"Reino Virtanen 11.12.2007
Jämsä
Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki
Albertinkatu 25 A
PL 333 00181 Helsinki
Asia: Kantelu poliisiviranomaisista
12.12.2007 tulee kuluneeksi 28 vuotta siitä, kun kirurgi Niilo Hakola poisti pahoin syöpyneen suonenpuristimen vatsaontelostani. Poiston jälkeen on tapahtunut rikosta, rikosten päälle. Olen Suomen kansalainen ja tästä huolimatta en ole saanut oikeutta vieläkään. Päinvastoin joudun rikosten uhrina maksamaan oikeudenkäynttikuluja. Pienestä eläkkeestäni ulosmittaavat 110 e kk.
Tämä on palkka tänä päivänä, jos ei anna periksi silmäätekeville heidän tekemissään rikoksissa. Jutusta on kehittynyt, jopa arvovaltakysymys, joten tavallinen pulliainen ei saa käydä herrojen tekemien rikosten kimppuun.
Minua jo -80 luvulla mieshenkilö puhelimessa uhkasi tappaa ja jopa kostaa lapsillenikin, jos en anna periksi. Uhkausta en ole uskaltanut kertoa vaimolleni, en myöskään lapsillenikaan.
Uhkauksesta ovat tietoisia eräät luotettavat henkilöt, jos minulle sattuisi jotain tapahtuvan. Tämän maan poliiseihin ei enää ole luottamista. Lisäksi menetin uskottavuuden Suomen oikeuslaitoksiin täydellisesti. Samoin minun viimeinen asianajajani Jussi Keski-Keturi menetti uskottavuuden oikeuslaitoksiin 1990 luvun lopulla. Hän työskentelee Helsingissä suuren vakuutusyhtiön osastopäällikkönä.
Kävin 1990 luvun alkupuolella KKO:ssa tarkastamassa asiakirjojani ja samalla otin paljon jäljennöksiä niistä. Lähtiessäni vahtimestari sanoi minulle keskustelumme päätteeksi; "täällä jos missä tehdään rikoksia ja äläkä anna periksi". Täysin uskon hänen puheensa todeksi, että näin asiat ovat todellisuudessa.
Asianajajani Heikki Salon kanssa tämän koimme todeksi 1990, kun selvässä jutussa en saanut oikeutta ensinkään. Epäilenkin sitä, että suuri raha tekee tehtävänsä kaikialla.
Ensimmäinen asianajajani oli entinen Jyväskylän kaupungin tuomari Paavo Järvelä, siis eläkkeellä oleva ja nyt poissa tästä elämästä. Hänelle vein liite 1. Järvelä luki lausunnon ja tokaisi,"hävetköön lääkäri, kun on kirjoittanut kieronlausunnon". Välittömästi hän soitti Seppo Nyyssöselle ja pyysi kunnollista lausuntoa, mutta ei saanut. Järvelä palautti lausunnon viikon päästä minulle. Tuolloin soitin Järvelälle ja hän pyysi minua antamaan jutun hoidettavaksi nuoremmille asianajajille. Lisäsi; "Nyyssösen lausunnosta saa sellaisen kuvan, että jotain siinä salataan ja tästä voi tulla isokin juttu".
Tuolloin vielä itse en tiennyt mitään väärennöksistä ym. Tämä tapahtui 1.3.82 -9.3.82.
LIITE 1. Luki myös kirurgi Niilo Hakola 26.3.1982. Hakola lausunnosta hermostui kovasti. Jäin tuolloin ihmettelemään hänen käytöstään. Tämä selvisi minulle, kun kävin tarkastuksella Jämsän aluesairaalan arkistossa 26.1.1983. Tähän antoi aihetta eräs sairaanhoitaja vihjauksellaan.
Totesin tyrmistyneenä sen, että potilasasiakirjani olivat väärentäneet. Tuolloin itsekseni tuumasin, että nyt en anna periksi, koska lääkäreille ei kelbvannut hyvätie, vaan valitsivat pahantien kuljettavakseen. Jos olisivat korvanneet inhimmillisen vahingon aiheuttaman vahingon, niin minun ei olisi tarvinnut lähteä tähän työhön ensinkään. Sillä ymmärrän, että kukaan ei tahallaan jättäisi vatsaan pihtejä, joten kysymyksessä oli inhimmillinen vahinko.
Tätä en ole ymmärtänyt, että lähtivät rikostentielle porukalla.
LIITE 2. On todiste törkeästä väärennöksestä. Tallessa on negatiivi alkuperäisestä väärennöksestä. Seitsemässä kohdassa oli pihdin nimi väärennetty pean-nimiseksi. Vatsasta poistettu pihti oli crile-niminen. Väärentäminen näkyi selvästi, kun asiakirjaa katsoi valoavasten. Crile on latinaa ja sanotaan krailiksi.
RTG-kuvauspäivänä 3.12.79 Nyyssöne sanellut nauhalle krailit ja konekirjoittaja kirjoittanut samanlailla nimen.
12.12.79 leikkauskertomuksen nauhalle sanellut Hakola ja maininnut pihdin nimeksi crile. konekirjoittaja oli kirjoittanut pihdin nimeksi crile. Pihdin nimet oli peitetty valkoisella korjausmaalilla ja päälle kirjoitettu vaihdetun pihdin nimi. 3.12.79 olevassa lausunnossa oli ensimmäinen pihdin nimi peitetty korjausmaalilla ja tämän jälkeen töherretty nimen kanssa kuin jäljennöksestä näkyy.
Toisessa kohdassa oli krailit peitetty valkoisella tarralapulla ja päälle kirjoitettu peangit. Suurennuksessa näkyy nyt pisteinä tarralapun reuna.
Alkuperäistä asiakirjaa ei ole KRP tutkinut vieläkään, koska totuuden mukainen tutkinta paljastaisi ko törkyyden, johon on sotkeutunut KRP.
Rikosylikomisario Seppo Pietikäinen kuulusteli kirurgi Niilo Hakolan 10.5.1983. Pietikäinen sanoi minulle 23.5.83,"yritän saada tutkinnat suoritettua loppuun ennen kesälomaa". Tarkoitti 1.7.83 alkavaa kesälomaansa. KRP:n apulaispäällikkö Matti Tenhunen "hyllytti" Pietikäisen 1.6.83 keskentutkinnan.
Tenhunen pisti tilalle komisario Raimo Peltovuoren. Huomautan, että Pietikäisen tekemiä esitutkintapöytäkirjoja eivät ole tuonneet esiin ensinkään. Mitä todennäköisemmin Pietikäisen tutkinta olisi tietänyt sitä, että syylliset olisivat joutuneet vastuuseen teoistansa.
LIITE 3. On todiste siitä, mitä on tehty ja mitä on KRP todellisuudessa. Nimittäin Väyrysen joutuivat KRP:n tutkijat kuulustelemaan ensimmäisen kerran 16.12.1985, siis yli kuuden vuoden kuluttua pihdin poistosta. Tämä tapahtui poliisiylitarkastaja Pertti Virolaisen määräyksestä.
Lääkärit ja hoitajat tiesivät Väyrysen rehellisyyden, joten tämän johdosta Peltovuori ei käynyt Väyrystä kuulustelemassa ensinkään 1983 kesällä.
Tämäkin on vahva todiste KRP:n törkeästä toiminnasta rikosten salaamiseksi. Minulla oli kolmas asianajaja Tapani Kaipomäki 1983. Hän kävi neuvottelun Peltovuoren kanssa kesäkuussa 1983. Neuvottelun jälkeen menetin luottamuksen Kaipomäkeen.
1.7.83 olin puhelin yhteydessä Seppo Pietikäiseen. Hän totesi;"tässä jutussasi on muutakin mätää".
LIITE 4. Ilmoitukseni 14.7.83 Keskisuomalaisessa, jonka kohdistin Peltovuoren törkeään tutkintaan. Toisenlaista ilmoitusta 15.7.83 ilmestyvään lehteen en saanut. Epäilen tähän väliin tulleen Peltovuoren ja lääkäreittenkin.
Joka tapauksessa menetin tällöin päätodistajani Hakolan kolmessa vuorokaudessa. Tämän jos olisin tiennyt, niin ilmoitusta en olisi pistänyt lehteen.
Tämän jälkeen Peltovuori kiristi otettaan ja näin aloitti yhä törkeämmät tekonsa. Esille otti aseen ja näin 27.7.83 poliisit olivat tulleet kotiini n.klo 14.00. Poliisit menneet hämille, koska en ollutkaan kotona.
LIITE 5. On todiste Peltovuoren ja Joel Kangaan yhteistyöstä. Pyynnöistä huolimatta en ole saanut ns.uhkauskirjeitä joista Kangas mainitsee. Peltovuori perättömät puheensa on salannut kirjelmissään esimiehillensä.
Sitä en tiedä, kuinkka paljon ovat poliisit antaneet perättömiä lausuntoja minusta eri viranomaisille.
LIITE 6. Todistaa sen todellisuuden, että annoin potkut Leppäselle kelvottomasta työstä, josta ei loppua näkynyt.
LIITE 7. Leppänen jääväsi itsensä jutustani 23.3.1996.
LIITE 8. Todistaa sen todellisuuden, että jäävätty poliisi yhä jatkoi törkeää menettelyänsä vahingokseni tahallaan. Samalla hän suojelee törkeää rikosta ja oikeudessa tehtyjä vääriä valojakin.
Tähän suojeluun yhtyi tuolloin Markku Salminen. Epäilenkin nyt poliisien toimivan keskenään siten, etteivät millään ole ryhtyneet selvittämään selvää suurta rikosjuttua.
LIITE 9. Keski-Keturi oli ainut ja rehellinen asainajaja minulla. Valitettavasti en ole löytänyt vielä toista samanlaista asianajajaa. Rahastajia kyllä löytyy joka puolelta Suomea.
Yhden ainoan voiton sain pyssyjutussa. Poliisit eivät kai tienneet sitä, että olin 1984 Keski-Suomen lääninoieuden kuultavana. Esittelijä Reiman halusi minut nähdä henkilökohtaisesti. Poliisien perättömät lausunnot ja lääkintöhallituksen antama lausuntokaan ei lääninoikeutta saanut tekemään minulle vahingollista päätöstä.
Aseen poliisien piti viedä takaisin Äänekoskelle veljelleni, josta sen toivat 27.7.83. Tämän yhteenoton seuraamuksesta kai johtuu se, että poliisit eivät ryhdy tutkimaan vääriä valoja.
Monia, monia rikosilmoituksia olen tehnyt vääristä valoista eri tahoille. Huonoin tuloksin.
En voi muuta todeta poliiseista, mikä "perkele" heitä vaivaa, että rikosta pitää joukkovoimalla suojella keinoja kaihtamatta.
Sisäasiainministeriö vanhennutti väärät valat tahallaan, jotka vanhentui 12.11.2007. Syyllisiksi käsitän tähän poliisijohtajan Kimmo Hakosen ja poliisiylitarkastaja Jouni Välkin.
Heidän kirjelmänsä päivätty 27.9.2007
Sekä Välkin päätös 22.10.2007.
Kunnioittavasti pyydän, että Te ryhtyisitte lain edellyttämään toimen piteisiin törkeässä väärennös- ja virkarikosjutussa.
Väyrynen sanoi Jyväskylässä minulle 25.11.1985;"periksi et saa antaa näin törkeässä jutussa sillä jos tämä jää pimentoon, niin silloin meiltä rehellisiltäkin lääkäreiltä voi maine mennä".
Tähän vastasin, en tule antamaan periksi missään. Nyt nuoremmille lääkäreille olen näyttänyt väärennettyjä potilasasiakirjojani. Ovat kauhistuneet, että mitä ovat minulle tehneet.
Eräs opiskelija kertonut tästä rikosjutusta toverilleen, että mitä kaikkea olen saanut kokea, niin tämä yliopistossa opiskelija oli kovasti suuttunut, että tallainenko on yhteiskunta todellisuudessa.
Siis olisi viimeinen aika puhdistaa koko likainen pesä lopulta.
Kunnioittavasti
Reino Virtanen".
Muistutan sen lukijoilleni, että samaa jatkuu myös valtakunnansyyttäjän virastossakin. Heiltä ja rohkeus puuttuu, koska voivat pian joutuvansa tositoimiin terroreitten yhteenotoissa.
Poliisiylitarkastaja Pertti Virolaiselle monet kerrat kerroin, että ei tiedä mitä tapahtuman tulee.
Tuolloi kiersin ympäri Suomea osoittamassa mieltä kyseisiä ns. "valkokauluksisia" virkamiehiä vastaan. Joka ikisessä kaupungissa tulivat miehet puheilleni, kun näkivät kuka todellisuudessa olin.
Heillä oli erittäin hyvät varusteet, jos jotain yhteen ottoja tulisi poliiseita vastaan.Aseistus heillä oli puukosta aina järempään aseen asti aina käsiranaatteihin. Tämä oli yleistä kesällä 1986 Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti