Peltovuoren työskentelystä tein kantelun oikeuskanslerille 29.8.83 ja 2.9.83.
Heti en käynyt tekemään kantelua Peltovuoresta Kortteelle. Odotin rauhassa hänen suorittamaansa työntuloksia. Heinäkuun 6 päivänä -83 soitti minulle minun AA Tapani Kaipomäki. Saneli minulle kirjeen sisällön. Kirje sisälsi poliisitutkintapöytäkirjan tilaamista heti sen valmistuttua. "eepoksesta " jouduin pulittamaan 683 markkaa. Ilmeisesti Kaipomäki ja Peltovuori olivat tämän yhdessä ehkä juonineet, etten mitään epäilisi tulevista iskuista.
Kantelussani toin hyvin tarkasti heinäkuun tapahtumat esille Kortteelle. Korte joutui nöyrtymään vastarinnan puolelle. Ilmeisesti myös hänen sihteerinsä Marja-Leena Arjola. Häntä jo Kaipomäen kanssa epäilimme jo helmikuussa -83. Arjolan toiminta paljastui minulle huhtikuun lopulla -83, kun olin puhelinyhteydessä kansliapäällikkö Viljo Hakuliseen eli 27.5.83.
Kanteluni, jonka kirjoitin Kortteelle, jossa tarkkaan toin esiin poliisien tekemiset kuten Peltovuorenkin. Veljeni Mauno luki tekemäni kantelun puolen vuoden jälkeen ja ihmetteli sitä, kuinkka olin tarkkaan tapahtumat muistanut.
Nimellisesti oli Arjola ryhtynyt kyselemään kanteluni uskottavuutta.
7.10.83 soitin Arjolalle ja olisin selvitellyt kanteluani. Mutta Arjola kävi hermona ja hänelle jälleen tuli kiire pois puhelimesta.
11.10.83 Jämsän poliisit Timo Hietajärvi ja Väinö Kauppi toivat ilmoituksen, että Jämsän apulaisnimismies Joelle Kangas ottaa esille 14.10.83 aseenkantolupani. En mennyt hänen "ansaansa", tuumasin hoitakoot poliisit asejutun , koska minulla ei ollut mitään osuutta heidän tekosiinsa asejutussa.
14.10.83 klo 13.35 Jämsän poliisit Timo Hietajärvi ja Matti Rautanen hakivat asekantolupani minulta. Jos olisin ollut syyllinen asejuttuun, niin poliisin olisi pitänyt minulta ottaa ensimmäisenä pois asekantolupani 27.7.83. Ilmeisesti poliisit yhdessä tuumineet, että ei puututa lupaan, jos Virtanen jättää asian sikseen.
Välittömästi 14.10.83 tein valituksen Keski-Suomen lääninoikeuteen poliiseista apul.nimismiehestä Joel Kangaasta. Asekantolupani peruuttamisesta laittomasti.
9.12.83 Korte teki päätöksensä poliiseista ja asekantoluvastani. Korte lopullisesti nöyrtyi poliisien puolelle asejutussani. Ilmeisesti myös Marja-Leena Arjolakin.
27.12.83 Lääninoikeuden päätös asejutusta. Ase palautettava ja Jämsän apulaisnimies Joel Kangas on uudelleen käsiteltävä asekantolupani.
13.3.84 Jämsän poliisit pistetty "asekauppiaiksi". Tulivat luokseni poliisit Jääskeläinen ja Kauppi. Ottivat esiin sen, että jos myisin aseeni jollekin.
Neuvottelu kesti noin kaksi tuntia. Naapurini Pauli Sulola oli kuulemassa sen millä asialla olivat vallesmannin "juoksupojut". Menin vähän ensin hämille Sulolan äkkiä lähtö luotani mikä kiire hänelle tuli. Sulolan lähdöstä kului noin 3 minuuttia, kun soitti minulle. Sanoi:" älä missään nimessä myönnyt poliisien ehdotukseen luovuttamalla aseesi pois. He tällä yrittävät saada aikaan sen, ettei Joel Kangaan tarvitsisi käsitellä uudellen asekantolupaasi". Poliisien ehdotukseen en myöntynyt ja luotin Sulolan sanaan. Ovelasti virittäneet minulle ansan, mutta onneksi tämän tyrmäsi Sulola soitollansa.
Pauli entisenä taksiautoilijana tietää erittäin hyvin poliisien "kolttoset", kun on paljon joutunut poliiseita kuskaamaan öisin humalassa. Näin monet asiat tulleet Paulille tutuksi, että mitä todellisuudessa poliisit sisimmiltänsä ovat.
13.4.84 klo 8.05 soitin lääninoikeuteen apulaispoliisitarkastaja Martti Viljaselle. Herra ei ollut hyvällä päällä ja totesi:"Minkälainen mies oikein olette?".
13.4.84 lääninoikeuteen lähetin välipäätöksestä lausuntoni.
30.4.84 Jämsän apulaisnimismies Joel Kangas pyysi kirjeellään apua lääkintöhallitukselta asekantolupa asiassa.
4.5.84 soitin oikeuskansleri kansliapäälikölle Viljo Hakuliselle klo 12.20.
Hakulinen kertoi luottavansa Peltovuoreen ja Arjolaan. Ilmeisesti myös jo Hakuliselta "taittaneet niskat", kun vuodessa muutti täysin kantansa mm. Arjolaan nähden. Epäilen sitä, että Kortteen virastossa on saatettu käydä kovia yhteenottoja ja näin ollen Hakulinen joutunut häviölle "sodassa".
13.6.84 lääninhallituksen päätös Sisäasiainministeriö Poliisiosasto.
"Poliisitutkintan asiassa näyttää hyvinkin perusteelliselta". Toteavat osastopäällikkö lääninneuvos Veli Kokkila
Lääninpoliisineuvos Sauli Manninen.
Selvästi paljastuu heistä se, että Peltovuoren tekemisiin eivät olleet ensinkään puuttuneet. Näin ollen "sodassani" vastapuoleni kasvaa lisämiehityksillä. Tällä kertaa Kokkilalla ja Mannisella.
28.6.84 Lääkintöhallitus antoi lausuntonsa asejuttua käsittävässä asiassa.
Asia:"lausunto Reino Virtasen ampuma-aseen hallussapitoluvan peruuttamisen lääketieteellisistä perusteista". OTE:"Reino Virtasen mielentilasta on käynyt ilmi sellaisia seikkoja, että häntä psykiatrisen kokemuksen mukaan on pidettävä potentiaalisesti vaarallisena toisten hengelle tai terveydelle, minkä takia hänelle ei lääkintöhallituksen käsityksen mukaan tulisi myöntää ampuma-aseen hallussapitolupaa".
Pääjohtajan sijaisena ylijohtaja Timo Lehtinen
Toimistopäällikkö Raimo A. Lahti. Lupaan käsittävään asiaan oli oman panoksensa antanut Arpo.
Sodassa vastapuolelleni lähtivät tällä päätöksellä Lehtinen, Lahti ja Arpo.
17.7.84 haastemies toi tiedon Joel Kangaan ottavan uudellen asekantolupani käsiteltäväkseen.
23.7.84 klo 9.00 Kangas yhä perui asek. lupani. Päätöksen jälkeen haastemies toi "niskuroijan" päätöksen minulle.
Ote:"Kangaan tekemästä päätöksestä:" nimismies Esko Koposen määräyksestä 27.7.1983 konst. Ekosaari. Virtasta ei enää voida pitää niin luotettavana ja huolellisena henkilönä, että hänelle voitaisiin myöntää lupa ampuma-aseen hallussapitämiseen, minkä lisäksi se peruste, jolla hänelle on v.1984 myönnetty po.aseeseen hallussapitolupa, on lakannut".
Ase otettu pol.haltuun. Totuus on se, että veljeni Mauno oli vienyt aseeni 27.7.1983 Äänekosken poliisi Antti Kahmalle. Konst. Ekosaari oli hakenut aseeni Äänekosken poliisiasemalta 27.7.1983.
21.12.1984 Keski-Suomen lääninoikeus teki päätöksen ja samalla puhalsi ns. pelin poikki.
Ote: "Apulaisnimismiehen tekemä päätös on kumottava, koska se on täysin perusteeton.
Apulaisnimismies on antanut asiassa selityksen ja Keski-Suomen lääninhallituksen lääninasiamies lausunnon. Virtanen on antanut vielä vastaselityksen, johon on liitetty jäljennös häntä hoitavan lääkärin lausunnosta.
Saatuaan siihen tilaisuuden Virtanen on käynyt lääninoikeudessa suullisesti selvittämässä asiaansa.
Asiassa on vielä kuulusteltu Virtasen vaimoa ja hänen naapureitaan.
Lääninoikeuden käytössä on ollut Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntainliiton Jämsän mielenterveystoimistosta nähtäväksi saadut Virtasta koskevat asiakirjat.
Lääninoikeus hyväksyy valituksen ja kumoaa apulaisnimismiehen tekemän päätöksen.
PERUSTELUT:
Kyseessä oleva aseenkantolupa on myönnetty Virtaselle metsästysasetta varten. Vaikka Virtanen ei olekaan vuosiin lunastanut valtion metsästyskorttia, niin tämä seikka ei ole riittävä peruste aseenkantoluvan peruuttamiseen.
Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella Virtanen ei ole käyttänyt kyseessä olevaa ampuma-asetta siten, että sen hallussapitolupa olisi tämän vuoksi pitänyt häneltä peruttaa. Hänen ei myöskään ole selvitetty koskaan uhanneen ketään tällä aseella. Virtasen luonteesta, terveydentilasta ja käyttäytymisestä asiassa saadun selvityksen perusteella lääninoikeus katsoo, ettei hallussapitoluvan peruuttamiseen ole muutoinkan ollut riittävää syytä.
Asetus ampuma-aseista ja ampumatarpeista 19 § 1 mon ja 24 § 1 mom.
Ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun asetuksen 42 §:n 2 momentin mukaan ei tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla".
Esittelijäjäsen Aarne Reiman
Päätöksen tekemiseen ovat ottaneet osaa lääninoikeuden jäsenet
Jauhiainen, Spoof (t) ja Reiman".
Lääninoikeuden puheenjohtaja Jauhiainen, Spoof ja Reiman olivat ensimmäiset valtion virkamiehet, jotka eivät lähteneet vastapuolelle "sotaan" minua vastaan. Tulivat puolustamaan minua ja näin puhalssivat törkeän pelin poikki.
En olisi ennakolta uskonut tätä, että minkälaisen "sopan" pisti kiehumaan komisario Raimo Peltovuori. Samalla paljastui sekin kuinkka paljon liittoutui poliiseja Peltovuoren puolelle. Samalla lääkintöhallitus ja paljasti korttinsa, että kenen puolella ovat.
Joel Kangas yhä "pyristeli" vastaan. 10.1.85 klo 14.27 pani asialle Jämsän poliisit Klaus Tiitto ja minulle tuntemattoman poliisin. Tiitolla oli aseeni, jota tarjosi. Minä sanoin, eikö kirje tehonnut, että ase on vietävä takaisin mistä sen hakivatkin 27.7.83. Kysyin Tiitolta aselupaani. Sanoi, en tiedä.
Poliisit käskin ulos aseeni kanssa ja heidän piti lähteä takaisin Jämsään.
11.1.85 Kangas lähetti aselupani postitse minulle. Välittömästi soitin Jämsänkosken postitoimistoon ja kysyin, mistä kirjattu kirje on lähetetty?
Virkailija vastasi" lähetetty Jämsän poliisista:" Hänelle sanoin palauttakaa kirje takaisin, että eikö ne usko sitä, että asekantolupani on tuotava käteeni mistä sen ottivatkin.
14.1.85 klo 13.15 kaksi Jämsän poliisia toivat lupani. Poliisi kiltisti antoi luvan käteeni, josta sen hakivat 14.10.83 klo 13.35.
15.1.85 Jämsän kaksi poliisia veivät veljelleni aseeni takaisin, jolta veljeni Mauno oli hakenut sen 27.7.83 ja vienyt sen poliisi Antti Kahmalle.
Jokainen lukija tehköön omat päätelmänsä tästä erittäin törkeästä asejutusta, minkä komisario Raimo Peltovuori pisti "pirskeensä" alulle.
Sadanmarkan aseelle tuli hintaa , kun ottaen huomioon kahden poliisin matkat Äänekoskelle 100 km ja taas viedä ase takaisin 100 km. Matkoista jo tuli yhteensä yli 400 km ja lisäksi lukuisat poliisien kuljeskelut luonani.
Ei tarvitse ihmetellä valtion rahapulaa, kun poliisit tyhjentävät joukolla yhteistä raha-arkkuamme.
Näin ollen olen ollut kova työllistäjä kelvottomille virkamiehille.
Tässä ei vielä kaikki. Seuraavaksi kaivan esiin tekemäni rikosilmoitukset, kantelut ym. joihin kelvottomat poliisit ovat joutuneet antamaan vastauksensa. Tarkoitus on koko "roikan" teot tuoda julki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti