MOT:OHJELMA 28.4,2014

Kyseinen ohjelma paljasti KRP:n tutkijoitten työn, todellisen puolen, että milloin se päivä koittaa kuinkka suuri määrä rikoksia ovat jättäneet tutkimatta? Väkisinkin tulee mieleen epäilys siitä, että onko jutuun sotkeutunut poliisi tai hyvinkin läheinen ystävä ja tämä aiheuttaa sen ettei  anna aihetta aloittaa esitutkintaa.

Valtakunnansyyttäjä oli puuttunut säätiön juttuun ja määrännyt uudet tutkinnat ja esitutkintapöytäkirja on sitten toimitettava syyttäjälle.
Taitaa olla käynnissä sama kaava kuin oli tässä ns. pihti-jutussa, että totuus jäi tuomatta julki KRP:n toimesta. Tämän jälkeen tuomioistuinten syyttäjät ja tuomarit kiltisti hyväksyvät sen oman kantansa, että mitään näyttöä ei ole tullut esiin törkeästä rikoksesta, joka aiheuttaisi syytteen nostamista ja tuomatta juttu oikeuden käsittelyyn.

Pihti-jutussa ovat KRP:n tutkijat todenneet, että juttu olisi jo vanhentunut.
Ohjelmassa kerrottiin toista ja todettiin jopa kahdenkymmenen vuoden vanhoja tekoja. Todettiin myös se, että juttu ei ole vanhentunut.

Lukemattomille henkilöille olen kertonut, että suomessa ei kukaan todellisuudessa valvo KRP:n toimintaa ja näin ollen tekevät tutkinuksia "mielikuvituksensa" mukaisesti.

Muistutan lukijoilleni Veikko Vennamon sanonnan, "kyllä kansa tietää".

Tämä riippuu paljon kansalaisista, että kuinkka jaksavat seurata jatkuvaa rikosten peittelyä ja siihen liittyvää lahjontaa, kähmintää.

Mitä tulee Aarniota koskevaan esitutkintaan ja mitä on kerrottu kansalle?
Tutkinnasta saan käsityksen, että sitä yritetään "paisutella" salata ja kuka, kuka sen tietää, vaikka tekevät lopulta sotkuisen jutun ja päätteeksi pistetään täysi nolla.

Itselläni on hyvät kokemukset KRP:n työstä ja ennen muuta törkeän petosjutun suojelusta. Tämän kaiken törkyyden ovat hyvässä yhteisymmärryksessä hyväksynyt tuomioistuimet syyttäjineen. Lopullisen sinetin pistäneet tälle kaikelle suomen ylemmät lainvalvojat.

Vahva epäilykseni on yhä se, että pihti-jutussa on pyöritetty valtavia rahasummia ja myös tämän takana ns. salaliitto toiminut.

KELJUILUT SEN KUN JATKUVAT

5.12.1997 Sisäasiainministeriö poliisiosasto siirsi tekemäni rikosilmoitukset Länsi-Suomen lääninhallitukselle.

"Sisäasiainministeriön poliisiosaston päätös

Reino Virtanen on kirjoittanut sisäasiainministeriön poliisiosastolle kaksi kirjettä, joissa hän vaatii rangaistusta perättömistä lausumista oikeudessa ym useille kirjeissä mainituille henkilöille.

Sisäministeriön poliisiosasto kehottaa Länsi-Suomen lääninhallituksen poliisiosastoa huolehtimaan siitä, että kirjeissä mainituista asioista kirjataan esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen (575/1988) 1 §:n mukaiset ilmoitukset ja että asioissa ryhdytään mahdollisiin esitutkintatoimenpiteisiin, mikäli esikutkintalain (449/1987) 2 §:n mukaiset edellytykset esitutkinnan toimittamiselle täyttyvät".

Poliisijohtaja  Reijo  Naulapää  Komisario Kari Pastuhov".

Mielenkiinnolla jään odottamaan sitä, että jatkuuko yhä ns. salaliitto? Onko ministeriön lähettämät kirjeet vain hämäystä minulle ja näin pelaisivat vain aikaa päästääkseen kuin koiraveräjästä ?.

TOIMINNANJOHTAJA ERKKI VASAMAN KIRJE SISÄASIAINMINISTERIÖLLE.

Vasama kääntyi ministeriön puoleen 27.11.1997 kirjeellänsä.
"ASIA: Pyyntö selvittää aikavälillä 11.1.91-4.7.97 sisäministeriössä/keskusrikospoliisissa/Helsingin poliisilaitoksessa tehtyjen Reino Virtasen asiaa (=ns. pihtijuttu) koskevien  päätösten/asiakirjojen oikeudellisuus. Epäilen seuraavien poliisihallinnon  virkamiesten syyllistyneen törkeisiin virkarikoksiin tuottaakseen  Virtaselle vahinkoa/suojellakseen itseään tai kollegoitaan joko siten. että ovat salanneet lainvastaisia tekoja laatimalla vääriä asiakirjoja, tai siten, että ovat laiminlyöneet tietoonsa saatettujen lainvastaisten tekojen tutkinnan:

MARTTI  HYYTIÄINEN, ylokomisario   RAIMO PELTOVUORI, rikosylikomisari
MAURI  JAAKKOLA, apulaispoliisimestari   REIJO  PÖYHÖNEN, poliisiylitarkastaja
PERTTI  LEHTONEN, rikosylikomisario  KARI RANTAMA, apulaispäällikkö
LAURI  LEPPÄNEN, rikosylitarkastaja  MARKKU  SALMINEN, apulaispäällikkö
REIJO  NAULAPÄÄ, poliisiylitarkastaja  KALEVI  SYVÄNEN, rikosylikomisario

TAPAHTUMAHUOMIOITA:
SisM (Virolainen/Pöyhönen) antoi 19.2.91 tutkintamääräyksen KRP:lle, joka muihin toimiin ryhtymättä reagoi kahdella Kari Rantaman kirjeellä 23.3. ja 16.4.91.
Niillä asia palautui SisM:lle, joka (Naulapää/Pöyhönen) teki 28.8.91 hautauspäätöksen, jonka SisM (Naulapää/Pöyhönen) hyväksyi 5.9.91.

Uuden kierroksen aloitti kaupunginviskaali Hannu Kilpelä tutkintapyynnöllä 18.8.92 Keski-Suomen lääninhallitukselle, joka (Pentti Kangasvieri) jatkoi tehtävän 24.8.92 Lauri Leppäselle. Tämä "tutki" (vrt. rehdin ja rohkean ylikomisarion Taisto Rajamäen TV-lausunto) asiaa neljättä vuotta, minkä jälkeen työ otettiin häneltä pois syksyllä -95.

Leppänen jääväsi itsensä Virtasen jutusta Keski-Suomen lääninsyyttäjälle 23.3.96-kirjeellään. Se ei kuitenkaan estänyt häntä valmistelemasta KRP:n 4.7.97-päätöstä, joka näin on myös formaalisesti lainvastainen ja josta Helsingin Sanomat teki faktoja tarkistamatta Virtasta kompromettoineen uutisen 18.7.97.

Asiakokonaisuuden taustalla on erityisesti kesän -83 tekojen peittely. Silloin Kai Kortteen määrättyä KRP:n tutkimaan mm. pihtien vaihtamista työhön ryhtyi ylikomisario  Seppo Pietikäinen, jonka tekemiä kuulustelupöytäkirjoja ei kuitenkaan ole tuotu esiin. Tutkintaa jatkamaan vaihdettu Raimo Peltovuori jätti kuulustelematta pihtipoistoleikkauksen kirurgi Niilo Hakolan ja nukutuslääkärin Juhani Väyrysen sekä tätä avustaneen Inkeri Ahosen eli olennaisimmat avaintodistajat.

Sen sijaan hän aloitti osuutensa matkustamalla Karstulaan kuulemaan Virtasen vuodetoveria Elias Herrasta, jolla ei itse asian kanssa ollut mitään tekemistä.
Siitä kuulustelusta alkanut peittelytoiminta huipentui KRP:n 4/7-päätökseen.Samaa rikollisia suojellutta linjaa ovat edustaneet mm. oikeuskanslerinviraston lisäksi myös syyttäjä Pasi Yli-Ikkelä 13.8.96-päätöksellään ja Jämsän käräjäoikeus 14.5.97-tuomiollaan.

Viime vaihe on ollut Vaasan hovioikeuden suullinen käsittely 11.-12.11.97 Jyväskylässä. Edellisen kerran Vaasan HO pui juttua 24.9.87, jolloin se harkitsi totena ja lainmukaisena pidettäväksi Peltovuoren jälkeen suoritettua KRP:n tutkintaa kykenemättä tuomaan esiin ainuttakaan medisiinistä argumenttia oikeudessa esiintyneen silminnäkijätodistajan Juhani Väyrysen väitteitä vastaan.

JATKOTOIMET:
Katson, että koska asiasta informoitu, mutta lähimpine alaisineen selvitystyöhön passiivisesti suhtautunut ministeri Jan-Erik Enestam ei voi uskottavasti vastata jatkotoimista, on vastuu siirrettävä valtakunnansyyttäjälle. Virtanen ei kuitenkaan vastusta sitä, että tutkinnanjohtajaksi määrätään hänen luottamustaan nauttiva ylikomisario Kimmo Markkula sisäministeriöstä.

Koska lainmukaisen tutkinnan aloittamista on siirretty jo kohtuuttoman kauan, vaadin, että asianomistajakuulustelu järjestetään mahdollisimman pian. Siinä Virtanen täydentää vielä esille tulemattomin seikoin tätä tutkintapyyntöä, johon liittyvät asiakirjat ovat käytännössä jo kaikki viranomaisten hallussa. Todistajana kuultavaksi nimeämme tässä vaiheessa ent. poliisiylitarkastaja Pertti Virolaisen, jolla oli vakavaksi havaitsemamme tarkoitus saada aikaan rikokset perusteellisesti selvittävä tutkinta.

Vaadin Virtasen puolesta rangaistusta em. rikostentelyketjun rakenteluun osallistuneille. Yksilöity korvausvaatimus voidaan esittää vasta tutkinnan edettyä riittävän pitkälle.

Kunnioittavasti
Erkki Vasama
Reino Virtasen asiamies

Valtuutan Erkki Vasaman asiamiehekseni.
Jämsänkoskella 26.marraskuuta 1997
Reino Virtanen".


Vasaman kirjelmää tukee asianajaja Jussi Keski-Keturin 1.4.99 antama lausunto Jämsän poliisilaitoksen rikoskomisario Ismo Yijälälle.

"REINO VIRTASEN TUTKINTAPYYNTÖ NRO 6170/R/10256/99

Reino Virtasen pyynnöstä lausun täydennyskehotuksen johdosta seuraavan. Tutkintapyynnössä on kerrottu seikkaperäisesti tapahtumankulut henkilön-
nimineen. Siitä selviää miltä osin eri todistajien lausumat poikkeavat toisistaan. Virtanen on esittänyt käsityksensä ristiriitauksien syistä ja saattanut todennäköiseksi, että osa lausumista on annettu vastoin parempaa tietoa.

Kun riittävä yksilöinti on tehty ja koska ilmoituksen perusteella on syytä epäillä, että rikos on tehty eikä sitä mahdollisuutta ainakaan voi poissulkea, tulisi asiassa toimittaa esitutkinta. Vasta tutkinnalla on selvitettävissä mahdolliset rikokset ja tekijät.  Juttu on laaja ja osin juridisesti ongelmallinen mutta on selvitettävissä vain poliisin perusteellisessa tutkinnassa.

Jyväskylässä 1. huhtikuuta 1999

Kunnioittavasti
Jussi Keski-Keturi
asianajaja, Jyväskylä


Tuekseni tuli Vasama ja asianajaja Keski-Keturi. Juttu on ollut alusta lähtien erittäin selvä, että potilasasiakirjani on väärennetty mutta ongelmallisen ja erittäin sotkuisen jutusta tehneet KRP:n tutkijat ja tutkimuksia ovat lähteneet suojelemaan kelvottomat virkamiehet.

Kaiken törkyyden on tämän jälkeen hyväksyneet tuomioistuimet. Paremmin ilmaistuna suomen kelvottomimmat tuomioistuimet 1984 - 1997 asti.

SUOMEN SUURIMMAT TEATTERIT.

Kuka olisi uskonut, että selvässä törkeässä petosjutussa en saa oikeutta pihdin poistopäivänä 12.12.1979?
Muistan yhä sen hetken, kun 3.12.1979 Hakola kysyi minulta "nostatko tästä syytteen?" Meinasin vastata Hakolalle, että tulen nostamaan syytteen.
Mutta tätä en voinut sanoa hänelle, koska omassatunnossani kuului sanoma,"älä nosta syytettä, älä nosta syytettä".
Ei auttanut muu kuin sanoa Hakolalle, etten tule nostamaan syytettä. Jos jotain sattuu tapahtumaan terveydelleni, niin tulen vaatimaan korvaukset.

Kyseisenä päivänä minulle puhui JUMALA. Jumala näin tarjosi lääkäreille hyväntien ja pahantien valittavaksi. Tunnustan tämän avoimesti lukijoilleni, että minua taluttaa yhä RAKASTAVA TAIVAALLINEN ISÄ. HÄN on antanut voimia ja ennen kaikkea terveyttä tämän HÄNEN sallimansa tapahtuman kestämiseksi. Mitä tulee mielenterveyteeni, että miten olen kaiken kestänyt? Sen kerron, että ISÄ on minua kädestä pitäen taluttanut päivästä toiseen. Olen Isälle sanonut joka päivä, tapahtukoon SINUN TAHTOSI, ei minun.

Tätäkään en olisi kirjoittamassa ilman JUMALAN SALLIMUSTA.

Lukijoilleni kerron avoimesti, että maassamme toimivat Suomen suurimmat teatterilaitokset. Tuomarit jotka ovat tehneet tuomarivalansa KAIKKIVALTIAAN  JUMALAN  KASVOJEN  EDESSÄ  TOIMIVANSA  KAIKKIEN  LAKIEN  MUKAAN  OIKEUDENMUKAISESTI, KETÄÄN  SORTAMATTA.

Alioikeuden. hovioikeuden ja korkeimman oikeuden tuomarit joutuvat  vastaamaan teoistaan viimeistään viimeisellä tuomiolla. Myös lautamiesjäsenetkin ja ne henkilöt, jotka ovat lähteneet peittelemään törkeätä rikosta valehtelemalla, minun pienen matomatkalaisen tappioksi.

Sanoisinko köhätty iso korttitalo vielä rojahtaa meistä riippumattomista tekijöistä huolimatta.

Teatteri näytökset alkoivat 1983 Kortteen määräyksestä. Tuolloin minulla oli asianajajana Jämsäläinen  Raimo Toivonen. Hän hoki "teatterissa" minulle "ollaan hiljaa, hyvin menee". Näin alkoivat "teatterinäytökset" ja niitä jatkui joulukuun loppuun saakka 1997.

KESKUSRIKOSPOLIISIN NISKOITTELU.

Helsingin Sanomat kirjoitti jutun 18.7.1997. Kotimaa.
"KESKUSRIKOSPOLIISI EI TEE LISÄTUTKINTAA "PIHTI" VIRTASEN JUTUSSA.

Krp  vetää päätöksessä linjaa ikuisuusjuttuihin

En käy enempää kirjoittamaa päätöksestä, kun tiedän krp.n sotkéutuneen ns. pihti-juttuun. KRP:lla ei ole mitään mahdollisuutta muuten kuin viheltää pelin poikki. Raakaa ja armotonta tutkintaa ovat tehneet vain törkeitten rikosten suojelemiseksi, mutta krp ei saa minua tällä tempulla lannistumaan.

Tiedän potilaana liiankin hyvin sen, mitä potilasasiakirjojani ovat lääkärit väärentäneet ja epäilen lääkärien saavan apua tähän mm. komisario Raimo Peltovuorelta 1983.

Hoitavani kirurgi Niilo Hakolan kuolema pistää olemaan yhä hereillä sen takia, kun epäilen  Hakolan kohdalla  tapahtuneen murhan 17.7.1983. Tämä jos mikä painaisi krp:n olemaan hiljaa ja näin ollen ovat "linnoittautuneet" poteroihinsa tutkimatta pihti juttua.


Lisäksi 19.7.1997 KESKISUOMALAINEN toimittaja Hannu Karjalaisen kirjoittaman jutun julkaisi.

POLIISI EI  TUTKI  ENÄÄ  PIHTI-VIRTASEN  JUTTUA

OTE: Miljoonien käräjöinti. "Virtasen juttu sai alkunsa 1979, kun hänen vatsaansa unohtuivat leikkauspihdit palleatyräleikkauksessa Keski-Suomen keskussairaalassa.Ne poistettiin seitsemän kuukauden kuluttua Jämsässä. Jyväskylän raastuvanoikeus tuomitsi 1984 kaksi lääkäriä ja sairaanhoitajan sakkoihin, hovioikeus määräsi myöhemmin myös 12 000 markan korvaukset.

Virtanen on väittänyt pihtien syöpymisen aiheuttaneen hänelle monihermotulehduksen ja työkyvyttömyyden.

Hänen salaliittoteoriansa mukaan poistetut, syöpyneet pihdit vaihdettiin ehjiin ja asian salaamiseksi röntgenkuvat väärennettiin.

Korkein oikeus hylkäsi Virtasen uuden vahingonkorvauskanteen 1990. Krp on tutkinut juttua vuosina 1983, 1986, 1995 ja 1996. Tutkimuksissa ja oikeudenkäynneissä ei ole löytynyt näyttöä pihtien vaihdolle tai röntgenkuvien väärentämiselle, joka toukokuussa ratkaistu juttu käsitteli.

Virtanen on valittanut tästä päätöksestä hovioikeuteen ja väläytellyt jutun jatkamista siviilikanteena. Virtasen jutun arvioidaan maksaneen valtiolle miljoonia markkoja".

Epäilen tässä olevan myös Hannu Karjalaisen oma "lehmä" ja olevan ojassa.

Karjalainen on vastoin parempaa tietoansa kirjoittanut jutun siten, että on salannut pihdin poistoleikkauksessa olevan anestesiaylilääkäri Juhani Väyrysen todistaja kertomukset.
Yhä muistutan, että olen itse nähnyt alkuperäiset röntgenkuvat 3.12.1979 ja 11.12.1979. Kyseisiä kuvia eivät ole tuoneet esille, koska näiden kuvien tilalle on väärennetty röntgenkuvat, joihin sijoitettu vaihdettu pihti.

Väyrynen todisti esitutkinnassa 16.12.1985 "pihti on vaihdettu ja tämä pihti ei enää ole se pihti, jonka Hakola poisti Virtasen vatsaontelosta.
20.1.1986 Väyrynen todistajana kertoi Jyväskylän raastuvanoikeudessa, että poliisin näyttämät pihdit on vaihdettu ja ne eivät olleet enää samat, jotka Hakola poisti Virtasen vatsaontelosta.Väyrynen on kertonut, että poistettu pihti oli pahoin syöpynyt.

Huomatan, että Hakolan puheet 13.12.1979 minulle oli yhteneväiset Väyrysen kertomuksen kanssa. Turha on Karjalaisen kirjoittaa perätöntä minusta ja samalla jättänyt Väyrysen kertomukset täydellisesti huomioimatta.

Väyrynen oli todistajana Vaasan hovioikeudessa 24.9.1987 ja kertoi avoimesti, rehellisesti, että esillä ollut pihti on vaihdettu ja tämä ei enää ole se pihti, jonka Hakola poisti Virtasen vatsaontelosta. Väyrynen todisti samalla, että esillä ollut röntgenkuva nro 7 on väärennetty.
Tämä pitää ja paikkansa. Samaa Väyrynen kertoi todistajana Jämsän käräjäoikeudessa 1996-1997.

Minä itse en ole väittänyt poistetun pihdin pahoin syöpyneisÿydestä. Syöpyneisyyden kertoi kirurgi Hakola minulle 13.12.1979. Hakola oli myös kertonut pihdin olevan pahoin syöpyneen sairaanhoitaja Leila Karisalmelle 12.12.1979 siis pihdin poistopäivänä.

En ole väittänyt monihermotulehduksesta. Tämän kertoi lääkäri itse 13.11.1981, kun suoritti minulle EMG-tutkimuksen.

Karjalaisen pitäisi pysyä tosi tapahtumissa, eikä lukijoille kirjoitella valhetta. Karjalaisen takia en ole tilannut KESKISUOMALAISTA.


Samaa linjaa jatkoi myös Jämsän paikallislehti 19.7.1997.

"PIHTI" VIRTASEN  LISÄTUTKINTAPYYNTÖ  KOKI  VASTAISKUN

Keskusrikospoliisi ei jatka jutun tutkimuksia"

Lukemattomat kerrat olen todennut sen, että krp:lla ei yksinkertaisesti ole ollut varaa tutkia törkeätä petosjuttua rehellisesti, puolueettomasti.

Yhä muistutan, että oikeuskansleri Kai Korte 5.5.1979 määräsi krp:n tutkimaan ns. pihti-juttua. Kortteen määräyksen sai Jyväskylän KRP:n yksikön päällikkö rikosylikomisario Seppo Pietikäinen ja välittömästi hän kävi ensimmäisenä kuulustelemassa kirurgi Niilo Hakolan 10.5.1979.

Olen sitä mieltä, että esitutkinnassa on mitä ilmeisemmin Hakola kertonut, että häntä keskussairaalan lääkärit "kiristivät" luovuttamaan pahoin syöpyneen crileä nimisen suonenpuristimen, jonka poisti Virtasen vatsaontelosta 12.12.1979. Tilalle luovuttivat hänelle pean- nimisen pihdin 14.12.1979, joka oli syöpymätön.
Näin uskon asian olevan 10.5.1979 Pietikäisen suorittamassa esitutkinnassa.

En usko tällä istuimella sitä, että Hakola olisi lähtenyt salaamaan "kiristystä" ja pihdin vaihtamista, että syöpymistä. Hakola oli ollut kuulustelun jälkeen hermona ja tämän näkivät sairaanhoitajatkin, että on tapahtunut jotain lääkärille.
Yhä olen sitä mieltä tutkinnasta, jos Pietikäinen olisi saanut suorittaa tutkimukset loppuun asti, niin mitä ilmeisemmin törkeään petokseen syylliset olisivat joutuneet vastuuseen tekosistansa.

Ilmeisesti Hakola on totuuden kertonut Pietikäiselle ja halunnut auttaa Pietikäistä rikosten selvittelyssä. Olen saanut sellaista tietoa, että Hakola ja Pietikäinen olivat hyviä kavereita keskenään. Näin ollen Hakolalla olisi ollut tuhannentaalan paikka maksaa "potutpottuina" keskussairaalan lääkäreille "kiristyksestä".

KRP:n apulaispäällikkö Matti Tenhunen laittoi Pietikäisen kesken tutkinnan kuukautta aiemmin hänen kesälomaansa kahdeksi viikoksi. Tilalle määräsi komisario Raimo Peltovuoren.
Sen kymmenet kerrat olen perään kuuluttanut Pietikäisen suorittamia esitutkintapöytäkirjoja, mutta minkäänlaista vastausta en ole saanut ja esitutkintapöytäkirjat ovat yhä tiellä tietämättömillä.

Tämä on totuus, että KESKUSRIKOSPOLIISEILLA ei ole yksinkertaisesti ollut varaa tutkia ns. pihti-juttua, kun Tenhunen puuttui juttuun.

Tämä vain tiedoksi lukijoilleni, että toimittajat kirjoittavat perättömiä lukijoille ja suojelevat krp:sia.

JÄMSÄSSÄ ILMESTYVÄ LEHTI KOILLIS-HÄME KIRJOITTI 23.6.1997.

KUNTAYHTYMÄ KORVAA PIHTIJUTUSSA AIHEUTUNEITA OIKEUDENKÄYNTTIKULUJA

Summa peritään Virtaselta hovioikeuden päätöksen jälkeen

Jämsän seudun terveydenhuollon kuntayhtymä korvaa 79 778 markkaa oikeudenkäynttikuluista, jotka aiheutti Reino "Pihti" Virtasen lääkäri Martti Simpasta vastaan nostama oikeusjuttu. Kuntayhtymä perii summan edelleen Reino Virtaselta.
Kaiken kaikkiaan syksyllä 1996 alkaneesta oikeudenkäynnistä aiheutui syytetylle 154 778 markan kustannukset, joista Simpasen oikeusturvavakuutus kattaa 75 000 markkaa.

Reino Virtanen syytti Simpasta röntgenkuvien väärentämisestä tai niiden väärentämisen salaamisesta, virkarikoksesta sekä perättömien lausumien antamisesta esitutkinnassa.

Jämsän käräjäoikeus hylkäsi viime toukokuussa Virtasen syytteet kokonaisuudessaan ja velvoitti Virtasen korvaamaan  Martti Simpasen oikeudenkäynttikulut.
Toistaiseksi käräjäoikeuden määräämällä korvausvelvoitteella ei ole lain voimaa, sillä Virtanen on valittanut päätöksestä hovioikeuteen.
Mikäli oikeudenkäynttikuluja ei hovioikeuden päätöksen jälkeen saada perittyä  Virtaselta, kirjataan kustannukset oikeusturvavakuutuksen myöntäneen vakuutusyhtiön sekä Jämsän seudun terveydenhuollon kuntayhtymän tappioksi.

Virtaselle oli myönnetty maksutun oikeudenkäyntti, minkä vuoksi valtio korvaa 99 406 markkaa Virtasen avustajana toimineen asianajajan palkkioita ja kuluja. Valtio maksaa myös asian käsittelyn hovioikeudessa. Hovioikeuden päätöksestä on edelleen mahdollista valittaa korkeimpaan oikeuteen.

Maksuton oikeudenkäyntti voidaan myöntää sosiaaliviranomaisten selvityksen perusteella asianomaisen vähävaraiseuuden vuoksi.

Avustaja maksuttoman oikeudenkäynnin saaneelle voidaan myöntää, jos kantaja ei itsekään pysty ajamaan oikeuttaan asiassa. Vähämerkityksisten sakkoasioiden puimiseen avustajaa ei myönnetä.
HELJÄ  UUSITALO

AIHEETTA SYYTETTY  MAKSAA VIULUT
Vaikka Jämsän käräjäoikeuden pihtijutussa antama päätös pysyisi samana ylemmissä oikeusasteissa, jäävät syytetyn kulut vakuutusyhtiön ja kuntayhtymän maksettavaksi, jos asian vireillepannut Reino Virtanen todetaan varattomaksi.

Tällaisissa tapauksissa ei ole olemassa tahoa, jossa syytetty voisi saada korvausta.
Ongelmana suomalaisessa oikeudenkäytännössä on pidetty myös sitä, että syytetty joutuu maksamaan oikeudenkäynttikulut sellaisissakin tapauksissa, joissa tuomioistuin hylkää virallisen syyttäjän nostamat syytteet aiheettomina.

Monissa muissa Euroopan maissa valtio maksaa aiheetta syytetyn oikeudenkäynttikulut. Suomessa asiasta keskusteltiin rikosprosessiuudistuksen yhteydessä, mutta näillä näkyvin asiaan ei ole tule muutosta.


Näin paikallislehti kirjoitti törkeästä petosjutusta, mutta ei kirjoittanut sitä, minkä takia minut pistettiin maksumieheksi?


OTTEITA  VÄYRYSEN KERTOMUKSISTA:
Jämsän käräjäoikeudessa 14.11.1996 pihdin poistoleikkauksessa läsnä ollut anestesialääkäri Juhani Väyrynen kuultiin todistajana kertoi:
"Kun lihaskalvo oli avattu pihtejä alkoi alkoi löytyä. Pihtien päähän jäi rustottuma ja pihdit määrättiin säilytettäväksi sairaalan lääkekaapissa. Pihdit näkyivät vasta kun vatsaontelo oli avattu. Ihon ja lihaskalvon välissä ei ollut mitään. Pihdit olivat vatsaontelossa ja olivat syöpyneet ja paikalla puhuttiin, ettei asiasta uskalleta Virtaselle kertoa kun pihdit olivat syöpyneet. Syöpyminen näkyi silmillä.Pihtien päässä oli patikka kiinni. Muualla ei juuri vierasta kudosta ollut. Hakola näytti pihdit ja ne menivät eteenpäin.
Todistaja näki pihdeissä kolosia, josta päätteli, että pihdit olivat syöpyneet".
" Valokuvissa 1-3 ei ole kysymyksessä alkuperäiset leikkauksessa poistetut pihdit".
"Väyrynen selitti , että se on minkä näki, oli syöpynyt ja on varma, että kuvissa oli muut pihdit".

Toinen silminnäkijä todistaja oli osastonhoitaja Pirjo-Riitta Raevaara ja hän oli näkemässä sen, missä pihti sijaitsi.
Kysymys Keski-Keturi:"Muistatteko tästä tapauksesta enää yksityiskohtia, ette välttämättä, mutta kuvailkaa sitä mielikuvanne perusteella sitä leikkaustilannetta eli näitä viiltoja mitä siinä tehtiin? Mihin asti siinä mentiin?".
Raevaara:"Siinä oli tavallinen yläkeskiviilto, jossa ensin mennään ihon läpi sitten ihon alaisien kerroksien läpi sitten tulee tää faskia kerros sitten lihakset ja sitten peritoneum".
K.Kysymys:"Tässä tapauksessa? ja mitäs sitten sen jälkeen tapahtuu, kun nämä viillot on tehty?"
Raevaara:"Ja sitten se pihti poistettiin".
K.Kysymys:"Pihti löytyi sieltä vatsaontelosta?"
Raevaara:"niin"

Jämsän käräjäoikeuden laamanni Kalevi Särestö. Oikeuden lautamiesjäsenet: Kalevi Paajanen, Sinikka Pasanen ja Pekka Puonnas. Toteavat PERUSTELUISSA 14.5.1997:
"Todistaja Väyrysen , anestesialääkärin, kertomus on niin epämääräinen, että siitä ei selviä viittauksia löydy millekään väärentämiselle".

Todistaja Raevaara:"Pihdit olivat sulkuvaiheessa jääneet kiinni mahaontelon päälle heti. Todistaja ei muista tarkemmin , missä pihtien sakaraosa ja kärkiosa oli ollut".

Kysynkin, miksi lehti ei kirjoittanut, että Väyrysen ja Raevaaran kertomukset oikeus muutti  toisenlaiseksi, mitä he oikeudessa kertoivat, että pihti löytyi vatsaontelosta. Heidän kertomuksensa pitävät yhtä kirurgi Hakolan selvityksen kanssa, kun hän kertoi minulle 13.12.1979.

Epäilykseni yhä sen kuin kasvaa siihen puoleen, että onko myös paikallinen lehti ja liittoutunut ns. salaliittoon?

Pysyn yhä siinä, että polisasiakirjani on väärennettyjä poistoleikkauksen jälkeen.

NÄYTTÖNÄ JÄMSÄN POLIISIN TOIMINNASTA.

En voi olla tuomatta esiin sitä, etteikö löydy samankaltaisia poliiseita kuin ovat KRP:n  palveluksessa olevat poliisit.
Lyhyesti kerron, että Jämsäläinen mieshenkilö pyysi minut kuulusteluunsa todistajaksi vuonna 1997.
Jämsän vanhempikonstaapeli Kaija Lehtinen ei hyväksynyt minua todistajaksi, kun kyseistä miestä kuullaan esitutkinnassa.

11.5.1997 Tein Lehtisen menettelystä kantelun Sisäasiainministeriö poliisiosastolle. Kyseessä rikosilmoitus Lehtisestä.

3.7.1997 Kaija Lehtinen antoi selvityksensä Jukka Mäkilähdelle Jämsän poliisipäälikölle. Poliisipäällikkö oli selvityksen toimittanut sisäasiainministeriö poliisiosastolle.

Kaija Lehtinen antoi perättömän lausunnon esimiehilleen toteamalla:

"Reino Virtanen on tuomittu perättömästä lausumasta oikeudessa, joka seikka on omiaan vaarantamaan hänen luotettavuuttaan kuulustelutodistajana."

Lehtinen on tietoisena antanut kirjallisen lausunnon minusta, että olisin oikeudessa todistajana antanut perättömän lausuman ja tästä sitten minut oikeudessa tuomittu, eli väärästä valasta.

Jyväskylän Poliisilaitos suoritti esitutkinnan. Esitutkinnassa kuultiin  asianomistajana minua 8.7.1997.
Rikoksesta epäiltynä Kaija Lehtistä 10.11.1997.
Rikoksesta epäiltynä rikoskomisario Ismo Yijälä 10.11.1997.
Rikoksesta epäiltynä komisario Kalevi Junnila 10.11,1997.
Rikoksesta epäiltynä poliisipäällikkö Jukka Mäkilähde 10.11.1997.
Todistajana Erkki Laine 21.7.1997.
Todistajana Liisa Ylä-Mella 10.11.1997.


Jyväskylän kihlakunnan syyttäjäviraston kihlakunnansyyttäjä, nimismies Olli Santanen teki päätöksen syyttämättä jättämisestä 25.2.1998

Asian vein Jämsän käräjäoikeuteen 21.6.1999.
Käräjäoikeuden käsittely oli 29.11.1999 Jämsässä.
Laamannina toimi jutussa Hannu Rajalahti. Lautamiehet Martti Nummelin, Aino Kerkkonen ja Liisa Vuorenpää.
Virallinen syyttäjä Kihlakunnansyyttäjä Olli Santanen.

3.12.1999 Kihlakunnan oikeus teki päätöksensä 3.12.1999.

Asianajajani Jussi Keski-Keturi "tyrmistyi" tuomioon ja päätöksestä valitettiin Vaasan hovioikeuteen.

Hovioikeudessa oli suullinen käsittely 6.10.2000. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tekemää päätöstä.

Oikeuden tekemät päätökset suojelevat poliiseita. Tämäkin todistaa sen , että olen poliisien ja tuomioistuinten mielestä sellainen kansalaine kuin hoitavani lääkärini prof. Antti U. Arstila kirjoitti 28.7.1997 Koillis-Häme lehdessä. "Asian periaatteellinen merkitys on toki suurempi:Tavallinen pieni  kansalainen ei saa tässä maassa oikeutta, mistä esim. Virtanen on toistaiseksi ollut elävä esimerkki. Hän on vallankäyttäjille "alakerran roskasakkia".

Kyseinen oikeudenkäyntti todistaa todeksi Arstila kirjoituksen, joka yhä pitää tänäkin päivänä paikkansa, kun olen tätä kirjoittamassa. (8.4.2014)

RIKOSTARKASTAJA LAURI LEPPÄSELLE POTKUT.

Reino Virtanen  Jämsänkoski  26.9.1995

Rikostarkastaja Lauri Leppänen Joensuu

Asia: Asiakirjojen palautus

Asianomistajana katson tehtävänne päättyneen tästä päivästä lähtien, joka käsittää Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelän uutta poliisitutkintaa koskeva yksilöity tutkintapyyntö, joka perustuu puolestaan asiamieheni kaupunginviskaalille tekemän tutkintapyyntöön.

Poliisitarkastaja Pentti Kangasvieri kirjeellänsä 21.8.1992 on pyytänyt keskusrikospoliisia suorittamaan kaupunginviskaalin määräämään lisätutkinnan.

Kaupunginviskaali Hannu Kilpelä tutkintapyynnössään 18.8.1992 on maininnut seuraavaa:

      "Tutkinnan toimittanette mahdollisimman joutuisasti".

Ette ole mitenkään toiminut joutuisasti tutkinnassa. On meneillään jo neljäs vuosi ja lupauksistanne huolimatta tutkimukset ovat yhä pahasti kesken.
Olette lukuisia kertoja luvannut minulle saavanne tutkimukset valmiiksi siihen ja siihen mennessä.

Olette, niin kuin itsekin tiedät, olet minut rikoksen uhrin useat kerrat pettänyt, siis luvannut, mutta puheisesi takana et ole pysynyt kertaakaa.

Tämän ja eräitten asioitten johdosta olen täydellisesti menettänyt nyt Teihin luottamukseni, sekä Suomen poliiseihin.

Kyseessä on todella erittäin törkeä ja suureksi paisunut rikosjuttu. Lisaäksi kyseessä on erittäin selvät todisteitten väärennökset ja tästä huolimatta tutkijat eivät ole kyenneet selvittämään  yhtään väärennöstä.

Mielestäni poliisien ammattitaito ei näy olevan niin korkea kuin sen pitäisi olla kyseisessäkin rikosjutun selville saattamiselle.

Ensitilassa vaadin, että Teidän on välittömästi palautettava kaikki hallussanne olevat asiakirjat, jotka käsittävät kyseessä olevaa rikosjuttua.

Asiakirjat toimitettava Keski-Suomen läänin maaherra Kalevi Kivistölle ja Teidän on tästä palautuksesta ilmoitettava kirjallisesti minulle ensitilassa.

Asianomistajana tulen itse harkitsemaan sen, mihin toimenpiteisiin ryhdyn kyseisessä suuressa rörkeässä rikosjutussa.

Neuvotteluja tulen käymään puolueettomien asiantuntijoitten kanssa mm. maaherra Kalevi Kivistön, asianajajani Heikki Salon, kaupunginviskaali Hannu Kilpelän ja lisäksi muittenkin asiantuntijoitten kansssa, joiden nimiä en tässä käy mainitsemaan.

Päämääräni on saada riikosjutussa totuus selville puolueettomasti ja syylliset oikeudelliseen vastuuseen teoistansa, jotka ovat kohdistuneet koko ajan henkeen- ja terveyteeni vuodesta 1979 lähtien.

Talonpoikaen logiigan mukaan ajatellen ei ole epäilystäkään siitä, että tapahtumia ole haluttukaan viedä eteenpäin monista syistä johtuen.

Näin ei asioita loppuun asti hoideta.

Lopuksi toten, olette minulle useita kertoja sanonut, "pannaan kannet kiinni". Nyt tämä tapahtuu minun vaatimuksestani, eikä Teidän, eikä KRP:n.

Jämsänkoskella 26 päivänä syyskuuta 1995
Reino Virtanen

TIEDOKSI:
Maaherra Kalevi Kivistö
Kaupunginviskaali Hannu Kilpelä
Asianajaja Heikki Salo".


23.3.1996 rikosylitarkastaja Lauri Leppäsen kirjelmä LÄÄNINSYYTTÄJÄ JARMO KIVISTÖ
Asia: Esitutkinnan täydentäminen
Viite: LS-19/96

Pyydän kunnioittaen esittää seuraavaa:
"1. Katson olevani esteellinen suorittamaan tai suorituttamaan mitään toimenpiteitä tässä kyseisessä asiassa. Tästä seikasta vallitsi asianomistaja Reino Virtasen kanssa yksimielisyys esitutkinnan loppuvaiheessa ja näin asia myöskin sovittiin hänen kanssaan rikosylikonstaapeli Pekka Ahngerin läsnä ollessa.
2.
Olen kirjeenne johdosta ottanut yhteyttä poliisineuvos Rauno Rantaan ja tilanteen selvitettyäni hän ehdotti menettelyä, jossa rikoskomisario Terho Rajala krp:n Jyväskylän yksiköstä esittäisi kuulustelupyynnössä mainitut kysymykset ylilääkäri Martti Simpaselle.

3.
Ilmoitan vielä, että aikataulullisestikaan minulla ei ole mahdollisuuksia ryhtyä hoitamaan asiaa.
Joensuussa 23.päivänä maaliskuuta 1996 rikosylitarkastaja Lauri Leppänen".


Muistutan, että minun "vihamiehenä" Leppänen laati kirjelmänsä esteellisenä virkamiehenä 4.7.1997.


9.1.1997  Eduskunnan apulaisoikeusmies antoi lausuntonsa tekemästäni kantelusta mm. rikosylitarkastaja Lauri Leppäsestä.

"VASTAUS KANTELUUN
1
KIRJOITUS  Arvostelette 1.4.1996 eduskunnan oikeusasiamiehelle osoittamassanne kirjoituksessa keskusrikospoliisin ja erityisesti rikosylitarkastaja Lauri Leppäsen menettelyä asianne esitutkinnassa.

Kerrotte, että asiaanne alettiin ensi kertaa tutkia vuonna 1983. Viimeisin esitutkinta alkoi, kun Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelä pyysi 18.8.1992 esitutkintaa Keski-Suomen läänin poliisitarkastajalta, joka siirsi asian keskusrikospoliisille. Käsityksenne mukaan rikosylitarkastaja Leppänen pitkitti tätä esitutkintaa. Pidätte Leppäsen johtamaa esitutkintaa myös puolueellisena. Katsotte Leppäsen viivytelleen myös lääninsyyttäjä Jarmo Kivistön 27.2.1996 tekemään  tutkintapyynnön täyttämisessä.

Pyydätte eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan, ovatko keskusrikospoliisin toimenpiteet asiassanne olleet lainmukaisia ja erityisesti, onko rikosylitarkastaja Leppänen toiminut joutuisasti ja puolueettomasti.

2
SELVITYS   Asiassaantoivat selvityksen keskusrikospoliisin Jyväskylän yksikön rikoskomisario Terho Rajala 5.6.1996 ja itäisen alueyksikön rikosylitarkastaja Lauri Leppänen 14.6.1996. Keskusrikospoliisin päällikkö Rauno Ranta antoi  lausunnon 19.6.1996.

Selvitykset ja lausunto toimitettiin Teille tiedoksi. Annoitte 19.7.1996 asiassa vastineen, jossa toistatte kantelussanne esittämänne ja kerrotte myös asian aikaisemmista vaiheista.

Tämän jälkeen Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelä antoi 7.11.1996 selvityksen ja rikosylitarkastaja Leppänen 7.11.1996 selityksen.

Jäljennökset selvityksistä, selityksestä  ja lausunnosta liitteenä oheen.

Olen myös tutustunut Vaasan hovioikeuden 30.10.1984 antamaan päätökseen  (R 84/414), korkeimman oikeuden 30.3.1990 antamaan tuomioon (S  88/320), Jämsän piirin apulaisnimismiehen Pasi Yli-Ikkelän  13.8.1996 tekemään syyttämättäjättämispäätökseen nro 90/96 ja hänen 23.8.1996 tekemäänsä päätökseen lisätutkintapyyntönne johdosta sekä  esitutkintapöytäkirjaan 7080/R 683/92. Lisäksi asiassa on hankittu puhelimitse selvitystä Keski-Suomen lääninhallituksesta ja Jämsän käräjäoikeudesta.

3
RATKAISU  Eduskunnan oikeusasiamiehen johtosäännön 7 §:n 1 momentin mukaan  oikeusasiamies ei tutki kantelua, joka koskee yli viisi vuotta vanhaa asiaa, ellei kantelun tutkimiseen ole erityistä syytä.

Siltä osin kuin kirjoituksenne koskee yli viisi vuotta vanhoja tapahtumia, en tutki asiaa, koska ei ole ilmennyt, että siihen olisi eduskunnan oikeusasiamiehen johtosäännössä tarkoitettua erityistä syytä. Tämän vuoksi tutkintani koskee siis kaupunginviskaali Kilpelän 18.8.1992 tekemän tutkintapyynnön johdosta toimitettua esitutkintaa.

3.1
TAPAHTUMAT  Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelä teki 18.8.1992 Keski-Suomen lääninhallituksen poliisitarkastajalle tutkintapyynnön. Siinä hän pyysi selvittämään mahdollisen rikoksen, joka liittyy eräisiin Teitä koskevassa oikeudenkäynnissä todisteena esitettyihin  röntgenkuviin, joista oli erityisesti tutkittava niiden aitoutta ja alkuperää. Asia siirrettiin keskusrikokpoliisille. Rikosylitarkastaja Lauri Leppänen kirjasi 31.8.1992 asiassa rikosilmoituksen 7080/R/683/92. Leppänen toimi asian tutkinnanjohtajana.

Teitä kuultiin asianomistajana ensimmäisen  kerran 10.9.1992. Tämän jälkeen kysymyksessä olevat röntgenkuvat lähetettiin Saksaan tutkittavaksi sikäläiseen rikoslaboratorioon, joka antoi lausuntonsa 21.7.1993. Teitä kuultiin uudelleen asianomistajana 19.8.1993. Tämän jälkeen asiassa kuultiin todistajina 24 henkilöä 11.10.1993 ja 5.7.1995 välisenä aikana.
Kerrotte "katkaisseenna" tutkinnan 26.9.1995, koska olitte tyytymätön Leppäsen toimintaan. Esitutkintapöytäkirja valmistui 6.11.1995, minkä jälkeen se toimitettiin Keski-Suomen lääninhallitukselle, josta asia siirrettiin 27.11.1995 syyteharkintaan kaupunginviskaali Kilpelälle. Myöhemmin asia siirrettiin syyteharkintaan Jämsän piirin apulaisnimismiehelle, joka teki 13.8.1996 asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, koska näyttöä rikoksesta ei ollut.

3.2
ARVIOINTI
3.2.1
Esitutkinnan kesto
Esitutkintalain 6 §:n mukaan esitutkinta on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä.

Esitutkinnan hyväksyttävä kesto riippuu tutkittavana olevan asian erityispiirteistä, muun muassa sen laadusta ja laajuudesta. Yleistä enimmäisaikaa esitutkinnalle ei voida määrittää lukuunottamatta syyteoikeuden vanhentumisaikojen asettamaa rajoitusta. Tässä tapauksessa esitutkinta on kestänyt yli kolme vuotta.

Kirjoituksessanne tarkoitetussa asiassa on ollut kysymys monin tavoin poikkeuksillisesta esitutkinnasta. Tutkittavat tapahtumat alkoivat vuonna 1979 ja niitä on käsitelty eri oikeudenkäynneissä. Niissä on esitetty näyttöä muun muassa väärennetyiksi katsomistanne röntgenkuvista sekä muistakin kysymyksessä olevan esitutkinnan kannalta merkitysksellisistä seikoista. Saadun selvityksen mukaan asia on ollut esitutkinnassakin useasti.

Nyt kysymyksessä olevasta esitutkinnasta laaditusta pöytäkirjasta käy ilmi, että kysymys on ollut erityisasiantuntemusta vaativasta tutkinnasta.
Teidän käsityksenne aikaisempien tutkintojen virheellisyyksistä on oleellisesti vaikuttanut asian tutkintajärjestelyihin, jotka saadun selvityksen mukaan ovat olleet poikkeukselliset. Esimerkiksi Leppänen on itse toiminut sekä asian tutkinnanjohtajana että käytännössä myös tutkijana. Tämä on kuitenkin asian laatu huomioon ottaen ollut ilmeisen perusteltu ratkaisu.
En pidä myöskään virheellisenä ratkaisuna pyytää röntgenkuvista lausuntoa Saksasta, kutenen myöskään sitä, että todistajien kuulustelut on aloitettu vasta tämän lausunnon saamisen jälkeen. Kun lausunnon saaminen on selvityksen mukaan keskusrikospoliisista riippumattomista syistä kestänyt noin vuoden, on asian varsinainen tutkinta kestänyt hieman yli kaksi vuotta.

Tänä aikana kuulusteltiin Teidän lisäksenne 24 henkilöä todistajina. Selvittäessään esitutkinnan keston syitä Leppänen toteaa, että tutkinta on vaatinut laajaa perehtymistä muun muassa röntgentekniikkaan. Erityisesti asian aiemmissa käsittelyvaiheissa eri viranmomaisissa kertynyt ilmeisen laaja aineisto ja siihen tutustuminen on myös ollut Leppäsen mukaan aikaa vievää.

Kuulusteluissa on kuitenkin ollut Saksasta hankitun lausunnon saapumisen jälkeen useita noin 3-5 kuukauden taukoja ilman, että selvityksen mukaan noina aikoina olisi suoritettu tutkintatoimenpiteitä.

Edellä toteamistani kysymyksessä olevan esitutkinnan erityispiirteistä huolimatta Leppänen ei mielestäni ole esittänyt riittäviä perusteluja sille, että asian esitutkinta on kestänyt yli kolme vuotta. Kun lausunnon saaminen Saksasta kesti jo vuoden, olisi käsitykseni mukaan sen saamisen jälkeen tullut kiinnittää erityistä huomiota esitutkinnan joutuisaan etenemiseen varsinkin  kun otetaan huomioon tutkittavista tapahtumista jo muutoinkin kulunut aika. Teidän epäilemästänne tarkoituksellisesta tai Teille oikeudenmenetyksiä aiheuttavasta viivettelystä en kuitenkaan katso tulleen esiin näyttöä.

3.2.2
MUUTA
Kun otetaan huomioon saatu selvitys, en voi yhtyä käsitykseenne siitä, että esitutkinta olisi ollut puolueellista. Asiassa hankitusta selvityksestä ei ole saatavissa tukea myöskään väitteillenne esitutkinnan tarkoitushakuisuudesta.

Mitä tulee rikosylitarkastaja Leppäsen menettelyyn lääninsyyttäjä Kivistön tutkintapyynnön yhteydessä maaliskuussa 1996, katson , että saadun selvityksen mukaan Leppänen ei ole menetellyt asiassa lainvastaisesti tai virheellisesti.

3.3
JOHTOPÄÄTÖS
Olen edellä kohdassa  3.2.1 todennut, että asian esitutkintaa ei toimitettu lain edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä. Kun otetaan huomioon Leppäsen asiassa esittämä, katson, että asiassa ei ole aihetta muuhun kuin, että saatan tämän käsitykseni Leppäsen tietoon otettavaksi huomioon vastaisuudessa.

Kirjoituksenne ei anna minulle aihetta muihin toimenpiteisiin.

Kirjoituksenne liitteet palautetaan ohessa.

Apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio
Nuorempi oikeusasiamiehensihteeri Juha Haapamäki".


Ihmettelen Paunion ja Haapamäen allekirjoittamaa päätöstä, että minkä takia ovat jättäneet KRP:n esitutkimuksissa huomioimatta tutkijoitten jättämät potilasaiskirjojen väärentämiset?

Päätöksessä eivät mainitse esim. 3.12.1979 lääkäri Seppo Nyyssösen sanelemaa lausuntoa, jossa selvästi näkyy se, että poistetun pihdin nimi on jälkeen päin menty muuttamaan.
Lisäksi pihdin poistoleikkauksessa 12.12.1979 kirurgi Niilo Hakolan sanelema leikkauskertomus, ja siinä on myös poistetun pihdin nimi jälkikäteen käyty muuttamaan pean-nimiseen vaihettuun pihtiin.

Lisäksi eivät mainitse sitä, minkä takia on myös röntgen lausunto jätetty tutkimatta. Eivätkä ota kantaa Leppäsen liiteaineistoon, jossa kopiokoneella on mustattu röntgenlausunnosta 3.12.1979 röntgenlääkäri Martti Simpasen sanelema lausunto röntgenkuvauksesta?

Myös poradoitkuvista eivät mainitse mitään, vaikka niistä todistajien kertomukset ovat erittäin ristiriitaisia kuvien otosta, että kuvista puuttuvasta tulitikkulatikosta.

Jättäneet huomioimatta poistoleikkauksessa läsnä olevan anestesialääkäri Juhani Väyrysen todistaja kertomukset, että poistettu pihti on vaihettu, sekä röntgenkuva väärennetty.

KRP:n tutkijat ovat jättäneet yhä tutkimatta sen, kun pihti löytynyt vatsaontelosta ja nyt pihti on röntgenkuvissa vatsanpeitteissä, että miten tämä yleensä ottaen voi olla mahdollista.
Todistajat Väyrynen ja Raevaara ovat yhtä pitävästi oikeudessa kertoneet pihdin löytyneen nimenomaan vatsaontelostani. Tämän on myös kirurgi Hakola sanellut leikkauskertomukseen, että pihti oli vatsaontelossa.

Näin ollen epäilen vahvasti, että Painio ja Haapamäki ovat tekemässä päätöksessään ryhtyneet suojelemaan erittäin törkeätä petosjuttua.
Epäilykseni on se, että kaiken takana ilmeisesti on salaliitto olemassa, joka alkanut kesäkuussa 1983, kun rikosylikomisari Seppo Pietikäisen Matti Tenhunen pisti sivuun tutkinnasta kesälomalle kuukautta aikaisemmin.

RIKOSYLITARKASTAJA LAURI LEPPÄSEN LAATIMA KIRJELMÄ.

"Asia:Reino Virtasen liosätutkintapyyntö
Viite: Kymen lh:n kirje 7.5.1997  00968 642 97 124

Rikoskomisario Pekka Sailio keskusrikospoliisin Kouvolan yksiköstä on alistanut viitekohdassa mainitun kirjeen tarkoittaman Reino Virtasen lisätutkintapyynnön keskusrikospoliisin johdon ratkaistavaksi, koska samassa asiassa on jo aikaisemmin suoritettu useita esitutkintoja ja asia on ratkaistu myöskin useisssa oikeudenkäynneissä.

1.Tapauksen taustaa

Reino Virtaselle suoritettiin Jyväskylässä Keski-Suomen keskussairaalassa 3.5.1979 palleatyräleikkaus,jonka yhteydessä hänen vatsaansa jäi suonipuristin, joka poistettiin Jämsässä 12.12.1979 Jokilaakson aluesairaalassa. Poistoleikkauksen suoritti ylilääkäri Niilo Hakola. Virtanen katsoo saaneensa monihermotulehduksen elimistössään olleesta vieraasta esineestä liuenneista metalleista.

Keskusrikospoliisin Jyväskylän aluetoimisto suoritti Valtioneuvoston oikeuskanslerin kirjeen n:o 2499/5.5.1983 perusteella esitutkinnan, josta on laadittu pöytäkirja R 13/83. Esitutkinnassa kuultiin syylliseksi epäilyn asemassa useita henkilöitä. Sittemmin virallinen syyttäjä vaati Jyväskylän raastuvanoikeudessa rangaistusta kirurgian erikoislääkäri Allan Armas Särkilahdelle, sisätautien erikoislääkäri John Henry Melinille ja sairaanhoitaja Kaija Tuulikki Kalliolinnalle yksin teoin tehdyistä virkavirheestä ja ruumiinvamman tuottamuksesta. Samassa yhteydessä asianomistaja Reino Virtanen ajoi vahingonkorvauskannetta Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntainliittoa vastaan. Molemmat asiat käsiteltiin yhdistettyinä diaarinumeroilla R 83/693 ja S 83/12.

Jyväskylän raastuvanoikeus tuomitsi 31.1.1984 antamallaan päätöksellä syytetyt rangaistusvaatimuksen mukaisesti sakkorangaistuksiin em. teosta. Vahinkorvausvaatimus hylättiin.

Asianomistajan ja syytettyjen haettua muutosta raastuvanoikeuden päätökseen Vaasan hovioikeus antoi päätöksensä 30.10.1984 (R 84/414). Hovioikeus pysytti rikosasian tuomiot, mutta muutti raastuvanoikeuden päätöstä siten, että Kalliolinna, Särkilahti, Melin ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntainliitto velvoitettiin suorittamaan Virtaselle korvaukseksi kivusta ja särystä kasitoistatuhatta (12.000) markkaa yhteisvastuullisesti.

Reino Virtanen pani vireille uuden vahingonkorvauskanteen Jyväskylän raastuvanoikeudessa vuonna 1985. Korkein oikeus antoi asiassa tuomionsa 30.3.1990, (nro 881, diaarinumero S 88/320). Kanne Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntainliittoa, kirurgian erikoislääkäri Allan Särkilahtea, sisätautien erikoislääkäri John Meliniä ja sairaanhoitaja Kaija Kalliolinnaa vastaan hylättiin.

Alussa mainitun esitutkinnan lisäksi keskusrikospoliisi on suorittanut Reino Virtasen asiassa muita esi- ja lisätutkintoja, joista on seuraavat esitutkintapöytäkirjat.

R 5/86 21.5.1986  Helsinki
R 5/86 27.2.1886 Jyväskylä
S 214/85 6.1.1986 Jyväskylä

7080/R/683/92 6.11.1995, Li l 12.4.1996
7100/S/10358/96  18.7.1996

Keskeisinä seikkoina kaikissa esitutkinnoissa ja selvityksissä sekä oikeudenkäynneissä ovat olleet seuraavat kolme asiaa:
-ovatko Reino Virtasta esittävät 3.12.1979 otetut röntgenkuvat aitoja röntgenkuvia.
-esittävätkö ne Reino Virtasta ja
-onko poliisin hallussa oleva pihti se instrumentti, joka poistettiin Virtasen vatsasta 12.12.1979.

Viimeisimpänä vaiheena asiassa on ollut se, että Jämsän käräjäoikeus hylkäsi 14.5.1997 päätöksellään nro 183 Reino Virtasen röntgenlääkäri Martti Simpasta vastaan ajaman syytteen, joka koski mm. röntgenkuvien väärennystä, diaarinumero R 96/330. Päätös ei ole lainvoimainen Virtasen valitettua hovioikeuteen.

Tätä ennen virallinen syyttäjä, Jämsän nimismiespiirin apulaisnimismies Pasi Yli-Ikkelä oli tehnyt päätöksen syyttämättä jättämisestä numerolla  90/96. Asianomistaja Reino Virtasen mukaan Simpanen oli mitä luultavimmin syyllistynyt 8.2.1995 perättömään lausumaan todistajana esitutkinnassa sekä samalla tahalliseen tai tuottamukselliseen virkarikokseen. Simpasta on epäilty myös röntgenkuvan tai röntgenkuvien väärentämisestä. Syyttämättäjättämispäätöksen perusteena oli se, ettei epäilyihin rikoksiin ollut näyttöä.

Todettakoon, että korkeimman oikeuden päätöksen nro 881:1990 perusteluissa todetaan mm, että keskusrikospoliisin vuonna 1983 suorittamissa tutkimuksissa ei ole tullut esiin seikkoja, jotka viittaisivat suonenpuristimen vaihtumiseen. Tässä asiassa on hovioikeuden tuomion antamisen jälkeen lähetetty valtion teknillisen tutkimuskeskuksen metallurgian laboratoriolle muun muassa pean-merkkinen suonenpuristin ja pyydetty laboratorion lausuntoa siitä, tapahtuisiko tällaisessa puristimessa syöpymistä, jos se olisi noin seitsemän  kuukauden ajan ihmisen vatsassa siinä paikassa, missä se Virtasella oli. Annetun lausunnon mukaan on todennäköistä, että syöpymistä tapahtuisi kudosnesteiden vaikutuksesta, mutta syöpymisen määrää sanotussa ajassa ei voitu käytettävissä olleiden tietojen perusteella luotettavasti päätellä.

Korkein oikeus katsoi jääneen näyttämättä, että Virtasella nykyisin olevat vaivat ja hänen työkyvyttömyytensä johtuisivat hänelle Keski-Suomen keskussairaalassa 3.5.1979 suoritetussa leikkauksessa leikkaushaavaan jääneestä suonipuristimesta.

2. LISÄTUTKINTAPYYNNÖN SISÄLLÖSTÄ

Kymen lääninhallituksen poliisitoimisto on lähettänyt Reino Virtasen lisätutkintapyynnön asianmukaisia toimenpiteitä varten. Pyyntö on saapunut keskusrikospoliisin Kouvolan yksikköön 14.5.1997.Sisäasiainministeriö ja lääninhallitus eivät ole ottaneet kirjeissään kantaa suoritettavien toimenpiteiden sisältöön.

Sisäasiainministeriön Poliisiosastolle osoittamassaan 14.8.1996 Jämsänkoskella päivätyssä kirjeessään Reino Virtanen on otsikoinut asiakohdan esitutkintalain 15 §:n mukaiseksi listutkintapyynnöksi.
Perusteluista hän toteaa seuraavaa:

"Törkeässä väärennös- ja virkarikosjutussa on todistajana KRP:n taholta kuultu viimeksi todistajana ylilääkäri Luthje Peter Martin Johannes .......
Kuulusteltu todistajana Kuusankosken aluesairaalassa 19.10.1994. Luthje on todistajana tahallaan salannut röntgenkuvien väärentämisen ja pihdin vaihtamisenkin.

Luthje on nähnyt aikoinaan alkuperäiset röntgenkuvat, jotka on nyt väärennetty ja samoin poistettu pihti vaihdettu kirkkaaseen pean-merkkiseen pihtiin.

Poistoleikkauksessa ollut ylilääkäri Juhani Väyrynen on todistanut pihdin vaihdetuksi ja röntgenkuvat väärennetyiksi. Röntgenkuvat eivät enää ole niitä samoja, joita kirurgi Niilo Hakola näytti minulle 3.12.79 ja 11.12.79.

Tästä näytöstä on tietoinen Luthje, että Hakola näytti niitä minulle ja tuolloin näki myös sairaalassa olevat huonetoveritkin.

Näin ollen Luthje on tahallaan todistajana salannut tietämänsä todisteitten väärentämiset ja näin hän on syyllistynyt väärennös- ja virkarikoksen suojeluun virkamiehenä.

Täten vaadin, että Luthje on kuultava syylliseksi epäiltynä rikokseen välittömästi ja pöytäkirja saatettava yleisen syyttäjän syyteharkintaan.

Minulle on annettava tilaisuus antaa kirjallinen loppulausunto syyttäjälle esitutkinnasta heti sen valmistuttua.

Kuulustelu suoritettava niin pian, ettei rikoksen vanhentumista pääse tapahtumaan Luthjen kohdalla enää.

Luthjelle vaadin rangaistusta törkeän väärennös- ja virkarikoksen suojelemisesta virkamiehenä, sekä todistajana kertomista perättömistä lausumista virkamiehenä.

Vahingonkorvausvaatimukseni tulen erikseen oikeudessa esittämään".

3. Oikeudellinen arviointi

Esitutkintalain 12 §:n mukaan asianomaisen pyytämät kuulustelut ja muut tutkintatoimenpiteet on suoritettava, jos asianomainen osoittaa, että ne saattavat vaikuttaa asiaan, ja jollei niistä aiheudu asian  laatuun nähden kohtuuttomia kustannuksia. Edelleen saman lain 15 §:n mukaan poliisin on syyttäjän pyynnöstä toimitettava esitutkinta tai lisätutkimuksia asiassa, jossa esitutkinta on jo vireillä tai toimitettu. Edellä 12 §:ssä tarkoitetuista asianomaisen pyytämistä tutkintatoimenpiteistä päättää esitutkinnan aikana tutkinnanjohtaja. Kun asia on siirretty syyttäjälle, niistä päättää syyttäjä. Säännöstä on keskusrikospoliisissa johdonmukaisesti tulkittu siten, että asianomaisella ei ole syyteharkinnan ja oikeudenkäynnin kestäessä oikeutta vaatia poliisia suorittamaan tutkimuksia ilman syyttäjän myötävaikutusta.

Reino Virtanen on päivännyt lisätutkintapyyntönsä 14.8.1996 ja se on kirjattu saapuneeksi sisäasiainministeriöön 19.8.1996. Pyyntö on lähetetty edelleen Kymen lääninhallituksen poliisitoimistoon 21.4.1997 ja siirretty puhelinneuvottelujen jälkeen 7.5.1997 keskusrikospoliisille sen Kouvolan yksikköön. Mahdollista lisätutkimuksista päättäminen on 7.11.1995 jälkeen on kulunut syyttäjän yksiomaiseen toimivaltaan.

Suomen hallitusmuodon 16 §:n (969/1995) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. artiklan (439/1990) mukaisesti jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Säännökset velvoittavat viranomaisia selvittämään rikosepäilyt, mutta samalla ne estävät asian useampikertaisen tutkinnan.

Keskusrikospoliisi on jo aiemmin erään kanteluasian yhteydessä Eduskunnan oikeusasiamiehen virastoon lähettämässään lausunnossa (17.1.1996 821/010/95, Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen  päätös 12.5,1997 Dnro 1724/4/95) ottanut kantaa esitutkinnan suorittamisvelvollisuuteen lainvoimaisella päätöksellä ratkaistussa asiassa. Keskusrikospoliisi ilmoitti tällöin kantanaan olevan, että lainomaisesti ratkaistussa rikosasiassa esitutkinta suoritetaan vain milloin siihen on erityisiä syitä. Tämän kannan tueksi keskusrikospoliisi esitti esitutkintalain 2,6,12,15, ja 21 pykälistä ilmenevien oikeusohjeiden ja perusperiaatteiden lisäksi mm. seuraavaa:

"Poliisilla on oikeus puuttua kansalaistem perusoikeuksiin vain laissa määrätyissä tapauksissa. Syyttäjän toimivallasta ja annetun tuomion oikeusvoimasta seuraa, että poliisilla ei ole oikeutta eikä velvollisuutta suorittaa tutkintaa jos toimivalta on syyttäjällä tai asia on oikeudessa ratkaistu.

Asiaa voidaan pitää oikeudessa lopullisesti ratkaistuna, jos ilmoittajalla on ollut mahdollisuus esittää kaikki tarvittava näyttö esitutkinnassa ja myöhemmässä oikeudenkäynnissä".

Eduskunnan oikeusasiamiehen  ratkaisussa keskusrikospoliisin esittämää kantaa ei suoranaisesti toisteta, mutta päätöksestä voidaan johtaa se, että kanta on ollut keskusrikospoliisissa noudatetun mukainen. Päätöksen edustamaa kantaa voidaan näinollen pitää myös vakiintuneena.

Oikeusvoimaa keskevasta kirjallisuudesta voidaan samoin päätellä, (Pekka Koponen, Lakimies 2/1997 S.255-290 ja siinä mainittu kirjallisuus), että tuomion oikeusvoiman negatiivinen vaikutus estää lainvoimaisella tuomiolla ratkaistun kanteen ottamisen uudelleen tutkittavaksi. Rikosasiassa tämän  periaatteen keskeisimpänä tavoitteena on antaa vastaajalle perusoikeuksien mukainen varmuus siitä, että syytteen hylkääväkin tuomio on lopullinen. Vastaajan ei tarvitse sietää loputtomiin epävarmuutta siitä, nostetaanko häntä vastaan uusi syyte samasta epäillystä reosta jollakin toisella perusteella. Toisaalta syyttäjän ja esitutkintaviranomaisen tulee pyrkiä siihen, että kaikki asiassa saatavissa oleva relevantti selvitys on hankittu ennen syytteen nostamista tai viimeistään oikeudenkäynnin aikana.

Vaikka syytteen nostaneella asianomaisella ei ole viranomaiselle kuuluvia velvollisuuksia, myös häntä koskee oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus. Oikeusvoiman negatiivinen vaikutus estää asianosaistakin vetoamatta uuden prosessissa sellaisiinkin oikeustosiseikkoihin, joihin ei aiemmassa oikeudenkäynnissä ole vedottu. Nämä oikeusseikat tässä mielessä prekludoituvat, mikäli kysymyksessä on oikeusvoiman kannalta sama teko.

Keskusrikospoliisi katsoo, että edellä lausuttu soveltuu esitutkinnan suorittamisvelvollisuuteen jo ratkaistussa asiassa. Esitutkinnan tarkoituksena on oikeudenkäynttiaineiston hankkiminen tulevaa oikeudenkäynttiä varten. Jos oikeudenkäyntti ei tuomion oikeusvoimasta johtuen ole mahdollinen, esitutkinta on tarkoitukseton ja täten poliisilain 2 §:n vastainen. Myös esitutkintaa koskevat poliisilaissa omaksutut yleiset periaatteet.

Oikeusvoimaa koskevan tarkastelun ulkopuolelle jäävät ne tapaukset, joissa asianosaisen tutkintapyyntö kohdentuu uuteen tosiseikastoon. Tässä nimenomaisessa tapauksessa tutkinnan kohteeksi on identtisesti nimetty jo oikeudessa ratkaistu tapaus, joten tutkintakynnystä ei voida harkita uutena tapauksena.

Virtasen lisätutkintapyynnössään nimeämät teot täyttäisivät lähinnä rikoslain 17 luvun4 §:n 1. mom:n tarkoittaman perätöntä lausumaa esitutkinnassa tarkoittavan rikoksen tunnusmerkit. Lisäksi kysymykseen tulisivat lähinnä virkavelvollisuuden rikkominen rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaisesti ja rikoksen suominen rikoslain 16 luvun 20 §.N mukaisesti.

Yksittäisenä tekona perätön lausuma esitutkinnassa olisi vanhentunut 19.10.1996 rikoslain 8 luvun 1 §:n 1mom:n 4-kohdan perusteella. Mainitun pykälän 4 momentin mukaan virkarikoksenlyhin vanhentumisaika on viisi vuotta. Samalla luvun 4 §:n mukaan, jos sama teko käsittää useita rikoksia, rangaistuksen saa tuomita kaikista rikoksista niin kauan kun sen saa tuomita jostakin niistä.

4. Ratkaisu

Peter Luhtje on kuultu syylliseksi epäiltynä esitutkintapöytäkirjassa R13/83. Rikosnimikettä ei ole erikseen määritetty, mutta kysymys on kaikkien epäiltyjen kohdalla ollut samassa leikkaustapahtumasta ja kunkin kuultavan menettelystä virkamiesasemassa.

Peter Luthjea ei esitutkinnassa 7080/R883/92 ole ollut syytä epäillä mistään rikoksesta ja hänet on kuulusteltu todistajana. Kun kertynyt esitutkinta-aineisto on toimitettu syyttäjälle 7.11.1995, niin tämän jälkeen tapahtuvista lisätutkimuksista määräysvalta on siirtynyt syyttäjälle. Kun aikaisempien oikeudenkäynttien lisäksi syyttäjän ratkaisun jälkeen asia on tullut vireille alioikeudessa, niin se on tullut monipuolisen käsittelyn kohteeksi riippumattomassa tuomioistuimessa. Näissä olosuhteissa keskusrikospoliisi katsoo, ettei ole esitetty sellaisia erityisiä syitä, jotka voisivat johtaa vaaditun lisätutkinnan suorittamiseen ja näin ollen sitä ei suoriteta.

Vanhentumissäännöksillä ei tässä tapauksessa ole suoranaista vaikutusta asian käsittelyyn, koska asia ei muutoinkaan ylitä tutkinnan aloittamiskynnystä".
Keskusrikospoliisin päällikön sijaisena apulaispäällikkö Markku Salminen
Rikosylitarkastaja Lauri Leppänen

Tiedoksi:
Kymen lääninhallitus/poliisitarkastaja Erkki Huhta SM/Poliisiosasto
Peter Luthje Kuusankosken aluesairaala  45750 Kuusankoski
Rikoskomisario Pekka Sailio".

Toteankin Leppäsestä, että miksi hän yhä salaa sen todellisuuden, että KRP:lta ovat yhä levällään ns. rikostutkinnat törkeässä petosjutussa.

Leppänen olisi voinut kertoa, että KRP on ollut täydellisesti haluton tutkimaan pihti-jutussa tehtyjä potilasasiakirjojen väärennöksiä.

Kysynkin yhä sitä, oliko se sittenkin totta, kun minulle tuntematon sairaanhoitaja soitti kesällä 1983, että "oletko tietoinen siitä, kun lääkärit ja poliisit kävivät neuvotteluja rahasta ja kyseessä oli 3-5 miljoonaa markkaa. Hän kuunteli salaa tämän neuvottelun oventakana".

Epäilykseni ovat vahventuneet ajan kuluessa, kun aina saan "turpiini" KRP:lta. Muistamme sen mitä apulaispäällikö Markku Salminen sai kokea, kun hänen tekemiään ryhtyivät selvittämään. Hän katsoi parhaaksensa poistua koko näyttämöltä ja jättää sotkunsa toisten selvitettäväksi. Sen hän sentään kerkisi tehdä Leppäsen kanssa, että kirjoitti ja nimensä alle, jossa suojellaan KRP:n taholta törkeätä petosjuttua.
Leppänen vetoaa jatkuvasti oikeusasteisiin, että ovat käsitelleet pihti-juttua. En voi sille mitään, kun tiedämme mitä ovat Suomen oikeusistuinten päätökset olleet. Oikeusistuimet näytelleet teatteria erittäin hyvin kuin on KRP.n poliisitkin.
Epäilykseni kohdistuu ns. yhteiseen salaliittoon, joka koskee myös tuomioistuimiakin. Muuten tämä ei voi onnistui, kun selvät todistajieni kertomukset on jätetty huomioimatta mm. poistoleikkauksessa olleen lääkäri Juhani Väyrysen kertomukset pihdin vaihtamisesta ja röntgenkuvien väärentämisestä ym. ym. todistajieni kertomukset jätetty huomioimatta.

Leppänen laatinut kirjelmänsä jäävinä virkamiehenä ja koin tämän teon minulle "kostoksi", kun annoin hänelle potkut tutkinnasta 26.9.1995.

Seuraavassa blogissani tuon esiin lähettämäni "potkukirjeeni" kirjelmäni.

OIKEUSKANLERI JORMA S. AALTO

15.11.1996 Pyysin Jorma Aallolta apua rikosten tutkimukseen.

"Kunnioittavasti pyydän virka-apua törkeässä väärennös- ja virkarikosjutussa, sekä saatan Teidän tietoonne oikeudessa tapahtuneet asiat.

Jouduin vuosi sitten heittämään "ylilaidan" kelvottomat KRP:n tutkijat ns. pihti-jutussani kesken tutkimuksien.  Syy oli yksinkertaisesti se, että KRP:lta puuttui halu tutkia rikosjuttua, koska KRP:n tutkija komisario Raimo Peltovuori oli jo kesällä -83 sotkeutunut hoitajien ja mitä todennäköisemmin myös lääkärien kanssa asiakirjan väärentämiseen.  Liitteenä lähetän jäljennöksen väärennetystä asiakirjasta. Kyseinen asiakirjan väärennös suoritettu kesällä 17.6.- 22.6.1983 välisenä aikana.
Kyseistä asiakirjaa ei ole koskaan minua koskevissa leikkauksissa käytetty. Kyseistä lomaketta käytetään mm. luumurtumissa, jossa joudutaan tutvautumaan leikkaukseen, ala että yläraajojen katketessa.

Koskaan minulta ole luita katkennut, ei edes kylkiluita. Tämäkin todistaa sen tosiasian, että eivät ole voineet tuoda esiin lukemani (7.5.79) instrumenttien seurantalomaketta. Näin ollen KRP:n poliisit ovat tehneet kelvotonta esitutkintaa.

Hyvin yleistä tämä on Suomessa, että kansalaisen oikeuden saaminen törkeässä jutussa ottaa lujille, johon on jokin poliisi ja syyllistynyt.
Aikoinaan luotin poliisiin kuin Jumalaan, mutta -83 vuodesta lähtien luottamus mennyt täysin ja en suinkaan ole ainut, joka on menettänyt täysin luottamuksen poliiseihin.

Nostin itse haasteen Jämsän käräjäoikeudessa 10.10.96 röntgenlääkäriä vastaan kuvien väärentämisestä. Istunnossa todisti Arstila, että kuva ei ole missään nimessä otettu Virtasesta.
Lisäksi radioloogi Otto H. Nyyssönen todisti kuvat mahdottomaksi, että pihti olisi jäänyt heti ihon alle. Pihti poistettiin vatsaontelosta, joten tämä jos mikään todistaa tosiasian, että röntgenkuvat on väärennettyjä.
Kuviin pistetty vaihdettu kirkapihti. Pihdin vaihtamisen ja röntgenkuvan väärentämisen on ja todistanut anestesialääkäri Juhani Väyrynen jo useamman kerran oikeudessa. Väyrynen kristittynä lääkärinä on kertonut vain totta ja ei ole ryhtynyt törkeää väärennöstä suojelemaan. Väyrynen todisti 14.11.96 oikeudessa:"Pihti löytyi vatsaontelosta ja oli pahoin syöpynyt ja esillä olevan pihdin todisti vaihdetuksi ja sanoi pysyvänsä tämän todistuksensa takana".

Oikeudessa oli ja todistamassa patologian apul.prof. Olavi Räsänen Oulun yliopistosta. Hän on mm. avannut yli 10.000 ruumista. Ruumiin avauksen yhteydessä joutunut myös röntgenkuviin perehtymään, joten asiantuntemusta täytyy olla kirjoittaessaan kuolintodistuksia kuolinsyystä.

Räsänen todisti röntgenkuvissa olevan palleatyrän ja tämän todisti myös Väyrynen, että kuvassa on palleatyrä.

Räsänen tutustui 2.2.77 röntgenlääkärin lausuntoon ja totesi kuvan esittävän lausunnossa mainittua palleatyrää.
Räsäselle esitin 3.5.1979 olevan leikkauskertomuksen. Leikkauskertomuksessa kerrotaan ja samanlaisesta palleatyrästä, joten kysymyksessä on 2.2.1977 röntgenkuvat, joihin lisätty vaihettu pihti.
Väärentämiseen käytetty näin ollen 2.2.1977 ottettuja röntgenkuvia, joita olen koko ajan tuonut esiin ja tämä nyt vahvistui oikeudessa.

Palleatyrä leikattiin 3.5.1979 ja vaivat loppuivat tähän. Tästä huolimatta on 3.12.1979 päivätyissä röntgenkuvissa yhä se sama leikkaamaton palleatyrä todettavissa.

Röntgenkuvauksessa olin Tampereella 17.3.1987. Kuvauksessa ei todettu enää palleatyrää, joten tämäkin vahvistaa väittämääni siitä, että 2.2.1977 röntgenkuviani on käytetty väärentämiseen apuna.

Näinkin selvät näytöt kuvien väärentämisestä on tuotu esiin oikeudessa 10.10. ja 14.11.1996.
Olisi oikeuden uskottavuuden kannalta, että Te arvoisa oikeuskansleri perehtyisitte juttuun tarkemmin, koska yhä 14.11.1996 rikokseen syyllistyneet kertoivat todistajina vastoin parempaa tietoansa toisin.

Oikeudelle välittömästi ilmoitin, että tässä tehtiin jälleen neljä väärää valaa.

Oikeuslaitoksien uskottavuuden kannalta olisi toivottavaa se, että yleinen syyttäjä olisi tullut mukaan jo tässä vaiheessa. Valitettavasti ei ole yhtynyt ja näin ollen rohkenenkin Teiltä pyytää virka-apua, että määräisitte syyttäjän nostamaan syytteen tuekseni seuraavassa Jämsän käräjäoikeuden istuntoon keskiviikkona 22.1.1997.

Olisin erittäin kiitollinen, jos saisin piakkoin Teidän kannanottonne nyt esillä olevassa rikosjutussa. Juttuani seuraa Suomen kansa mielenkiinnolla, koska tietävät asiassa olevan paljon rikosta tehtyinä, sekä perättömiä lausuntoja ja lisäksi tietävät KRP:n sotkeutuneen juttuun.

Te olette ylempänä viranomaisena valvomassa, että esim. syyttäjät toimivat oikeudenmukaisesti kun tarvis tulee nostaa syyte.

Kunnioittavasti jään odottamaan Teidän päätöstänne kyseisessä jutussa.

Reino Virtanen".


30.12.1996 Sain vastauksen edellä mainittuun pyyntööni.
"Oikeuskanslerille osoittamassanne 15.11.1996 päivätyssä kantelukirjoituksessa Te olette kertonut, että olette Jämsän käräjäoikeuden istunnoissa 10.10.1996 ja 14.11.1996 ajanut kannetta röntgenlääkäriä vastaan vääriksi epäilemienne röntgenkuvien valmistamisesta. Jutussa oli kuulusteltu useita todistajia, jotka eivät kuitenkaan olleet todistajalausunnoissaan tukeneet väitteitänne väärien kuvien valmistamisesta. Sen  vuoksi olette pyytänyt, että oikeuskansleri määräisi asianomaisen virallisen syyttäjän, joka kertomanne mukaan ei ainakaan toistaiseksi ole yhtynyt kanteeseenne, nostamaan syytteen jutussa Teidän tueksenne. Ilmoituksenne mukaan juttua käsitellään seuraavan kerran käräjäoikeuden istunnossa 22.1.1997.

Kirjoituksenne johdosta totean, että asianomistajan vireillepanemassa oikeusjutussa on hänen itsensä tuotava esiin näyttö kanteensa tueksi. Syyttäjä ei voi tämänkaltaisissa jutuissa toimia asianomistajan avustajana tai tukijana, vaan syyttäjä käyttää itsenäistä ja asianomistajan näkemyksistä riippumatonta harkintavaltaa.

Tämän vuoksi ja ottaen lisäksi huomioon, että näitä samoja tapahtumia on selvitelty jo useissa poliisitutkimuksisssa ja että samoihin tapahtumiin osaltaan liittyviä oikeusjuttujanne on myön käsitelty useissa eri oikeudenkäynneissä, olen katsonut, ettei kirjoituksessanne ole tuotu esiin senkaltaisia perusteita, joiden vuoksi minulla olisi aihetta määrätä asianomaista syyttäjää nostamaan syytteen sanotussa jutussa.

Kirjoituksenne ei ole näin ollen antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin puoleltani".
Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen
Esittelijäneuvos Jukka Okko".

Pasasen allekirjoittamasta päätöksestä ilmenee se totuus, että syyttäjät saavat päätöksiä tehdä mielivaltaisesti törkeitä rikoksien tehneitä suojellen.

Samoin päätöksestä saa sellaisen vaikutelman, että oikeuskanslerin viraston taholta ollaan ja suojelemassa KRP:n törkeitä, puolueellisia esitutkintoja.

Pyynnössäni toin esiin asiantuntijoitteni antamat lausunnot röntgenkuvien väärentämisistä. Asiantuntijoitteni todistaja lausunnot pitävät paikkansa. Tämän voin hyvällä omallatunnollani sanoa, koska 3.12.1979 ottettuja alkuperäisiä röntgenkuviani minusta eivät ole yhtään kappaletta tuoneet todisteeksi. Lisäksi muistutan, että Hakola 3.12.1979 näytti minulle röntgenkuviani, jotka Simpanen oli ottanut ilman varjoainetta noin puolituntia aiemmin minusta. Kuvissa näkyi erittäin hyvin crile-niminen suonenpuristin. Tämä on totuus, joten tästä oli tietoinen myös Leppänenkin.

Tilalle tuoneet röntgenkuvia joissa on kuvattuna vaihdettu pean-niminen puristin. Olen siitä varma, että väärentämiseen käyttäneet 2.2.1977 ottettuja röntgenkuvia ja lisäksi 21.10.1981 ottettuja keuhkokuviani. Näiden kuvien lisäksi on kuva nro 7 otettu alkujaan tuntemattomasta henkilöstä. Kyseiseen kuvaan kuvattuna vaihdettu pihti, joka on vatsapeitteissä, eli välittömästi pihdin kärki sijaitsee miekkalisäkkeen etupuolella, ihon alla. Arstilan kertomuksen mukaan röntgenkuvat ovat yksiä "räpellyksiä".

Lisäksi röntgenteknikko Toivo Huttunen kertoi minulle, joka on näitä röntgenkuvia "kopeloinut" ei ole ollut asiantuntija.

Muistutan siitä, kun Kai Korte määräsi syytteen nostettavaksi 1983 ja nyt kysymeksessä olivat selvät röntgenkuvien väärentäminen, niin en voi tehdä muuta lopullista johtopäätöstä kuin sen, että tällä kertaa apulaisoikeuskansleri on mielestäni hyvin selkeästi ryhtynyt suojelemaan törkeätä petosjuttua.