Mielenilmaisut ovat oikeita, jos ovat perusteltuja. Itse jouduin niinkin myöhään kuin 1997 ammattiliittoihin kuuluvien jäsenten erittäin törkeisiin väärennöksien salaamiseen harkitusti vahingokseni.
Asialla oli mm, Tehyn, Sairaanhoitajan liittoon kuuluvia jäseniä. Räikein oli Punaisenristin töntekijä, joka oli ahkerimmin salaamassa totuutta rikosjutussa.
Kysynkin sen luotanko enää ammattiliittojen kuuluvien jäsenten toimintaan?
Tuolloin menetin ja täydellisesti luottamuksen heihin kuin poliiseihinkin.
Mikä yhteläisyys on tälläkin kertaa, että ovat purjettimassa samassa venheessä.
Vastapuolella oli myös politiikkakin, siis lainsäädäntösihteeri SDP:n.
Tämän lisäksi myös Akavan jäsenistöäkin. mm. lääkäreitä, jotka olivat ja törkeän rikokseen syyllistyneet jo 1970 luvulla.
Heidän tekemien rikosten johdosta menetin terveyteni sekä ansituloni, jotka yhä jatkuvat tänäkin päivänä vuodesta 1980.
Mitään apua en saanut keltään, vaikka elätettäviä lapsia oli kuusi ja vaimoni.
Työntekijät tällä hetkellä itkevät noin 3 000. euron menetyksen perään. Pienestä eläkkeestäni ulosottaja ottaa 128,03 e kuukaudessa ja lääkkeisiin ja hoitoihin menee minulta vuodessa 3 000-35000 euroa vuodessa.
Tyytyä täytyy ja olla kaikesta kiitollinen, että JUMALA kantaa ja antaa voimia jokaiselle päivilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti