Palaan tässä ns. pihtiä koskevassa asiassa alkuaikoihin. Lähden vuodesta 1983, että mitä siinä tekivät poliisit ym. virkamiehet.Koitan pysyä vain poliiseita koskeviin juttuihin. Näin ollen jätän sivuun mm. lääkärit ja hoitajat.
Kanteluni oikeuskansleri Kai Korte määräsi KRP tutkimaan pihti-juttua 5.5.83.
Rikosylikomisario Seppo Pietikäinen aloitti välittömästi poliisitutkinnan kuulemalla ensimmäisenä pihdin poistanutta kirurgi Niilo Hakolan 10.5.83.
KRP:n apulaispäällikkö Matti Tenhunen antoi "potkut" Pietikäiselle mitä ilmeisemmin tämä tapahtui viikolla 21. -83. eli 24.-22.5.83 välisinä päivinä.
Aika täsmentyy siihen, kun Pietikäisen kanssa puhelimessa 23.5.83 keskustelin hänen kanssa minun kuulemisesta 30-31.5.83. asianomistajana.
Tämä oli ensimmäinen isku Pietikäistä kohtaan. Ilmeisesti Tenhunen joutui tutkimukseen puuttumaan, jos Pietikäinen olisi saanut jatkaa tutkimuksiansa loppuun asti, mitä todennäköisemmin törkeän petosjuttuun osalliset olisivat joutuneet leivättömän pöydän ääreen.
Olen sitä mieltä asiassa, kuka tai ketkä ovat antaneet KRP:lle näin törkeän päätäntä vallan törkeän petosjutun tutkinnanjohtajan potkulle?
Tenhunen määräsi tilalle komisario Raimo Peltovuoren kesäkuun alussa -83. Peltovuoren tutkinta oli kaikkien arvosanojen alapuolella.
Jos olisin nyt samassa tilanteessa, tulisin antamaan potkut Tenhuselle ja Peltovuorelle. Lisäksi vaatisin välittömästi Pietikäisen jatkamaan aloittamaansa esitutkintaansa loppuun saakka. Pietikäinen oli ilmeisesti asiassa kuulustellut Jämsäläiset toukokuussa. Asiakirjojen perusteella Pietikäisellä oli näin ollen kuulematta keskussairaalan henkilöt ja minut asianomaisena.
Peltovuoren painostuksien ja Pietikäisen sanonta 1.7.83."tässä jutussasi on muutakin mätää". Tämän jälkeen tein kantelun Kortteelle 6.7.83.
Korte ei puuttunut asiaan ja ilmeisesti tämän kirjelmäni hoiti yksin oikeuskanslerin vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Marja-Leena Arjola.
Kirjeeni näin ollen ei aiheuttanut toimenpiteitä. Jouduin kaivamaan esille "sota-aseeni" 14.7.83. Keskisuomalaisessa oli minulla maksullinen ilmoitus kadonneista asiakirjoista torstain lehdessä 14.7.83.
Keskisuomalaiselle tarjosin perjantaina ilmestyvään lehteen toisen sisältöistä ilmoitusta, eli 15.7.83. Mutta, mutta naisvirkailija sai kuulla nimeni puhelimessa ja ollakkaan hän kiukkuisena heti vastasi minulle, että "emme huoli". En kerinnyt mitään kertoa ilmoituksestani.
Sain sellaisen vaikutelman naisesta, että mitä ilmeisemmin oli KRP puuttunut ilmoitukseeni, eli 14.7.83.
Lauantai päivä oli koittanut 16.7.83. Mitä vieraita oli ollut kirurgi Hakolan huvilalla? Kaksi eri vierasporukkaa oli käynyt huvilalla. Iltapäivällä klo 14.00 linja-autolle oli Hakola kyydinnyt ensimmäisen porukan.
Illalla tullut huvilalle toinen porukka. Porukassa oli mm. Puolalainen nukutuslääkäri, Puolalainen työmies, Jämsän sairaalan sairaanhoitaja ja hänen miehensä. Viides henkilö olisi ja ollut, mutta täyttä varmuutta tähän en ole saanut, mutta pahinta olen epäillyt. Joka tapauksessa kyseinen porukka oli lähtenyt huvilalta iltamyöhällä. Porukka poikennut palatessaan Jämsänkoskella. Isäntäväki oli vähän hämillä tästä ja pyytänyt heitä jäämään kahville. Mitä? Heillä oli ollut kova kiire Kaipolaan. Isäntäväki oli kiirettä jäänyt ihmettelemään. Mikä kiire heillä oli yöllä????
Perheeni kanssa tulimme kotia sunnuntai iltana. Klo oli 21.00 kun puhelin soi meillä ja kävin vastaamaan Soittaja oli Jämsän poliisi Klaus Tiitto.
Sanoi:"tiedätkö sitä, ettei Hakolaa enää ole". Hämmästyin tästä ensin. Tiitto sanoi:"pojat löysivät Hakolan saunasta tuupertuneena lauteen ja jakkaran välistä kuolleena klo 4.30. Tämä kuolema tapahtui 17.7.83.
Jämsäläinen hautaustoimiston pitäjä oli mennyt ruumisautollansa hakemaan Hakolan saunasta. Hän oli Jämsäläiselle miehelle kertonut:"oli järkyttävä näky , kun menin saunasta noutamaan ruumista". Jämsäläiset olivat heti maantaina 18.7.83 avoimesti toisilleen kertoneet, että "nyt ne tappoivat Hakolan".
Jos, jos olisin tiennyt tämän hoitavani lääkärini kohdistuneet ikävät päivät, niin en varmasti olisi nostanut esiin "sota-asettani"." Sota-aseeni" esille ottamisen tarkoituksena oli nostattaa ilmi Tenhusen ja Peltovuoren teot.
Tällä tavalla en tuonut julki Korteen kirjeessä mainittua, että tässä vaiheessa hänen määräyksensä on salainen.
Asia saattaa olla siten, jos tämän kiellon antanut Marja-Leena Arjola eikä Korte.
Joka tapauksessa Peltovuoren kiristykset jälleen jatkuivat maanantaina 25.7.83. Hermostuneena soitti minulle ja pyysi, että minun pitää tulla kuulusteluun Jämsän poliisiasemalle tiistaina tai keskiviikkona. Hermona oli niin paljon, että ei tarkemmin kertonut mitä viikkoa tällä tarkoitti? Puhumattakaan kello ajasta mitään. Minä yhä häneltä kysyin instrumenttien seurantalomaketta onko sitä löytynyt, jonka Särkilahti toimitti kirjelmänsä liitteenä lääkintöhallitukselle. Sain sellaisen vaikutelman Peltovuoresta, että ei ollut sitä sen kummemmin kaivannut.
Pistin puhelun poikki ja en enää hänen ääntänsä halunnut kuulla. Olin tuolloin parahin aikaa syömässä.
Eikös soitti minulle toistamiseen. Vastasin Virtanen. Tuolloin tein päätökseni, että höpise, mutta en vastaa mitään. Noin kolme minuuttia puheli itsekseen ja viimein sanoi, haloo kuuluuko, haloo kuuluuko ?????
Sulki puhelimen. Minä jätin pöydälle puhelinluurin ja näin ei päässyt enää soittamaan.
Minun täytyy tunnustaa avoimesti se, että omassa tunnossani alkoi kuulua sanoja:"tällä viikolla poliisit eivät saa sinua kuulustella. Sinun pitää lähteä pois kotoa, pois kotoa". Noin tunnin verran tätä aikaa kesti ja minä en voinut kuin lähteä pois kotoa. Tilasin taksin ja poika lähti Äänekoskelle veljen luo ja sieltä vanhimman siskon luo huvilalle.
Kuka puhui minun omassatunnossani? Koin sen, että Taivaan Isä puhui ja näin en voinut kuin toimia Hänen johdatuksensa mukaan.
