Ensimmäiseksi palaan kirurgi Niilo Hakolan suorittamaan palleatyräleikkaukseen. Hakola suoritti kyseisen leikkauksen maanviljelijä Veikko Raskiselle helmi-maalinkuun vaihteessa 1979. Potilaan joutuivat viemään keskussairaalaan heti yöllä leikkauksessa tapahtumien hoitovirheitten seuraamusten johdosta.
Hakolan piti minut leikata tämän jälkeen noin kahden viikon sisällä Raskisen leikkauksesta.
Keskussairaalan kirurgian ylilääkäri Heikki Silvola puuttui vakavaan hoitovirheeseen ja tämä oli syynä siihen, että Hakola ei saanut täällä Jämsässä leikata palleatyriä.
Näin ollen Hakola lähetti minut leikkaukseen keskussairaalaan. Leikkaukseen menin erittäin hyvässä kunnossa 2.5.1979. Leikkauksen suorittivat torstaina 3.5.1979. Osallistujat kirurgi Allan Särkilahti ja lääkäri John Melin, sekä instrumenttihoitajana Kaija Kalliolinna. Lisäksi Leena Lassila ja Anja Saraste olleet mukana kyseisessä leikkauksessa.
Maanantaina 7.5.1979 pääsin lukemaan potilaskansioni alusta loppuunasti. Hoitajilla oli kiireinen aamu ja tästä syystä he eivät kerinneet heti kerätä kansioita vuuoteeni jalkopääntä. Kansiot olivat reilut yli tunnin ajan luettavissani. Huonekaverini Eljas Herranen ja pääsi lukemaan omaa potilaskansiota, että mitä lääkärit ym. olivat sairaskertomuksiin kirjoittaneet.
Mieleeni jäi erittäin hyvin lukemani instrumenttien seurantalomake. Kuinkka tarkkaa kirjanpitoa pitivät leikkausvälineistä ja toinen lomake oli tarvikeluettelo. Tarvikeluetteloon oli merkitty tuhferit ja liinat joita oli käytetty.
Instrumenttien seurantalomake oli ensin merkitty instrumenttien lukumäärä kuinka monta kutakin oli otettu ns. koriin, kyseistä leikkausta varten. Lukumäärät kirjoittettu sinisellä kuulakärkikynällä. Aina samalla rivillä oli ruudukot ja näiden yläpuolella lomakkeessa luki ennen leikkausta sekä leikkauksen jälkeen. Ruudukot oli merkitty x kirjaimella siis käsin merkitty, että kaikki ovat tallella. Samassa lomakkeessa oli merkitty ompeluneulatkin ja samoin ompelulangatkin. Lomakkeessa oli tarkasti merkitty mm. ompelulankojen jääminen ja käytetty määräkin.
Koskaan aikaisemmin en ollut tästä tietoinen enkä keltään kuullutkaan.
Aikaisemmin ei minun vatsaa ole leikattu ja tästä syystä minulta puuttui leikkauksen aiheuttamat mahdolliset kivut. Koskaan en voi unohtaa niitä kovia pistämisiä vatsaani, kun keskussairaalaasa noustessani istumaan. Näin en käynyt lääkäreille tästä valittamaan, koska ei ollut minulla kokemusta siitä miten leikkauksen jälkeiset päivät voivat tuntua vatsassa, kun sitä on operoitu.
Tiistaina minut siirrettiin Jämsän aluesairaalaan jatkohoitoon 8.5.1979. Ensin hoitaja kävi kysymässä minulta, että jaksatteko te istua taksissa, kun tänään teidät siirrettäisiin Jämsään? Tähän vastasin kyllä minä tuollaisen matkan jaksan istua.
Mitä ollakkaan? Pääsin ampulanssin kyydissä Jämsään. Mutta, mutta matka ottikin koville. Jouduin kovalla istuimella istumaan, joka sijaitsi välittömästi apukuskin takana. Tässä ei ollut kaikki. Paarit olivat vieressäni ja kukaan ei ollut siinä makaamassa. Sen kymmenet kerrat kuljettajalle sanoin, ajakaa hiljempää routakohdissa, kun vatsaani kovasti pistää aina auton heilahtelusta johtuen. Tämäkään ei auttanut ja kaiken yritin lievittää pistämistä vatsaani nostamalla kehoani ylöspäin käsin hyvistä käsinnojista pitäen kiinni.
Kuljettaja totesi rauhallisesti, että emme voi teitä pistää paareille, kun emme saa kuljetuksesta kuin istumataksan mukaisen maksun. Jämsään saavuttuani poika oli täydellisesti väsynyt kovista tuskista, joita oli vatsassa.Sen lopun päivän tapahtumista en muista yhtään mitään, mitä Jämsässä tapahtui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti