Reino Virtanen Jämsänkoski 26.9.1995
Rikostarkastaja Lauri Leppänen Joensuu
Asia: Asiakirjojen palautus
Asianomistajana katson tehtävänne päättyneen tästä päivästä lähtien, joka käsittää Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelän uutta poliisitutkintaa koskeva yksilöity tutkintapyyntö, joka perustuu puolestaan asiamieheni kaupunginviskaalille tekemän tutkintapyyntöön.
Poliisitarkastaja Pentti Kangasvieri kirjeellänsä 21.8.1992 on pyytänyt keskusrikospoliisia suorittamaan kaupunginviskaalin määräämään lisätutkinnan.
Kaupunginviskaali Hannu Kilpelä tutkintapyynnössään 18.8.1992 on maininnut seuraavaa:
"Tutkinnan toimittanette mahdollisimman joutuisasti".
Ette ole mitenkään toiminut joutuisasti tutkinnassa. On meneillään jo neljäs vuosi ja lupauksistanne huolimatta tutkimukset ovat yhä pahasti kesken.
Olette lukuisia kertoja luvannut minulle saavanne tutkimukset valmiiksi siihen ja siihen mennessä.
Olette, niin kuin itsekin tiedät, olet minut rikoksen uhrin useat kerrat pettänyt, siis luvannut, mutta puheisesi takana et ole pysynyt kertaakaa.
Tämän ja eräitten asioitten johdosta olen täydellisesti menettänyt nyt Teihin luottamukseni, sekä Suomen poliiseihin.
Kyseessä on todella erittäin törkeä ja suureksi paisunut rikosjuttu. Lisaäksi kyseessä on erittäin selvät todisteitten väärennökset ja tästä huolimatta tutkijat eivät ole kyenneet selvittämään yhtään väärennöstä.
Mielestäni poliisien ammattitaito ei näy olevan niin korkea kuin sen pitäisi olla kyseisessäkin rikosjutun selville saattamiselle.
Ensitilassa vaadin, että Teidän on välittömästi palautettava kaikki hallussanne olevat asiakirjat, jotka käsittävät kyseessä olevaa rikosjuttua.
Asiakirjat toimitettava Keski-Suomen läänin maaherra Kalevi Kivistölle ja Teidän on tästä palautuksesta ilmoitettava kirjallisesti minulle ensitilassa.
Asianomistajana tulen itse harkitsemaan sen, mihin toimenpiteisiin ryhdyn kyseisessä suuressa rörkeässä rikosjutussa.
Neuvotteluja tulen käymään puolueettomien asiantuntijoitten kanssa mm. maaherra Kalevi Kivistön, asianajajani Heikki Salon, kaupunginviskaali Hannu Kilpelän ja lisäksi muittenkin asiantuntijoitten kansssa, joiden nimiä en tässä käy mainitsemaan.
Päämääräni on saada riikosjutussa totuus selville puolueettomasti ja syylliset oikeudelliseen vastuuseen teoistansa, jotka ovat kohdistuneet koko ajan henkeen- ja terveyteeni vuodesta 1979 lähtien.
Talonpoikaen logiigan mukaan ajatellen ei ole epäilystäkään siitä, että tapahtumia ole haluttukaan viedä eteenpäin monista syistä johtuen.
Näin ei asioita loppuun asti hoideta.
Lopuksi toten, olette minulle useita kertoja sanonut, "pannaan kannet kiinni". Nyt tämä tapahtuu minun vaatimuksestani, eikä Teidän, eikä KRP:n.
Jämsänkoskella 26 päivänä syyskuuta 1995
Reino Virtanen
TIEDOKSI:
Maaherra Kalevi Kivistö
Kaupunginviskaali Hannu Kilpelä
Asianajaja Heikki Salo".
23.3.1996 rikosylitarkastaja Lauri Leppäsen kirjelmä LÄÄNINSYYTTÄJÄ JARMO KIVISTÖ
Asia: Esitutkinnan täydentäminen
Viite: LS-19/96
Pyydän kunnioittaen esittää seuraavaa:
"1. Katson olevani esteellinen suorittamaan tai suorituttamaan mitään toimenpiteitä tässä kyseisessä asiassa. Tästä seikasta vallitsi asianomistaja Reino Virtasen kanssa yksimielisyys esitutkinnan loppuvaiheessa ja näin asia myöskin sovittiin hänen kanssaan rikosylikonstaapeli Pekka Ahngerin läsnä ollessa.
2.
Olen kirjeenne johdosta ottanut yhteyttä poliisineuvos Rauno Rantaan ja tilanteen selvitettyäni hän ehdotti menettelyä, jossa rikoskomisario Terho Rajala krp:n Jyväskylän yksiköstä esittäisi kuulustelupyynnössä mainitut kysymykset ylilääkäri Martti Simpaselle.
3.
Ilmoitan vielä, että aikataulullisestikaan minulla ei ole mahdollisuuksia ryhtyä hoitamaan asiaa.
Joensuussa 23.päivänä maaliskuuta 1996 rikosylitarkastaja Lauri Leppänen".
Muistutan, että minun "vihamiehenä" Leppänen laati kirjelmänsä esteellisenä virkamiehenä 4.7.1997.
9.1.1997 Eduskunnan apulaisoikeusmies antoi lausuntonsa tekemästäni kantelusta mm. rikosylitarkastaja Lauri Leppäsestä.
"VASTAUS KANTELUUN
1
KIRJOITUS Arvostelette 1.4.1996 eduskunnan oikeusasiamiehelle osoittamassanne kirjoituksessa keskusrikospoliisin ja erityisesti rikosylitarkastaja Lauri Leppäsen menettelyä asianne esitutkinnassa.
Kerrotte, että asiaanne alettiin ensi kertaa tutkia vuonna 1983. Viimeisin esitutkinta alkoi, kun Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelä pyysi 18.8.1992 esitutkintaa Keski-Suomen läänin poliisitarkastajalta, joka siirsi asian keskusrikospoliisille. Käsityksenne mukaan rikosylitarkastaja Leppänen pitkitti tätä esitutkintaa. Pidätte Leppäsen johtamaa esitutkintaa myös puolueellisena. Katsotte Leppäsen viivytelleen myös lääninsyyttäjä Jarmo Kivistön 27.2.1996 tekemään tutkintapyynnön täyttämisessä.
Pyydätte eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan, ovatko keskusrikospoliisin toimenpiteet asiassanne olleet lainmukaisia ja erityisesti, onko rikosylitarkastaja Leppänen toiminut joutuisasti ja puolueettomasti.
2
SELVITYS Asiassaantoivat selvityksen keskusrikospoliisin Jyväskylän yksikön rikoskomisario Terho Rajala 5.6.1996 ja itäisen alueyksikön rikosylitarkastaja Lauri Leppänen 14.6.1996. Keskusrikospoliisin päällikkö Rauno Ranta antoi lausunnon 19.6.1996.
Selvitykset ja lausunto toimitettiin Teille tiedoksi. Annoitte 19.7.1996 asiassa vastineen, jossa toistatte kantelussanne esittämänne ja kerrotte myös asian aikaisemmista vaiheista.
Tämän jälkeen Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelä antoi 7.11.1996 selvityksen ja rikosylitarkastaja Leppänen 7.11.1996 selityksen.
Jäljennökset selvityksistä, selityksestä ja lausunnosta liitteenä oheen.
Olen myös tutustunut Vaasan hovioikeuden 30.10.1984 antamaan päätökseen (R 84/414), korkeimman oikeuden 30.3.1990 antamaan tuomioon (S 88/320), Jämsän piirin apulaisnimismiehen Pasi Yli-Ikkelän 13.8.1996 tekemään syyttämättäjättämispäätökseen nro 90/96 ja hänen 23.8.1996 tekemäänsä päätökseen lisätutkintapyyntönne johdosta sekä esitutkintapöytäkirjaan 7080/R 683/92. Lisäksi asiassa on hankittu puhelimitse selvitystä Keski-Suomen lääninhallituksesta ja Jämsän käräjäoikeudesta.
3
RATKAISU Eduskunnan oikeusasiamiehen johtosäännön 7 §:n 1 momentin mukaan oikeusasiamies ei tutki kantelua, joka koskee yli viisi vuotta vanhaa asiaa, ellei kantelun tutkimiseen ole erityistä syytä.
Siltä osin kuin kirjoituksenne koskee yli viisi vuotta vanhoja tapahtumia, en tutki asiaa, koska ei ole ilmennyt, että siihen olisi eduskunnan oikeusasiamiehen johtosäännössä tarkoitettua erityistä syytä. Tämän vuoksi tutkintani koskee siis kaupunginviskaali Kilpelän 18.8.1992 tekemän tutkintapyynnön johdosta toimitettua esitutkintaa.
3.1
TAPAHTUMAT Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelä teki 18.8.1992 Keski-Suomen lääninhallituksen poliisitarkastajalle tutkintapyynnön. Siinä hän pyysi selvittämään mahdollisen rikoksen, joka liittyy eräisiin Teitä koskevassa oikeudenkäynnissä todisteena esitettyihin röntgenkuviin, joista oli erityisesti tutkittava niiden aitoutta ja alkuperää. Asia siirrettiin keskusrikokpoliisille. Rikosylitarkastaja Lauri Leppänen kirjasi 31.8.1992 asiassa rikosilmoituksen 7080/R/683/92. Leppänen toimi asian tutkinnanjohtajana.
Teitä kuultiin asianomistajana ensimmäisen kerran 10.9.1992. Tämän jälkeen kysymyksessä olevat röntgenkuvat lähetettiin Saksaan tutkittavaksi sikäläiseen rikoslaboratorioon, joka antoi lausuntonsa 21.7.1993. Teitä kuultiin uudelleen asianomistajana 19.8.1993. Tämän jälkeen asiassa kuultiin todistajina 24 henkilöä 11.10.1993 ja 5.7.1995 välisenä aikana.
Kerrotte "katkaisseenna" tutkinnan 26.9.1995, koska olitte tyytymätön Leppäsen toimintaan. Esitutkintapöytäkirja valmistui 6.11.1995, minkä jälkeen se toimitettiin Keski-Suomen lääninhallitukselle, josta asia siirrettiin 27.11.1995 syyteharkintaan kaupunginviskaali Kilpelälle. Myöhemmin asia siirrettiin syyteharkintaan Jämsän piirin apulaisnimismiehelle, joka teki 13.8.1996 asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, koska näyttöä rikoksesta ei ollut.
3.2
ARVIOINTI
3.2.1
Esitutkinnan kesto
Esitutkintalain 6 §:n mukaan esitutkinta on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä.
Esitutkinnan hyväksyttävä kesto riippuu tutkittavana olevan asian erityispiirteistä, muun muassa sen laadusta ja laajuudesta. Yleistä enimmäisaikaa esitutkinnalle ei voida määrittää lukuunottamatta syyteoikeuden vanhentumisaikojen asettamaa rajoitusta. Tässä tapauksessa esitutkinta on kestänyt yli kolme vuotta.
Kirjoituksessanne tarkoitetussa asiassa on ollut kysymys monin tavoin poikkeuksillisesta esitutkinnasta. Tutkittavat tapahtumat alkoivat vuonna 1979 ja niitä on käsitelty eri oikeudenkäynneissä. Niissä on esitetty näyttöä muun muassa väärennetyiksi katsomistanne röntgenkuvista sekä muistakin kysymyksessä olevan esitutkinnan kannalta merkitysksellisistä seikoista. Saadun selvityksen mukaan asia on ollut esitutkinnassakin useasti.
Nyt kysymyksessä olevasta esitutkinnasta laaditusta pöytäkirjasta käy ilmi, että kysymys on ollut erityisasiantuntemusta vaativasta tutkinnasta.
Teidän käsityksenne aikaisempien tutkintojen virheellisyyksistä on oleellisesti vaikuttanut asian tutkintajärjestelyihin, jotka saadun selvityksen mukaan ovat olleet poikkeukselliset. Esimerkiksi Leppänen on itse toiminut sekä asian tutkinnanjohtajana että käytännössä myös tutkijana. Tämä on kuitenkin asian laatu huomioon ottaen ollut ilmeisen perusteltu ratkaisu.
En pidä myöskään virheellisenä ratkaisuna pyytää röntgenkuvista lausuntoa Saksasta, kutenen myöskään sitä, että todistajien kuulustelut on aloitettu vasta tämän lausunnon saamisen jälkeen. Kun lausunnon saaminen on selvityksen mukaan keskusrikospoliisista riippumattomista syistä kestänyt noin vuoden, on asian varsinainen tutkinta kestänyt hieman yli kaksi vuotta.
Tänä aikana kuulusteltiin Teidän lisäksenne 24 henkilöä todistajina. Selvittäessään esitutkinnan keston syitä Leppänen toteaa, että tutkinta on vaatinut laajaa perehtymistä muun muassa röntgentekniikkaan. Erityisesti asian aiemmissa käsittelyvaiheissa eri viranmomaisissa kertynyt ilmeisen laaja aineisto ja siihen tutustuminen on myös ollut Leppäsen mukaan aikaa vievää.
Kuulusteluissa on kuitenkin ollut Saksasta hankitun lausunnon saapumisen jälkeen useita noin 3-5 kuukauden taukoja ilman, että selvityksen mukaan noina aikoina olisi suoritettu tutkintatoimenpiteitä.
Edellä toteamistani kysymyksessä olevan esitutkinnan erityispiirteistä huolimatta Leppänen ei mielestäni ole esittänyt riittäviä perusteluja sille, että asian esitutkinta on kestänyt yli kolme vuotta. Kun lausunnon saaminen Saksasta kesti jo vuoden, olisi käsitykseni mukaan sen saamisen jälkeen tullut kiinnittää erityistä huomiota esitutkinnan joutuisaan etenemiseen varsinkin kun otetaan huomioon tutkittavista tapahtumista jo muutoinkin kulunut aika. Teidän epäilemästänne tarkoituksellisesta tai Teille oikeudenmenetyksiä aiheuttavasta viivettelystä en kuitenkaan katso tulleen esiin näyttöä.
3.2.2
MUUTA
Kun otetaan huomioon saatu selvitys, en voi yhtyä käsitykseenne siitä, että esitutkinta olisi ollut puolueellista. Asiassa hankitusta selvityksestä ei ole saatavissa tukea myöskään väitteillenne esitutkinnan tarkoitushakuisuudesta.
Mitä tulee rikosylitarkastaja Leppäsen menettelyyn lääninsyyttäjä Kivistön tutkintapyynnön yhteydessä maaliskuussa 1996, katson , että saadun selvityksen mukaan Leppänen ei ole menetellyt asiassa lainvastaisesti tai virheellisesti.
3.3
JOHTOPÄÄTÖS
Olen edellä kohdassa 3.2.1 todennut, että asian esitutkintaa ei toimitettu lain edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä. Kun otetaan huomioon Leppäsen asiassa esittämä, katson, että asiassa ei ole aihetta muuhun kuin, että saatan tämän käsitykseni Leppäsen tietoon otettavaksi huomioon vastaisuudessa.
Kirjoituksenne ei anna minulle aihetta muihin toimenpiteisiin.
Kirjoituksenne liitteet palautetaan ohessa.
Apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio
Nuorempi oikeusasiamiehensihteeri Juha Haapamäki".
Ihmettelen Paunion ja Haapamäen allekirjoittamaa päätöstä, että minkä takia ovat jättäneet KRP:n esitutkimuksissa huomioimatta tutkijoitten jättämät potilasaiskirjojen väärentämiset?
Päätöksessä eivät mainitse esim. 3.12.1979 lääkäri Seppo Nyyssösen sanelemaa lausuntoa, jossa selvästi näkyy se, että poistetun pihdin nimi on jälkeen päin menty muuttamaan.
Lisäksi pihdin poistoleikkauksessa 12.12.1979 kirurgi Niilo Hakolan sanelema leikkauskertomus, ja siinä on myös poistetun pihdin nimi jälkikäteen käyty muuttamaan pean-nimiseen vaihettuun pihtiin.
Lisäksi eivät mainitse sitä, minkä takia on myös röntgen lausunto jätetty tutkimatta. Eivätkä ota kantaa Leppäsen liiteaineistoon, jossa kopiokoneella on mustattu röntgenlausunnosta 3.12.1979 röntgenlääkäri Martti Simpasen sanelema lausunto röntgenkuvauksesta?
Myös poradoitkuvista eivät mainitse mitään, vaikka niistä todistajien kertomukset ovat erittäin ristiriitaisia kuvien otosta, että kuvista puuttuvasta tulitikkulatikosta.
Jättäneet huomioimatta poistoleikkauksessa läsnä olevan anestesialääkäri Juhani Väyrysen todistaja kertomukset, että poistettu pihti on vaihettu, sekä röntgenkuva väärennetty.
KRP:n tutkijat ovat jättäneet yhä tutkimatta sen, kun pihti löytynyt vatsaontelosta ja nyt pihti on röntgenkuvissa vatsanpeitteissä, että miten tämä yleensä ottaen voi olla mahdollista.
Todistajat Väyrynen ja Raevaara ovat yhtä pitävästi oikeudessa kertoneet pihdin löytyneen nimenomaan vatsaontelostani. Tämän on myös kirurgi Hakola sanellut leikkauskertomukseen, että pihti oli vatsaontelossa.
Näin ollen epäilen vahvasti, että Painio ja Haapamäki ovat tekemässä päätöksessään ryhtyneet suojelemaan erittäin törkeätä petosjuttua.
Epäilykseni on se, että kaiken takana ilmeisesti on salaliitto olemassa, joka alkanut kesäkuussa 1983, kun rikosylikomisari Seppo Pietikäisen Matti Tenhunen pisti sivuun tutkinnasta kesälomalle kuukautta aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti