LÄNSI-SUOMEN LÄÄNINHALLITUKSEN RATKAISU

Ratkaisun tekivät 11.2.2000   Diaarinumero LSLH-1999-1989/Ri-2

"VIITE    Kantelukirjoituksenne 24.9.1999

ASIA      Esitutkinta

KIRJOITUKSENNE

Kirjoituksessanne olette pyytänyt tutkintaa Tampereen kihlakunnan poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Risto Äijälän ja tutkinnanjohtaja Ilkka Laasasen tekemistä esitutkinnan päätöksistä.

Kirjoituksenne mukaan tutkinnanjohtaja Ilkka Laasanen on tehnyt 14.9.1999 päätöksen, joka on perustunut yksinomaan vastapuolen perättömiin lausuntoihin.

Olette kirjoittanut vastapuolen käyttäneen todisteena röntgenkuvaa, jossa pihti on kokonaan eri paikassa kehossa. Näin ollen kyseessä on väärennetty röntgenkuva. Toisessa 3.12.1979 päivätyssä röntgenkuvassa on yhä leikkaamaton palleatyrä, vaikka sen leikkauksen yhteydessä pihti jäi 3.5.1979 vatsaonteloonne. Kyseisessä kuvassa ei näy pihtiä, vaikka sen pitäisi ehdottomasti näkyä. Olette katsonut, että nämä kaksi ristikkäistä todistetta kertovat kyseessä olevan törkeät rikokset.

Olette pyytänyt poliisiylitarkastajaa määräämään toimitettavaksi esitutkinnat vääristä valoista.

SELVITYKSET  JA VASTINE

Asiassa on hankittu Tampereen kihlakunnan poliisilaitoksen lausunto sekä apulaispoliisipäällikkö Risto Äijälän selvitys.

Te olette antanut vastineen.

RATKAISU  PERUSTELUINEEN

Olette kirjoittanut sisäasianministeriön poliisiosastolle kaksi kirjettä (päivätty 20.5.1997 ja 15.11.1997), joissa olette vaatinut rangaistusta perättömistä lausumista oikeudessa ym. useille kirjeissä mainituille henkilöille.

Sisäasiainministeriön poliisiosasto on lähettänyt kirjoituksenne 5.12.1997 päivätyllä kirjeellä Länsi-Suomen lääninhallituksen poliisiosastolle toimenpiteitä varten.

Poliisiosasto on toimittanut kirjoituksenne 15.12.1997 päivätyllä kirjeellä (dnro 6701 64 97 120 Pol382) Jyväskylän kihlakunnan poliisilaitokselle, josta ne on palautettu takaisin poliisiosastolle ilmoituksin, että Jyväskylän poliisilaitos katsoo olevansa esteellinen asiassanne.

Lääninhallituksen poliisiosasto on lähettänyt Jyväskylästä palautetun kirjoituksenne 29.1.1998 päivätyllä kirjeellä (dnro6701 64 97 120 POL 97) edelleen Tampereen kihlakunnan poliisilaitokselle rikosilmoituksen kirjaamista sekä esitutkinnan suorittamista varten, mikäli esitutkintalain 2 §:n mukaiset edellytykset esitutkinnan suorittamiselle täyttyvät.

Siltä osin kun olette epäillyt Jämsän käräjäoikeuden jäsenten syyllistyneen virkarikoksiin, on kirjoituksenne lähetetty lääninhallituksen poliisiosastolta Oikeuskanslerinvirastoon.

Apulaisoikeuskansleri Jukka Okko on ratkaisussaan 16.7.1998 dnro 5/50/98 katsonut, että Te ette ole rikosilmoitukseksi otsikoimassanne kirjoituksessa esittänyt todennäköisiä perusteita sen väitteen tueksi, että käräjäoikeuden jäsenet olisivat syyllistyneet virkarikokseen. Näin ollen apulaisoikeusasiamies Okko ei ole määrännyt esitutkintaa suoritettavaksi, eikä tuomioistuimen jäsenten menettely ole antanut aihetta muihinkaan apulaisoikeuskanslerin toimenpiteisiin.

Poliisiosaston tutkintamääräyksen (29.1.1998 dnro 6701 64 97 120) perusteella Tampereen poliisilaitoksella on kirjattu 17.2.1998 ilmoitus nro 6750/S/41085/98 asianimikkeellä muu tutkinta.

Kirjallisen rikosilmoituksenne mukaan mm. perättömiin lausumiin ja salailuun asiassanne on eri asteissa (esitutkinnassa ja tuomioistuimissa) syyllistynyt yli kymmenen todistajana kuultua henkilöä. Lisäksi olette katsonut lähes kaikkien kaksikymmentä vuotta sitten tapahtunutta hoitovirhettänne tutkineiden poliisimiesten syyllistyneen virheellisyyksiin.

Esitutkintalain 2 §:n mukaan poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty.

Esitutkinnan aloittamiskynnystä tarkoittavan ilmaisun "on syytä epäillä" sisältöä ei ole mahdollista yleisesti määritellä tarkasti.

Hallituksen esityksessä (HE 14/1985 s. 16) todetaan, että rikosta on syytä epäillä, kun asioita huollelisesti harkitseva henkilö havaintojensa perusteella päätyy tallaiseen tulokseen.

Poliisin on kussakin yksittäistapauksessa aina erikseen harkittava, onko sille tehdyn ilmoituksen perusteella syytä epäillä rikosta tapahtuneeksi.

Tutkinnanjohtajana toiminut apulaispoliisipäällikkö Risto Äijälä on tehnyt 17.2.1998 päätöksen olla käynnistämättä esitutkintaa päätöksen liitteestä tarkemmin ilmenevillä perusteilla. Asiakirjojen mukaan kirjallinen päätös perusteluineen on toimitettu Teille tiedoksi esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen 4 §:n mukaisesti.

Selvityksensä mukaan apulaispoliisipäällikkö Risto Äijälän päätös on perustunut hänen perusteelliseen harkintaansa siitä, onko ihmillisen elämän kokemuspiiris mukaan objektiivisesti arvioiden mahdollista, että kaikki poliisihallinnon ja tuomioistuinlaitosten virkamiehet, jotka ovat joutuneet tekemään Teidän asioissanne kannaltanne kielteisiä ratkaisuja, olisivat vuodesta 1983 lähtien lähes järjestelmällisesti syyllistyneet rikoksiin.

Lisäksi apulaispoliisipäällikkö Äijälän mukaan ei ole uskottavaa eikä järkevästi epäiltävissäkään, että 17 henkilöä tekisi tahallaan perättömän lausuman esitutkinnassa ja tuomioistuimissa asiassa, jossa heillä ei ole mitään järkevää intressiä puhua totuuden vastaisesti tai salata jotain asian suullisessa käsittelyssä hovioikeudessa 18 vuoden kuluttua tutkittavan asian tapahtumisesta.

Asiakirjojen mukaan poliisimiesten epäiltyjen rikosten osalta valtakunnansyyttäjänvirasto on antanut 28.4.1998 tutkijanjohtajamääräyksen jyväskylän kihlakunnansyyttäjä Matti Jakosuolle.

Kihlakunnansyyttäjä Jakosuon päätöksestä 22.7.1998 ilmenee mm., että Te olette katsonut apulaispoliisipäällikkö Risto Äijälän ryhtyneen aikaisemmin tässä ratkaisussa mainitulla esitutkinnan päätöksellään 17.2.1998 suojelemaan perättömiä lausumia oikeudessa, koska tämä ei ole määrännyt rikostutkimuksia.

Kihlakunnansyyttäjä Jakosuo on tehnyt päätöksen apulaispoliisipäällikkö Risto Äijälän osalta tämän jätettyä esitutkinnan suorittamatta. Kihlakunnansyyttäjä Jakosuo on päätöksessään katsonut, että tekemänne tutkintapyyntö myöhempine lisäyksineen poliisimiesten väitetyistä rikoksista ei miltään osin ylitä esitutkinnan aloittamiskynnystä. näin ollen epäilemienne poliisimiesten rikosten osalta ei ole suoritettu esitutkintaa.

Länsi-Suomen lääninhallituksen poliisiosasto on lähettänyt Jämsän kihlakunnan poliisilaitoksella kirjatun rikosilmoituksenne nro 6170/R/10256/99 Tampereen kihlakunnan poliisilaitokselle niitä esitutkintatoimenpiteitä varten, joihin ilmoitus antaa aihetta.

Asiasta on Tampereen poliisilaitoksella 30.6.1999 kirjattu rikosilmoitus nro 6750/R/9283/99 asianimikkeellä todistajana oikeudessa annettu perätön lausuma sekä virkavelvollisuuden rikkominen.

Rikosilmoituksessanne olette katsonut nimiämienne henkilöiden syyllistyneen perättömään lausumaan Jämsän käräjäoikeudessa vuosina 1996-1997 sekä Vaasan hovioikeudessa suullisessa käsittelyssä vuonna 1997. lisäksi olette pyytänyt selvittämään, onko talousjohtaja syyllistynyt virkavirheeseen, koska rikosilmoituksenne "vääristä valoista on huonosti valmistanut" Jämsän seudun terveydenhuollon kuntayhtymän yhtymähallitukselle.

Asiakirjojen mukaan nyt tekemänne rikosilmoitus koskien perättömiä lausumia on tehty samoista asioista ja lähinnä samoista henkilöistä perustuen lähinnä samaan asiakirjamateriaaliin kuin Tampereen poliisilaitoksella kirjattu ilmoitus nro 6750/S/41085/98, josta apulaispoliisipäällikkö Äijälä on tehnyt päätöksen olla toimittamatta esitutkintaa,.

Apulaispoliisipäällikkö Äijälän antaman selvityksen mukaan tutkinnanjohtaja Ilkka Laasanen on tehnyt 14.9.1999 rikosilmoituksen nro 6750/R/9283/99 osalta Äijälän määräyksestä päätöksen olla käynnistämättä esitutkintaa, koska asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Tarkemmat perustelut ilmenevät päätöksestä, joka on asiakirjojen mukaan toimitettu Teille tiedoksi.

Kun otetaan huomioon käytettävissä oleva selvitys asiakirjoineen, katsoo poliisin lääninjohto, että tutkinnanjohtajina toimineet apulaispoliisipäällikkö Risto Äijälä ja rikosylikomisario Ilkka Laasanen eivät ole menetelleet lainvastaisesti tai virheellisesti, kun he eivät ole määränneet esitutkintaa suoritettavaksi.

Poliisin lääninjohto ei määrää esitutkintaa toimitettavaksi, koska kirjoituksenne perusteella asiassa ei ole syytä epäillä rikoksia eikä näin ollen ole olemassa edellytyksiä esitutkinnan suorittamiselle.

Teillä on mahdollisuus tämän ratkaisun estämättä omalla vastuullanne nostaa jutussa sellaisia syytteitä tai muita kanteita, joihin Te katsotte itsellänne perusteita olevan.

Kirjoituksenne ei anna aihetta enempiin poliisin lääninjohdon toimenpiteisiin.

Poliisiylitarkastaja Pertti Sihvonen
Ylitarkastaja  Hannele Oksanen

TIEDOKSI  Tampereen kihlakunnan poliisilaitos
                     Poliisipäällikkö Raimo Tanner
                     Apulaispoliisipäällikkö Risto Äijälä
                     Rikosylikomisario Ilkka Laasanen".



Näin Suomessa toimii ns. salaliitto ja samalla hyvävelijärjestelmäkin.Edellä olevan L-S Lääninhallituksen poliisiosaston RATKAISUN perusteella SUOMESSA saa kuka hyvänsä esitutkimuksissa ja eri tuomioistuimissa kertoa tahallaan valhetta joutumatta niistä vastuuseen.

Muistutan, että kirjoitin kirjan ISÄN PUUMERKKI ja siinä on todistettavissa se totuus, että Suomessa toimivat poliisit, että tuomioistuimet yksinä teatteri näyttelijöinä tänäkin päivänä jälkeen VAPAHTAJAMME  JEESUKSEN  KRISTUKSEN  SYNTYMÄN  JÄLKEEN  27.7.2014.

Todettava se tosiasia, että Suomen viranomaisilla on erittäin heikko muisti hallita erittäin suurta törkeätä petosjuttua. Ehkä tämä saattaa olla yhtenä syynä siihen etteivät nää kalaa edes merestä
edemmäksi.

Jälleen täytyy vähän palauttaa "ketkaleille" tosi tapahtumat 1979-1983 vuosilta, jolloin aloittivat kyseiset törkeät rikokset, jotka ovat saaneet jatkua tähän päivään asti heidän suojeluksessa.

3.5.1979 kirurgi Allan Särkilahti leikkasi palleatyräni erittäin onnistuneesti. Mutta valitettavasti koko leikkausryhmälle tapahtui inhimmillinen vahinko. Nimittäin heiltä jäi crile-niminen suonenpuristin vatsaontelooni. Ilmeisesti instrumenttihoitaja Kaija Kalliolinnalle oli tapahtunut instrumenttien tarkastuslaskennassa inhimmillinen laskuvirhe. Hän oli instrumenttien seurantalomakkeeseen merkinnyt ylös kyseiset kohdat ennen leikkausta ja jälkeen leikkauksen ja merkinnyt kyseiset ruudukot x-kirjaimilla, että kaikki instrumentit ovat tallella ettei ole yhtään poissa.

Ensimmäisen kerran kävin lääkärille valittamassa kovista tuskista ja pistämisestä vähän yli kuukauden leikkauksen jälkeen. Seitsemän eri kertaa kävin tästä valittamassa lääkäreille. Vihdoin 3.12.1979 vaivautuivat vatsani röntgenkuvaamaan. Kuvauksessa paljastui ikävä tapaus, että 3.5.79 oli palleatyräleikkauksen yhteydessä vatsaontelooni jäänyt crile-niminen suonenpuristin.

Hoitava lääkärini kirurgi Niilo Hakola leikkauksella poisti pahaksi syöpyneen pihdin 12.12.79.
Hakola ja lääkintävahtimestari Risto Kosonen ottivat polaroidkuvat poistetusta pihdistä. Kuvissa näkyi erittäin hyvin pihdin syöpyminen. Pihdin kärjessä roikkui ohuissa säikeissä kiinni oleva noin variksenmunan kokoinen kalkkeutuma. Kuvan keskellä oli leikkaushuoneessa käytössä oleva mitta pystyssä ja vasemmalla puolen kuvaa tulitikkulaatikko osoittamassa pihdin pituutta mittakaavana.
Pihti oli reilut kolmen tulitikkulaatikon pituinen eli noin 18 senttiä pitkät. Kosonen oli kuvien alle kirjoittanut nimeni ja syntymäaikani, sekä pihdin nimen ja allekirjoituksensa.

Kirurgi Hakola 13.12.79 noin klo 14.00 maissa tuli luokseni ja pyysi mukaansa tutkimushuoneeseen. Hakola avoimesti kertoi kaikki pihdin syöpymisestä, kalkkeutumasta ja näytti ottamia kolmea kuvaa pihdistä. Hakolalta kysyin, että tietääkö tästä keskussairaala jyväskylässä? Hakola vastasi:"ei tiedä, hän soittaa sinne tämän jälkeen, että mitä on tapahtunut".

Hakola joutui 14.12.1979 viemään pahoin syöpyneen pihdin keskussairaalalle. Tilalle luovutti hänelle kirkkaan pean-nimisen pihdin. Ilmeisesti Hakolan tunteneena olen yhä sitä mieltä asiasta, että keskussairaalan kirurgianylillääkäri Heikki Silvola "kiristi"Hakolaa luovuttamaan syöpyneen pihdin pois, ettei se ole enää todisteena syöpymisestä.

Tämän tapahtuman jälkeen jouduin "ns. heitteille" sen takia, kun lääkärit sanoivat, että he eivät tiedä mikä minua vaivaa.En saanut koviin tuskiin asianmukaista hoitoa ensinkään.Jämsäläinen lääkäri Antti Pasila epäili, että minulla oli päällä metallimyrkytys kesäkuun alussa 1980, kun kävin päivystyksessä sunnuntaina hänen vastaan otollaan.

Lopulta lääkäreihin kyllästyin ja tein kantelun lääkintöhallitukselle elokuussa 1981. Hakola antoi oman lausuntonsa lääkintöhallitukselle, jossa ei uskaltanut mainita poistetun pihdin nimeä eikä vaihdetunkaan. Liitteenä lähetti Risto Kososen ottamat polaroidkuvat kirkkaista pean pihdeistä. Kuvat oli ottettu tarkoituksella harhauttaa lääkintöhallitusta väärennetyllä todisteella.

Särkilahti toimitti selvityksensä liitteenä väärennetyn instrumenttien seurantalomakkeen lääkintöhallitukselle. Huomautan, että lääkintöhallitus oli kovilla lääkäreitten antamien lausuntojen kanssa, johon aikaa kului lopulta seitsemän kuukautta.
Päätöksensä lääkintöhallitus teki 17.6.1982 antamalla huomautuksen Allan Särkilahdelle ym.

Lopulta jouduin kääntymään oikeuskansleri Kai Kortteen puoleen 16.1.1983. Helmikuussa 1983 lääkintöhallitukselle selvisi todellisuus pihti-jutusta, että olivat tehneet päätöksensä, joka perustui väärennettyihin todisteaineistoihin.
Tämän jälkeen lääkintöhallituksella ei ollut rehkeutta purkaa päätöstänsä vaan yhtyä peittelemään väärennöksiä ym.

Korte määräsi 5.5.1983 KRP:n tutkimaan juttua. KRP:n Jyväskylän päällikkö rikosylikomisario Seppo Pietikäinen aloitti välittömästi esitutkinnat 10.5.1983 kuulustelemalla kirurgi Niilo Hakolan ensimmäisenä. Jatkoi esitutkimuksia toukokuussa kuulustelemalla muitakin Jämsäläisiä. Pietikäisen piti tulla minut kuulustelemaan 30-31. 5 1983, mutta yllättäen KRP:n apulaispoliisipäällikkö Matti Tenhunen antoi "potkut" ehkä sen takia, kun alkoi käydä selville törkeät väärennökset.

Tilalle Tenhunen määräsi komisario Raimo Peltovuoren, joka vuorostansa kävi ensimmäisenä kuulustelemassa aivoinvalidi Eljas Herrasen  Karstulasta. Herrasella ei ollut mitään osuutta asiakirjojen väärentämisien kanssa. Hän sattui sattumalta olemaan samassa potilashuoneessa Jyväskylässä, kun minulta leikattiin palleatyrä.

Valitettavasti Seppo Pietikäisen suorittamat esitutkintapöytäkirjat ilmeisesti on KRP:n toimesta hävitetty. Peltovuoren tekemässä esitutkintapöytäkirjasta puuttuu nimenomaan Pietikäisen suorittamat esitutkinnantapöytäkirjat.

Peltovuoren kelvottomasta tutkinnasta johtuen pistin Keskisuomalaiseen kuulutuksen, jossa ilmoitin kadonneita asiakirjoja eli 14.7.1983.

Perjantain 15.7.93 olevaan lehteen en saanut ilmoitusta. Tämän jälkeen 16.7.1983 alkoi Hakolan huvilalla käydä vieraita iltapäivällä ja iltamyöhällä. Sunnustaina 17.7.83 klo 4.30 Hakolan leski löysi miehensä kuolleena huvilan saunasta.

Hautausurakoitsija oli kertonut tuttavalleni, kun oli mennyt noutamaan ruumista saunasta.Oli järkytynyt nähtyään ruumiin josta en käy enempää kertomaan.

Tämän jälkeen 25-27 päivinä Peltovuori ja ehkä lääkäreitten pyynnöstä kävi minua painostamaan.
Peltovuori pisti asialle Jämsän nimismiehen ja poliisit , muka syynä asejuttu, joka olisi minulle vaarallinen. Tästä olen kirjassani tarkkaan kertonut ISÄN PUUMERKKI.

KRP:n Matti Tenhusen tultua kuvioon mikään ei ole enää mennyt rehellisesti ja myös epäilen, että Kai Korte ja joutui nöyristymään "kelvottomien" virkamiesten edessä.

Samaa on jatkaneet aina tähän päivään asti. Mitä tulee Äijälän, että ei ole uskottavaa, että 17 henkilöä voi valhetella.
Sanon, että valehtelijat olivat sidoksissa työnantajaansa ja epäilen heidän joutuneen lisäksi kiristyksen kohteeksi.

Minun todistajani eivät olleet missään sidoksissa enää kuin vastapuolen todistajat. Juhani Värynen oli muuttanut 1981 Tampereelle, sh. Leilla Karisalmi Emännäksi, sh. Päivi Himanen eläkkeellä ja fysiat.
Annukka Lind tampereelle muuttanut.
Arstila, Otto H. Nyyssönen, Olavi Räsänen lääkäreistä yksikään ei heistä ollut sidoksissa Jämsään tai Jyväskylän keskussairaalaan.

Kaikki vain vahvistaa se todellisuuden, että kysymyksessä on täytynyt olla salaliitto, kun ensin saivat lääkärit hämättyä lääkintöhallituksen suojelun taa. 

Virkamiehistä sanon, että rikosylitarkastaja Pertti Virolainen kaikkensa teki sen eteen, että syylliset olisivat joutuneet vastuuseen. Mutta Virolainen sai kovia kokea vastapuolen poliisiviranomaisilta, kun yritti tutkituttaa juttua uudelleen KRP:n tutkijoilla.

Myös Jyväskylän kihlakunnansyyttäjä Hannu Kilpelä ryhtyi tutkituttamaan törkeätä rikosjuttua, mutta KRP:n rikostarkastaja Lauri Leppänen kävi "ahertamaan" sen eteen ettei törkyydet tulisi oikeuden käsittelyyn koskaan.

Leppäselle annoin potkut hänen kelvottomasta esitutkinnasta, jota oli kestänyt jo yli kolme vuotta.

Räikeimmän teon Leppäsen esitutkinnasta on se, kun Leppänen ei kysynyt kirurgi Peter Luthjeltä, että onko tämä instrumentti se sama, jonka kirurgi Niilo Hakola poisti Virtasen vatsaontelosta 12.12.79.

Esitutkinnan jo päätyttyä Leppänen oli näyttänyt röntgenkuvaa todistajalle ja todistaja todennut, että kuvassa on samanlainen pihti kuin oli esillä.

Huomautan, että kirurgi Luthje on nähnyt alkuperäiset röntgenkuvat kuin mitä Hakola ja Nyyssösen kanssa esitti minulle 3.12.79. Luthje oli lisäksi kyseisiä röntgenkuvia esitellyt kirurgi Kalervo Verkkalalle 3.12.79..

Lisäksi Luthje on nähnyt poistetun crile-nimisen suonenpuristimen, joka oli ollut pahoin syöpynyt.

Tämän kaiken lisäksi Luthje ja Verkkala ryhtyivät todistajina esitutkinnoissa ja oikeustuomioistuimessa kertomaan harkitusti valhetta. Salatakseen todisteitten väärentämiset ja nimenomaan salata pihdin syöpyminen.

Sisätautien erikoislääkäri Seppo Nyyssönen oli sukulaisilleen Äänekoskella kertonut jutustani, että lääkärit vaihtoivat syöpyneen pihdin kirkkaaseen ja myös väärensivät potilasasikirjani.

Huomautan, että Nyyssönen näki 3.12.79 otetut röntgenkuvat välittömästi kuvausten jälkeen ja hän vei minut toisen kuvauksen jälkeen Hakolan puheille röntgenkuvat mukana. Nyyssönen on myös nähnyt poistetun crile-nimisen suonenpuristimen välitömästi leikkauksen jälkeen.

Nyyssöseltä pyysin lausuntoa syksyllä 1981. Lausuntoa hän ei millään kirjoittanut lupauksistaan huolimatta. Vihdoin tähän kyllästyin ja 1.3.1982 menin välittömästi Nyyssösen luo sairaalaan ja sanoin, että lausunto on saatava heti, kun minulla on varattu tuomarille aika klo 10.00 Jyväskylässä.

Nyyssönen kirjoitti yhteenvedon, jossa toteaa, " Tällöin onnettomuudeksi vatsaonteloon jäi crile-niminen instrumentti.
Vart. Paavo Järvelä luki Nyyssösen lausunnon ja päätyi siihen, että tässä lausunnossa jotain salataan.
Tämän jälkeen 26.3.82 kävimme neuvottelun Hakolan kanssa ja hän sai lukea Nyyssösen kirjoittaman yhteenvedon ja tästäkös Hakola silminnähden hermostui.

Palaverin päätyttyä käytävällä Nyyssönen sanoi minulle,"että on paras kun viet koko jutun oikeuteen".

Tuolloin en vielä osannut kuvitellakkaa, että mihin lääkärit olivat lähteneet selkäni takana tekemään siitä hyvästä, kun en nostanut syytettä pihdin jäämisestä vatsaontelooni, koska koin sen jäämisen inhimmilliseksi vahingoksi.

Lukijat saavat selvän siitä mitä ovat todellisuudessa ennen muuta valtion virkamiehet törkeän rikosten peittelyn eteen tehneet vuodesta 1982 lähtien tähän pävään asti (28.7.2014.)