinen hallitus aiheutti suuret vahingot.
Jos, jos Jumala suo minulle elonpäiviä vielä nähdä lopputuloskin kaupungin vahingosta.
Tätä kirjoittaessani eletään 26.6.2014 klo 19.52.

EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES LAURI LEHTIMAJA (VIRKA-AVUNPYYNTÖ)

Toimitin kirjeen 11.1.1999 Lehtimajalle, jossa totean seuravaa:
"Kunnioittavasti pyydän Teiltä kiireellistä virka-apua erittäin törkeässä väärennös- ja virkarikosasiassa.
Kansanedustaja Risto Kuisman välityksellä toimitin uudistamani RIKOSILMOITUKSET esittelijä Pasi Pölöselle joulukuussa 1998. Kuisma toimitti ne edelleen Pölöselle 18.12.1998.

Kyseiset rikosilmoitukset täydensivät tekemääni kantelua syyttäjä Paavo Toivosta sekä Pasi Yli-Ikkelää.

Molemmat syyttäjät ovat laiminlyöneet virkatehtävänsä, siten että käräjäoikeudessa todistajat saivat vapaasti tehdä oikeudessa vääriä valoja. Tästä nimenomaan marraskuun 1996 käräjäoikeuden istunnossa huomautin YLI-Ikkelän kuullen, että todistaja Aune Pietilä syyllistyi perättömään lausunnon antamiseen. Tuolloin syyttäjä ei puuttunut ja todistajat kertoivat oikeudessa asiasta vastoin parempaa tietoansa toisin. Niillä todistajilla joilla ei enää ole mitään sidonnaisuuksia mm. JÄMSÄN SAIRAALAAN, kertoivat oikeudelle totta.

Paavo Toivonen ei suvainnut tulla tuolloin neljään seuraavaan oikeuden istuntoon lainkaan ja näin "teatteri esitykset jatkuivat vapaasto oikeudessa". Jos oikeutta olisi ollut valvomassa puolueeton syyttäjä, niin uskon sen että syyttäjä olisi välittömästi määrännyt vääristä valoista rikostutkinnat. Valitettavaa on se, että syyttäjät täysin laiminlöivät tehtävänsä ja näin auheuttivat minulle suuret taloudelliset vahingot sekä henkiset kärsimykset tahallaan.

On jo menossa kahdeskymmenesvuosi pihdin poistosta ja vieläkään en ole SUOMEN KANSALAISENA saanut minulle kuuluvaa oikeutta. Kysynkin kuka tässä maassa johtaa tätä mafian töitä, sekä korruptiota?

En usko sitä todeksi, että ilman suuria rahallisia korvauksia poliisit olisivat ryhtyneet törkeätä väärennös- ja virkarikosjuttua suojelemaan. Tähän päivään asti on nimenomaan KRP:n tutkijat olleet suojelemassa kyseisiä törkeitä väärennöksiä.

Nimittäin minulle ensimmäisenä rahaa tarjoamalla tarjosi toimittaja Jukka Komppa huhtikuussa 1983. Minulta tämä olisi edellyttänyt sitä, että minun olisi pitänyt antaa anteeksi tehdyt väärennökset lääkäreille. Raha tämän jälkeen minulta ei olisi koskaan loppunut, joten Kompan tarjous oli kova laadussaan.

Tämän tarjouksen tietävät lukuisat kansalaiset ja tätä ihmettelevät, että kenen asialla oli Komppa ja kenen rahaa olisi minulle sitten toimittanut? Se on ainakin totta, että kyseessä oli suuret rahat.

Kompan ja KRP:n työt vuodelta 1983 ovat olleet esteenä puolueettomalle rikostutkinnalle. Tutkimuksia ovat suorittaneet, mutta väärennöksiä sekä perättömiä lausuntoja, että vääriä valoja poliisit eivät ole tähän päivään selvittäneet yhtään.
Tutkimukset suoritettu ennakko asenteellisen "ovelasti", siten etteivät rikoksiin syylliset ole joutuneet vastuuseen.

Tänään saamani päätöskin on tätä vanhan toistoa, että ei haluta tutkia  SUOMEN HISTORIAN  SUURINTA  JA TÖRKEINTÄ  RIKOSJUTTUA, jonka uhriksi joutunut pieni ihminen.

Liitteenä tekemäni rikosilmoitukset ovat Pasi Pölösellä.

Kunnioittavasti pyydän Teiltä yhtä, että välittömästi tulisitte määräämään asianomistaja kuulustelut, jossa tulen tutkijoille osoittamaan kaikki väärennetyt todisteet, todistettavasti todella väärennetyiksi. Toivon yhtä, että leikkiminen on loputtava KRP:Lta. Uskallan ehdottaa yhdeksi tutkijaksi Helsingin poliisilaitoksen rikoskomisario ANTERO JOKISTA. Hänet olen henkilökohtaisesti kerran tavannut poliisitutkinnassa Jämsässä. Tutkinta koski Jämsän poliisia, kun poliisi Kaija Lehtinen antoi -97 perättömän kirjallisen lausunnon minusta. Minut olisi tuomittu perättömästä lausumasta oikeudessa, jota ei ole tapahtunut. Asia on syyttäjällä. Lehtinen on ensimmäinen poliisi, joka nyt joutui vastuuseen perättömästä kirjallisesta lausunnosta. Minusta ovat poliisit antaneet perättömiä kirjallisia lausuntoja vuodesta -83 lähtien ja nyt Lehtinen oli vasta ensimmäinen, joka joutuu oikeudessa vastaamaan lausunnostaan.

Tämä jos mikään kuvastaa se todellisuuden, että kuinkka hyvin poliisit suojelevat virkatovereitaan kansalaiisten vahingoksi keinoja kaihtamatta.

Jään odottamaan vastaustanne tämän kuukauden aikana. En missään nimessä tule antamaan periksi niille virkamiehille, jotka ovat syyllistyneet väärennöksiin ja vääriin valoihin.

Olen ihmetellyt sitä kun tässä maassa ei saateta tutkittavaksi selviä vääriä valoja, kun sitä vastoin Amerikassa joutuu syytteeseen presidentti väärästä valasta. Missä on Suomessa  OIKEUS  OLEMASSA ?

Kunnioittavasti   Reino Virtanen".

Muistutan lukijoilleni, että tätä kirjoittaessani 24.6.2014 en ole vieläkään  saanut oikeutta, joten kyllä "kirveellä olisi töitä paljon".

TÖRKEITTEN RIKOSTEN SUOJELUT JATKUVAT LAINVALVOJIEN TAHOLTA

Edellisessä kirjoituksessani toin esiin lyhyesti tehdyt teot, jotka paljastavat päärpiirteittäin koko jutun.
Kannatta uudelleen syventyä siihen (339). Lainvalvojilla on ollut tiedossa alkuperäiset todisteaineistot, todistajien perättämät kertomukset esitutkinnassa, manipuloinnit  todisteaineistot, todistajien kertomukset eri tuomioistuimissa sekä erittäin ristikäiset kertomukset plaroid-valokuvista .- ja otosta.

Lisäksi asiantuntijoitten (lääkäreitten) antamat kirjalliset lausunnot, sekä heidän todistajakertomukset tuomioistuimessa todistajina.

Lisäksi ovat olleet tietoisia todistajien riippuvuuteen työnantajaansa. Tässä asiassa on erittäin selvä erottava tekijä ollut. Lääkärit ja hoitajat, jotka ovat olleet työnantajaansa sidoksissa ovat kertonuut esitutkinnoissa, tuomioistuimissa täydellisesti valhetta.

Sitä vastoin lääkärit ja hoitajat, jotka eivät enää ollut sidoksissa entiseen työnantajaansa ovat kertoneet totuuden alkuperäisistä todisteaineistosta. Heillä ei ollut enää pelkoa menettä tämän takia työtänsä.

31.12.1998 Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen antama suojelu päätös kanteluuni.

"PÄÄTÖS  KANTELUUN

1 Asia  Reino Virtanen kertoo 1.6.1997 ja 20.8.1998 eduskunnan oikeusasiamiehelle osoittamassaan kantelukirjoituksissa, että

1)apulaisnimismies Pasi Yli-Ikkelän 13.8.1996 tekemä syyttämättäjättämispäätös on virheellinen, sekä että Jämsän johtava kihlakunnansyyttäjä Paavo Toivonen ei ole valvonut julkista kannevaltaa asianomistajan ajamassa virallisen syytteen alaisessa rikosasiassa jäämällä pois oikeuden istunnoista, ja että

2) kihlakunnansyyttäjä Matti Jakosuo on 22.7.1998 päättänyt olla aloittamatta esitutkintaa poliisimiesten väitettyjen rikosten tutkimiseksi.

Reino Virtanen on toimittanut 18.2.1998 lisäselvitystä asiassa.

Reino Virtanen pyytää oikeusasiamiestä tutkimaan Toivosen virkatoiminnan asianmukaisuuden ja ryhtymään tarvittaviin syytetoimenpiteisiin. Virtanen pyytää, että asiassa toimitetaan asianmukainen esitutkinta.

Kirjoitus on ollut eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian työjärjestyksen mukaisesti allekirjoittaneen apulaisoikeusasiamiehen käsiteltäväksi.

Reino Virtaselle on 16.6.1997 lähetetty oikeusasiamies Lauri Lehtimajan kehotuksesta ilmoitus, jossa on kehotettu, että apulaisnimismies Pasi Yli-Ikkelän osalta ei ole esitetty oikeusasiamiehen johtosäännössä tarkoitettuja perusteita epäillä lainvastaista tai virheellistä menettelyä.
Tätä rajausta ei ole syytä ottaa tässä uudelleen tutkittavaksi, joten kantelukirjoitusta ei mainitulta osin tässä tapauksessa käsitellä."

Tähän väliin huomautan, että ovat tietoisesti jättäneet tutkimatta mm. sen kun todstajien kertomukset ovat erittäin ristiriitaisia, sekä ovat sekoilleet pahati kertomuksissaan, joissa lukemalla ja perehtymällä tarkoin  todistajan omiin kertomuksiin ovat pahasti vaihdelleet, kun hermostuksissa eivät ole muistaneet mitä aijemmin ovat asiasta valehdelleet esitutkimuksisssa ym.

"2 SELVITYS   Keski-Suomen lääninhallituksen poliisitoimiston poliisitarkastaja ja lääninsyyttäjä Matti Jakosuo toimitti tänne 29.8.1997 päivätyn lausunnon sekä johtavan kihlakunnansyyttäjä Toivosen 30.7.1997 päivätyn selvityksen. Nämä selvitykset on lähetetty 20.2.1998 Virtaselle hänen pyyntönsä mukaisesti mahdollista kommentointia varten.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Martti Jaatinen toimitti tänne 20.5.1998 päivätyn lausunnon.

Viimeksi mainittu lausunto oheistetaan tämän päätöksen liitteeksi.

3  RARKAISU
3.1 TAPAHTUMAT  Virtanen on tehnyt tutkintapyynnön erästä ylilääkäriä vastaan epäilen tätä väärennyksestä, perättömästä lausumasta esitutkinnassa sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Virallisena syyttäjänä toiminut apulaisnimismies on tehnyt 13.8.1996 syyttämättäjättämispäätöksen  riittävän näytön puutteen vuoksi.

Virtanen on itse nostanut syytteen mainittua ylilääkäriä vastaan Jämsän käräjäoikeudessa, joka on 14.5.1997 antamalla tuomiolla hylännyt kaikki esitetyt syytteet. Vaasan hovioikeus ei 19.12.1997 antamallaan tuomiolla muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Korkein oikeus on 14.8.1998 evännyt valitusluvan asiassa.

3.2
OIKEUDELLINEN ARVIOINTI
3.2.1
OIKEUSOHJEET  Tapahtuma-aikaan voimassa olleen rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen (89/89)  15 §:n 1 momentin mukaan virallisen syyttäjän pitää tehdä syyte sellaisesta rikoksesta, joka on virallisen syytteen alainen, vaikka asianomistaja ei olekaan sitä syytteeseen pantavaksi ilmoittanut. Jos asianomistaja itse tekee syytteen sellaisesta rikoksesta, olkoon virallinen syyttäjä kuitenkin velvollinen asiassa valvomaan  julkista kannevaltaa.

1.12.1996 voimaan tulleen kihlakunnansyyttäjistä annetun asetuksen (352/96) 12 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan kihlakunnansyyttäjän tulee valvoa julkista etua asianomistajan ajamissa virallisen syytteen alaisissa rikosasioissa ja niissä asioissa, joissa virallista syyttäjää on kuultava.

3.2.2
KANNANOTTO
3.2.2.1
KANTELUPERUSTE 1
a) Selvityksissä esitetyt näkökohdat
Johtava kihlakunnansyyttäjä Toivonen on selvityksessään  todennut, että hän pitää syyttäjän julkisen edun valvonnan kannalta epäselvänä tilannetta, jossa asianomistaja syyttäjän näkemyksen vastaisesti ryhtyy itse ajamaan syytettä. Toivonen oli tutustunut apulaisnimismies Yli-Ikkelän syyttämättäjättämispäätökseen ja osaltaan todennut, että päätös on oikea ja että asiassa tuskin olisi odotettavissa ratkaisevaa uutta näyttöä. Toivonen katsoo, että hänellä ei ollut velvollisuutta osallistua oikeudenkäynttiin mahdollisesti esiin tulevan uuden näytön takia, koska hän oli ennakoinut asian oikein syyttämättäjättämispäätöksen perusteella.

Keski-Suomen lääninhallitus on lausunnossaan yhtynyt Toivosen käsitykseen kihlakunnansyyttäjistä annetun asetuksen 12 §:n ja rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 15 §:n tulkinnanvaraisuudesta. Keski-Suomen lääninhallitus ei katso Virtasen oikeusturvan vaarantuneen tai Toivosen suoranaisesti toimineen lainvastaisesti, mutta pitää syyttäjän oikeuden istuntoihin osallistumiseen velvoittavaa laintulkintaa silti perustellumpana.

Valtakunnansyyttäjänvirasto on lausunnossaan todennut, että virallisella syyttäjällä on tapahtuma-aikaan ollut velvollisuus osallistua siihen oikeudenkäynttiin, jossa asianomistaja ajaa rangaistusvaatimustaan. Valtakunnansyyttäjänvirasto pitää Toivosen menettelyä lievästi moitittavana.

b) KÄSITYKSENI TOIVOSEN MENETTELYSTÄ
Rikoslain voimaanpanemisesta annetun  asetuksen 15 §:n 1 momentissa puhutaan julkisen kannevallan valvomisesta kun taas kihlakunnansyyttäjistä annetussa asetuksessa käytetään sanontaa julkinen etu. Jälkimmäisen käsitteen merkitystä voitaneen pitää julkisen kannevallan käsitettä laajempana. Molempien sisältö on kuitenkin varsin tulkinnanvarainen ja niiden asettamia vaatimuksia on vaikea täsmällisesti esittää.

Vakiintuneesti on katsottu, että julkisen kannevallan valvominen edellyttää syyttäjän läsnäoloa asianomistajan ajaman rikosasian oikeudenkäynnissä. Koska oikeudenkäynnin kuluessa voi tulla esille sellaista uutta näyttöä, joka tekee perustelluksi uuden arvioinnin syytekynnyksen ylittymisestä, ei julkista kannevaltaa mielestäni hevin voida ajatella valvottavan muutoin kuin oikeudenkäynttiin osallistumalla. Julkisen edun valvominen puolestaan merkinnee muidenkin julkisten intresien kuin kannevallan valvomista. Tällaista julkisen edun valmomista saattaa esim. olla käsittelyn asianmukaisuuden valvominen siinä määrin kuin se kuuluu virallisen syyttäjän tehtäviin.

Edellä lausutuilla perusteilla katson, että johtavan kihlakunnansyyttäjän Paavo Toivosen olisi tullut tuolloin voimassa olleiden rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 15 §:n 1 momentin ja kihlakunnansyyttäjistä annetun asetuksen 12 §:n 1 momentin 4 kohdan  mukaisesti olla läsnä asianomistajan ajamassa oikeudenkäynnnissä.

Toivosen menettelyä arvioidessani olen kuitenkin ottanut huomioon, että mainitut säännökset eivät ole olleet täysin yksiselitteisiä sen suhteen, millä tavalla virallisen syyttäjän tulee julkista etua ja kannevaltaa valvoa.

3.2.2.2
KANTELUPERUSTE 2
Oikeusasiamiehen tulee johtosääntönsä mukaan tutkia kantelu, jos on perusteita epäillä lainvastaista tai virheellistä menettelyä hänen toimivaltaansa kuuluvassa asiassa.

Katson, että asiassa ei ole ilmennyt oikeusasiamiehen johtosäännössä tarkoitettuja perusteita epäillä lainvastaista tai virheellistä menettelyä. Tästä syystä en voi puuttua asiaan.

3.3
TOIMENPITEET
Saatan edellä kohdassa 3.2.2.1 lausumani käsityksen johtavan kihlakunnansyyttäjän Paavo Toivosen tietoon. Muihin toimenpiteisiin kantelukirjoitukset eivät anna aihetta.

Kanrelukirjoituksen liitteet palautetaan oheisena.

Apulaisoikeusasiamies  Jaakko Jonkka
Esittelijä Pasi Pölönen."

Hyvät lukijani, huomioikaa tässäkin virkamiesten tekemässä päätöksessä se että tietoisina ovat jättäneet tutkimatta ja samalla jättäneet omaan arvoonsa oikeudessa tehdyt perättömät laiusumat.
Tähän antoi oman panoksensa myös Paavo Toivonen kun ei ollut valvomassa oikeuden tekemää päätöstä, jossa oikeus harkitusti suojeli oikeudessa tehtyjä vääriä valoja. Näin Toivonen salli sen, että oikeus sai vapaasti tehdä sellaisen päätöksen, jossa oikeus jätti tahallaan huomioimatta silminnäkijöitten kertomukset.Näin suomessa oikeus toimii, jossa myös lainvalvojat ovat laittomuutta suojelemassa.

RAUHALLISTA JUHANNUSTA

Lukijoilleni toivotan rauhallista juhannusta. Jääkäämme kaikki Kaikkivaltiaan Isän Jumalan ARMON  HALTUUN .

POLAROIDKUVIEN OTOSTA, RÖNTGENKUVISTA JA PERÄTTÖMISTÄ LAUSUMISTA YM:

On asiallista selvittää polaroidkuvien otto 12.12.1979 pihtien poiston jälkeen. Samoin tuon seikkaperäisesti esiin kuvien oton ja tämän jälkeen väärennökset, sekä todistajien kertomukset esitutkinnassa ja tuomioistuimissa annetut väärät valat.
Tämän teen sen johdosta, kun yhä eri virkamiehet antavat sellaisia päätöksiä, joissa tietoisesti suojelevat törkeätä petosjuttua. Lukijoille palautan muistiin kaiken tapahtuman, että miten selvässä todisteitten väärennöksistä esim. poliisit eivät halua nähdä sitä että kyseessä on törkeä väärennös- ja virkarikosjuttu.

POLAROIDKUVIEN  OTTO  12.12.1979.

Kirurgi Hakola kertoi minulle 13.12.-79 kuvien otosta Risto Kososen kanssa,"otimme leikkauksen jälkeen nämä kolme kuvaa."Kuvat esitti minulle avoimesti ja samalla kertoi pihdin pahoin syöpyneisyydestä, sekä pallukasta." Pallukka oli noin variksenmunan kokoinen, jonka poistin pihdin kanssa."

"Pallukka ja pihdinkärki olivat kiinni rintalastan alaosassa vatsaontelon puolella. Jos rintalasta ei olisi ollut pihdinkärjen esteenä, mitä todennäköisemmin pihti olisi tullut vatsasta ulos."

Hakolalla oli kuvia kolme kappaletta. Kuvan vasemmassa reunassa oli tulitukkulaatikko. Keskellä kuvaa metallinen mitta, jota käyttävät leikkaushuoneessa mittana. Oikeassa reunassa kuvaa pahoin syöpynyt pihti, siten että kärki oli ylöspäin. Kärjessä oli kiinni muutama ohut säije, jossa roikkui ns, kalkkeutuma mötikkä pihdin akselin kohdalla.

Kuvissa näkyi erittäin selvästi pihdin syöpyneisyys. Pihti oli crile-niminen suonenpuristin. Pihdin nimen mainitsi minulle Hakola, kun pyysin nähtäväksi vastaavanlaisen suonenpuristimen. Osastolla vain ei ollut niin pitkää pihtiä kuin poistettu pihti, jonka Hakola poisti vatsaontelostani n. 18 sm.

Hakolalta kysyin, tietääkö tästä keskussairaala? Vastasi:"Eivät tiedä, hän tämän palaverimme jälkeen soittaa ja kertoo mitä on päässyt tapahtumaan."

Lääkintövahtimestari Risto Kosonen kertoi minulle kuvauksesta. "Hakolan kanssa otettiin kolme kuvaa ja lisäksi otin yhden kuvan itselleni muistoksi." Joten kuvia Kosonen otti yhteensä neljä kappaletta.

Tämän tositapahtumien jälkeen aloittivat lääkärit sekä hoitajat salaamaan pihdin syöpyneisyyden.

Kosonen esitutkinnassa 13.8.1983 kertoi; "Olin 12.12.1979 normaalisti töissä, kun leikkaussalista puhelimitse pyydettiin minua sinnen kuvaamaan. Leikkaussalin ovella tapasin ylilääkäri Hakolan, joka pyysi minua kuvaamaan leikkausliinalla osittain kudoksissa kiinni olevat instrumentit."

"Hakola pyysi instrumenttien kuvauksen mahdollista myöhempää tarvetta varten. Kun instrumentti laitettiin kuvausta varten , niin instrumentien yläpäässä jollain tavalla kiinni oleva kydospala irtosi."

Tämä on totuus, että Kosonen otti kuvat yhdessä Hakolan kanssa leikkaushuoneessa leikkauksen
jälkeen. Tähän palaan myöhemmin asian edetessä.

Anestesialääkäri Juhani Väyrynen kuultiin ensimmäisen kerran asiasta 25.11.85 Jyväskylän raastuvanoikeudessa.  OTE PÖYTÄKIRJASTA;

"Leikkaus oli sujunut normaalisti. Instrumentti, joka löytynyt kantajan aikaisemmasta leikkaushaavasta, oli ollut pahasti syöpynyt ja jostakin kohdasta miltei poikki. Todistaja ei ollut kosketellut instrumenttia, joka oli ollut leikkaussalin eräällä pöydällä. Siitä oli otettu valokuva. Tällöin oli myöskin sovittu, että instrumentti säilytetään. Näytettäessä todistajalle asiakirjoista ilmeneviä valokuvia, hän korosti, että Jokilaakson sairaalassa ei ollut tapana mittanauhalla havainnollistaa esineen kokoa ym, vaan oli käytetty muita keinoja esimerkiksi tulitikkurasiaa.

Todistaja katsoi, että kukaan pihdit nähnyt henkilö ei voisi erehtyä siitä, että instrumentti oli ollut hyvin syöpynyt. Juuri tähän seikkaan oli perustunut se, että instrumentti oli valokuvattu  ja se oli päätetty säilyttää. Todistajan käsityksen mukaan myöskin tuolloin ylilääkärinä ollut Hakola oli ollut samaa mieltä todistajan kanssa esineen syöpymisestä hännen keskustellessaan tämän kanssa asiasta.

Kun esinen oli irrotettu leikkaushaavasta, siitä oli jo tällöin irronnut osa kudoksia. Todistajan mukaan muutkin kudokset oli otettu pois esineestä valokuvausta varten. Todistajan mielestä pihtien syöpyminen oli näkynyt juuri siten, että esineestä oli ollut "ainetta pois".Jos syöpymistä ei olisi havaittu, esine olisi myöskin ilmeisesti säilytetty, mutta ei ehkä kuvattu."

Väyrynen silminnäkijänä kertoi todistajana totuuden pihdistä yhtä pitävästi kuten Hakola kertoi minulle 13.12.79 .

Ensimmäisen kerran joutuivat KRP:n poliisit kuulustelemaan poistoleikkauksessa olleen nukutuslääkäri Juhani Väyrysen 16.12.1985. Siis yli kuuden vuoden päästä pihdin poistossa ja tämäkin tapahtui poliisiylitarkastaja Pertti Virolaisen määräyksestä.

Komisario Raimo Peltovuori jätti kuulustelematta Väyrysen kesällä 1983, sekä pihdin poistaneen kirurgi Niilo Hakolan.
Epäilen tähän syyksi sen koska muut lääkärit ja hoitajatkin tiesivät ennen kaikkea Väyrysen vakaumukselliseksi lääkäriksi, joka ei lähde rikosten tielle.

Väyrynen kuulustelussa kertonut; " että nyt kertomassaan tilaisuudessa oli mittana tulitikkulaatikkoa. Tämän jälkeen kuulusteltavalle esitettiin poliisin huostassa olevia rikkonaisia pean-instrumentteja, kertoi kuulusteltava, että kyseessä ei ole varmasti ne instrumentit, jotka leikkauksella poistettiin Reino Virtaselta Jämsässä Jokimaan aluesairaalassa.

Nyt näytetyt puristimet ovat syöpymättömät, kun sitä vastoin leikkauksella poistetut olivat pahasti syöpyneet, jopa niin paljon,. että siitä ei uskallettu potilaalle eli Virtaselle ilmoittaa.

Käsityksenään kuulusteltava kertoi, että puristimet ovat jossakin vaiheessa vaihettu, eikä nyt kuulusteltavalle näytetyt puristimet ole samat, jotka leikkauksella Virtaselta poistettiin. Poistetut puristimet olivat pahasti kauttaaltaan syöpyneet:"

Väyrynen Jyväskylän ro. 20.1.1986 todisti; OTE: "Hän oli aivan varma siitä, että poliisin näyttämät pihdit eivät olleet ne, mitkä olivat löytyneet leikkaushaavasta. Todistajan mielestä myös hänelle näytetyt valokuvat osoittavat toisia pihtejä."

Minun piti itse haastaa avaintodistajaksi Väyrynen Vaasan hovioikeuden pyynnöstä sinne kuultavaksi.

Väyrynen kuultiin avaintodistajana Vaasaan hovioikeuden suullisessa käsittelyssä 24.9.1987.

OTTEITA HOVIOIKEUDEN PÖYTÄKIRJASTA.
"Kyllä minä olen erittäin hyvin nähnyt ne pihdit, kun tapaus oli niin kauhean mielenkiintoinen yleensäkin. Etäisyys on ollut joku tommoinen, kun Hakola työnssi ne minun eteeni noin ja kyllä minä näin ne pihdit oikein hyvin siinä.

Puheenjohtaja: Leikkaussalissa. Väyrynen:Niin, leikkaussalissa
Puheenjohtaja:Olivatko nämä pihdit syöpyneet vai eivät?
Väyrynen: Kyllä ne minun mielestäni olivat erittäin pahasti syöpyneet ja siitä niinsanotun lukon ja kärjen puolivälistä melkein katki tai poikki.
Puheenjohtaja:Missä vaiheessa te näitte?
Väyrynen: Näin ne varmaan useammassakin vaiheessa sekä siinä kun Hakola näytti niitä kun tämä oli juuri ottanut ne mahasta ja sitten sen jälkeen kun niitä oli pyyhitty.

POLAROIDKUVAT:

Väyrynen: Minun mielestäni näissä kuvissa pitäisi olla tulitikkulaatikko tallaisena mittana.

Pihdistä Väyrynen: Sitäen osaa varmasti sanoa, missä vaiheessa Hakola sanoi sen asian, että pihdit ovat niin pahasti syöpyneet, ettei uskalla Virtaselle siitä asiasta kertoa. hänellä ja kyllä minullakin oli se mielessä, että mitä ne aineet mahdollisesti vaikuttaa ja toinen asia oli se, että Virtanen oli vähän aggeressiivisessa tilassa siinä vaiheessa kun ne pihdit todettiin. Hän oli kitunut siinä useita kuukausia.

Puheenjohtaja: Ovatko nämä nyt samat instrumentit?
Väyrynen: Kyllä nämä minun mielestäni ovat eri instrumentit kuin sieltä Virtasen vatsasta on otettu. Mutta nämä ovat ne samat, mitkä näkyy niissä kahdessa kuvassa.

Puheenjohtaja: Kuinkka röntgenkuvia voi väärentää?
Väyrynen: Röntgenylilääkäri on sanonut, että se on aivan yksinkertainen asia.

Kysyttiin Väyryseltä, että olivatko nämä pihdit silloin kun te ne näitte kudoksen peitossa ja kuinkka pahasti?
Väyrynen: No siinä alkuvaiheessa heti, kun Hakola otti ne mahasta ja näytti ne niin, siitä oli aika paljon sitä kudosta pois, että syöpyminen näkyi selvästi ja myös se oli melkein poikki siitä kärjen ja lukon välistä, niin sekin näkyi siinä vaiheessa ihan selvästi. Siinä vaiheessa ilmeisesti se kappale, se rustottunut kappale, oli kiinni vielä siinä kärjessä elikä ne olivat siitä niin kuin yhdessä klöntissä otettu.

Lisä kysymys: Teittekö te jo tässä alkuvaiheessa havaintoa tästä syöpyneisyydestä?
Väyrynen: Heti siinä vaiheessa tein sen havainnon syöpymisestä. Ihmettelin suuresti, että miten voi olla mahdollista, että ne voivat siellä syöpyä.

Tähän väliin huomautan, että rustottunut eli Hakola mainitsee leikkauskertomuksessa,"sen kärkiosa on kiinni miekkalisäkkeen suedussa luisessa kalkkeutumassa joka on noin variksenmunan kokoinen. Myös tämä kaölkkeutuma poistetaan."

Väyrysen kertomus pitää yhtä Hakolan kertomuksen kanssa. Samoin Hakola kertoi minulle yhtä pitävästi seuraavana päivänä, kun pihdin oli pois leikannut vatsaontelostani.

Lisäksi kalkkeutumasta kertoi kuulustelussa Risto Kosonen 13.8.83. Kosonen:" Leikkaussalin ovella tapasin ylilääkäri Hakolan, joka pyysi minua kuvaamaan leikkausliinalla osittain kudoksisssa kiinni olevat instrumentit. Hakola pyysi instrumenttien kuvauksen mahdollista myöhempää tyarvetta varten, kun instrumentti laitettiin kuvausta varten, niin  instrumenttien yläpäässä jollain tavalla kiinni oleva kudospala irtosi."

Totuutta on kertonut vielä tässä kohden Kosonen. Kuvat ottivat leikkaushuoneessa nimenomaan Hakolan kanssa, kuten Hakola tästä kertoi minulle avoimesti 13.12.79.

Väyrynen kuultiin yhä todistajana 14.11.1996 Jämsän käräjäoikeudessa.
Väyrynen:"Kysymyksessä oli aionutlaatuinen tapaus ja tapauksena mielenkiintoinen. Hän oli leikkauksen aikana Virtasen pääpuolessa ja tästä näki hyvin tapahtumienkulun. Kun lihaskalvo oli avattu pihtejä alkoi löytyä. Pihtien päähän jäi rustottuma ja pihdit määrättiin säilytettäväksi sairaalan lääkekaapissa.

Pihdit näkyivät vasta kun vatsaontelo oli avattu. Ihon ja lihaskalvon välissä ei ollut mitään. Pihdit olivat vatsdaontelossa ja olivat syöpyneet ja paikalla puhuttiin, ettei asiasta uskalleta Virtaselle kertoa kun pihdit olivat syöpyneet. Syöpyminen näkyi silmillä. Pihtien päässä oli patikka kiinni. Muualla ei juuri vierasta kudosta ollut."

Todistajalle näytettiin hovioikeudessa saatua materiaalia, jossa oli värivalokuvia pihdeistä, mutta todistaja selitti, että kuvat ei vastaa nyt alkuperäistä tilannetta. Pallukka oli pihdeissä päässä ja pää oli peitossa. Kuvissa tällaista ei näy."

Virtanen  näytti todistajalle 3.12.1979 kirjelmän liitettä, jossa oli muutettu tekstiä.

Väyrynen selitti tästä, että huomaa siinä muutettua tekstiä ja on vedetty yli ja puuttuu ympäristöstä. On esim. ylimääräinen t ja katsoo, että asiakirjaa on jälkeenpäin muutettu.
Huomautan, että kysymyksessä oli 3.12.1979 sisät erikoislääkäri Seppo Nyyssösen antama lausunto röntgenkuvauksesta. Samalla sivulla oli myös Hakolan sanelema leikkauskertomus 12.12.1979.

Kyseinen asiakirja on yhä KRP:n taholta tutkimatta (15.6.2014) Asiakirja todistaa KRP:n tutkimusten törkeän puolueellisen, jossa on tahallisesti jätetty väärennös selvittämättä.

Sairaanhoitaja Leila Karisalmi antoi HO 1.6.1986 kirjallisen lausunnon, jossa toteaa:
"Olen kuullut, että todistaja lausuntoni koskien Reino Virtasen asiassa olisi ollut huhupuhetta. Lausuntoni perustui ainoastaan omiin havaintoihini ollessani vt. sair. hoitajana kirurgisella vuodeosastolla Jokilaakson Aluesairaalassa silloin kun Reino Virtaselta poistettiin instrumentti vatsaontelosta. Instrumentin poistanut kirurgi Niilo Hakola ihmetteli vuodeosastolla heti leikkauksen jälkeen instrumentin olleen syöpyneen, sekä ihmetteli edelleen, kun se ei ollut jo ehtinyt mennä poikki. -Muistini mukaan kuvassa käytettiin  mittarinkanssa tulitikkulaatikkoa."

Kirjelmänsä Karisalmi todisti oikeaksi HO suullisessa käsittelyssä marraskuussa 1997.

Hakolan on täytynyt todellisuudessa kertoa Karisalmelle sen, että pihti ei ehtinyt mennä poikki.
Hakola kertoi, että pihti oli pahoin syöpynyt ja toinen sakaraosa syöpynyt akselin ja lukon väliltä niin pahoin, että reunat olivat terävät kuin partaveitsenterä. Jos olisi kerinnyt mennä poikki niin tällöin emme olisi tienneet miten sulle olisi käynyt? Tämä on totuus pihdin syöpymisestä.

Sairaanhoitaja Päivi Himanen ja kuultiin todistajana Jyväskylän ro 1985. Ote Himasen todistaja lausunnosta." Jämsän Jokilaakson aluesairaalassa sillä osastolla, jossa kantaja Virtasta oli hoidettu. Instrumentin poistamista koskevan leikkauksen jälkeen hän oli osastolla kuullut puhuttavan, että ylilääkäri Hakola olisi sanonut jotakin sellaista, että poistettu instrumentti olisi syöpynyt niin pahoin, että asiasta ei oikein uskaltanut kertoa Virtasellekaan. - Todistaja oli nähnyt osastolla myös valokuvia kyseisestä instrumentista ja oli sitä mieltä, että valokuvassa oli vertailuesineenä käytetty tulitikkulaatikkoa. Hän oli tästä jotakuinkin varma. Hän perustelee kantaansa sillä, että yleensä tallaisissa kuvauksissa käytettiin vertailuesineenä tulitikkulaatikkoa. Virtasen kanssa todistaja ei ole keskustellut tästä asiasta."

Jämsän käräjäoikeudessa 22.1.1997 kuultiin todistajana fysioterap.Annukka Lind.
Otteita puretuista nauhotuksesta: "Lind: Syöpymisestä puhuttiin - No se oli semmoisena yleisenä keskusteluaihjeena koko sairaalassa ja osastolla ja myös fysioterapian osastolla.

Asianajajani Jussi Keski-Keturi: Siis sekö, että pihdit olivat syöpyneet?
Lind: Niin ja koko tapaus, mutta myös siitä semmoisesta saksien syöpyneisyydestä puhuttiin.

K-K: Siis puhuttiin yleisesti siitä?
Lind:Kyllä

K-K: Onko Teille tullut koskaan silmiin näistä pihdeistä otettuja valokuvia?
Lind: Silloin kirurgisella osastolla kun olivat kanslian pöydällä, niin siinä yhteydessä ne näin.

K-K: Mitä osaatte niistä kertoa?
Lind:Tarkkaa mielikuvaa esimerkiksi saksien kunnosta tai semmoisesta en, koska mä olen koko ajan ollut siinä niinkuin taustana, nämä ei ole mulle sillä lailla työ???liittynyt. Kuvissa oli sakset, mittanauha ja tulitikkulaatikko."

Erikoissairaanhoitaja Marja-Leena Rissanen kuultu ensin esitutkinnassa 13.6.1995 todistajana.
Ote:"K: Oletteko nähnyt vierasesineestä valokuvia?
V:Vastaan, että olen ja tämä tapahtui mahdollisesti vuonna 1988. Tällöin oli työssä poliklinikalla ja jotenkin esille nousi Virtasen tapaus. Tällöin vahtimestari Risto Kosonen esitti minulle muutamia polaroid-kuvia, jotka esittivät jotain instrumenttia. Kysyttäessä en pysty sanomaan, olivatko kyseessä nk. pänksit vai krailit.

K:Oletteko missään vaiheessa nähnyt sellaisia kuvia tai sellaista kuvaa, jossa olisi vertailuesineenä ollut tulitikkulaatikko?
V: Sellainen mielikuva minulla on, että olisin nähnyt, mutta aikaa, paikkaa ja tilannetta en pysty sanomaan.

K: Oliko kyseessä tämä sama tilanne?
V: Minulla on sellainen mielikuva, että jossain kuvassa olisi ollut Sampotulitikkuaski, mutten tilannetta ja esittäjää en saa mieleeni.

K: Oletteko nähnyt muissa tilaisuuksissa Polaroid-kuvia?
V: Kyllä olen nähnyt, mutta muita instrumenttia esittäviä en ole nähnyt kuin mitä Kosonen esitti.

K: Millainen oli tilanne, kun Kosonen alkuaan kuvat esitti?
V. Lähtökohta oli, että muistaakseni kysyin, että millaisessa tilanteessa Polaroid-kuvia otetaan ja tällöin Kosonen kuvat toi. Sitä en pysty sanomaan, mistä hän kuvat toi, jostain hän ne nouti ja esittäminen tapahtui ajanvarauspoliklinikan puolella Jokilaaksossa.En muista, oliko muita läsnä. Kysyttäessä ilmoitan, että pystyn sanomaan vain vuodet -88 tai -89, tarkemmin en osaa määritellä.

Rissanen kuultiin todistajana Jämsän käräjäoikeudessa 22.1.1997.

K-K: Oletteko ollut työssä tai opiskelijana Jokilaakson aluesairaalassa joulukuussa 1979 tai niihin aikoihin?
Rissanen: Ilmeisesti olen jonkun sijaisuuden tehnyt siellä siihen aikaan.

Jälleen huomauta, että Rissanen esitti valokuvia tyttärelleni, kun tuli minua katsomaan sairaalaan. Olin ja paikalla, kun Rissanen näytti otetuista pihdeistä polaroid-kuvia, joissa oli mittakaavaa ja osoittamassa tulitikkulaatikko.
Rissanen tämän kaiken tahallaan salaa ja näin samalla suojelee erittäin törkeätä rikosta.

Vaimoni kuulustelussa 17.4.1986 kertoi todistajana valokuvista:
Ahvenuksen esittämässä kuvassa oli saksien lisäksi ollut myös tulitikkulaatikko.Samoin kuulusteltava ilmoitti, että käsitys siitä, että Reino Virtasen elimistöön jääneet sakset olivat olleet kovasti syöpyneet oli tullut Ahvenuksen taikka jonkun toisen sairaanhoitajan sanomana samassa yhteydessä kun kuulusteltavalle oli sairaalassa näytetty valokuvaa edellä mainituista saksista."

Lisäksi tyttäreni ja poikani todistivat Jyväskylän ro. elokuussa 1985, että valokuvat eivät ole niitä, mitä olivat nähneet sairaalassa joulukuussa 1979.

MISSÄ OVAT ALKUPERÄISET POLAROID-KUVAT, JOTKA RISTO KOSONEN OTTI 12.12.1979 KIRURGI NIILO HAKOLAN KANSSA. KUVISSA OLI  TULITIKKULAATIKKO  OSOITTAMASSA POISTETUN PIHDIN PITUUTTA ?

HUOMIOITAVA SEURAAVAT HENKILÖT, JOTKA OVAT TIETOISINA KERTONEET  PERÄTTÖMIÄ.

Lääkintövahtimestari Risto Kosonen kertoi seuraavaa 1983:
"Leikkaussalin ovella tapasin ylilääkäri Hakolan, joka pyysi minua kuvaamaan leikkausliinalla osittain kudoksissa kiinni olevat instrumentit. Hakola pyysi instrumenttien kuvauksen mahdollista myöhempää tarvetta varten. Kun instrumentti laitettiin kuvausta varten, niin instrumenttien yläpäässä jollain tavalla kiinni oleva kudospala irtosi."

HUOMIOITAVA VÄYRYSEN KERTOMUS KUDOSPALASTA.

Kosonen on kuultu todistajana 6.1.1986 esitutkinnassa ja kertonut:
"Valokuvatessaan puristimia heti leikkauksen jälkeen, kuulusteltava oli käyttänyt mittana kuvissa käytettävää metallimittaa.Kuulusteltava ei ollut käyttänyt yhdessäkään valokuvassa mittana tulitikkulaatikkoa, vaikka niin on jälkeenpäin haluttu väittää."

Kosonen tahallaan valehdellut, koska yhdessä osastolla joulukuussa 1979 katselimme hänen ottamia valokuvia, joissa kaikissa kolmessa kuvassa oli tulitikkulaatikko. Lisäksi Kosonen kertoi minulle, että otti yhden kuvan itselleen muistoksi. Todellisuudessa Kosonen oli ottanut yhteensä neljä kuvaa Hakolan kanssa 12.12.1979. Tämä on totuus asiasta.

Kosonen kuultiin todistajana Jyväskylän ro. 14.4.1986.
Kosonen:"Pihdit kuvattiin ns. vöieteisessä, joka on välittömästi sterilin leikkaussalin viereisessä oleva paikka. Kysyttäessä todistaja selitti, että ainakaan Jokilaakson sairaalassa hän ei ollut koskaan nähnyt sellaisia kuvia, jossa mittakaavaa oli osoitettu esimerkiksi tulitikkulaatikolla."

Kosonen törkeästi valehtelee oikeudelle. Huomautan, että Kosonen kertoi kuulustelussa 13.8.1983:
"En muista sellaista, että itse olisin käyttänyt mittaa osoittavana tulitikkurasiaa, mutta olen kyllä sellaisia kuvia nähnyt."

Kosonen kuultiin esitutkinnassa 10.9.1987 asianomistajana:
Kosonen:"Olen ollut todistajana Jyväskylän ro:ssa 14.4.1986 Reino Virtasen asiassa. Tuolloin olin todistamassa Reino Virtasen leikkausta koskevassa asiassa, sillä olin valokuvannut Virtasen vatsasta otetut instrumentit."

Huomioitava se, että kuulustelija ei ollut KRP:n  poliisi, joten Kosonenkaan ei uskalla mainita enää vaihdetun pihdin nimeä Jämsän poliisille, vaan toteaa instrumentit.

Kosonen kuultiin todistajana Jämsän käräjäoikeudessa 14.11.1996:
"Kuvat otettiin käytävällä tai eteisessä, joka alkaa käytävästä. Väyrystä hän ei tällöin paikalla nähnyt. Liisa Jokinen toi pihdit leikkaussalin puolelta."

Huomioitava se, että kirurgi Hakolan tapaamisesta ei mainitse ja Hakolan muutti nyt Liisa Jokiseksi. Lisäksi kuvauspaikan muutti leikkaushuoneesta käytävälle tai eteisessä.

Kosonen on harkituHän sti valehdellut valokuvauksesta oikeudelle ja näin ryhtynyt törkeätä rikosta suojelemaan todistajana.

Kosonen kuultiin hovioikeuden suullisessa käsittelyssä marraskuussa 1997  todistajana. Kosonen jatkoi valehteluansa HO:ssa. Muistutan, joka lähtenyt valehtelun polulle, niin hermostuksissaan menettää täydellisesti entiset valehtelunsa. Tämä pitää käytännössä paikkansa Kososenkin kohdalla.

Kiistatta alkuperäisissä polaroid-kuvissa oli mittakaavaa osoittamassa tulitikkulaatikko, joten Kosonen on tässä asiassa tietoisena kertonut perättömiä vahingokseni ja törkeään petokseen syyllisiä kertomuksillansa suojellut harkitusti.

Marja-Liisa Jokinen on kuultu esitutkinnassa 26.7.1983 todistajana.
Jokinen:"Poistamisen jälkeen instrumentti annettiin minulle ja paikalle soitetiin lääkintövahtimestari Risto Kosonen. En enää muista sitä, missä Kosonen on kuvauksen suorittanut."

Jokinen on uudelleen kuultu todistajana esitutkinnassa 30.12.1985.
Kuulusteltava luki itse aikaisemmin antamansa kuulustelukertomuksen. Tämän kertomuksen kuulusteltava uudisti.

Jokinen kuultiin todistajana Jyväskylän ro. 14.4.1986.

Jokinen: OTE:" Hän selitti, ettei muista sitä, oliko todistajana kuultu Väyrynen ollut kyseisessä leikkauksessa."

Huomautan, miten todistaja voi muistaa poistoleikauksesta, kun ei muista nukutuslääkäri Väyrystä oliko ollut poistoleikkausssa ensinkään läsnä. Ilmeisesti Jokinen oli hermona oikeudessa, kun piti valehdella ja samalla suojella törkeätä petosjuttua todistajana.

Jokinen on kuultu esitutkinnassa 21.10.1987 asianomistajana. Huomioitava se että kuulustelun suoritti Jämsän poliisi, joten KRP:n ei ollut tällä kertaa asialla.

Jokinen: "Olen ollut todistamassa Jyväskylässä 14.4.1986 Reino Virtasen asiassa.Olin todistamassa siksi, että meidät kaikki leikkauksessa mukana olleet oli haastettu todistajiksi Keski-Suomen keskussairaalan puolesta. Todistin valan nojalla Jyväskylän RO:ssa, että Virtasen vatsapeitteistä oli poistettu tietynlainen instrumentti."

Huomioitava, Jokinen ei uskalla mainita vaihdetun pihdin nimeä pean. Toiseksi valehdellut sen että pihti poistettiin vatsanpeitteistä.

Jokinen kuultiin todistajana Jämsän käräjäoikeudessa 14.11.1996.
OTE PÖYTÄKIRJASTA:
"Pihdit leikkauksen jälkeen annettiin todistajalle heti välittömästi, kun ne oli saatu potilaasta esiin. Hän meni ne puhdistamaan ja vahtimestari Kosonen valokuvasi kuvat. Todistajalle esitettiin kolme värikuvaa hovioikeuden pöytäkirjasta ja todista katsoi niiden vastaavan sitä tilannetta, minkä hän muisti ja pihdit on nyt kuvattuna tässä.

Kirurgi ojensi pihdit kaarimaljaan ja heti tällöin todistaja arvioi, että kysymyksessä olivat peanit. Hän ei tullut tietämään, missä pihdit sijaitsivat. Kuvat on otettu samaan aikaan ja otettiin pesun jälkeen ja kaikki kuvat on otettu välittömästi leikkauksen jälkeen."

Jokinen jatkoi törkeätä valehteluansa myös Vaasan HO suullisessa käsittelyssä marraskuussa 1997.

Huomautan, että kyseisiä POLAROID-KUVIA ei tuolloin olleet vielä ottaneet pean-nimisestä pihdistä. Pihdin vaihtoivat 14.12.1979 ja ensimmäiset kuvat vaihdetusta pihdistä Kosonen otti lääkintöhallitusta varten 10.9.1981.
Mitä ilmeisemmin toiset polaroidkuvat on otettu keskussairaalassa tammi-helmikuun vaihteessa 1983. pean-nimisestä pihdistä. Tämän takia kyseisistä kuvista puuttuu mittakaavaa osoittama tulitikkulaatikko.
Mitä todennäköisemmin alkeperäiset polaroidkuvat ovat lääkintävahtimestari Risto Kososen hallussa.
Kuvissa oli crile-niminen syöpynyt pihti, jonka Hakola poisti vatsaontelostani 12.12.79.
Kosonen oli esittänyt kyseisiä kuvia - 88 tai -89 sairaanhoitaja Marja-Leena Rissaselle, josta kertonut Rissanen esitutkinnassa 13.6.1995.

Osastonhoitaja Pirjo-Riitta Raevaara kuultu todistajana esitutkinnassa 26.7.1983.
Raevaara:"Koska Hakola suoritti instrumenttien poisoton, en minä nähnyt mihin kohtaan instrumentit potilaan vatsaan olivat aiemmin jääneet. Poisottamisen jälkeen instrumentit annettiin leikkauksessa salinvalvojana toimineelle Liisa Jokiselle, joka ilmeisesti laittoi ne instrumenttiliinalle.
En nähnyt sitä, missä Kosonen kuvan otti, sillä minä itse olin leikkaussalissa, jossa ylilääkäri Hakola jatkoi leikkauksen suorittamista."

Raevaara on uudelleen kuulusteltu esitutkinnassa todistajana 30.12.1985.
Raevaara: "Tapahtuneen leikkauksen jälkeen kuulusteltava oli nähnyt poistetun instrumentin eli suonipuristimet."
Jatkanut:" Kuulusteltava oli ollut nyt paikalla leikkaussalissa, kun lääkintävahtimestari Kosonen oli valokuvannut instrumentin."

Raevaara on kuultu todistajana Jyväskylän ro:ssa 14.4.1986.

Raevaara:OTE PÖYTÄKIRJASTA:"Että kyseisen leikkauksen aikana hänellä oli tilaisuus ottaa haavasta otettu instrumentti käteensä jo siinä vaiheessa, kun kaikki leikkaukseen osallistuneet olivat olleet paikalla salissa. Todistaja selitti, että hän oli merkinnyttekstit niihin kuviin, jotka oli myöhemmin otettu paljaista instrumenteista."

Huomioitava se, että Kosonen otti kyseiset kuvat vaihdetusta pihdistä 10.9.1981 joihin Raevaara oli merkinnyttekstit. Näin ollen Raevaara on tahallisesti syyllistynyt todisteen väärentämiseen Kososen kanssa.

Raevaara kuultiin esitutkinnassa asianomistajana 14.9.1987.
"Olen ollut todistajana 14.4.1986 Jyväskylän RO:ssa Reino Virtasen asiassa. Olin todistamassa sen vuoksi, että olin mukana leikkauksessa, missä Virtasen vatsanpeitteistä poistettiin tietynlainen instrumentti."

Huomioitava, että Raevaarakaan uskalla mainita pihdin nimeä, koska kuulustelija ei ollut enää KRP:n poliisi, vaan Jämsän poliisi.

Huomioitava se, että kertoi pihti poistettiin vatsanpeitteistä.

Raevaara kuultiin Jämsän käräjäoikeudessa 21.2.1997 todistajana.

Raevaara:"Sitten  ne annettiin tämmöselle perushoitajalle, joka toimi salinvalvojana ja hän otti ne pihdit. Ne annettiin kaarimaljassa muistaakseni ja meni puhdistamaan niitä. Mutta meillähän on myöskin oli sitten varauduttu siihen, että otetaan valokuvia niistä pihdeistä.
Mä en tarkalleen tiedä tietysti mitenkä, mitä siellä tapahtu, koska mä olin siinä leikkauksessa mukana, että tää henkilö meni tänne huuhteluhuoneeseen suorittamaan tätä puhdistamista."

Asianajajani Jussi Keski-Keturin kysymykset:
K-K:Voisin kysyä. Ei tarvitse välttämättä katsoa, mutta. Kysyn nyt saman tein kuin sieltä lähdettiin, niin tosta kuvasta 7, että tämäkö kuva oli tosiaan yksi niitä kuvia minkä näitte ennen leikkausta?

Raevaara:"Kyllä"

Huomioitava se, että röntgenkuva 7 ei  vielä ollut olemassa.Esillä olevan kuva 7 Väyrynen HO 24.9.87 todisti väärennetyksi. Kyseinen  kuva 7 ei ollut niiden kuvien kanssa, joita röntgenlääkäri Simpanen otti 3.12.1979. Kyseinen kuva 7 on manipuloitu vaihdetusta pihdistä mitä ilmeisemmin marraskuussa 1981.

K-K: Muistatteko tästä tapauksesta enää yksityiskohtia, ette välttämättä, mutta kuvailkaa sitä mielikuvanne perusteella sitä leikkaustilannetta eli näitä viiltoja mitä siinä tehtiin? Mihin asti siinä mentiin?

Raevaara:"Siinä oli tavallinen yläkeskiviilto, jossa ensin mennään ihon läpi sitten ihon alaisien kerroksien läpi sitten tulee faskia kerros sitten lihakset peritoneumi."

K-K: Ja se periteumi: Myöskin sinnen päästään vähän samaa???

Raevaara:" Niin."

K-K: ??? tapauksessa? ja mitäs sitten sen jälkeen tapahtuu, kun nämä viillot on tehty?

Raevaara:"Ja sitten se pihti poistettiin."

K-K: Pihti löytyi sieltä vatsaontelosta?

Raevaara:" niin"

K-K. Se poistettiin ja
Raevaara:" Annettiin tällä salinvalvojalle ja sitten  haava suljettiin."

Huomioitava se tosiasia, että todistajan kertomus pitää paikkansa kirurgi Hakola ja Väyrysen kertomusten  kanssa. Mutta röntgenkuva 7 kanssa todistajan kertomus on pahoin ristiriidassa, kun edellä ensin todisti saman kuvan olleen yksi niistä kuvista ennen leikkausta.

K-K: Missä järjestyksessä tapahtui, siis salinvalvoja sai ne siinä kaarimaljassa. Mitä sen jälkeen tapahtui kun hän sai ne käteensä?
Raevaara:"Hän meni huuhteluhuoneeseen jossa sitten ne valokuvattiin ja sen jälkeen ne puhdistettiin."

K-K: Näittekö te sen valokuvauksen?
Raevaara:" En tietenkään, kun mä olin siellä leikkaussalin puolella."

K-K: No mistä te tiedätte missä ne valokuvattiin?
Raevaara:" Mä tiedän, että meillä tehdään se aina meidän huuhteluhuoneessa. Ja siellä??? puhdistetaan kaikki instrumentit."

K-K: Ei mutta missä valokuvataan??? että siis valokuvaaminen tapahtuu aina huuhteluhuoneessa?
Raevaara:"No valokuvaaminen voi tapahtua tietysti muuallakin sehän voi tapahtua itse leikkaussalissakin, mutta sehän nyt on kumminkin leikkausosaston sisällä. Mutta ei leikkaussalissa."

K-K. Aivan, mutta te ette tiedä missä ne valokuvattiin?
Raevaara:"No en mää oo nähny. En oo todellakan ole nähnyt:"

K-K: Te ette kutsunut tässä tapauksessa Kososta sinne?
Raevaara:"Mää en ainakaan, en mä muista sitä."

K-K: Te ette muista tavanneenne Kososta?
Raevaara:"Kyllähän mä näin, että hän siellä oli ottamassa kuvia."

K-K: Ei  ole muuta kysymistä.

Raevaara kuultiin todistajana ho. suullisessakäsittelyssä marraskuussa 1997. Hän yhä jatkoi perättömiä kertomuksiansa.

Sairaanhoitaja Pirjo-Riitta Koskinen kuultu esitutkinnassa 30.12.1985.
Koskinen:"Kuulustelun tässä vaiheessa kuulusteltavalle esitettiin poliisin hallussa olleita pean-instrumentteja, kertoi kuulusteltava, että esitetyt puristimet ovat kunnoltaan samanlaiset, jotka hän oli samana päivänä, kun ne oli poistettu miespotilaalta."

Koskinen kertonut täysin valhetta tahallaan esitutkinnassa.

Koskinen kuultiin todistajana Jyväskylän RO:ssa 14.4.1986

Koskinen jatkoi oikeudessa valhetta tahallaan ja samalla syyllistyi törkeän petoksen suojeluun.

Koskinen on kuultu esitutkinnassa asianomistajana 21.10.1987. Jämsän poliisi suorittanut kuulustelun.

Koskinen:" Minut oli haastettu todistajaksi Reino Virtasen asiassa Jyväskylän RO:n  14.4,1986. Todistin ko. oikeudenkäynnissä instrumentista mikä oli poistettu Reino Virtasen vatsanpeitteistä."

Koskinenkaan ei uskaltanut mainita vaihdetun pihdin nimeä ensinkään, koska kuulustelija ei ollut KRP:n poliisi.

Hän harkitusti valehteli pihdin sijainnin kehossani,"vatsanpeitteistä." Pihti oli vatsaontelossani, josta ovat silminnäkijätodistajat Raevaara ja Väyrynen kertoneet kirurgi Hakolan kertomuksen kanssa yhtä pitävästi.

Koskinen kuultiin todistajana Jämsän käräjäoikeudessa 1996. OTE PÖYTÄKIRJASTA:
"Keski-Keturi selitti, Jokinen tuli siis todistajaa vastaan.

Todistaja selitti, että kyllä. Tämä oli pesemässä pihdit, jotka olivat olleet kudoksen peitossa ja oli menossa takaisin leikkaussaliin. Todistaja ei muista, missä vaiheessa pihdit kuvattiin. Pihdit laitettiin kaarimaljaan ja Jokinen kävi ne pesemässä. Todistaja oli tällöin käytävällä ja oli käynyt leikkaussalissakin ja nähnyt, että leikkaus oli vielä menossa, kun Jokinen meni takaisin."

Huomioitava Koskisen tahalliset sadut oikeudelle.Pihdin pesusta ynnä muista, koska tuolloin ei oltu vielä vaihdettu syöpynyttä crile-nimistä suonenpuristinta pean-nimiseen pihtiin.

Asko Kulju oli esitutkinnassa 15.2.1995 todistajana kertonut:

"Tunsin Reino Virtasen jo ennen leikkausta, koska hän asui kotini lähettyvillä. Muistan olleeni sinä päivänä joulukuussa 1979 työvuorosssa, kun pihtien poistoleikkaus tehtiin.
Tapauksen laatu ja harvinaisuus kiinnostivat minua siinä määrin, että vaikka työskentelinkin toisessa salissa, niin minulla oli mahdollisuus aina silloin tällöin "käydä kurkkaamassa" poistoleikkaussalin puolelle. Näin leikkaiustiimin olevan potilaan ympärillä ja sen lähelle minulla ei steriiliysasioiden vuoksi ollut oikeutta mennä, mutta olin n. kolmen- neljän metrin päässä. Tällöin  näin kaarimaljaan nostettavan jotakin, kaarimalja ojennettiin jossain vaiheessa salinhoitajana toimineelle, muistaakseni Liisa Jokiselle, ja hän lähti kuljettamaan maljaa käytävän toisella puolella olleeseen huuhteluhuoneeseen, jossa hän pesi esineen.

Jokisen kulkiessa leikkauspöydältä huuhteluhuoneeseen en nähnyt sitä, mitä maljassa oli, vaan menin salihoitajan perässä pesupaikalle. En ollut siellä aivan välittömästi hoitajan perässä, viiveeni oli n. 10-20 sekuntia.

Kun menin salihoitajan luokse, niin hänellä oli tällöin kädessään instrumentti, jota hän parhaillaan pesi juoksevan kraanan alla. En ehtinyt paikalle niin ajoissa, että osaisin sanoa esim. sen, kuinkka paljon ja minkälaatuista ainesta instrumentin ympärillä oli, mutta juuri saavuttuani totesin, että instrumentti jotenkin hajosi. En pysty sanomaan, menivätkö ne siinä rikki vai irtosiko esinerestä jotakin, mutta instrumentit meni kahteen osaan.

Valokuvia en ole koskaan nähnyt"

Näin Kulju on kertonut poliisikuulustelussa. Huomautan sen että Asko Kuljun kanssa yhdessä katselimme pihti luvia osastolla, jotka olivat kanslian pöydällä nähtävissä. Kuljukin ihmetteli pihdin syöpymistä, että miten pahoin oli syöpynyt. Joka näki  kuvat, niin ei voi unohtaa pihdin syöpymistä, kun tämä syöpyminen näkyi selvästi kuvissa, joissa oli myös tulitikkulaatikko mitan lisäksi.

Kulju on lähtenyt harkitusti valehtelemaan esitutkinnassa ja näin ryhtynyt suojelemaan törkeätä petosjuttua vahingokseni.
Kuljun kertomuksen mukaan pihtejä ei ole kuvattu laisinkaan. Kososta ei ole tuolloin nähnyt, joten todistaja on tahallaan kaiken salannut.

Röntgenhoitaja Pietilä Aune on esitutkinnassa kuultu todistajana 15.2.1995.

Pietilä kertonut:" Ensinnäkin kuori yhden kuvat ovat sekkaiset kuin mitä silloin otettiin. Perustelen tätä sillä, että kaikki kuvat ovat sellaisia, ettei minulla ole mitään syytä epäillä niitä muiksi kuin mitä silloin otettiin. Silloin käytettiin Fujifilmiä, mutta käsetit olivat useammanlaisia. Myöskin kuvien nimiönti vastaa täysin sairaalan nimiöintiä ja käytössä olevaa konetta.

Kuoren kuvan 2 kirjoitus näyttää varsin tutulta eli Martti Simpasen kirjoitukselta, jota olen nähnyt 20 vuotta, sama asia ilmenee kuoren n:o 7 kuvasta."

Huomioitava, että Pietilä kertonut väärennetyistä rtg-kuvista ja näin ollen hän on ja syyllinen röntgenkuvien väärentämiseen.

Pietilä kuultiin Jämsän käräjäoikeudessa 14.11.1996 todistajana.
OTE PÖYTÄKIRJASTA:
Virtanen kysyi todistajalta, "oletteko varma, että kuva 1.1 on minusta?"

Pietilä:"Todistaja selitti, että hän on tästä varma ja myös seurannut, kun kuvia 1.2 ja 1.1 näytettiin, mutta ei ole nähnyt pihtejä, mutta tietää, että kuvat otettiin silloin tapahtumapäivänä ja että ne ovat Virtasesta. Kuvat on otettu 3.12.1979."

Pietilä oikeudelle kertoi täysin perätöntä, koska kyseisiä kuvia ei oltu tuolloin vielä väärennetty. Väärennys on tapahtunut lääkäreitten lausuntojen perusteella 1981 marraskuussa. Tätä ennen lääkäreitten antamisssa lausunnoissa mainitaan pihtien olevan vatsaontelossa. Mutta myöhemmin samojen lääkäreitten antamissa lausunnoissa pihdin sijainti yllättäen muuttui vatsanpeitteisiin.

Luthje Peter Johannes kirurgian erikoislääkäri kuultiin esitutkinnassa 1.8.1983 syylliseksi epäiltynä.
Kertonut:" Tällöin vatsalihaksen alla olevan vatsakalvon päällä ja osittain sen alla oli pean-merkkinen instrumentti siten, että kärkiosa on ollut ristalastan alaosan seudussa kiinni. Tässä ollut luinen kalkkeutuma, joka on syntynyt edellisen leikkauksen jälkeen. Instrumenttien toinen pää on sijainnut vatsaontelon puolella osittain vatsapaidassa kiinni."

Luthje syyllistyi valehteluun mainitsemalla pihdin olleen pean-niminen. Hän on hyvin tietoinen, että Hakola poisti vatsaontelostani crile-nimisen suonenpuristimen. Pihdin vaihtoivat pean-nimiseen pihtiin 14.12.1979.

Luthje kuultiin esitutkinnassa todistajana 19.10.1994.
Todistaja tietoisena salaa pihdin vaihtamisen. Myös KRP:n kuulustelija Lauri Leppänen menetteli erittäin törkeän puolueellisesti esittämällä kysymyksen.
"Esittikö Peltovuori pihdit ja röntgenkuvat?"
Todistaja:" En muista:"

Tähän kuulustelu on päättynyt klo 15.15. Sekä esitutkintapöytäkirjaan kirjoittaneet nimensä asianmukaisisti.

Tämän jälkeen Leppänen näyttänyt vaihdetun pihdin todistajalle. Todistaja on tämän jälkeen käsinkirjoittanut:"NYT POLIISIN ESITTÄMÄT  PIHDIT  OVAT  SAMAN  TAPAISET  KUIN  RTG-KUVASSA." Todistajan puumerkki perässä. (PL)

Leppäsen menettelyn johdosta todistajan ei tarvinnut kertoa, että onko pihti se sama, jonka Hakola poisti vai onko pihti vaihettu?

Luthje kuultiin todistajana Jämsän Käräjäoikeudessa 22.2.1997

Todistaja kertoi pihdin sijainnin:"Pieni osa vatsaontelon ulkopuolella. Suurin osa olis kuvan??? vatsaontelossa:"

Todistaja yhä salasi harkitusti oikeudeltakin sen että pihti on vaihdettu, sekä salasi syöpymisenkin.

Katson Luthjen harkitusti ryhtyneen peittelemään erittäin törkeätä petosta lääkärinä vahingokseni. Kävin hänenkin vastaanotolla valittamassa kovasta pistämisestä vatsaani, sekä kovista tuskistakin.

Kirurgi Verkkala Kalervo Armas on kuultu esitutkinnassa 4.7.1995 todistajana.

Todistajana:"Ensimmäinen ja varmin muistikuvani joulukuulta 1979 leikkaukseen liittyvistä tapahtumista on siltä päivältä, jolloin röntgenkuvat on ottettu, koska sinä päivänä Peter Luthje esitti minulle useita röntgenkuvia, jotka olivat melko lailla "uunituoreita". Parhaiten jäi mieleeni kuva, jossa pihdit näkyivät varsin hyvin ja kuva oli otettu suoran edestä.

Jotenkin  näin jälkikäteen tuntuu, että varjoainetta ei olisi vielä ollut, koska pihdit näkyivät niin selvästi."

Huomioitava se tosiasia, että todistaja kertonut alkuperäisistä röntgenkuvista, joita Hakola näytti minulle kyseisenä päivänä. Yhdessäkään rtg-kuvassa ei ollut varjoainetta, koska kyseisessä kuvauksessa ei käytetty varjoainetta.

Edellämainittujen rtg-kuvien tilalle eivät ole tuoneet esiin väärennettyjä kuvia. Mitä todennäköisemmin kyseiset rtg-kuvat ovat hävittäneet.
 rtg-kuvia, joissa näkyi erittäin selvästi crile-niminen suonenpuristin
Nimittäin minut rtg-kuvasivat ensin varjoaineen kera. Kyseiset kuvat on väärennetty jälkeen päin, joihin sitten sijoitettu pean-niminen vaihdettu pihti. Lisäksi yhdessä rtg-kuvassa on yhä leikkaamaton palleatyräni ja tämä kuva päivätty otetuksi 3.12.1979.

Allan Särkilahti onnistuneesti leikkasi palleatyräni 3.5.1979 pois. Tästä huolimatta rtg-Kuvissa yhä esiintyy sama palleatyrä kuin 2.2.1977, jonka Särkilahti operoi sen onnistuneest 3.5.79.

Todellisuudessa rtg-kuvien väärentämisessä apuna ovat käyttäneet 2.2.1977 minusta otettuja varjoainekuviani manipuloimalla niitä siten, että sijpoittaneet niihin vaihettu pihti ja näin saatu todisteeksi väärennetty todisteasiakirja.

Huomautan , että 1987 kävin rtg-kuvauksessa Tampereella ja tuolloin kuvauksessa ei näkynyt merkkikään enää palleatyrästäni ja se ei voinutkaan näkyä, kun se on operoitu pois 3.5.79.

Katson , että prof,Erkki Koivisto ja kirurgi Martti Laukkanen lähtivät yhdessä valheillaan suojelemaan Martti Simpasta rtg-kuvien manipuloimisessa, siten, että kertoivat oikeudessa valhetta. Epäilen, että Koivisto ja Laukkanen eivät ole nähneet alkuperäisiä rtg-kuvia, joissa näkyi erittäin selvästi crile-niminen suonenpuristin.

Väärennetyissä rtg-kuvissa näkyy suurehko palleatyräni, joka on päivätty manipoimalla 3.12.79 otetuksi.Seuraavat asiantuntijani lääkärit ovat todistaneet paleatyrän olen kuvassa Väyrynen, Otto.H. Nyyssönen ,Olavi Räsänen sekä prof. Antti U. Arstilakin.

Kyseessä kuvassa on sama palleatyrä näkyvissä, jonka kirurgi Niilo Hakola esitti minulle helmikuun alkupuolella 1977, että tallaisesta palleatyrästä on kyse. Mikä ihmeellisintä, että palleatyräni yhä "kummittelee" 3.12.79 päivätyssä röntgenkuvassa.

Lisäksi, kuvassa ei ihmeeksi näy vaihettua pean-pihtiä, jonka sen pitäisi näkyä ehdottomasti.

Tämä kaikki selvittää poliisien törkeän puolueellisen tutkinnan ja syyttäjien ja tuomioistuinten suojelun törkeässä petosjutussa vain kaiken tehneet vahingokseni.
Lisäksi lukemattomat eri virkamiehet ovat heihin yhtyneet ja epäilen tähän liittyneen ns. salaliiton muuten näin suureksi paisunutta juttua ei olisi saatu käännettyä vahingokseni, siis selvää rikoisjuttua.

JÄMSÄN POLIISIN ANTAMA PERÄTÖNLAUSUNTO

Jämsän poliisi Lehtinen Kaija Päivi Kyllikki laati kirjelmän  3.7.1997 sisäasiainministeriön poliisiosastolle. Lainaan Helsingin kihlakunnan syyttäjänviraston HAASTEHAKEMIUSTA.

"29.10.1998 haastehakemus osoitettu Helsingin käräjäoikeudelle 5 osasto

Vastaaja (t)  Lehtinen Kaija Päivi Kyllikki

Asianomistaja (t) Virtanen Reino Tapani

SYYTE    Vaadin vastaajalle rangaistusta seuraavasta rikoksesta:

HERJAUS  (6070/JKT/R/110111/98)
Lainkohta   Rikoslaki 27 luku 1 §, 1 mom

Tekoaika ja - paikka  3.7.1997  Helsinki

TEONKUVAUS

Lehtinen on erään rikosilmoituksen johdosta 3.7.1997 antamassaan kirjallisessa sisäasiainministeriölle toimitetussa selvityksessä vastoin parempaa tietoansa perättömästi sanonut Reino Tapani Virtasen tulleen tuomituksi perättömästä lausumasta oikeudessa, joka seikka on ollut  omiaan vaarantamaan hänen luotettavuuttaan kuulustelutodistajana, vaikka todellisuudessa Virtasta ei ole tuomittu kyseisestä rikoksesta, millä lausumalla Lehtinen on voinut saattaa Virtasen halveksimisen alaiseksi tahi voinut haitata hänen elinkeinoansa tai menestystään.

TODISTELU

- Kaija Lehtisen allekirjoittama 3.7.1997 päivätty kirjallinen selvitys Reino Virtasen asiassa, Keski-Suomen lääninhallituksen poliisitoimiston poliisipäällikön Jukka Mäkilähteen lausunto 25.7.1997 PT 46/97 ja sisäasiainministeriön poliisiosaston päätös 5.12.1997, joka on toimitettu Länsi-Suomen lääninhallitukselle 11.12.1997.

ALLEKIRJOITUS  Antti Simola kihlakunnansyyttäjä

LUOTTELO HAASTEHAKEMUKSEN YHTEYDESSÄ TUOMIOISTUIMELLE  TOIMITETTAVASTA  AINEISTOSTA

Esitutkintapöytäkirja 60/70/110111/98  Helsingin kihlakunnan poliisilaitos".


Lehtisen antama kirjallinen lausunto ylemmälle viranomaiselle oli hänen tarkoituksensa vahingoittaa minua ja samalla uskottavuutta ns. pihti-juttuun.
Tämä ei ollut sentään ensimmäinen kerta, kun poliisit ovat antaneet minusta perättömiä kirjallisia lausuntoja, jopa lääkintöhallitukselle aikoinaan.

Siis miten voi kansa luottaa poliiseihin, sanoisinko, että käyttäytyvät kansalaista vastaan häikäilemättömästi.

Tänään kuulin  uutisista suojelupoliisin huolen terroreista. Kelvottomat virkamiehet saavatkin olla hermona, kun ovat kansalaisia "kurittaneet" syyttömästi kuin minua yli 30 vuotta.

Myös epäilen heidän ottaneen itselleen lahjuksia ym. etuutta suojellakseen törkeätä petosjuttua.
Jatkuvasti saan kuulla siitä, että rahaa ovat käyttäneet peittelyyn valtavat summat, siis kyseessä näin ollen on suuri lehjuskandaali, kun sen vain joku antaisi ilmi, kun tarpeeksi omatunto alkaa ravistaa yötä ja päivää, että mitä olet tehnyt syyttömälle PIHTI-VIRTASELLE?

Suomen viranomaiset pitäisi jo kiireesti ottaa oikeaan käteensä kiltisti lusikka ja ryhtyä noudattamaan  lakeja, sekä suojelemasta toisia virkamiehiä.

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON SELITTELYÄ

27.10.1998  Valtakunnansyyttäjänvirasto lähetti selityksensä, joka käsitti Jämsän kihlakunnansyyttäjän Paavo Toivosen 1.9.1997 tekemää päätöstä syyttämättä jättämisestä nro 97/88 salassapitorikosta koskevassa asiassa.

"Mielestänne Toivonen oli tehnyt ratkaisunsa esteellisenä, koska Te olitte 1.6.1997 tehnyt hänestä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle.

2. ASIAKIRJASELVITYS

Te olitte ollut kantajana ja röntgenlääkäri Martti  Simpanen vastaajana Jämsän käräjäoikeudessa käsittelyssä väärennystä ym. koskeneessa oikeudenkäynnissä R 96/330. Simpasen asiamies, asianajaja Aki Siren oli 21.2.1997 pidetyssä käsittelyssä jättänyt oikeudelle mm. jäljennöksen Teitä ja eräitä muita henkilöitä koskeneesta leikkauspäiväkirjan sivusta. Olitte sosiaali- ja terveyshallitukselle 14.5.1997 lähettämässänne kantelussa muun ohella katsonut, että Jokilaakson sairaalan henkilökunta oli luovuttanut Teitä koskevia potilasasiakirjoja sivullisille.

Sosiaali- ja terveyshallituksen valvontatehtäviä eräin osin 1.12.1992 alkaen hoitanut Terveydenhuollon oikeusturvakeskus oli 22.5.1997 siirtänyt kantelunne Keski-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolle, joka puolestaan oli 19.8.1997 siirtänyt potilasasiakirjojen salassapitovelvollisuuden rikkomista koskeneen osuuden Jämsän kihlakunnan syyttäjäosastolle.

Johtava kihlakunnansyyttäjäjä Paavo Toivonen oli syyttämättäjättämispäätöksessään katsonut, ettei Jokilaakson sairaalan henkilökunta ollut syyllistynyt salassapitorikokseen, koska Te olitte Jämsän käräjäoikeuden istunnossa 10.10.1996 luvan potilastietojenne luovuttamiseen.

2. HANKITTU SELVITYS

Toivonen on 15.1.1998 päivätyssä lausunnossaan lisäksi kertonut, että Te olitte Jämsän kihlakunnanviraston syyttäjäosastolle 5.9.1997 lähettämässänne kirjeessä myöntänyt, että olitte antanut luvan käsitellä potilastietojanne oikeudessa julkisesti, mutta väittänyt, ettette ollut antanut lupaa luovuttaa niitä sairaalasta. Toivonen on katsonut, että jos olitte tarkoittanut asettaa jonkinlaisen rajoituksen potilastietojenne käytölle, Teidän olisi tullut ilmaista se selvästi oikeudessa.

Eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemänne kantelu oli koskenut Toivosen menettelytapaa virassaan eikä se ollut liittynyt välittömästi Teihin tai oikeusasemaanne. Toivonen ei ollut katsonut tulleensa esteelliseksi kantelunne johdosta eikä hänen tiedossaan ollut muutakaan jääviysperustetta.

3. RATKAISU

Yleisistä syyttäjistä annetun lain 12 §:n (199/1997) mukaan syyttäjä on esteellinen, jos
1)hän tai hänen lähisukulaisensa on asiaosainen;
2) asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen;
3) hän tai hänen lähisukulaisensa avustaa tai edustaa asiaosaista taikka sitä, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
4) hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen taikka siihen, jolle asiassa on odotettavissa hyötyä tai vahinkoa;
5) hän on hallituksen tai siihen riinnastettavan toimielimen tai hallintoneuvoston jäsenenä tai toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä tai julkioikeudellisessa laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; tai
6) muu kuin 1 - 5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.

Kyseinen laki tuli voimaan 1.12.1997. Sitä ennen ei ollut voimassa syyttäjiä koskevia esteellisyyssääntöjä, vaan heihin sovellettiin soveltuvin osin oikeudenkäynttikaaren 13 luvun tuomarin jääviyssääntöjä ja hallintomenettelylain (598/1982) esteellisyysperusteita.

Pelkästään  valtakunnansyyttäjälle tai laillisuusvalvojille syyttäjästä tehty kantelu ei muodosta esteellisyysperustetta, ellei asiaan liity
muuta seikkaa, mikä edellä selostetun säännöksen 6 - kohdan mukaisesti olisi omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä syyttäjän puolueettomuutta asiassa.

Kirjoituksessanne ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi perustellun aiheen epäillä Jämsän johtavan kihlakunnansyyttäjän Paavo Toivosen puolueettomuutta asiassanne.

Asia ei anna aihetta toimenpiteisiin. Kirjoituksenne liitteet palautetaan ohessa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä  Martti Jaatinen

Ylitarkastaja   Virpi Jalkanen".


Jaatisella ja Jalkasella ei ollut varaan puuttua väärennettyihin potilasasiakirjoihin. Katsoivat parhaaksensa palauttaa selvät näytöt, koska törkeätä petosjuttua ei heidänkään mielestä saa missään nimessä ryhtyä tutkimaan.

Kirjeessäni 5.9.1977  Jämsän kihlakunnan syyttäjäosasto. Periustelut kohta 2. "Olen lokakuussa 1996 antanut Jämsän käräjäoikeuden istunnossa luvan käsitellä oikeudessa julkisesti potilastietojani. Sen sijaan en ole antanut lupaa muiden kuin erikseen mainitsemieni asiakirjojen luovuttamiseen Jämsän aluesairaalasta. Poliisikin nouti kesken oikeudenkäynnin  sairaalasta  vain tarkoin yksilöidyt potilastiedot.
Asianajaja Aki Sirenin käyttöön annetut sekä minua että täysin sivullisia henkilöitä koskevat tiedot on annettu ilman lupaa."
Liite 1.
Käsitti leikkauspäiväkirjaa, josta oli otettu jäljennös. Jäljennöksessä oli merkinnät kuuden eri potilaan tiedot minun lisäkseni. Uskon sen, ettei yksikään kuudesta ole antanut lupaa tuoda julki heitä käsittäviä leikkaustoimenpiteitä näin törkeällä tavalla.

Lisäksi minua käsittävässä kohdassa on merkitty ( PAN x 1), joka tarkoitti sitä, että Hakola on määrännyt  patologian tutkittavaksi poistamansa kalkkeutuman joka oli noin variksenmunan kokoinen pallukka. Hakola on halunnut tällä varmistua sen, että onko syöpäkudos tai joku muu.
Leikkauspäiväkirjasta ei ilmene tutkimuksen tulosta laisinkaan. Ilmeisesti kudospala on paljon sisältänyt syöpynyttä metallia, joka liukeni pihdistä.

Liite 2.
Jokilaakson aluesairaala. Anestesiakertomus osa 1 a
Kertomuksessa mainitaan , Näytteet ( PAN x 1) . Näyte on yliviivattu ja ei ilmene sitä, kuka on sen yliviivannut. Kyseisessä kohdassa on näin ollen törkeästi syyllistytty kirjalliseen rikokseen, joka rikkoo lääkintöhallituksen YK: kirjeessä annettuja ohjeita. Ilmeisesti näytepalassa on ollut paljon metallia, joka liukeni 7 kuukauden ajan pihdistä.. Näin on salattu se, että elimistössäni on ollut paljon syöpynyttä metallia.

Liite 6.
Seppo Nyyssösen yhteenveto 1.3.82 päiväämänsä, jossa hän toteaa:"Tällöin onnettomuudeksi vatsaonteloon jäi crile-niminen instrumentti.

Huomautan, että Nyyssönen näki 3.12.79 otetut röntgenkuvat, joissa näkyi erittäin selvästi crile-niminen instrumentti ja hän oli lisäksi käynyt katsomassa 12.12.79 poistoleikkauksen jälkeen poistettua pihtiä. Anestesialääkäri Väyrysen ja kirurgi Hakolan kertomusten perusteella pihti oli erittäin pahoin syöpynyt. Hakola oli myös kertonut sairaanhoitaja Leila Karisalmelle 12.12.79 poistamansa pihdin olevan pahoin syöpyneen.

En voi muuta kuin ihmetellä valtakunnansyyttäjänviraston kannanottoa, että selvät asiat ovat sivuuttaneet ja toimellaan ryhtyneet suojelemaan erittäin suurta törkeätä petosjuttua.

OT-TOIMINNAN LÄHTÖKOHTA TOIMINNANJOHTAJA ERKKI VASAMA

Vasama toteaa 27.8.-98 Oikeus- ja muun hallinnon on välttämätöntä uudistua eettisesti: OTTEITA:

"Ei yksi kansanedustaja mitään voi tehdä."
"Emme me mitään valvo. Me vain säädämme lakeja."
"On sopimatonta puuttua oikeuskanslerin toimintaan."
"Luotan ehdottomasti siihen, että lehtimiehet pysyvät hiljaa."
"Toisiaan suojelevat konnat pelkäävät vain julkisuutta."
"Juornalistina häpeän. Talousmiehenä en voi muuta."

Edellä olevat osin varsin usein kuulemani lausumat ovat repliikkejä VALTA  JYRÄÄ  LAIT.
-konreetteina kehyksenä ovat muutamat liki 14 vuotta esillä pitämäni törkeät viranomaislaittomuudet, joista yksikohtaisimmin puutun Reino "Pihti" Virtaseen kohdistuneisiin rikoksiin. Hänen tapauksessaan virkarikollisten piiri laajeni viimeksi 14.8.98, kun korkeimman oikeuden työpari Kitunen/Raulos kielssi valitusluvan. Heillä ei ollut vaihtoehtoa, kun oli pakko jatkaa tutkinta-, kanne-, tuomio- ja valvontavallan väärinkäyttäjien suojelua.

--yhtenä "koho" kohtana on kohtaus, jossa Virtanen avaa paitansa 24.9.87 Vaasan hovioikeuden suullisessa käsittelyssä, näyttää leikkausarpensa ja kertoo mitä on tapahtunut ao. pihtipoistoleikkauksen jälkeen. Hänhän ei ole syyttänyt niitä, jotka unohtivat pihdit hänen vatsaansa, vaan niitä, jotka asiakirjoja manipuloiden ja vääriä valoja tehden ovat yrittäneet kumota biologisetkin faktat.

Virtanen ei ole ainoa, jota koskevaa päätöstä ei voida purkaa. Mm. Ensio Hiitosen ajamasta Esko Kanniston jutusta oikeuskansleri Olavi Honka totesi jo 50-luvulla, että oikeuslaitoksen uskottavuus menee, mikäli tuomio puretaan. Samasta syystä ei Olavi Heinosella ym. ole vieläkään vaihtoehtoa, kun  he pitävät vääriksi tietämiään päätöksiä voimassa."


"VALTIONEUVOSTON OIKEUSKANSLERI  KIRJE ERKKI VASAMALLE 17.7.1998

Kansalaisen oikeusturvayhdistys r.y./Erkki Vasama

1.Kirjoituksenne
Kansalaisen oikeusturvayhdistys r.y./Erkki Vasama on lähettänyt oikeusklanslerinvirastoon tänne 19.1.1998-17.7.1998 välisenä aikana saapuneet yhteensä 31 kirjoitusta. Ne sisätävät tiedoksi niin oikeuskanlerin, apulaisoikeuskanslerin ja oikeuskanslerinviraston kuin myös muiden viranomaisten, virkamiesten sekä yhteiskunnallisten tahojen ja vaikuttajien toimintaa arvostelevia kirjeitä. Niissä on esitetty mielipiteitä kansalaisten oikeusturvaan liittyvistä kysymyksistä ynnä muusta. Kirjoituksissa on esimerkeinä epäillystä epätyydyttävästä lainkäytöstä ja hallintotoiminnasta sekä lainvalvonnasta käsitelty viranomaisissa ratkaisuja, myös oikeuskanslerinvirastossa kanteluina esillä olleita asioita.

2. RATKAISU

Totean asiassa seuraavaa.
Kansalaisen oikeusturvayhdistys r.y. on kirjoittanut oikeusturvakysymyksistä yleensä ja esillä olevista yksitäisistä tapauksista oikeuskanslerille aikaisemmin jo monilukuisia kertoja. Näihin kirjoituksiin on, tapauksia koskevien seikkaperäisten ratkaisujen lisäksi, yleisellä tasolla vastattu vuosina 1993-97 mm. apulaisoikeuskanslerin kirjeillä, viimeksi 7.1.1998 apulaisoikeuskanslerin varamiehen kirjeellä (Dnro 772/1/97). Viittaan siihen, mitä on esitetty.
Kantelujen tutkimisen osalta totean  eduskunnan perustusvaliokunnan hyväksyneen 22.10.1993 antamassaan mietinnössä (PeVM n:o 12/1993 vp.) periaatteen, että toistetun kantelun johdosta ei ryhdytä täyteen uuteen tutkintaan, ellei kantelukirjoituksessa ole esitetty uutta asiaan vaikuttavaa selvitystä. Valiokunnan käsityksen mukaan tämä periaate on mm. työekonomisista syistä hyväksyttävä ja jopa välttämätön.

Edellä sanottuun viitaten kirjoitukset eivät ole johtaneet puoleltani toimenpiteisiin.

Oikeuskansleri Paavo Nikula   Osastopäällikkö Esittelijäneuvos Harri Liusvaara:"

Edelleen Vasama toteaa kirjelmässään:
Oheisen uuden oikeuskanslerin 17/7-kirjeen  ja totean hänen jatkavan edeltäjänsä Jorma S. Aallon ja valvojakollegansa Jukka Pasasen linjalla: ei aihetta puuttua virka- ja asianajorikoksiin. Muuta tosin ei ollut odotettravissakaan; Nikulan oli perustuslakivaliokunnan arvovaltaisena jäsenenä suojellut Pasastakin jo seitsemän vuotta, joten hän oli uuteen tehtävään tullessaan jo valmiiksi entisten peittelykäytänteiden vanki.

Koska virkamiehet eivät pysty tarttumaan toistensa rikoksiin, jää vastuu oikeus- ja hallintokulttuurin uudistamisesta poliitikoille ja journalisteille. Virkalaittomuuden uhrit saavatkin oikeutta heti, kun säätämänsä lait unohtanut eduskunta ja tietämänsä tosiseikat salanlehdistö muuttavat tapansa.

Parlamentin ja median piirissä on eettisesti ajattelevia, joilla on halua oikeusilmaston kirkastamiseen, mutta heidät on ylempi hyvävelitahto vaientanut. Käymissäni kaksinpuheista päätellen myös virkakunnan sisällä on myönteistä muutoshenkeä, mutta  "kellä esteenä on emäntänsä" jne., kun pitäisi rohkaistua käytännön toimiin.

Nykyisistä kansanedustajista kaksi on ilmaissut valmiutensa Pasasen saattamiseksi vastuuseen ja kolme vastasi ennen  95-vaaleja 7 A:lla viereisiin  kysymyksiin, joten tarvittavat vähintään viisi OK-vastuun mittaajaa ovat olemassa. Heidän vain olisi syytä saada valvonnan tiukentava muistutuskirjelmä mahdollisimman pian PeV:n käsiteltäväksi.

Vielä nopeammin avautuisi väylä kohti lakejaan kunnioittavaa oikeusvaltiota, mikäli Tasavallan Presidentti alkaisi HM 32:n velvoittamana hyvän 6/8-esitelmänsä hengessä valvoa kansalaisia palvelemaan nimittämäänsä oikeuskansleria, jonka valtuuksille hän totesi nyt olevan myös käyttöä.

Kohteita riittää! Esim. korkein oikeus tehdessään symbolikolmikkoa Laakso/Lahtinen/Virtanen koskevat oikeusmurhat on kumonnut fysikaalisetkin faktat.

On pakko vakavasti kysyä kuinkka leveäksi kuilun on revettävä kansan ja oikeuslaitoksen välillä, ennen kuin eduskunta, presidentti ja media havahtuvat kansalaisia puolustamaan."

Näin kirjoitti Erkki Vasama elokuusssa 1998. Mitä on tapahtunut Vasaman kirjelmän jälkeen Suomessa?
Oman kokemukseni perusteella Suomen politiikot ovat tyhjiä kumileimasimia ja "suunsoittajia" eduskunnassa ja samoin kentällä kierrellessään. Mitään parannusta ei ole tapahtunut kuin ovat kansalaisia viemässä syvempään ahdinkoon. Politiikoilla on huoli siitä, että oma pussi on ensisijalla ja jos jää jäljelle murusia, niin nekin jaetaan rötöstelijöitten kesken.

Tänään 8.6.2014 pitäisi olla kokous asianajajaliitolla Rovaniemellä. Uutisista kuulin kokouksesta, että käsittelevät oikeuslaitosten uskottavuutta. Jos nyt lopulta asianajajat ryhtyvät tosiin toimenpiteisiin oikeuslaitosten uskottavuuden parantamiseksi, tässä tulisi oikeusmurhien sekä murhien paljastuminen josta Vasama on kirjoittanut kymmenet eri kirjeet vuodesta -88 lähtien.

Minun asianajaja Jussi Keski-Keturi menetti uskottavuutensa Suomen tuomioistuimiin jo 1997.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan, että laajeneeko joukko Jussin mukana, jotka ovat menettäneet luottamuksen oikeuslaitoksiimme. 

PRESIDENTTI OLAVI HEINONEN KORKEIN OIKEUS

23.8.1998 avoin kirje Erkki Vasamalta

"Tähdensit eilisessä HS-kolummissasi, että oikeusturvan kannalta tärkeintä on tehdä KKOn ratkaisut johdonmukaisesti hyväksytyin perustein. Noin ajattelee juristi. Oikeusmaallikko taas näkee tärkeimmäksi sen, että ratkaisut kestävät oikeudellisen arvioinnin lisäksi myös järkeä ja omaatuntoa korostavan kritiikin.

Yleisesti ottaen Sinulla on sama ongelma kuin muillakin tuomiovaltaa kyseenalaisesti käyttäneillä: et konkretoi sanottavaasi. Se työ pääasiassa jäänyt meille maallikkokriitikoille, jotka tallaisessa syvästi auktoriteettiuskoisessa maassa  on varsin helppo leimata ymmärrättömiksi vouhottajiksi. Uskovathankansanedustajatkin kaltaisiasi arvovaltaisia lainoppineita mieluummin kuin omia silmiään - vrt. lukuisista oikeustapauksista vaikkapa Oswald Laakson kolarijuttu.

Edustamasi oikeusmurhia tuottanut hyvävelivalta kuitenkin murtuu. Jäät Suomen oikeushistoriaan viimeisenä KKo presidenttinä, joka on tunnossaan tiennyt roolinsa laista ja näytetyistä tosiseikoista piittaamattomien tuomarikollegoittensa suojelijana ja itse painottamiensa perustelujen unohtajana.

Tuoreimpia KKO-suojeltuja on Jämsän laamanni Kalevi Särestö, jonka lakeja ja faktoja sekä Reino "Pihti" Virtasen laillisia oikeuksia törkeästi loukanneeseen 14.5.97-ratkaisuun oikeusneuvospari Kitunen/Raulos ei 14.8.98 antanut valituslupaa.

KKOn vajaan vuoden vanhan päätöksen mukaan em. rikostenpeittelykolmikkoa vastaan suuntaamani kritiikki on herjausta, josta minua ei kuitenkaan pidä rangaista. Outo tuomio selittyy sillä, että mahdolliset sanktiotoimet olisivat johtaneet primaaritekojen - mm. Laakson kolarisyylliseksi lavastamisen - tutkimiseen ja useiden virkarikollisten - mm. pormestari Mauri Aution ja poliisimestari Risto Mäkisen tuomitsemiseen. Lisäksi esiin olisivat nousseet mm. peittelyyn syyllistyneiden Södermanin/Pasasen ja poliisitarkastaja Veikko Autereen toimet.

Presidentti Pekka Hallber
Korkein Hallinto-oikeus

Sain tavatessanne ja OIKEUS PUNTARISSA - kirjaanne lukiessani käsityksen, että edustatte eettisempää juridoajattelua kuin Olavi Heinonen. Siksi petyin, kun KHO saamastanne ennakkoinformaatiosta huolimatta 5.3.98 loukkasi espoolaisen Kaisa Suomalaisen oikeuksia täysin vastaavalla tavalla kuin KKO päätöksillään symbolikolmikon Laakso/Lahtinen/ Virtanen ja lukemattomia muiden oikeuksia.

Näihin neljään kohdistetuille tuomiorikoksille on yhteistä se, että niillä kaikilla on suojeltu lainrikkojavirkamiehiä, erityisesti poliiseja, ja näin pyritty virkavallan väärinkäyttöä peittelemällä pönkittämään koneiston uskottavuutta.
---
Lainvalvojat
Lauri Lehtimaja ja Paavo Nikula

Vielä 60-luvulla lainkäytön ylimmät virkavalvojat oikeuskansleri ja oikeusasiamies purattivat vääriksi havaitsemiaan tuomioistuinten päätöksiä"
Erkki Vasama".

Lukijoilleni kerron sen, että 60-luvulla oli vielä käytössä ns." korpilaki". Tänä päivänä sitä jos mitä tarvitaan käyttöön uudelleen. Muuten ei päästä eroon kelvottomista virkamiehistä ja myös käsittää lukuisia kansanedustajiakin. Kansanedustajat eivät toimi enää kansalaisten oikeuksien turvaamisen puolesta.
Vai olenko törkeän petosjutun uhrina väärässä?

OTTEITA TOIMINNANJOHTAJA ERKKI VASAMAN KIRJEISTÄ

Avoin kirje 28.8.1998.
Keski-Suomen kansanedustajat
Keskisuomalaisen toimitusjohto

"Lain ja oikeuden arvostus näyttää taas puhe- ja osin kirjoitustasollakin kohenevan vaalien lähestyessä. Sama ilmiö oli havaittavissa talvella -94 ja -95, kun veemeksi valittiin presidenttiä ja kansanedustajia.

Kun vaaleista päästään, alkaa taas "poliittisten realiteettien" sävyttämä arkityö, jota tehdessään poliitiikot toimivat eri eettisten koodin mukaan; virkavallan käyttäjiähän vaalikausien saumakohdat eivät häiritse. He luontuisivat helposti toimimaan myös eettisesti ajattelevan johdon alaisina.

Vallankäytön piirissä on kuitenkin tapauksia, joihin vaalirytmityskään ei millään tavoin vaikuta. Keski-Suomessa esim. Reino "Pihti" Virtanen ja Oswald Laakso ovat kokeneet mitä käytännössä merkitsee, kun valtajärjestelmä epäeettisiä aineksiaan suojellaan jättää kansalaisen oikeudellisesti heitteille.

Tällöin olennaisin rooli on oikeuslaitoksella, joka tarvittaissa kumoaa fysikaalis-biologisetkin faktat peitellessään oikeusvaltiomaineen uhkaksi nousevia viranomaislaittomuuksia. Näin  on käynyt sekä Laakson että Virtasen tapauksessa, joista kummankin monen muun vastaavavlaisen ohella esim. uusi oikeuskansleri Paavo Nikula tuntee erinomaisen hyvin. Tilanteen vankina hänkään ei ole ryhtynyt oikeusilmastoa seestäviin toimiin, vaan jatkaa Aallon/Pasasen ym. viittoittamalla peittelytiellä eduskunnan ja vaiti pysyvän median suojelemana.

Koska virkamiehistä ei ole vastuukulttuurin rakentajiksi, vastuu jää parlamentille ja julkiselle sanalle. Keski-Suomessakin laakso ja Virtanen olisivat jo vuosia sitten oikeutta saaneet, mikäli edes yksi kansanedustaja Keskisuomalaisen tukemana olisi tietämiensä tosiseikkojen varassa noussut lakia ja oikeutta puolustamaan. On kestämätön perustelu saamattomuudelle, ettei muuallakaan Suomessa ole vastaavaa tapahtunut. Mikä estää aloittamasta keskellä maata?

Virtasen osalta viestimiemme lippulaiva Helsingin Sanomat näytti 18.7.97 mallia muille valheelliseksi osoitetulla, vaikkakin JSN:n myöhemmin hyväksymällä tekstillään. Sen vastapainoksi on tullut julki vain Suomen Sanomien (7-8/1997) näytettyjä tosiseikkoja kaihtamaton juttu. Mutta HS onkin madian puolella rikoksia peittelevän hyvävelijärjestelmän elimellisimpiä osia. Sen edustamaa valtaa vastaan ei eduskunnassakaan ole kukaan "ylimmän" vallan käyttäjä uskaltanut nousta.
---
Lisäksi voin tuoreeltaan kiittää myös korkeinta oikeutta, joka on hiljan kumonnut Kokkolaisen Ylitalojen tapauksessa ali+hovioikeuden sähkölaskutusratkaisun. Alpo Ylitalo oli oikeudessa lupautunut maksamaan, mikäli hänelle olisi osoitettu miten 10 litran sangolla viedään kerralla 14 litraa. Tuollainen konkretointi tehosi KKO-tasolla mm. oikeusneuvos Kari Kituseen.

Sen sijaan Virtasen jutussa mainittu Kitunenkaan ei enää arkifaktoista piitannut, kun olisi joutunut vastakkain mm. ylimmän poliisijohdon kanssa. Eli riittävän pieni Kokkolan kaupunki voitiin velvoittaa kunnioittamaan lakia ja tosiseikkoja:koko järjestelmään uskottavuus ei vaarantunut.

Vielä ydintäen: Yksikin kansanedustaja voi niin halutessaan ilman lehdistötukeakin hankkia oikeutta niin Laaksolle kuin Virtasellekin. Ellei kukaan halua, syyksi kelpaa vain rohkeuden ja sitkeyden puute.

Rohkeutta ja sitkeyttä toivottavin terveisin Erkki Vasama".

TOIMINNANJOHTAJA ERKKI VASAMAN VAATIMUS OIKEUSASIAMIEHELLE

20.8.1998 laati kirjelmän oikeusasiamies Lauri Lehtimajalle. Vasama toteaa

"VAATIMUS:

Asianomistajakuulustelun suorittamiseksi Reino Virtasen asiassa.

Kihlakunnansyyttäjä Matti Jakosuo on 22.7.98 tehnyt Reino "Pihti" virtasen asiassa liitteestä 1 ilmenevän ratkaisun, jonka mukaan tutkintakynnys ei ylity rikoksiksi epäiltyjen tekojen osalta. Käytännössä päätös merkitsee sitä, että Virtaselle ei anneta mahdollisuutta asianomistajana kirjauttaa oikeusprosessin pohjaksi esim. tekoja, jotka hän on näyttänyt lainvastaisiksi, mutta joita ei ole missään vaiheessa tutkittu; poliisi on vain perustelematta todennut, että rikoksia ei ole tapahtunut.

Vaadin Virtasen asiamiehenä (valtuutus liitteenä 2), että häneltä yli 19 vuotta riistettyinä olleiden perustuslaillisten oikeuksien palauttaminen aloitetaan ryhtymällä toimiin lainmukaisen esitutkinnan aikaansaamiseksi. Totean, että asiaa ei luottamuspulan vuoksi haluta viedä kanteluna Jakosuon toimenksiantajalle valtakunnansyyttäjälle.
Vaatimuksen perusteluiksi esitään tässä vaiheessa seuraavat seikat:

1. Oikeuskansleri Kai Kortteen määräämän tutkinnan aloitti keväällä -83 KRP:n ylikomisario Seppo Pietikäinen. Hänen tilalleen määrättiin selvittämättä jätetyllä tavalla ilman perusteluja komisario Raimo Peltovuori, jonka jäljiltä ei ole löytynyt pihtipoistokirurgin kuulustelupöytäkirjaa ja joka jätti poistoleikkauksen nukutuslääkärin toisena avaintodistajana kuulustelematta. Mainittu lääkäri Juhani Väyrynen kuulusteltiin ensi kerran vasta yli kuusi vuotta leikkauksen jälkeen.

-Huomautan tähän väliin sen, että Vasama kävi moneen kertaan Pietikäisen puheilla ja ilmeisesti saanut tietää sen, miksi Pietikäinen "potkittiin" syrjään tutkinnasta toukokuun lopulla-83.

2.Toisen kerran asian yritti tutkituttaa poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen vuonna 1991. Hänen siirryttyään muihin tehtäviin nykyinen poliisiylijohtaja Reijo Naulapää lopetti aloitetun työn 5.9.91 esittelijänään nykyinen poliisiylitarkastaja Reijo Pöyhönen, joka oli esitellyt myös Virolaisen antaman tutkintamääräyksen.
Ymmärrän niin, että Kortteen ja Virolaisen yritysten sabotoituminen on ollut merkittävänä taustasyynä, kun poliisit ja nyttemmin myös syyttäjä ovat mieluummin peitelleet kuin selvittäneet lainvastaisia tekoja. Toisin sanoen: Virtanen ei saa saada oikeutta myöskään siksi, että totuuden paljastuminen ei koettelisi vain oikeuslaitoksen uskottavuutta, vaan nostaisi näkyviin myös poliisin epäeettisten ainesten työskentelytavat.
Perusongelma on siis sama kuin tietämissänne Oswald Laakson, Leo Lahtisen, Leo Lauhakankaan, Salme Saarisen, Kaisa Suomalaisen, Sylvi Vainion, Heli Wikströmin, Alpo Ylitalon, Raimo Yrjänheikin ja valitettavan monien  muiden kokemissa oikeusmurhissa, jotka ovat levittäneet presidentti Erkki Rintalan mainitsemaa luottamuskuilua kansalaisten ja oikeushallinnon välillä ja vieneet mm. minulta uskon monien vallankäyttäjien kykyyn ja haluunkin toimia nykyistä eettisemmän vastuukulttuurin rakentamiseksi.

3. Tapaus on ollut vaikea myös siksi, että mikään tiedotusväline Suomen Sanomia lukuun ottamatta ei ole antanut siitä muuta kuin vajaata ja/tai harhaan johtavaa informaatiota. Helsingin Sanomat jopa 18.7.97 antoi ymmärtää, että vika on Virtasessa itsessään, ja sai myöhemmin vastuuttomalle kirjoittelulleen Julkisen sanan neuvoston hyväksynnän.
HS-tekstissä oli uutisena KRP:n 4.7.97-päätös, jonka oli valmistellut ja allekirjoittanut asiasta 23.3.96 itsensä jäävännyt rikosylitarkastaja Lauri Leppänen.
Hänenkään jo aiemmin ala-arvoioseksi osoittautuneessa toiminnassaan Jakosuo ei havainnut aihetta syytteeseen eikä siis edes tutkintaan. Leppänenhän oli "tutkinut" tapausta lainvastaisuuksia peitellen neljättä vuotta, ennen kuin paperit otettiin häneltä pois syksyllä -95.

4.Ennen kevättä -87 Virtasen oli lisäksi pettänyt viisi asiamiestä, mitä sisänsä asianajajien nykyisen valvontatilanteen vuoksi ei tarvitse ihmetellä.

5. Asiassa tehdyt tuomioistuinratkaisut - viimeksi Jämsän KO 14.5.97 ja Vaasan HO 19.12.97 - ovat perustuneet todistajalausuntoihin, joiden ristiriitaisuus silminnäkijätodistusten/kiistatta oikeiden asiakirjojen, mm. leikkauskertomuksen/biologisten faktojen kanssa on jätetty selvittämättä.

6. Käsitykseni mukaan Jakosuon päätös on mitä tyypillisin peittely-yritys senkin vuoksi, että tutkinnan aloittaminen olisi vääjäämättä johtanut korkeitten poliisiviranomaisten tekojen selvittämiseen.

7. Erityisesti korostan - kuten käsittääkseni Tekin ja eettisesti ajattelevat juristit yleensäkin - sitä, että oikeuden lähteenä on käytettävä relevantisti näytettyjä tosiseikkoja, ei lausumia, joiden oikeudellisuuden takeena on vain niiden esittäjän auktoriteettiasema.
Edellä sanottu on tässä tapauksessa syytä muistaa varsinkin silloin, kun verrataan toissijaistodistajan porf. Erkki Koiviston käsityksiä työssään päteviksi tiettyjen silminnäkijöiden todistuksiin  ja niitä vahvistaviin asiakirjoihin. Sitä paitsi  jo maallikonkin yleinen elämänkokemus riittää kyseenalaistamaan kookkaiden pihtien väitetyn sijainnin rintalastan ja ihon välissä, missä ne olisivat silmin nähtävissä ja sormin koeteltavissa.

8. Tätä asiaa koskevasti on johtamassanne virastossa kesken käsittelyn kihlakunnansyyttäjä Paavo Toivosen toiminta, kun hän ei rikosjutussa tullut valmomaan kannevaltaa Jämsän Käräjäoikeuden istuihin eikä niin ollen voinuut lain vaatimalla tavalla ottaa kantaa esim. Virtasen puolelta alennettuun syytekynnykseen ja todistajalausunnoissa esiin tulleisiin uusiin seikkoihin.

9. Asian kestoa ja laajuutta kuvaamaan otan asiakirja- aineiston liitteeksi 2 laatimani 2.8.87-kirjeen, joka samalla osoittaa senhetkisten valitettavan pasiiviseksi jääneen tiedoksisaajapiirin.

Ratkaisuanne varten tarvittavat asiakirjat saatte valtakunnansyyttäjänvirastosta. Lisäksi Teillä on käytettävissänne Jokosuon Virtaselle palauttama materiaali sekä niin halutessanne muutakin asiakirja-aineistoa.

Kunnioittavasti Jämsässä 20. elokuuta 1998

Erkki Vasama  Reino Virtasen asiamies".

Tiedoksi: jan-Erik Enestam        Jussi Järventaus           Harri Nykänen
Olavi Heinonen                          Matti  Kuusimäki         Rauno Ranta
Ville Itälä                                    Erkki Laatikainen        Tapani Ruokonen
Matti Jakosuo                             Paavo Nikula                Pertti Virolainen".

Lisäys 21.8.98:
Oikeusvaatimuksen saavat tukitoimien toivossa tiedoksi myös useat kansanedustajat. Parlamentinhan laki velvoittaa valvomaan OKV:n toimintaa, jonka viime työnäytteinä Virtarta ajatellen ovat Jukka Pasasen 15./7-päätös. Niillä molemmilla on suojeltu RV.n  oikeuksia törkeästi loukanneita virkarikollisia.Nykytapojen mukaan nuo päätökset tulisivat eduskunnan yksimielisesti hyväksyvään käsittelyyn vasta joskus 2000-keväällä.
   Lainsäätäjillä on kuitenkin niin halutessaan tilaisuus ryhtyä kuromaan umpeen kansan ja oikeuslaitoksen välille revennytt (vrt.presidentti Erkki Rintalan 12/6- lausuntoa ja presidentti Martti Ahtisaaren 6/8-puhe) jo tänä syksynä. On jo aika sada 99-vaalien sävyttämille lakia, oikeutta ja eettisyyttä korostaville puheille katetta myös rohkean konkreetteina tekoina.

Eduskunta ja presidentti antaisivat virkakunnalle selkeän singaalin uudesta vastuukulttuurista ryhtymällä toimiin symbolikolmikon Laakso/lahtinen/Virtanen ihmisoikeudet romuttaneiden vastuuseen saattamiseksi. Esim. KKO on heitä koskeviaoikeusmurhia tehdessään (viimeksi työparin Kitunen/Raulos 14./8- päätös Virtasen valitusluvan epäämiseksi)Kumonnut fysikaalisetkin fatkat ja siten eksynyt muiden ihmisten arkitodellisuudesta käsittämättömän kaus.

On pakko äärivakavasti kysyä kuinkka leveäksi em. kuilun on auettava, ennen kuin parlamentti ja peresidentti kansan suoraan valitsemina laillisuuden ylimpiä valvojina havattuvat kansalaisia puolustamaan ja ennen kuin myös media neljäntenä valtiomahtina oivaltaa valvontaroolinsa eettisesti oikein.

Lähetän mielelläni oikeusmurhista käyttömateriaalia politiikoilloe ja juornalisteille.

Muutossyksyterveisin Erkki Vasama".