TEKEMÄNI RIKOSILMOITUKSET. KANTELUT YM.

Tällä kertaa otan esille aikoinaan tekemäni rikosilmoitukset ja kantelut. Ne käsittävät väärennöksiä törkeässä petosjutussa ja lisäksi vääriä valojakin ym.

Ensimmäinen rikosilmoitukseni käsitti vääriä valoja Jyväskylän raastuvan oikeudessa 13.12.1983. Syylliset kertoivat vastoin parempaa tietoansa instrumenttien seurantalomakkeen käytöstä keskussairaalassa Heikki Silvola ja Anja Tellervo Saraste.
28.12.1984 komisario Eero Myllymäki lähetti kirjelmänsä asiasta. Tästä alkoi uusi ns. "JATKOSOTA". Kysynkin mitä varten ovat poliisit olemassa? Kaikkiko pitää heille pilkulleen selvittää ensin vai vääntää todisteet "rautalangasta" ennenkö tajuavat mistä on kysymys.

Jyväskylän Poliisilaitos   9.1.1985 päätös tekemästäni rikosilmoituksestani.
OTE:"poliisilaitos katsoo, että asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin".
Poliisimestari  Risto Mäkinen   Komisario Eero Myllymäki
Lisäksi päätökseen yhtynyt 9.1,85 lääninhallituksen lääninneuvos Sauli Manninen.

15.1.1985  Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia vastasi."joiden perusteella olisi syytä epäillä viranomaisten tai virkamiesten syyllistyneen lainvastaiseen tai muutoin virheelliseen menettelyyn.

Edellä lausutun perusteella ja aiemmin Teille annettuihin vastauksiin viitaten ilmoitan, etteivät kirjoituksenne ole täältä käsin voineet johtaa enempään".
Vt. nuorempi oikeusasiamiehensihteeri Lea Haapkylä.

Jälleen vastapuolen taistelijat saivat joukkoonsa taistelijan.

12.2.1985 lähetin kirjeen vart. Tapani Kaipomäelle. Pyysin luovuttamaani tarvikeluetteloa, johon oli merkitty 1 neula, josta oli Silvola ottanut kopion.
18.2.1985 Kaipomäki vastasi, että on palauttanut kaikki asiakirjat 3.2.1984.
Varatuomari Tapani Kaipomäki.

Asiakirjan jäljennöstä en saanut ja mitä sain häneltä ne ei suinkaan enää ollut samoja joita hänelle annoin. Kaipomäkikin oli lähtenyt vastapuolen leiriin yhdeksi taistelijaksi.

17.1.1985 kirjeeni lähetin poliisiylitarkastaja Pertti Virolaiselle. Kirje toimitettu oikeuskanslerille.
30.11.1984 kirjeeni lähetin sisäasiainministeri Kaisa Raatikaiselle. Kirje toimitettu Keski-Suomen lääninhallitukselle tiedoksi ja toimenpiteitä varten.

Kirjeitteni siirto tapahtunut 23.1.1985.
Kirjeitteni siirtoihin olivat osallistuneet .Toimistopäällikkö poliisiylitarkastaja Raimo Turkki ja Ylitarkastaja Matti Bäckman.

"Pompottelu" tästä oikein kunnolla alkoi käydä törkeän petosjutun suojelemiseksi.

12.2.1985 pyysin kirjeessäni AA Pekka Järviseltä instrumenttien seurantalomakkeesta jäljennöstä, jonka lääkintöhallitus 17.6.82  päätöksensä liitteenä toimitti Järviselle.
14.2.1985 Järvisen selittely:"Asiakirja saattaa olla jollakin toisella käyttämällänne asiamiehellä tai  esim. viranomaisella tai vakuutusyhtiöllä".
Pekka Järvinen asianajaja Jyväskylä.

Jälleen sai vastapuoleni yhden miehen taakseen linjapuolustukseensa.

19.2.1985 kirjeeseeni vastasi KRP:n Keski-Suomen päällikkö rikosylikomisario Seppo Pietikäinen. Ote:"Hän on määrännyt komisario Peltovuoren suorittamaan tutkimukset".

19.2.1985 kirjeessäni pyysin nimenomaan Pietikäiseltä, jäljennös keskusrikospoliisin pääosaston kirjeestä, jossa on nähtävissä kirjeen saapumispäivä Jyväskylän keskusrikospoliisin osastolle.

Ilmeisesti Pietikäinen ei voinut jäljennöstä toimittaa minulle, koska siinä olisi paljastunut tutkijan vaihto ja näin ollen Pietikäinen joutui pahaan pinteeseen.
Peltovuori esitutkintapöytäkirjassa R 13/83  22.8.1983 kertoo:"Samalla apulaispäällikkö Tenhunen kehoitti lääninosastoa suorittamaan Valtioneuvoston oikeuskanslerin kirjeessä pyydetyn poliisitutkinnan".

26.2.1985 Lääkintöhallitus selittelyllään naulasi "arkkunsa" lopullisesti olevan törkeän petosjutun suojelijoina.
Vs.ylijohtaja Paula Kokkonen  VT.lääkintölakimies Jaana Koski.

5.11.84,  20.11.84 ja 15.2.1985 tein rikosilmoitukset Keskusrikospoliisille .
13.3.1985 vihdoinkin KRP:n  päällikkö poliisineuvos Toivo Laento.
Ote:" kirjoitukset voi johtaa taholtani mihinkään toimenpiteisiin".

Juttu sen kun etenee ja vastapuolelleni kertyy jatkuvasti lisää miehitystä, tällä kertaa poliisineuvos Toivo Laennolla.

5.2.85 jälleen käännyin lääkintöhallituksen puoleen saadakseni jäljennöksiä lausunnoista.
13.3.85 lääkintöhallitus antoi asiassa oman selityksensä.OTE:"Teidänkin asiassanne lääkintöhallituksen Jämsän apulaisnimismiehelle tämän pyynnöstä 28.6.84 antama lausunto ampuma-aseen hallussapitoluvan mahdollisen peruuttamisen lääketieteellisistä perusteista pohjautui laajoihin lääkintöhallituksen käytössä olleisiin lääketieteellistä selvitystä sisältäneisiin asiakirjoihin".
Pääjohtaja Matti Ruokola  Toimistopäällikkö Raimo A.Lahti

Ottakaa tästä esimerkkiä miten voidaan yhdessä suojella törkeätä petosjuttua.

12.2.1985 kirjeelläni käännyin Keski-Suomen lääninhallituksen puoleen, jossa toin esille Jyväskylän poliisilaitoksen komisariot Eero Myllymäki ja Antero Hokkanen. Naapurini Eero Purasen kanssa vein rikosilmoituksen. Rikosilmoitus käsitti väärennettyä leikkauskertomusta ja vääriä valoja. Näihin syyllistyivät Heikki Juhani Silvola ja Anja Tellervo Saraste Jyväskylän raastuvanoikeudessa 13.12.1983. Liitteenä oli mikroskooppikuva leikkauskertomuksen väärennöksestä todisteena.

OTE:"Teillä on mahdollisuus itse hakea muun muassa tuomion purkua tai vaatia erillistä vahingonkorvausta ei kirjoituksenne anna aihetta enempiin toimenpiteisiin taholtani".
Lääninpoliisineuvos  Sauli Manninen.

Sauli Manninen ilmeisen tietoisena ei määrännyt poliisitutkintaa selvässä rikosjutussa. Näin hänkin saattoi oman nimensä vastapuolen joukkoon ilmoittautuneena kyseisellä kirjeellänsä.

19.4.1985 Tein kantelun Oikeuskanslerin virasto Marja-Leena Arjola.
KANTELU:
12.2.1985 tekemääni kanteluun ja aikaisempiinkin vedoten lähetän ohessa 19.4.85 puhelinkeskusteluumme viitaten kopion 17.4.1985 No  C - 461/1156 64 85 c Vir Keski-Suomen lääninhallituksen kirjeestä.

Jälleen teen kantelun lääninpoliisineuvos Sauli Mannisesta ja apulaispoliisitarkastaja Lampelasta, koska hänkin yhtyi törkeän rikoksen suojeluun.

Komisariot Antero Hokkanen ja Eero Myllymäki menetteli vastoin poliisiasetuksen 19 §:n sekä poliisilakia  1 luvun 4 §:n  1 momenttia. He yhtyivät törkeätä rikosta suojelemaan, ettei paljastuisi komisario Raimo Peltovuoren tahallisesti suoritettu rikollinen tutkimus. Samalla he suojelevat vääriä valoja, johon syyllistyi Heikki Juhani Silvola ja Anja Tellervo Saraste 13.12.1983 Jyväskylän raastuvassa.

Selityksiä ja lausuntoja ei ole liitteenä, että en tiedä niiden sisältöjä, mutta uskallan väittää sen, että niissä kaikissa suojellaan törkeätä rikosta.

Komisario Antero Hokkanen ei ole monilta pyytänyt lisäselvitystä, mutta komisario Eero Myllymäki on (liite seuraa Eero Myllymäen kirjeestä kopiona).

Vastaukseni liitteenä tuolloin en lähettänyt yksityisetsivän ottamia mikroskooppikuvia Myllymäelle, syy , halusin mustaa valkoisella ensin, koska olin jo aikaisemmin tullut siihen käsitykseen hänestä, että komisario Eero Myllymäki oli rikosta suojelemassa. Viittaan 15.1.1985 tekemääni kanteluun.

Tämän jälkeen tein uuden rikosilmoituksen ja nyt pistin liitteeksi kaksi mikroskooppikuvaa leikkauskertomuksen väärennöksestä. Näiden asiakirjojen kanssa kävin ensin Keski-Suomen lääninhallituksen poliisiosastolla, kuten aikaisemmin kantelussani kerroin 12.2.1985 oikeuskanslerille.

Tällä kertaa oli todisteena mikroskooppikuvat leikkauskertomuksen väärennöksestä otettuja ja samanlaiset mikroskooppikuvat lähetin valitukseni liitteenä Keski-Suomen lääninhallitukseen 12.2.1985, sekä rikosilmoituksen kopiona, jonka alkuperäisen lähetin 12.2.1985 oikeuskanslerille.

Näin oli myös apulaispoliisitarkastaja Lampelalla nähtävänä kyseiset mikroskooppikuvat  ja tekemäni rikosilmoitus. Lisäksi olen Lampelalle kertonut puhelimessa Peltovuoren rikollisesta tutkimuksesta ja väärennöksistä, koska Lampela valmisteli kyseistä valitustani ja tämä kirjelmä on päivätty tämän kirjeen alussa ja jonka Manninen allekirjoittanut.

Näin oli myös lääninpoliisineuvos Sauli Mannisella nähtävänä selvät todisteet rikoksesta ja rikollisesta tutkimuksesta, mutta kirjeessä eivät uskalla mainita mikroskooppikuvista sanakaan. Tämä tuntuu erittäin oudolta minusta, että  selvää todistetta ei oteta huomioon ensinkään eikä mainita sanakaan annetussa lausunnossa mikroskooppikuvista.

Vai poliisiviranomaisten käsitys on se, että mikroskooppikuvat eivät olisi tuoneet uutta asiaa  (rikoksen) valaisevaa aineistoa. Manninen on näin ollen täysin suojelemassa törkeitä väärennöksiä rikosjutussa lääninpoliisineuvoksena, jota ihmettelen suuresti uhriksi joutuneena kansalaisena.

Asianajajani vie oikeuteen yhden osan tästä jutusta ensikuun alkupuolella ja näin ruvetaan purkamaan törkeätä juttua pala palalta, koska ei näy muuten selvää tulevan törkyydestä. Kunnioittavasti toivon sitä, että oikeuskansleri tekisi  päätöksensä mahdollisimman pian. Onhan tätä törkeätä juttua palloteltu jo yli viisivuotta, joten en enää anna yhtään aikaa pallotteluille. Tämän tulen vaatimaan asianajajaltani, että törkeän rikoksen suojelu on loputtava ja minullekin kuuluu oikeus sekä saada korvaukset ansionmenetyksistä ynnä pakollisista sairauteni hoitokuluista.

Jämsänkoskella 19. päivänä huhtikuuta 1985   Reino Virtanen salaojaurakoitsija  Jämsänkoski.

17.5.1985 Valtioneuvoston oikeuskansleri jälleen lähetti lähes kolme sivuisen selityksen. Kyllä täytyy sanoa, että osaavat kiertää hankalat näytöt ja jättää pois selvät asiakirjojen väärennökset.
Kai Korte ja Marja-Leena Arjola kyseisellä sepistyksillään lisää löivät nauloja arkkuunsa.

Pidän esillä, näyttönä mikroskooppikuvia. Kuvat otti yksityisetsivä Jussi Kakko alkuperäisestä leikkauskertomuksesta otetusta jäljennöksestä.
Kuvat todistavat 100 %:sti leikkauskertomuksen väärennöksen. Tästä on tullut poliiseille erittäin hankala juttu, että miten kuviin suhtautua?

Samalla seulon tiukalla seulalla eroon ns. rehelliset virkamiehet ja toiseen monttuun heitän kelvottomat virkamiehet, jotka ovat vastapuolella olevia
kelvottomia poliiseita ja muita virkamiehiä.

2.6.1985 prof. Antti U. Arstila antoi lausuntonsa.Ote:"Virtanen on selvästi ainakin psyykkisesti vammautunut pitkästä poikeusprosessista pidän potilaan oikeusturvan kannalta kohtuullisena,  että hänelle suoritetaan korvaukset samalla tavalla kuin jos potilaan oireet ja sairaus olisivat johtuneet kyseisten pihtien jäämisestä vatsaan ja sen aiheuttamasta raskasmetallimyrkytyksestä."

3.6.1985 Oikeuskanslerinvirasto Kansliapäällikkö  Erkki Hietaniemi antoi oman selvityksensä.
OTE:"Arjolan selvityksen mukaan kaikki kantelukirjoituksenne niihin kuuluvine asiakirjoineen, muun muassa mainitsemanne mikroskooppikuvat, on esitelty oikeuskanslerille, joka on tutustunut niihin esittelyssä. Oikeuskansleri on itse allekirjoittanut 17.5.1985 päivätyn kirjeen n:o 2231.

Oikeuskansleri on vahvistanut Arjolan antamat tiedot..... Arjolan menettelystä ei ole tullut esille sellaista, joka vaatisi enempiä toimenpiteitäni. Oikeuskanslerin päättämiin asioihin puuttuminen ei ole toimivallassani".
Kansliapäällikkö Erkki Hietaniemi.

Kysynkin, ketkä todellisuudessa valvoo oikeuskanslerin tekemisiä? Tai ketkä ovat hänen tekemiä päätöksiä suojelemassa?
Sanon rehellisesti sen, että ei kenenkään pitäisi kannella oikeuskanslerille. Itselläni on tästä selvät kirjalliset näytöt olemassa, missä virasto on vain suojelemassa törkeitä rikoksia, joiden uhriksi Suomen kansalaisina olemme joutuneet.
Heitän väliin yhden kysymyksen. Kuinkka suuria rahamääriä ovat käyttäneet törkeän petosjutun suojelemiseen?

7.6.1985 Sisäasiainministeriö lähetti kirjelmän jossa todetaan:"viitekirje liitteineen toimitetaan edelleen Keski-Suomen lääninhallitukselle tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten".
Toimistopäällikkö Poliisiylitarkastaja Raimo Turkki
Ylitarkastaja Matti Bäckman.

Ministeriöltä puuttuu valvonta täydellisesti. Tähän en voi muuta todeta.

10.6.1985 Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi oman selityksensä.
Ote:" eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä on ainoastaan viranomaisten ja virkamiesten virkatointen laillisuuden valvominen".
Apulaisoikeusasiamies Klas G. Ivars  Vt.Nuorempi oikeusasiamiehensihteeri Lea Haapkylä.

Vastaan suoraan kysymykseen, että valvonta on täydellisesti kelvotonta.

Kysynkin, kuka tai ketkä ovat suojelemassa Eduskunnan oikeusasiamiestä?