Huomautan nyt jälkeen päin lukijoilleni, että hoitavani lääkärini ikävästä kuolemasta oli vain viikko aikaa kulunut.
Tiistaina 26.7.83 tyttäreni oli soittanut Peltovuorelle, etten ole kotona. Tästä huolimatta Peltovuori oli tullut kotiani. Kertonut,"hän tuli kesälomaltansa ja hänen työpöydällä oli iso kasa uhkauskirjeitä", joita minä olisin herralle lähettänyt. Tyttäreni kysynyt Peltovuorelta, että näyttäkää mitä niissä lukee?
Peltovuori vastannut:"hän heitti ne roskakoriin". Huomautan tähän väliin, että yhtään kirjettä en vieläkään ole kirjoittanut Peltovuorelle, puhumatta siitä lähettämisestäkin.
Tämä Peltovuoren käyttäytyminen ja erittäin törkeätä valehtelua minusta. Tämä on hyvin selkeästi avartuvaa poliisien todellisesta käyttäytymisestä rikoksen uhria kohtaan. Vai voiko joku olla kanssani eri mieltä.
Ilmeisesti Peltovuori työskenteli lääkäreitten puolesta. Tiistai iltana noin klo 21.00 aikoihin oli Peltovuori tullut Jämsänkoskelta päin ja vaimoni tuli lähetysillasta kotia päin ja näin ollen Jämsän kirkon kohdalla tulivat vastakkain. Ensin vaimoni luuli, että Peltovuori olisi tullut meiltä. Ilmeisesti Peltovuorella ja minun asianajajani Tapani Kaipomäki pitivät kyseisenä iltana yhteisen palaverin pääni menoksi. Näin vahvasti epäilen heidän olleen yhdessä "juonimassa" päänimenoksi.
Keskiviikkona 27.7.83 Peltovuori oli mennyt Jämsän nimismiehen puheille.Tarkastuksessa ilmeni se, että minulla on yksipiippuinen haulikko.
Tästäkös Peltovuorim ilmeisesti innostui ja sai nimismies Esko Koposen puolellen. Koponen lähetti "juoksupoikansa" luokseni Jämsänkoskelle. Poliisit Aaro Ekosaari ja Martti Lahti olivat tulleet kotiini n. klo 14.00 aikoihin. Vaimoni ja pari naapurin naista olivat paikalla. Olivat kysyneet ensin minua. Vaimoni sanonut, että olen Äänekoskella. Herrat olivat menneet vähän hämille tiedosta. Tämän jälkeen kysyneet haulikkoani. Vaimoni sanonut, että sen pitäisi olla minun veljelläni Äänekoskella. Tämä on todella totta. Haulikkoni jätin veljelleni sorsastuksen jälkeen, kun metsälle ei ollut enää varaa mennä vasemman polventakia. Aseeni jätin syksyllä 1975 veljelleni Einolle.
Tyttäreni oli tullut töistä kotia ja saanut kuulla äidiltä, että mitä oli tapahtunut ennen hänen tuloansa. Välittömästi tyttäreni oli soittanut Äänekoskelle veljelleni Maunolle. Hänen vaimonsa oli vastannut puhelimeen ja sai kuulla terveiset. Veljeni vaimo oli kiireesti juossut veljeni luo pellolle ja kertonut asejutun. Veljeni juoksi pihaansa ja hyppäsi autoonsa hakemaan haulikkoa veljeltäni Einolta. Ensin meinasi viedä aseeni Äänekosken poliisille, mutta muistikin, että Äänekosken poliisi Antti Kahmalla oli kesäloma ja vei aseeni häneelle. Sanoi, äkkiä on ilmoitettava Jämsän poliisille, että ase on poliisin hallussa, jos se jollekin on hengenvaarallinen. Kahma asui muutaman sadan metrin päässä veljestäni.
Keskiviikko iltana soutelivat veljeni Mauno ja Risto huvillalle. Siskon kanssa puhuimme, että tulevat iltakahville. Veljieni kasvoilta aavistin jotain tapahtuneeksi, mutta mitä? Ensimmäisenä kysyi Mauno, että oletko lähettänyt Peltovuorelle uhkauskirjeitä? Oli helppo vastata tähän, en yhtään kirjettä ole lähettänyt.
Jatkoivat päivän tapahtumia kertomalla kaiken mitä saaneet tietää asejutusta. Minä poika oli luonnon rahassa viettänyt ihanaa ja rauhallista keskiviikko päivää huvilalla. Veljeni Risto sanoi, jos Mauno ei olisi toiminut ripeästi olisit nyt mielisairaalassa. Tästä sain kovan pelontunteen, että miten häikäilemättömiä ovat poliisit.
Omalla tunnollani ei ollut mitään salattavaa. Yllättäen muistin ISÄN sanomat maanantaina."tällä viikolla poliisit eivät saa kuulustella minua ja minun on lähdettävä pois kotoa". Yhä lujemmin olen luottanut siihen, että Jumala suojelee lastansa, vaikka "pedot" hyökkäävät joka puolelta.
Ilman Jumalan varjelusta tuskin olisin tätä kirjoittamassa tähän nettiin. Ulkomuistista ole tällä kertaa kirjoittanut, koska tapahtumat jäivät muistiini niin kirkkaasti ei niitä voi unohtaa.
En voi muuta sanoa, saan joka päivä jäädä Jumalan suuren armon haltuun.
Yöksi lähdin Maunon luo ja aamulla 28.7.83 noin klo 8. 20 vaiheilla veljeni sai yhteyden Peltovuoreen. Veljeni vaimo ja minä olimme kuulemassa puhelun mitä veljeni kysyy ja miten Peltovuori vastaa. Veljeni kysyi:"mikä se eilinen pyssyjuttu oikein oli"? Peltovuori vastasi:"olin häntä puhelimessa uhannut kirveellä ja pyssyllä tappaa". Veljeni vastasi:"jos noin hulluja puhutaan ei se yhdestä pyssystä ole kiinni. Meitä veljeksiä on paljon, että kyllä pyssyjä löytyy. Mutta leikki leikkinä, että nukkukaa yönne rauhassa".
Herra Peltovuori oli puhelimessa kovasti hermona. Katkaisi puhelun ja onneksi veljeni sai uudelleen yhteyden herraan. Peltovuori sanoi:"tästä ei sitten saa mitään kertoa minulle". Meinasin huutaa, ei tarvitse kun itse kaiken kuulin mitä sanoitte. Maltoin pitää suuni kiinni.
Ilmeisesti Peltovuori avustajineen ensin houkutteli minua kuulusteluun Jämsän poliisilaitokselle. Heille olisin ollut vapaata riistaa. Ilmeisesti olisi tullut joku lääkäri piikin pistämään persuuksiini ja vieneet mielisairaalaan.
Pieksämäen lääkäri Riitta Kauppinen pelkäsi kyseistä pistosta, josta ihminen ei enää palaa entiselleen koskaan. Kauppiselle eivät uskaltaneet antaa pelättyä pistosta.
Muistutan Hakola oli pois pelistä otettu ja minä olisin ollut seuraava uhri. Mutta Kaikki Näkevä Jumala ei sallinut tapahtua kuin olivat suunitelleet.
Jos Jumala olisi sallinut tapahtua heidän suunitelmansa mukaan, he olisivat antaneet välittömästi lausunnon, että kaikki olikin Virtasen mielikuvitusta ja näin häneltä petti mielenterveys lopullisesti.
Peltovuori olisi ilmeisesti antanut lausuntonsa oikeuskansleri Kai Kortteelle, että kaikki olikin vain Virtasen mielikuvitusta ja näin lopettanut tutkinnat välittömästi.
Lukijoilleni sanon, kuunnelkaa omantuntonne ääntä, sillä siellä puhuu itse Jumala meidän parhaaksemme. Elämässäni tämän olen saanut kokea se tuhansia kertoja ja näin meitä talutetaan kulkemaan sitä kapeatatietä kohti lopullista kotiamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti