Edellisessä kirjoituksessani toin esiin lyhyesti tehdyt teot, jotka paljastavat päärpiirteittäin koko jutun.
Kannatta uudelleen syventyä siihen (339). Lainvalvojilla on ollut tiedossa alkuperäiset todisteaineistot, todistajien perättämät kertomukset esitutkinnassa, manipuloinnit todisteaineistot, todistajien kertomukset eri tuomioistuimissa sekä erittäin ristikäiset kertomukset plaroid-valokuvista .- ja otosta.
Lisäksi asiantuntijoitten (lääkäreitten) antamat kirjalliset lausunnot, sekä heidän todistajakertomukset tuomioistuimessa todistajina.
Lisäksi ovat olleet tietoisia todistajien riippuvuuteen työnantajaansa. Tässä asiassa on erittäin selvä erottava tekijä ollut. Lääkärit ja hoitajat, jotka ovat olleet työnantajaansa sidoksissa ovat kertonuut esitutkinnoissa, tuomioistuimissa täydellisesti valhetta.
Sitä vastoin lääkärit ja hoitajat, jotka eivät enää ollut sidoksissa entiseen työnantajaansa ovat kertoneet totuuden alkuperäisistä todisteaineistosta. Heillä ei ollut enää pelkoa menettä tämän takia työtänsä.
31.12.1998 Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen antama suojelu päätös kanteluuni.
"PÄÄTÖS KANTELUUN
1 Asia Reino Virtanen kertoo 1.6.1997 ja 20.8.1998 eduskunnan oikeusasiamiehelle osoittamassaan kantelukirjoituksissa, että
1)apulaisnimismies Pasi Yli-Ikkelän 13.8.1996 tekemä syyttämättäjättämispäätös on virheellinen, sekä että Jämsän johtava kihlakunnansyyttäjä Paavo Toivonen ei ole valvonut julkista kannevaltaa asianomistajan ajamassa virallisen syytteen alaisessa rikosasiassa jäämällä pois oikeuden istunnoista, ja että
2) kihlakunnansyyttäjä Matti Jakosuo on 22.7.1998 päättänyt olla aloittamatta esitutkintaa poliisimiesten väitettyjen rikosten tutkimiseksi.
Reino Virtanen on toimittanut 18.2.1998 lisäselvitystä asiassa.
Reino Virtanen pyytää oikeusasiamiestä tutkimaan Toivosen virkatoiminnan asianmukaisuuden ja ryhtymään tarvittaviin syytetoimenpiteisiin. Virtanen pyytää, että asiassa toimitetaan asianmukainen esitutkinta.
Kirjoitus on ollut eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian työjärjestyksen mukaisesti allekirjoittaneen apulaisoikeusasiamiehen käsiteltäväksi.
Reino Virtaselle on 16.6.1997 lähetetty oikeusasiamies Lauri Lehtimajan kehotuksesta ilmoitus, jossa on kehotettu, että apulaisnimismies Pasi Yli-Ikkelän osalta ei ole esitetty oikeusasiamiehen johtosäännössä tarkoitettuja perusteita epäillä lainvastaista tai virheellistä menettelyä.
Tätä rajausta ei ole syytä ottaa tässä uudelleen tutkittavaksi, joten kantelukirjoitusta ei mainitulta osin tässä tapauksessa käsitellä."
Tähän väliin huomautan, että ovat tietoisesti jättäneet tutkimatta mm. sen kun todstajien kertomukset ovat erittäin ristiriitaisia, sekä ovat sekoilleet pahati kertomuksissaan, joissa lukemalla ja perehtymällä tarkoin todistajan omiin kertomuksiin ovat pahasti vaihdelleet, kun hermostuksissa eivät ole muistaneet mitä aijemmin ovat asiasta valehdelleet esitutkimuksisssa ym.
"2 SELVITYS Keski-Suomen lääninhallituksen poliisitoimiston poliisitarkastaja ja lääninsyyttäjä Matti Jakosuo toimitti tänne 29.8.1997 päivätyn lausunnon sekä johtavan kihlakunnansyyttäjä Toivosen 30.7.1997 päivätyn selvityksen. Nämä selvitykset on lähetetty 20.2.1998 Virtaselle hänen pyyntönsä mukaisesti mahdollista kommentointia varten.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Martti Jaatinen toimitti tänne 20.5.1998 päivätyn lausunnon.
Viimeksi mainittu lausunto oheistetaan tämän päätöksen liitteeksi.
3 RARKAISU
3.1 TAPAHTUMAT Virtanen on tehnyt tutkintapyynnön erästä ylilääkäriä vastaan epäilen tätä väärennyksestä, perättömästä lausumasta esitutkinnassa sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Virallisena syyttäjänä toiminut apulaisnimismies on tehnyt 13.8.1996 syyttämättäjättämispäätöksen riittävän näytön puutteen vuoksi.
Virtanen on itse nostanut syytteen mainittua ylilääkäriä vastaan Jämsän käräjäoikeudessa, joka on 14.5.1997 antamalla tuomiolla hylännyt kaikki esitetyt syytteet. Vaasan hovioikeus ei 19.12.1997 antamallaan tuomiolla muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Korkein oikeus on 14.8.1998 evännyt valitusluvan asiassa.
3.2
OIKEUDELLINEN ARVIOINTI
3.2.1
OIKEUSOHJEET Tapahtuma-aikaan voimassa olleen rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen (89/89) 15 §:n 1 momentin mukaan virallisen syyttäjän pitää tehdä syyte sellaisesta rikoksesta, joka on virallisen syytteen alainen, vaikka asianomistaja ei olekaan sitä syytteeseen pantavaksi ilmoittanut. Jos asianomistaja itse tekee syytteen sellaisesta rikoksesta, olkoon virallinen syyttäjä kuitenkin velvollinen asiassa valvomaan julkista kannevaltaa.
1.12.1996 voimaan tulleen kihlakunnansyyttäjistä annetun asetuksen (352/96) 12 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan kihlakunnansyyttäjän tulee valvoa julkista etua asianomistajan ajamissa virallisen syytteen alaisissa rikosasioissa ja niissä asioissa, joissa virallista syyttäjää on kuultava.
3.2.2
KANNANOTTO
3.2.2.1
KANTELUPERUSTE 1
a) Selvityksissä esitetyt näkökohdat
Johtava kihlakunnansyyttäjä Toivonen on selvityksessään todennut, että hän pitää syyttäjän julkisen edun valvonnan kannalta epäselvänä tilannetta, jossa asianomistaja syyttäjän näkemyksen vastaisesti ryhtyy itse ajamaan syytettä. Toivonen oli tutustunut apulaisnimismies Yli-Ikkelän syyttämättäjättämispäätökseen ja osaltaan todennut, että päätös on oikea ja että asiassa tuskin olisi odotettavissa ratkaisevaa uutta näyttöä. Toivonen katsoo, että hänellä ei ollut velvollisuutta osallistua oikeudenkäynttiin mahdollisesti esiin tulevan uuden näytön takia, koska hän oli ennakoinut asian oikein syyttämättäjättämispäätöksen perusteella.
Keski-Suomen lääninhallitus on lausunnossaan yhtynyt Toivosen käsitykseen kihlakunnansyyttäjistä annetun asetuksen 12 §:n ja rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 15 §:n tulkinnanvaraisuudesta. Keski-Suomen lääninhallitus ei katso Virtasen oikeusturvan vaarantuneen tai Toivosen suoranaisesti toimineen lainvastaisesti, mutta pitää syyttäjän oikeuden istuntoihin osallistumiseen velvoittavaa laintulkintaa silti perustellumpana.
Valtakunnansyyttäjänvirasto on lausunnossaan todennut, että virallisella syyttäjällä on tapahtuma-aikaan ollut velvollisuus osallistua siihen oikeudenkäynttiin, jossa asianomistaja ajaa rangaistusvaatimustaan. Valtakunnansyyttäjänvirasto pitää Toivosen menettelyä lievästi moitittavana.
b) KÄSITYKSENI TOIVOSEN MENETTELYSTÄ
Rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 15 §:n 1 momentissa puhutaan julkisen kannevallan valvomisesta kun taas kihlakunnansyyttäjistä annetussa asetuksessa käytetään sanontaa julkinen etu. Jälkimmäisen käsitteen merkitystä voitaneen pitää julkisen kannevallan käsitettä laajempana. Molempien sisältö on kuitenkin varsin tulkinnanvarainen ja niiden asettamia vaatimuksia on vaikea täsmällisesti esittää.
Vakiintuneesti on katsottu, että julkisen kannevallan valvominen edellyttää syyttäjän läsnäoloa asianomistajan ajaman rikosasian oikeudenkäynnissä. Koska oikeudenkäynnin kuluessa voi tulla esille sellaista uutta näyttöä, joka tekee perustelluksi uuden arvioinnin syytekynnyksen ylittymisestä, ei julkista kannevaltaa mielestäni hevin voida ajatella valvottavan muutoin kuin oikeudenkäynttiin osallistumalla. Julkisen edun valvominen puolestaan merkinnee muidenkin julkisten intresien kuin kannevallan valvomista. Tällaista julkisen edun valmomista saattaa esim. olla käsittelyn asianmukaisuuden valvominen siinä määrin kuin se kuuluu virallisen syyttäjän tehtäviin.
Edellä lausutuilla perusteilla katson, että johtavan kihlakunnansyyttäjän Paavo Toivosen olisi tullut tuolloin voimassa olleiden rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 15 §:n 1 momentin ja kihlakunnansyyttäjistä annetun asetuksen 12 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisesti olla läsnä asianomistajan ajamassa oikeudenkäynnnissä.
Toivosen menettelyä arvioidessani olen kuitenkin ottanut huomioon, että mainitut säännökset eivät ole olleet täysin yksiselitteisiä sen suhteen, millä tavalla virallisen syyttäjän tulee julkista etua ja kannevaltaa valvoa.
3.2.2.2
KANTELUPERUSTE 2
Oikeusasiamiehen tulee johtosääntönsä mukaan tutkia kantelu, jos on perusteita epäillä lainvastaista tai virheellistä menettelyä hänen toimivaltaansa kuuluvassa asiassa.
Katson, että asiassa ei ole ilmennyt oikeusasiamiehen johtosäännössä tarkoitettuja perusteita epäillä lainvastaista tai virheellistä menettelyä. Tästä syystä en voi puuttua asiaan.
3.3
TOIMENPITEET
Saatan edellä kohdassa 3.2.2.1 lausumani käsityksen johtavan kihlakunnansyyttäjän Paavo Toivosen tietoon. Muihin toimenpiteisiin kantelukirjoitukset eivät anna aihetta.
Kanrelukirjoituksen liitteet palautetaan oheisena.
Apulaisoikeusasiamies Jaakko Jonkka
Esittelijä Pasi Pölönen."
Hyvät lukijani, huomioikaa tässäkin virkamiesten tekemässä päätöksessä se että tietoisina ovat jättäneet tutkimatta ja samalla jättäneet omaan arvoonsa oikeudessa tehdyt perättömät laiusumat.
Tähän antoi oman panoksensa myös Paavo Toivonen kun ei ollut valvomassa oikeuden tekemää päätöstä, jossa oikeus harkitusti suojeli oikeudessa tehtyjä vääriä valoja. Näin Toivonen salli sen, että oikeus sai vapaasti tehdä sellaisen päätöksen, jossa oikeus jätti tahallaan huomioimatta silminnäkijöitten kertomukset.Näin suomessa oikeus toimii, jossa myös lainvalvojat ovat laittomuutta suojelemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti