VATSAONTELOSSA PIHDIT.

Puutun tällä kertaa pihtien sijainttiin, että pihti löytyi vatsaontelosta.OTE: " Yläkeskiviilto poistaen vanha arpi. Läydetään osittain peritoneumin päältä, osittain vatsaontelosta crileä, sen kärkiosa on kiinni miekkalisäkkeen suedussa luisessa kalkkeutumassa joka on noin variksenmunan kokoinen. Myös tämä kalkkeutuma poistetaan. Sakaraosa sijaitsee kaudaallisesti osittain vatsaontelon puolella ja kiinni omentissa".

Jämsän sairaalan lääkäri Heikki Eerola kirjoittanut lähetteeseensä EMG-tutkimukseen 22.10.1981. "V.-79 palleatyräleikkauksen yhteydessä jäänyt instrumentti vatsaonteloon, poistettu myöhemmin samana vuonna".
Kyseessä oleva lähete on LIITE N:o 16  Ptk: n:o  R13,83 poliisitutkintapöytäkirjan liitteenä. Tämäkin ja todistaa komisario Raimo Peltovuoren puolueellisesta esitutkinnasta.

Lopulta kyllästyin lääkäreitten "pallotteluun" ja tein kantelun lääkäreistä LÄÄKINTÖHALLITUKSELLE  28.8.1981. Tämän jälkeen lääkintöhallitus ryhtyi lääkäreiltä pyytämään asiasta lausuntoja.

Ensimmäisenä lausunnon antoi kirurgi Niilo Hakola 7.10.1981. Ote: "Käynnistin vielä tarkemmat tutkimukset, jolloin röntgenkuvassa todettiin 3.12.1979 metallinen vierasesine potilaan ylävatsalla. Tämän jälkeen tehtiin nopeasti leikkauspäätös allekirjoittanut suoritti potilaalle laparatomian 12.12.1979, missä leikkauksessa suonenpuristin, joka sijaitsi osittain vatsaontelossa, poistettiin. Suonenpuristimesta seuraa mukana silloin otettu valokuva. Mainittua suonenpuristinta säilytetään edelleen Jokilaakson aluesairaalan leikkausosastolla".

Hakola ei uskaltanut mainita pihdin nimeä ensinkään. Eli ei voinut mainita kun oli itse käynyt poistetun pihdin vaihtamassa keskussairaalassa 14.12.1979. Lääkintävahtimestari Risto Kosonen on kuulustelussa 13.8.1983 kertonut."Suorittaessani 10.9.1981 pean-instrumenttien uudelleen kuvausta olivat instrumentit minulle annettaessa suljetussa muodossa".

Kosonen on näin ollen syyllistynyt tahalliseen todisteen väärentämiseen ottamalla vaihdetusta pean-nimisestä pihdistä kuvat lääkintöhallitukselle todisteeksi, että nämä pihdit olisivat muka poistettu minusta 12.12.1979.

"Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Kuntainliitto
Johtava lääkäri         22.10.1981  PL/tn

Lääkintöhallitus
Vs lääkintölakimies Synnöve Amberla
Helsinki
Kirjeenne DNo 5128/481/81, pvm  16.9.1981
Reino Tapani Virtasen tekemä kantelu
Reino Tapani Virtanen on ollut hoidettavana Keski-Suomen keskussairaalan kirurgisella osastolla 2.5.-8.5.1979. Hänelle suoritettiin leikkaus 3.5., minkä yhteydessä vatsaonteloon oli jäänyt suonenpuristin. Tämä poistettiin Jokilaakson aluesairaalassa kirurgisella osastolla ylilääkäri Niilo Hakolan toimesta 12.12.1979.Reino Virtanen on hakenut korvausta suonenpuristimen vatsaonteloon jäämisen aiheuttamista haitoista Keski-Suomen keskussairaalalta 21.12.1979. Hänelle on Työväen Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva maksanut isännän vastuun periaatteen perusteella 26.2.1980 ja 2.4.1980 yhteensä 23.486,95 markkaa".

Saadut korvaukset käsittivät lääke, sairaalan maksut, sekä vuodelta 1979 ansiomenetyksen.
Pekka Louhivuori ei selvityksessään uskaltanut mainita ensinkään pihdin vaihtoa crileä-nimisestä pean-nimiseen pihtiin. Liitteenä olevassa lausunnossa Kari murros kertoo:"Vatsavaivojen takia tutkittu ja todettukin palleatyrä, joka sitten leikattu toukokuussa -79  vatsavaivat  jatkuneet ja joulukuussa -79 tehty relaparotomia, vatsasta ilmeisesti löytynyt graili".

Lääkintöhallitus ei vielä ollut tyytyväinen edellä annettuihin selvityksiin.

Huomauta tähän väliin, että missä oli syy siihen, että lääkärit eivät uskaltaneet rehellisesti vastata lääkintöhallitukselle. Lääkärit eivät olleet saaneet tietää minun asianajajaani, että kuka minulla oli.
Syksystä 1981 lähtien pyysin lausuntoa lääkäri Seppo Nyyssöseltä. Hän oli nähnyt välittömästi 3.12.1979 otetut röntgenkuvat sekä poistetun crile-nimisen suonenpuristimenkin.
1.3.82 menin heti aamulla sairaalaan hakemaan kyseistä lausuntoa, mutta ei vieläkään ollut sitä kirjoittanut. Hänelle sanoin, lausunto pitää saada heti, kun minulla on aika varattu tuomarille klo 10.00 Jyväskylässä.
Lausunnon pyysin nimenomaan oikeutta varten.
"Yhteenveto Reino Tapani Virtasen tämän hetkisestä tilanteesta.
Kyseessä 44-vuotias salaojaurakoitsija, joka kokee ongelmiensa alkavan toukokuussa -79 suoritetun leikkauksen jälkeen. Tällöin onnettomuudeksi vatasaonteloon jäi crile-niminen instrumentti".

Varatuomari Paavo Järvelä tutustui lausuntoon ja totesi,"hävetköön lääkäri kun on kirjoittanut kieronlausunnon." Soitti välittömästi tästä Nyyssöselle ja pyysi kunnollista uutta lausuntoa. Nyyssönen lupasi, mutta toisin menetteli ja ei ollut kirjoittanut. Tämän jälkeen Järvelä" kehoitti minua antamaan juttu nuoremmille asianajajajille, koska Nyyssösen antamasta lausunnosta saan sellaisen kuvan, että siinä jotain salataan."

Nyyssöseltä pyysin uutta lausuntoa ja totesi minulle, että tästä pitää neuvotella sitten Hakolan kanssa.Neuvottelu tapahtui 26.3.1982. Hakola luki Nyyssösen lausunnon ja tästäkös Hakola hermostui kovasti, jota vähän jäin miettimään sen syytä. Lausunnossa luki poistetun pihdin nimi crile, joten tuossa vaiheessa en tiennyt vielä sitä, että pihti oli jo vaihettu toiseen.
Tämä lienee Hakolan hermoksi pani, kun Nyyssönen ei ollut maininnut vaihdetun pean-nimimeä lausuntoonsa vaan poistetun crile-nimisen pihdin lausuntoonsa kirjoittanut.

Välittömästi lähdin Jyväskylään asianajaja Pekka Järvisen luo neuvotteluun jutun viemiseksi oikeuteen. Hänelle kerroin, että Nyyssönen sanoi minun lähtiessä neuvottelusta, on "paras kun viet koko jutun oikeuteen."
Järviselle oli "myrkkyä" tämä ja lukemattomat Arstilan kehoitukset, että hänen pitää viedä juttu oikeuteen, sillä tämä on oikeusjuttu. Järvinen kyllä osasi viivytellä asiaa, että odotetaan ensin lääkintöhallituksen päätös.

Monien "karhuamispyyntöjen" jälkeen vihdoinkin johtava lääkäri Pekka Louhivuori toimitti lausunnot Lääkintöhallitukselle  27.4.1982.
Louhivuori antamassaan lausunnossaan toteaa:"Allan Särkilahti toteaa, että kyseisen leikkauksen yhteydessä oli runsaisiin vatapeitteisiin hukkunut pean-niminen suonenpuristin leikkaushaavaan sulkuvaiheessa. Tapahtuma jäi huomaamatta, koska instrumentteja ei laskettu leikkauksen jälkeen".
Mitä todennäköisemmin lääkintöhallitukselle on sen tekemän päätöksensä jälkeen toimitettu toisen sisältöinen selvitys:"Lisäselvitys 2.3.82 Allan Särkilahden antama ja allekirjoittamana:" Tapahtumaa ei huomattu, koska silloin käytössä olleessa kirjantalomakkeessa ei instrumentteja laskettu. Oheisena on valokopio leikkauksen yhteydessä käytetystä instrumenttien seurantalomakkeesta".

LKT,Kirurgian ylilääkäri Heikki Silvola antoi selvityksensä 25.3.1982 Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Johtavalle lääkärille: Ote:"Viitaten aikaisempiin selvityksiin sekä viimeksi tri Allan Särkilahden 2.3.1982 päivättyyn selvitykseen ilmoitan kunnioittavasti seuraavaa.
Reino Tapani Virtaselle Keski-Suomen keskussairaalassa 3.5.1979 suoritetun vatsaonteloon kohdistuneen leikkauksen yhteydessä oli potilaan haavaan jäänyt suonipuristin, joka myöhemmin Jokilaakson aluesairaalassa tehdyssä uudessa leikkauksessa oli poistettu. Käytännön menettely instrumenttien vatsaonteloon jäämisen estämiseksi on Keski-Suomen keskussairaalassa ollut leikkaukseen otettujen instrumenttien laskenta ja sen päätyttyä.Kyseisessä Reino Tapani Virtasen tapauksessa on mahdollisesti instrumenttien laskennassa jossakin vaiheessa päässyt syntymään erehdys".

Lääkintöhallitus sai asiassa ristiriitaisia tietoja mm. instrumentin nimestä, että instrumenttien laskusta. Lisäksi Risto Kososen ottama valokuva vaihdetusta pean-nimisestä pihdistä todisteeksi, siis väärennetyn todisteen Hakola toimitti lääkintöhallitukselle selvityksensä liitteenä.

LÄÄKINTÖHALLITUKSEN  PÄÄTÖS  17.6.1982
D No 5128/481/81
Viite Kirjeenne 28.8.1981
Asia  KANTELU

Lääkintöhallitus on jättänyt huomioimatta sen että lausunnoissa esiintyi kahdet eri merkkiset pihdit. Jättänyt huomioimatta, että pihtien laskusta on myös annettu kahdenlaista tietoa. Ei ole laskettu leikkauksen jälkeen ja toinen ei ole laskettu ensinkään.
Ote:"Edellä esitetyn perusteella lääkintöhallitus pitää epätodennäköisenä, että Teidän nykyvaivanne olisivat voineet johtua suonipuristimesta liuenneista metalleista. Lääkintöhallitus ei ole voinut todeta tapauksessanne muita virheellisyyksiä tai laiminlyöntejä paitsi leikkauksen suorittaneen lääkärin, kirurgisten tautien erikoislääkäri Allan Särkilahden lääkintöhallitus katsoo syyllistyneen virheelliseen menettelyyn laiminlyömällä huolehtia siitä että leikkauksessa käytetyt instrumentit olisi laskettu leikkauksen jälkeen.
Edellä esitetyn perusteella lääkintöhallitus on päättänyt antaa kirurgisten tautien erikoislääkäri Allan Särkilahdelle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle.

Asia ei aiheuta lääkintöhallituksen taholta enempiä toimenpiteitä.

Osastopäällikkö Paula  Kokkonen
Vs.lääkintölakimies  Synnöve Amberla".

Huomautan sen että lääkintöhallituksella ei oltu toimitettu 12.12.1979 ns. leikkauskertomusta ja samoin ei oltu toimitettu Seppo Nyyssösen lausuntoa joka päivätty 1.3.1982. Samoin ei oltu toimitettu alkuperäisiä valokuvia lääkintöhallitukselle, jotka otti Risto Kosonen ja Hakola yhdessä 12.12.1979. Kuvissa oli pahoin syöpynyt crile-niminen suonenpuristi, mitta ja tulitikkulaatikko. Pihdin lukon kohdalla oli Hakolan mainitsema noin variksenmunan kokoinen kalkkeutuma. Kuvassa näkyi selvästi pihdinkärki, että siinä ei lukittuna jäänyt minkäänlaista rakoa kuin jää pean-nimisessä pihdissä. Kuvassa näkyi selvästi sekin kuinkka teräväkärkisestä pihdistä oli kysymys, joten mitään epävarmaa muistikuvaa minulle ei jäänyt kuvista.

Lääkintöhallituksen päätös perustui "hepposiin" lausuntoihin sekä väärennettyihin asiakirjoihin ja katson lääkintöhallituksen päätöksen olevan kaikin osin olleen lääkäreiden eduksi tehty päätös.

Päätöksen saanut asianajaja Pekka Järvinen 18.6.82 ja tästä minulle ilmoitti ensimmäisen kerran 19.7.82 ja lähetti samantien minulle niistä jäljennökset. Epäilenkin sitä, että Järvinen käynyt neuvotteluja lääkäreiden kanssa päätöksestä. Tätä todistaa se, että en saanut häneltä liitteenä olevasta instrumenttien seurantalomakkeesta jäljennöstä ensinkään. Oli laskuttanut vakuutusyhtiötä 18 jäljennöksen ottamisesta, mutta sain vain 17 jäljennöstä.

Jälkeen päin sain kuulla, että Pekka Järvisen vaimo oli ja lääkäri, joten epäilykset sen kuin häneen vahvistuivat tämän tiedon kuultuani.

Saamastani Järvisen laskusta Vakuutusyhtiölle 24.1.1983 selvisi todellisuus, että millä asioilla todellisuudessa hän oli työskennellyt.
"Kaksi puh.neuvottelua/lääkintöhallitus           kulut 10,-      Palkkio 100,-
Kirje lääkintöhallitukselle 26.3.82                                                         70,-
Puh.neuvottelu/lääkintöhallitus ja Virtanen
Lääk.hall.vastauksen 6.4.82                                         5,-                     100,-
Neuvottelu lääkintöhallituksen päätöksen
17.6.82 kirjeen johdosta ja lunastus                            17,-                     100,-
Konsultoiva neuvottelu lääkärin kanssa                                                 100,-
Pitkä puh.neuvottelu 2.8.82                                                                      80,-"

Järvinen ei kertaakaan kertonut minulle, että olisi ollut tekemisessä mm. lääkintöhallituksen kanssa samoin lääkäreitten kanssa. Lasku paljasti todellisuuden minulle, että Järvinen ei halunnutkaan minulle oikeutta ja näin toimi täydellisesti rikosten peittelyn puolesta minun asianajajana.
Järvisen kirjoittama kirje lääkintöhallitukselle 26.3.82. Kirjeen sisällöstä en tiedä mitään ja tämäkin todistaa sen tosiasian, että Järvinen on mitä todennäköisemmin toiminut kaiken aikaa vain vahingokseni.

Tässä Järvisen laskusta 24.1.1983 paljastuu vakavasti huomioon ottaen se, että ovatko jo tuolloin sopineet ns. epäilystä salaliitosta minua vastaan.

Kirurgi Peter Luhtje todistajana kertoi, että olisin valittanut kipua pinnalliseksi. Hän tämän toi esiin sen tukemiseksi, kun pihdit olivat sijoittaneet miekkalisäkkeen etupuolelle, ihonalle.

Kirurgi Niilo Hakolalle valitin ja näytin sormellani kohtaa, mihin pisti kuin puukonkärki ja jatkuvasti piti kovaa tuskaa päällä. 19.11.1979 jälleen olin Hakolan vastaanotolla. Hakola kirjoitti minulle lääkkeen nimeltä LITALGIN. 1.tabletti tarvittaissa 3 - 4:sti vuorokaudessa vatsakipuun.
18 tablettia yhteensä otin ja yhtään ne eivät helpottaneet tuskaani vatsassani.
Jäljellä on yhä lääkepurkki ja siinä tabletteja jäljellä 82 kappaletta.

Jälkeen päin voi vain ihmetellä sitä, kun LITALGIN ei tehonnut pihtiin.