Sain kirjeen 27.6.1996 Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen varamieheltä Jaakko Jonkalta ja allekirjoittanut nuorempi oikeusasiamiehensihteeri Juha Haapamäki.
Ilmoitus. "Keskusrikospoliisin päällikkö on 19.6.1996 antanut lausunnon selvityksineen eduskunnan oikeusasiamiehelle 1.4.1996 osoittamanne kirjoituksen johdosta.
Lähetän ohessa pyyntönne mukaisesti tiedoksenne jäljennökset lausunnosta ja selvityksistä. Jos haluatte, voitte antaa niihin vastineenne. Sen pitää olla eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa viimeistään 31.7.1996, sillä sen jälkeen asia voidaan ratkaista myös ilman vastinettanne.".
Pyynnöt jatkuivat.
7.11.1996 Lausuntonsa antoi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelä.
Otteita Kilpelän lausunnosta:"olen käyttänyt esitutkintalain syyttäjälle suomaa harkintavaltaa pyytää rikostutkinnan suorittamista asiassa, josssa forum-kysymys on ollut täysin auki ja sen johdosta, että röntgenkuvien aitoutta koskeva tutkimuspyyntö oli aikaisemmin joutunut ainakin jonkin asteisen "pallottelun" kohteeksi, kuten jutun asiakirjat osoittavat, vaikka tutkintapyynnön perusteena oli asiantuntijalausuntoja, joiden pätevyyttä lakimieskoulutuksen tuomin valmiuksin en voinut kyseenalaistaa, kuten rikosylikomisario Paul Kokko, jonka koulutustaustaa en lähemmin tunne, aikaisemmin 26.7.19991 päivätyssä ei-julkiseksi tarkoitetetussa muistiossaan oli tehnyt. Myös toivomuksen tutkinnan mahdollisimman joutuisasta suorittamisesta olen esittänyt sen vuoksi, että asiaa oli siirrelty viranomaiselta toiselle ilman tosiasiallisia tutkintatoimia".
jatk. "Asianomistaja Reino Virtanen on tutkinnan kuluessa ollut lukuisia kertoja allekirjoittaneeseen yhteydessä ja keskustellut asiasta lähinnä periaatteellisella tasolla, koska olen hänellekin ilmoittanut, etten ennen esitutkinnan valmistumista tiedä, olenko asiassa toimivaltainen saati sitten konkrettisesti syyteharkinnan suorittava syyttäjä ja etten sen vuoksi voi lähemmin pohtia asiassa yksityiskohtia.
Kun Keski-Suomen läänin poliisitarkastaja Martti Jantunen aikanaan
esitutkinta-aineiston allekirjoittaneelle syyteharkintaan toimitti, havaitsin, ettei asiassa oltu kuultu ketään syylliseksi epäiltynä ja että jo tällä perusteella ei asiassa olisi edellytyksiä syyteharkinnan suorittamiselle ilman lisäselvitystä, jonka Aa Salon yksilöidyn pyynnön perusteella hankin.
Lisäselvityksen johdosta pyysin vielä Reino Virtaselta lausuntoa esitutkinnassa kertyneestä aineistosta ja erityisesti asianomistajan kannanottoa siihen katsooko asianomistaja jonkun syyllistyneen asiassa rikokseen ja jos katsoo, kenen tai keiden, missä ja milloin. Asianomistajan kannanoton jälkeen olen palauttanut aineiston Keski-Suomen lääninsyyttäjälle syyteharkintaan toimittamista varten".
Kaupunginviskaali Hannu Kilpelä".
7.11.1996 Rikosylitarkastaja Lauri Leppänen toimitti eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle pyydetyn "Selityspyyntönne 18.10.1996 Dnro771/4/96".
Otteita Leppäsen selityksestä: "Jutun hoitaminen vaati myöskin melkoisesti paneutumista röntgentekniikkaan. Luin alaa koskevia perusteoksia ja vertailin aikaisemmissa tutkinnoissa annettuja kuulustelukertomuksia ja asiantuntijalausuntoja tutkintapyynnös mukana olleisiin lausuntoihin. ...
Jos juttu olisi ollut selvitettävissä ja asiassa olisi päästy etten päin pelkästään kuulusteluilla, niin ne sinänsä eivät olisi vieneet paljokaan aikaa. Reino Virtanen ilmoitti jo etukäteen laittavansa syytteen jokaisen, joka kertoo asiat eri lailla kuin mitä ne hänen mielestään ovat.
Tapahtumasta oli jo kulunut varsin pitkä aika eikä sekään ollut omiaan ainakaan helpottamaan tutkinnan vientiä eteen päin.Todettakoon, että kuulustelin juttuun käsittääkseni kaikki ne henkilöt, joita olisi haluttu kuulla Korkeimpaan Oikeuteen osoitetussa siviilijutun palautuspyynnössä".
Jälleen tuon esiin Leppäsen toimittamisesta liiteaineistosta liite 358. Liite on kirjassani sivulla 98 jäljennöksenä nähtävänä Leppäsen tekemästä työn laadusta. Selittelystä jättänyt tuomatta esille sen että hänkään ei ryhtynyt tutkimaan röntgenosaston lausuntoa päivätty 3.12.1979. Virtanen nimenomaan otti esille ja näytti minulle, että miten tökerösti ovat menneet kyseisen kohdan väärentämään. Kysynkin, miksi Leppänen oli haluton tutkimaan selvää väärennöstä?
Todistajat, jotka ovat olleet suojelemassa väärennöksiä, niin heidän kertomuksensa muuttuneet, joten yhteneväisiä todistajakertomuksia ei ole. Leppänen on ollut tietoinen siitäkin, että instrumentit oli vatsaontelossani ja poistoleikkauksen jälkeen väärennetyissä röntgenkuvissa se onkin yllättäen muuttanut paikkaansa vatsapeitteisiin.
Leppäsen selittelyt ovat olleet suojelemassa törkeätä petosjuttua.
Leppänen kuulusteli useita ns. röntgenalan asiantuntijoita. Kyseiset asiantuntijat kertoneet röntgenkuvien väärentämistavasta selkeästi ja olen ihmetellyt, miksi Leppäselle ole kelvannut se että olisivat ryhtyneet röntgenkuvien väärentämiskokeiluun ammattihenkilöiden kanssa?
Tämäkin sivuun "heittäminen" paljastaa sen tosi asian, että Leppänen toimi puolueellisesti vahingokseni.
Lisäksi Leppäsen kädet oli sidottuna, että hänenkin tehtävänä suojella edellisiä KRP:n tutkijoitten töitä, ettei missään tilanteessa saanut paljastua, että KRP:n johto oli ja sekaantunut juttuun 1983.
Mitään epäselvää ei ole siitä, etteikö röntgenkuvat ole väärennettyjä. Anestesialääkäri Juhani Väyrynen näki ensimmäisen kerran komisario Raimo Peltovuoren kootussa "teoksessa" pinnakkaisvedoksen röntgenkuvasta joka päivätty 3.12.1979. Röntgenkuvassa näkyi pihti ja välittömästi Väyrynen totesi, "että se ei ollut tuollainen pihti, jonka Hakola poisti". Tämä Väyrysen ensimmäinen toteamus tapahtui 25.11.1985.
Muistin virkistämiseksi Pertti Virolaisen määräyksestä KRP:n poliisit joutuivat tämän jälkeen käymään kuulustelemassa Väyrynen. Huom. Ensimmäisen kerran silminnäkijä todistajaa yli kuuden vuoden jälkeen pihdin poistosta kuulustelu tapahtui (16.12.1985).
Tämä jos mikään todistaa sen todellisuuden, että KRP:n ylintä johtoa oli jo sotkeutunut törkeään petosjuttuun. Väyrynen kertonut kuulustelussa, että pihti on vaihdettu, ettei tämä ole enää se pihti, jonka poistivat Hakolan kanssa Virtasen vatsaontelosta.
Kesäkuun alussa 1987 kävimme Erkki Vasaman, ent.poliisin kanssa röntgenkuvia näyttämässä Juhani Väyryselle Tampereella. Väyrynen katseli kuvat läpi ja totesi 3.12.1979 päivätyistä kuvista,"että pihti näyttää kuvissa vaihtelevan eri paikoissa olevan kehossa. Yhdessäkään kuvassa ei näy sitä kohtaa mistä Hakola pihdin poisti. Nämä kuvat ovat väärennettyjä kuvia ".
Väyrynen sanoi, että " nämä kuvat avaavat koko jutun, ettei näitä saa hukata ja antaa kenellekään hukattavaksi".
Samoin prof. Arstila antanut lausuntonsa anatomiandosenttina. Kuvat ovat kopiokuvia. Eli tarkoitti sitä, kun pihti kuvissa on vatsapeitteissä, että tämä on vastoin antatomiaa sillä pihti ei ole voinut jäädä vatsapeitteisiin.
Näin ollen Leppäsen selitykset, selitykset ovat vain hämäystä eduskunnan apulaiaoikeusasiamiehelle.
Moni lukija voi ihmetellä sitä, minkä tähden jatkuvasti painan päälle, vaikka KRP:n poliisit ovat lukemattomia tutkimuksia asiassa suorittaneet?
Muistutan. Olen todellinen asianomistaja ja olen omilla silmilläni ja täydessä järjissäni nähnyt mm. seuraavat todisteet alkuperäisinä. Instrumenttien seurantalomakkeen 7.5.1979. Alkuperäiset röntgenkuvat 3.12.1979 Hakolan niitä näytäessä ja paikalla oli lääkäri Seppo Nyyssönen.
13.12.1979 Hakolan näyttäessä polaroidkuvia, joissa oli hänen poistamansa crile-niminen suonenpuristi ja mittakaavaa osoittamassa tulitikkulaatikko.
Kuvissa näkyi erittäin pahoin poistetun pihdin syöpyminenkin ja Hakolan mainitsema noin variksenmunan koikoinen kalkkeutuna. Keskellä kuvaa oli jokin leikkaushuoneessa käytössä oleva metallinen mitta.
Lisäksi olen nähnyt alkuperäisen leikkauskertomuksen väärennöksen Jämsän aluesairaalan arkistossa kaksi eri kertaa (26.1.1983 ja 1.11.1984)
Toisella kerralla oli minulla todistajana autoilija Pauli Sulola ja hänkin katsoi kyseistä väärennöstä valoa vasten ja selvästi näkyi se todellisuus, että poistetun pihdin nimi oli peittetty valkoisella korjausmaalilla ja tämän jälkeen päälle oli kirjoittettu vaihdetun pihdin nimi pean.
Lisäksi katsoimme hyvin tarkkaan Sulolan kanssa RÖNTGEN OSASTO lausuntoa, joka oli saanut ns. kovaa käsittelyä, jota Sulolakin ihmetteli onko lausuntoa pyöritetty paljon mankelin välissä. Lausunto oli reunoiltaan kulunut ja väriltään ns. kymmenkertainen. Alkujaan kyseisen lausunto oli keltainen ja siisti eli vielä 3.12.1979 röntgenkuvauspäivänä.
Miksi Leppänen on kyseiset asiakirjat sivuuttanut tutkimuksissaan kuten aikaisemmatkin KRP:n tutkijat ovat menetelleet?
lauantai 29. maaliskuuta 2014
perjantai 28. maaliskuuta 2014
ESITUTKINNAN TÄYDENTÄMINEN
19.5.1996 Asianajajani Heikki Salo laati kirjelmän jossa pyysi esitutkinnan täydentämisistä.
27.6.1996 Jämsän nimismiespiiri apulaisnimismies Pasi Yli-Ikkelä toimitti Salon pyynnön keskusrikospoliisi/Jyväskylän yksikkö rikoskomisario Terho Rajalalle.
"Viite: Oheinen AA Heikki Salon laatima loppulausunto 19.5.1996
Asia: Esitutkinnan täydentäminen
Syyteharkintaani on saapunut esitutkintapöytäkirjaa 7080/R/683/92 koskeva rikosasia, jossa asianomistajana on Reino Tapani Virtanen. Asiassa on 12.4.1996 kuultu rikoksesta epäiltynä ylilääkäri Martti Simpasta.
Asianajaja Heikki Salon asiassa 19.5.1996 Reino Virtasen puolesta antaman loppulausuntoon viitaten, pyydän, että Martti Simpasta kuullaan vielä asiassa rikoksesta epäillyn asemassa hänen tekemiksi epäillyistä rikoksista (eli lähinnä väärennyksestä, todistajan asemassa mahdollisesti annetusta perättömästä lausumasta sekä mahdollisesta virkarikoksesta).
Simpasta tulee kuulla AA Salon oheiseen kirjeeseen liittyen seuraavista seikoista:
-Mitä Simpanen on tarkoittanut Salon kirjeessä lainatulla lisätutkintapöytäkirjan sivulla 14 olevalla lausumallaan.
-Miten röntgenkuvien jälkikäteinen tekninen konstrunointi on mahdollista, mitä siihen vaaditaan ja miten se voitaisiin tehdä niin, ettei edes Simpanen itse pystyisi tunnistamaan tulosta väärennökseksi.
-Mitä tietoa Simpasella on röntgenkuvien väärentämismahdollisuuksista.
-Mitä Simpanen tietää hänen ottamiensa röntgenkuvien käytöstä eri viranomaistutkinnoissa, oikeuskäsittelyisssä ja päätöksenteossa.
-Selvitettävä, mikä on ollut Simpasen virkamiesasema Rikoslain tarkoittamassa mielessä röntgenkuvien ottamisesta aina tähän päivään saakka.
-Mahdolliset Simpasen muut kommentit oheiseen AA Salon laatimaan loppulausuntoon liittyen.
Simpasta on kuultava asiassa viipymättä. Kuulustelun valmistuttua pyydän toimittamaan sen allekirjoittaneelle.
Passi Yli-Ikkelä Jämsän piirin apulaisnimismies".
KRP:n päällikkö Rauno Rannan, rikosylikomisario Juha Keräsen ja rikosylitarkastaja Lauri Leppäsen selittelyt paljastuvat AA Heikki Salon pyytämästä esitutkinnan täydentämisestä 19.5.1996.
Sanoisin, että KRP:lla ovat kaikki ns. levällään kuin jokisen eväät. Simpanen saanut valehdella vapaasti KRP:n suojelun ansiosta. Viittaan potilasasiakirjojeni väärentämisiin, joita KRP jostain syystä eivät ole halunneet tutkia siten, että syylliset olisivat joutuneet niistä vastuuseen.
Yhä todisteeksi haluttomuuteen tuon esiin kirjassani ISÄN PUUMERKKI sivulla 98 olevan jäljennöksen, jonka Leppänen liittänyt liiteaineistoonsa nro 358. Väärennös kohta on kopiokoneen avulla mustattu, että Simpaselle on näin ollen annettu vapaasti valehdella niin paljon kuin "sydän sallii".
Minun olisi pitänyt ottaa kovat otteet KRP:n tutkijoihin ja opettaa heitä siitä miten pitää ryhtyä selvittämään törkeitä potilasasiakirjojeni tutkintaa. Tämän selvityksen jälkeen kuulla todistajia yksi kerralla. Jos todistaja rupeaa valehtelemaan kuin on annettu vapaat oikeudet valehdella, niin
tämän jälkeen todistaa pitää ryhtyä kuulustelemaan syylliseksi epäiltynä.
Minun olisi näin ollen KRP:n tutkijoita opettaa kädestäpitäen kuin pikkupoikia ikäänkuin. Useilta henkilöiltä olen saanut kuulla, että Suomen poliiseilla on huono koulutus rikostentutkinnassa ja näin heitä pitäisi pistää lisäkoulutukseen.
Ainakin tämä ns. pihti-juttu näyttää siltä, että poliiseilta puuttuu taito tutkia selviä väärennöksiä, sekä heiltä puuttuu taito nähdä kuulusteltavasta sitä, että valehteleeko vai puhuuko totta.
Rannan ja Leppäsen ei näin ollen tarvitsisi käydä selittelemään ja salaamaan KRP:n sisäisiä töitä, jotka eivät kestä puolueetonta arvostelua julkisuudessa.
27.6.1996 Jämsän nimismiespiiri apulaisnimismies Pasi Yli-Ikkelä toimitti Salon pyynnön keskusrikospoliisi/Jyväskylän yksikkö rikoskomisario Terho Rajalalle.
"Viite: Oheinen AA Heikki Salon laatima loppulausunto 19.5.1996
Asia: Esitutkinnan täydentäminen
Syyteharkintaani on saapunut esitutkintapöytäkirjaa 7080/R/683/92 koskeva rikosasia, jossa asianomistajana on Reino Tapani Virtanen. Asiassa on 12.4.1996 kuultu rikoksesta epäiltynä ylilääkäri Martti Simpasta.
Asianajaja Heikki Salon asiassa 19.5.1996 Reino Virtasen puolesta antaman loppulausuntoon viitaten, pyydän, että Martti Simpasta kuullaan vielä asiassa rikoksesta epäillyn asemassa hänen tekemiksi epäillyistä rikoksista (eli lähinnä väärennyksestä, todistajan asemassa mahdollisesti annetusta perättömästä lausumasta sekä mahdollisesta virkarikoksesta).
Simpasta tulee kuulla AA Salon oheiseen kirjeeseen liittyen seuraavista seikoista:
-Mitä Simpanen on tarkoittanut Salon kirjeessä lainatulla lisätutkintapöytäkirjan sivulla 14 olevalla lausumallaan.
-Miten röntgenkuvien jälkikäteinen tekninen konstrunointi on mahdollista, mitä siihen vaaditaan ja miten se voitaisiin tehdä niin, ettei edes Simpanen itse pystyisi tunnistamaan tulosta väärennökseksi.
-Mitä tietoa Simpasella on röntgenkuvien väärentämismahdollisuuksista.
-Mitä Simpanen tietää hänen ottamiensa röntgenkuvien käytöstä eri viranomaistutkinnoissa, oikeuskäsittelyisssä ja päätöksenteossa.
-Selvitettävä, mikä on ollut Simpasen virkamiesasema Rikoslain tarkoittamassa mielessä röntgenkuvien ottamisesta aina tähän päivään saakka.
-Mahdolliset Simpasen muut kommentit oheiseen AA Salon laatimaan loppulausuntoon liittyen.
Simpasta on kuultava asiassa viipymättä. Kuulustelun valmistuttua pyydän toimittamaan sen allekirjoittaneelle.
Passi Yli-Ikkelä Jämsän piirin apulaisnimismies".
KRP:n päällikkö Rauno Rannan, rikosylikomisario Juha Keräsen ja rikosylitarkastaja Lauri Leppäsen selittelyt paljastuvat AA Heikki Salon pyytämästä esitutkinnan täydentämisestä 19.5.1996.
Sanoisin, että KRP:lla ovat kaikki ns. levällään kuin jokisen eväät. Simpanen saanut valehdella vapaasti KRP:n suojelun ansiosta. Viittaan potilasasiakirjojeni väärentämisiin, joita KRP jostain syystä eivät ole halunneet tutkia siten, että syylliset olisivat joutuneet niistä vastuuseen.
Yhä todisteeksi haluttomuuteen tuon esiin kirjassani ISÄN PUUMERKKI sivulla 98 olevan jäljennöksen, jonka Leppänen liittänyt liiteaineistoonsa nro 358. Väärennös kohta on kopiokoneen avulla mustattu, että Simpaselle on näin ollen annettu vapaasti valehdella niin paljon kuin "sydän sallii".
Minun olisi pitänyt ottaa kovat otteet KRP:n tutkijoihin ja opettaa heitä siitä miten pitää ryhtyä selvittämään törkeitä potilasasiakirjojeni tutkintaa. Tämän selvityksen jälkeen kuulla todistajia yksi kerralla. Jos todistaja rupeaa valehtelemaan kuin on annettu vapaat oikeudet valehdella, niin
tämän jälkeen todistaa pitää ryhtyä kuulustelemaan syylliseksi epäiltynä.
Minun olisi näin ollen KRP:n tutkijoita opettaa kädestäpitäen kuin pikkupoikia ikäänkuin. Useilta henkilöiltä olen saanut kuulla, että Suomen poliiseilla on huono koulutus rikostentutkinnassa ja näin heitä pitäisi pistää lisäkoulutukseen.
Ainakin tämä ns. pihti-juttu näyttää siltä, että poliiseilta puuttuu taito tutkia selviä väärennöksiä, sekä heiltä puuttuu taito nähdä kuulusteltavasta sitä, että valehteleeko vai puhuuko totta.
Rannan ja Leppäsen ei näin ollen tarvitsisi käydä selittelemään ja salaamaan KRP:n sisäisiä töitä, jotka eivät kestä puolueetonta arvostelua julkisuudessa.
torstai 27. maaliskuuta 2014
KRP:N "SELITYS" EDUSKUNNAN APULAISOIKEUSASIAMIEHELLE
19.6.1996 Oman selvityksensä oli laatinut KRP:N PÄÄLLIKKÖ POLIISINEUVOS RAUNO RANTA , RIKOSYLITARKASTAJA JUHA KERÄNEN.
"SELVITYS- JA LAUSUNTOPYYNTÖNNE
Viitekirjeen johdosta keskusrikospoliisi toimittaa rikosylitarkastaja Lauri Leppäsen selvityksen liitteineen ko.asiassa. Sen lisäksi lisäselvityksenä toimitetaan oheisena keskusrikospoliisin Jyväskylän yksikön rikoskomisario Terho Rajalan omalta osaltaan tekemä selvitys asiassa.
Keskusrikospoliisi toteaa asiassa pyydettynä lausuntonaan seuraavaa;
Reino Virtasen tutkintapyyntö eduskunnan oikeusasiamiehelle ajoittuu varsinaisesti 1992 - 96 välille nimenomaan rikosylitarkastaja Leppäsen osalta, mutta hän pyytää kirjeessään tutkintaa myös kaikista aikaisemmista keskusrikospoliisin tutkijoiden menettelyistä. Ennen vuotta-92 tapahtuneeseen ei tässä yhteydessä ole mahdollisuutta ottaa kantaa ensinnäkään sen vuoksi, että Virtasen jutun tiimoilta on jo ennen vuotta-92 suoritettu lukuisia tutkimuksia, kuulusteluja ja muita toimenpiteitä, joiden aineisto samoin kuin myöhempi aineisto on luovutettu 7.11.1995 Keski-Suomen läänin poliisitarkastajalle. Tämä aineisto ei ole tässä yhteydessä ollut käytettävissä. Kaiken kaikkiaan Virtasen juttu on ollut muodossa tai toisessa vireillä vuosikausia. Rikosasiana juttu on jo aikaisemmin ratkaistu Vaasan hovioikeudessa ja siviiliasiana Korkeimmassa oikeudessa. Tähän mennessä ei ole tullut esiin mitään sellaista, jonka mukaan ennen vuotta-92 keskusrikospoliisin osalta tapahtuneessa tutkinnassa olisi tapahtunut jotain virhettä tai muuta moitittavaa menettelyä.
Virtanen toteaa tutkintapyynnössään Leppäsen pitkittäneen tutkintaa vuodesta toiseen. Leppänen on asiassa antanut oman lausuntonsa. Tältä osin keskusrikospoliisi toteaa, että juttu on tullut Leppäselle tutkittavaksi syksyllä -92 ja päättynyt syksyllä -95. Tästä ajasta noin yksi vuosi on mennyt jutun kannalta keskeisen asiantuntijalausunnon hankkimiseen Saksasta, jonka saamiseen ei Leppänen ole voinut vaikuttaa. Esitutkinta on suoritettu Virtasen kanssa yhteisymmärryksessä ja lausunnon saapumisen jälkeen asiassa on tehty lisätutkintaa useita kertoja, nimenomaan Virtasen itsensä pyynnöstä. Virtasen käsityksen mukaan Leppänen on ikäänkuin tahallaan pitkittänyt jutun tutkintaa. Virtanen ei ole esittänyt mitään syytä tai edes omaa käsitystään siihen miksi tällaista tahallisuutta olisi tapahtunut. Keskusrikospoliisilla ei tällaista käsitystä ole, koska mitään tähän viittaavaa ei tähän mennessä ole tullut esille. Siihen onko juttu ollut liian pitkään tutkittavana ei voida ottaa kantaa tutustumatta koko esitutkinnassa kertyneeseen materiaaliin. Siihen ei tässä yhteydessä ole ollut mahdollisuutta. Virtasen juttu on kuitenkin ollut poikkeuksellisen laaja ja monitahoinen, joten sen tutkimisen on joka tapauksessa täytynytkin kestää normaalia pisempään.
Virtanen toteaa, että Leppänen toimi esitutkinnassa alusta loppuun asti puolueellisena. Tätä väitettä hän perustelee nimenomaan sillä, ettei jutussa kuulusteltu Virtasen mainitsemaa tai mainitsemia henkilöitä syylliseksi epäiltynä.Tämä ei kuitenkaan voi osoittaa tutkijan puolueellisuutta, koska juuri rikosten esitutkinnassa asiaosaisten näkemykset eroavat jyrkästi toisistaan jutun luonteen vuoksi. Keskusrikospoliisin käsityksen mukaan Leppänen on tunnollinen ja kokenut tutkija ja tutkinnanjohtaja eikä tällaisia väitteitä hänen osaltaan ole koskaan aikaisemmin esitetty. Tämän vuoksi, kuten edellisessä kappaleessakin todettiin, lopullisen arvion tekeminen tämän väitteen osalta edellyttää apulaisoikeusasiamiehen tutusmista Leppäsen tekemään esitutkinta-aineistoon samoin kuin sen taustana olevaan esitutkintamateriaaliin kaikkine lisätutkimuksineen.
Leppäsen väitetystä viivyttelystä lääninsyyttäjä Kivistön tutkintapyynnön suhteen Leppänen on antanut oman selvityksensä. Selvityksen perusteella ei voida puhua viivyttelystä, vaan asia on hoidettu heti kun se on käytännössä ollut mahdollista, joten Virtasen väite on perusteeton.
Edellä esitettyyn viitaten keskusrikospoliisi toteaa, ettei se voi yhtyä Virtasen tekemiin väitteisiin. Virtasen kirjoitus ilmentää selkeästi sen hengen missä hänen kirjoituksensa on tehty. Poliisin lisäksi Virtanen on esittänyt puolueellisuusepäilyjä myös tuomioistuinlaitoksen osalta. Keskusrikospoliisi pitää hyvänä, että tähän asiaan saadaan lopullinen ratkaisu".
Rauno Rannan ja Juha Keräsen allekirjoittama selitys on erittäin puutteellinen, jossa on salattu mm. rikosylikomisario Seppo Pietikäsen suorittamat esitutkinnat toukokuulta 1983. Lisäksi eivät tuo esille sitä, että Pietikäiselle KRP:n apulaispäällikkö Matti Tenhunen antoi "potkut" toukokuun lopulla- 83 kesken tutkinnan. Asiakirjojen väärentämiset ovat jättäneet esiin tuomatta, siis salanneet apulaisoikeusasiamieheltä.
Selityksessä:"Virtasen juttu on kuitenkin ollut poikkeuksellisen laaja ja monitahoinen, joten sen tutkimisen on joka tapauksessa täytynytkin kestää normaalia pitempään".
Toteankin lyhyesti, että monimutkaiseksi jutun ovat tehneet nimenomaan keskusrikospoliisin tutkijat kesäkuusta 1983 alkaen. Tätä kirjoittaessani 27.3.2014 totean sen totuuden, että keskusrikospoliisin taholta ovat kaikki väärennökset yhä tänäkin päivänä selvittämättä.
Lainaan ministeri Paula Risikon vastauksesta:"mutta väärennökset tutkimatta". Tämä on yhä totuus tänäkin päivänä.
"SELVITYS- JA LAUSUNTOPYYNTÖNNE
Viitekirjeen johdosta keskusrikospoliisi toimittaa rikosylitarkastaja Lauri Leppäsen selvityksen liitteineen ko.asiassa. Sen lisäksi lisäselvityksenä toimitetaan oheisena keskusrikospoliisin Jyväskylän yksikön rikoskomisario Terho Rajalan omalta osaltaan tekemä selvitys asiassa.
Keskusrikospoliisi toteaa asiassa pyydettynä lausuntonaan seuraavaa;
Reino Virtasen tutkintapyyntö eduskunnan oikeusasiamiehelle ajoittuu varsinaisesti 1992 - 96 välille nimenomaan rikosylitarkastaja Leppäsen osalta, mutta hän pyytää kirjeessään tutkintaa myös kaikista aikaisemmista keskusrikospoliisin tutkijoiden menettelyistä. Ennen vuotta-92 tapahtuneeseen ei tässä yhteydessä ole mahdollisuutta ottaa kantaa ensinnäkään sen vuoksi, että Virtasen jutun tiimoilta on jo ennen vuotta-92 suoritettu lukuisia tutkimuksia, kuulusteluja ja muita toimenpiteitä, joiden aineisto samoin kuin myöhempi aineisto on luovutettu 7.11.1995 Keski-Suomen läänin poliisitarkastajalle. Tämä aineisto ei ole tässä yhteydessä ollut käytettävissä. Kaiken kaikkiaan Virtasen juttu on ollut muodossa tai toisessa vireillä vuosikausia. Rikosasiana juttu on jo aikaisemmin ratkaistu Vaasan hovioikeudessa ja siviiliasiana Korkeimmassa oikeudessa. Tähän mennessä ei ole tullut esiin mitään sellaista, jonka mukaan ennen vuotta-92 keskusrikospoliisin osalta tapahtuneessa tutkinnassa olisi tapahtunut jotain virhettä tai muuta moitittavaa menettelyä.
Virtanen toteaa tutkintapyynnössään Leppäsen pitkittäneen tutkintaa vuodesta toiseen. Leppänen on asiassa antanut oman lausuntonsa. Tältä osin keskusrikospoliisi toteaa, että juttu on tullut Leppäselle tutkittavaksi syksyllä -92 ja päättynyt syksyllä -95. Tästä ajasta noin yksi vuosi on mennyt jutun kannalta keskeisen asiantuntijalausunnon hankkimiseen Saksasta, jonka saamiseen ei Leppänen ole voinut vaikuttaa. Esitutkinta on suoritettu Virtasen kanssa yhteisymmärryksessä ja lausunnon saapumisen jälkeen asiassa on tehty lisätutkintaa useita kertoja, nimenomaan Virtasen itsensä pyynnöstä. Virtasen käsityksen mukaan Leppänen on ikäänkuin tahallaan pitkittänyt jutun tutkintaa. Virtanen ei ole esittänyt mitään syytä tai edes omaa käsitystään siihen miksi tällaista tahallisuutta olisi tapahtunut. Keskusrikospoliisilla ei tällaista käsitystä ole, koska mitään tähän viittaavaa ei tähän mennessä ole tullut esille. Siihen onko juttu ollut liian pitkään tutkittavana ei voida ottaa kantaa tutustumatta koko esitutkinnassa kertyneeseen materiaaliin. Siihen ei tässä yhteydessä ole ollut mahdollisuutta. Virtasen juttu on kuitenkin ollut poikkeuksellisen laaja ja monitahoinen, joten sen tutkimisen on joka tapauksessa täytynytkin kestää normaalia pisempään.
Virtanen toteaa, että Leppänen toimi esitutkinnassa alusta loppuun asti puolueellisena. Tätä väitettä hän perustelee nimenomaan sillä, ettei jutussa kuulusteltu Virtasen mainitsemaa tai mainitsemia henkilöitä syylliseksi epäiltynä.Tämä ei kuitenkaan voi osoittaa tutkijan puolueellisuutta, koska juuri rikosten esitutkinnassa asiaosaisten näkemykset eroavat jyrkästi toisistaan jutun luonteen vuoksi. Keskusrikospoliisin käsityksen mukaan Leppänen on tunnollinen ja kokenut tutkija ja tutkinnanjohtaja eikä tällaisia väitteitä hänen osaltaan ole koskaan aikaisemmin esitetty. Tämän vuoksi, kuten edellisessä kappaleessakin todettiin, lopullisen arvion tekeminen tämän väitteen osalta edellyttää apulaisoikeusasiamiehen tutusmista Leppäsen tekemään esitutkinta-aineistoon samoin kuin sen taustana olevaan esitutkintamateriaaliin kaikkine lisätutkimuksineen.
Leppäsen väitetystä viivyttelystä lääninsyyttäjä Kivistön tutkintapyynnön suhteen Leppänen on antanut oman selvityksensä. Selvityksen perusteella ei voida puhua viivyttelystä, vaan asia on hoidettu heti kun se on käytännössä ollut mahdollista, joten Virtasen väite on perusteeton.
Edellä esitettyyn viitaten keskusrikospoliisi toteaa, ettei se voi yhtyä Virtasen tekemiin väitteisiin. Virtasen kirjoitus ilmentää selkeästi sen hengen missä hänen kirjoituksensa on tehty. Poliisin lisäksi Virtanen on esittänyt puolueellisuusepäilyjä myös tuomioistuinlaitoksen osalta. Keskusrikospoliisi pitää hyvänä, että tähän asiaan saadaan lopullinen ratkaisu".
Rauno Rannan ja Juha Keräsen allekirjoittama selitys on erittäin puutteellinen, jossa on salattu mm. rikosylikomisario Seppo Pietikäsen suorittamat esitutkinnat toukokuulta 1983. Lisäksi eivät tuo esille sitä, että Pietikäiselle KRP:n apulaispäällikkö Matti Tenhunen antoi "potkut" toukokuun lopulla- 83 kesken tutkinnan. Asiakirjojen väärentämiset ovat jättäneet esiin tuomatta, siis salanneet apulaisoikeusasiamieheltä.
Selityksessä:"Virtasen juttu on kuitenkin ollut poikkeuksellisen laaja ja monitahoinen, joten sen tutkimisen on joka tapauksessa täytynytkin kestää normaalia pitempään".
Toteankin lyhyesti, että monimutkaiseksi jutun ovat tehneet nimenomaan keskusrikospoliisin tutkijat kesäkuusta 1983 alkaen. Tätä kirjoittaessani 27.3.2014 totean sen totuuden, että keskusrikospoliisin taholta ovat kaikki väärennökset yhä tänäkin päivänä selvittämättä.
Lainaan ministeri Paula Risikon vastauksesta:"mutta väärennökset tutkimatta". Tämä on yhä totuus tänäkin päivänä.
maanantai 24. maaliskuuta 2014
RIKOSTARKASTAJA LAURI LEPPÄSESTÄ KANTELU EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE.
1.4.1996 Tein kantelun Leppäsen toiminnasta Eduskunnan oikeusasiamiehelle.
"TUTKINTAPYYNTÖ
Kunnioittavasti pyydän kiireellistä tutkintaa rikostarkastaja Lauri Leppäsen menettelyistä. Käsittäin vuosia 1992 - 1996 jutussani, jossa hän itse toimi tutkinnanjohtajana. Sekä edellisistäkin KRP:n tutkijoitten menettelyistä, jotka ovat kyseistä juttua tutkineet.
Lyhyesti totean, että ensimmäisen KRP:n tutkimukset määräsi Kai Korte 5.5.1983. KRP:n taholta on tapahtunut "tahallista" puolueellista tutkintaa. Kyseessä on erittäin törkeä väärennös- ja virkarikosjuttu.
Kaikki alkoi 3.5.1979 kun vatsaontelooni kirurgilta jäi pihti. Pihdin poistoleikkauksen jälkeen ryhtyivät väärennöksiin lääkärit. Mm. keskiviikkona 12.12.1979 pihdin poistivat vatsaontelosta, niin perjantaina 14.12.1979 vaihtoivat pihdin kirkkaaseen ja eri merkkiseen.
Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelä 18.8.1992 pyysi poliisitutkintaa Keski-Suomen läänin poliisitarkastajalta. Pyynnössään Kilpelä mainitsee: "Tutkinnan toimittanette mahdollisimman joutuisasti".
Lääninhallituksesta tutkimuspyyntö siirrettiin rikostarkastaja Lauri Leppäselle. Leppänen tutkintaa pitkitti vuodesta toiseen. Tähän lopulta kyllästyin ja kirjeelläni 26.9.1995 katkaisin tutkinnan, koska todistajiani oli yhä seitsemän kuulustelematta.
Leppäsen puolueellisuus todentuu selvästi, että 24 henkilöä kuulusteli todistajina ja ketään ei kuulustellut rikoksesta epäiltynä.
Pyysin Leppäsen kuulustelemaan ylilääkäri Martti Simpasen rikokseen epäiltynä, mutta Leppänen sanoi:"hän haluaa kuulla todistajana".
Näin Leppänen myös toimi esitutkinnassa alusta loppuun asti puolueellisena.
Asianajajani Heikki Salo laati kirjelmän 7.2.1996 Kilpelälle, jossa pyysi syyttäjää määräämään kuulusteltavaksi ylilääkäri Martti Simpasen epäiltynä rikokseen röntgenkuvasta.
Kilpelä toimi oikein ja toimitti pyynnön edelleen lääninhallituksen poliisitarkastajalle 23.2.1996.
Lääninsyyttäjä Jarmo Kivistö välittömästi toimitti 27.2.1996 tutkintapyynnön edelleen Lauri Leppäselle.
Leppänen jälleen jatkoi ennakko asenteellista linjaansa, pitkittämällä lääninsyyttäjän määräystä siten, että Simpasen kuulustelu ei toteutunut siten kuin kaupunginviskaali Hannu Kilpelä määräyksessään mainitsi."kuulustelukertomus on allekirjoittaneen käytettävissä viimeistään 29.3.1996".
Leppänen aiheutti jälleen minulle lisää taloudellista vahinkoa ja henkisiä kärsimyksiä pitämällä hallussaan tutkintamääräystä useita viikkoja, ennenkö kävi palauttamaan tutkintapyynnön takaisin lääninsyyttäjälle Jarmo Kivistölle.
Leppänen oli jäävännyt itsensä lisätutkinnasta ja näin uudelle tutkijalle jäi aikaa vain muutama päivä. Saatuaan Leppäseltä tutkintamääräyksensä oli Kivistö välittömästi tutkinnan siirtänyt Jyväskylän KRP:n suoritettavaksi.
Kuulustelu piti tapahtua perjantaina 29.3.1996 klo 13.00. Ylilääkäri Martti Simpanen sai tällöin kuulla, että häntä tullaan kuulustelemaan rikokseen epäiltynä. Oli vaatinut itselle avustajaa, mutta avustajaa ei onnistunut saamaan paikalle ja näin kuulustelu siirtyi 12.4.1996.
Kunnioittavasti pyydän Eduskunnan oikeusasiamiestä kiireellisesti tutkimaan KRP:n suorittamat tutkimukset nyt esillä olevassa väärennös- ja virkarikosjutussa. Ovatko tutkijat noudattaneet lakeja ja asetuksia, sekä ovatko tutkijat olleet tehtävissään rehellisiä?
Onko Leppänen toiminut joutuisasti ja muutenkin onko hänen suorittamassa kuulustelut suoritettu puolueettomasti? Lisäksi onko hänen laatimansa liiteaineisto laadittu asiallisesti, että se olisi myös puolueettomasti koottu syyttäjälle syytteen nostamista varten todisteaineistoksi?
Jos tutkimuksissa ilmenee, että tutkijat ovat syyllistyneet väärennös- ja virkarikosten suojeluun, tulen syyllisille vaatimaan rangaistukset, sekä tulen erikseen vaatimaan myös vahingonkorvauksia syyllisiltä.
Tutkimus pitäisi suorittaa kiireellisesti, koska oikeusturvani heikkenee rikoksien päästyä vanhenemaan, jota nimenomaan KRP:n poliisit pitkittämisillä ja puolueellisilla tutkimuksilla haluavat tieten vanhennuttaa vahingokseni.
Keväästä -83 olen joutunut tekemisiin Suomen poliisien kanssa tämän rikosjutun johdosta. Tänä aikana eteeni ei ole vahingossakaan sattunut yhtään rehellistä poliisia. Kysynkin, kuka tässä maassa valvoo näitä kelvottomia poliiseita?
Vai pitääkö meidän uhrien joukolla puhdistaa koko "rupusakki" virkatehtävistänsä pois tuhlaamasta yhteiskunnan veromarkkoja?
Jonkun tämä on tehtävä, tämä laittomuus poliisien sisäpiireissä ei saa jatkua enää päivääkää.
Toivon saavani nopeasti tietää toimenpiteistänne tässä erittäin törkeässä väärennös- ja virkarikosjutussa.
Reino Virtanen".
14.5.1996 Sain kirjeen Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta.
"Ilmoitus: Kirjoituksenne keskusrikospoliisin rikosylitarkastaja Lauri Leppäsen menettelystä asiassanne on saapunut eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan 4.4.1996.
Apulaisoikeusasiamies on pyytänyt asianne tutkimista varten selvityksen Leppäseltä ja lausunnon keskusrikospoliisin päälliköltä 12.7.1996 mennessä.
Saatuaan riittävän selvityksen apulaisoikeusasiamies ratkaisee asianne. Asiat ratkaistaan yleensä saapumisjärjestyksessä. Ratkaisu lähetetään Teille kirjallisena.
Asiaanne ( dnro 771/4/96) valmistelee kansliassa Juha Haapamäki, puh 90- 432 3361.
Juha Haapamäki nuorempi oikeusasiamiehensihteeri".
14.6.1996 Lauri Leppäsen SELVITYS.
"EDUSKUNNAN APULAISOIKEUSASIAMIES
Selvitys- ja lausuntopyyntö 14.5.1996 Dnro 771/4/96
Pyydän kunnioittaen lausua asiassa seuraavaa:
1.Tausta
Kuten Reino Virtasen tutkintapyynnöstäkin ilmenee, niin kysymyksessä on tapahtuma, jossa on ollut varsin monia vaiheita lukuisine esitutkintoineen ja myöskin oikeuskäsittelyineen. Totean lyhyesti, että asia on ollut esitutkintavaiheissa laskutavasta riippuen ainakin kaksitoista (12) kertaa ja rikosasiana se on ratkaistu Vaasan Hovioikeudessa ja siviiliasiana Korkeimmassa Oikeudessa.
Toimin nyt tarkoitetussa esitutkinnassa tutkinnanjohtajana ja käytännössä myöskin tutkijana keskusrikospoliisin apulaispäällikön Kari Rantaman määräyksestä Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelän tutkintamää-
räyksen perusteella. Tutkintajärjestelyn perusajatuksena oli se, että aikaisemmat tutkimukset oli Virtasen taholta väitetty mm. puolueellisiksi ja asiassa haluttiin lähteä tavallaan puhtaalta pöydältä. En ole ollut ennen tutkintamääräystä missään tekemisissä Virtasen asian kanssa muutoin kuin lukemalla siitä joitakin sanomalehdissä olleita kirjoituksia.
Kun suoritin ensimmäisen asianomistajakuulustelun, niin tässä yhteydessä tuli käsittääkseni sovituksi myöskin se, että tulisin henkilökohtaisesti suorittamaan jutun tärkeimmät kuulustelut. Katsoin, että jutun erityisluonne, laajuus ja Reino Virtasen jutun tutkijaan kohdistamat vaatimukset huomioiden järjestely olisi ainoa tässä asiassa toimiva ratkaisu. Järjestelylle ei ole myöskään lainsäädännöllisiä esteitä, tältä osin viittaan esitutkintalain (myöh.ETL) 14 §:n säännöksiin tutkinnanjohtajasta.Asiaa on myöskin käsitelty em. lain esitöissä (HE n:o 14/1985 sivut 13-14) ja teoksessa Uusi esitutkintalainsäädäntö (Helminen-Lehtola-Virolainen, Helsinki 1990, sivut 49-53).
2. VÄITTEITÄ
2.1 PERUSASETELMASTA
Kuten aiemmin mainitsin, niin en ole ollut jutun kanssa tekemisissä aikaisemmin. Minulla ei ole ollut siinä mitään ennakkoasetelmaa tai-asennetta. Lähdin liikkeelle täysin puhtaalta pöydältä. Jo pelkästään tutkintapyynnön ja sen liitemateriaalin valosssa tapahtuma oli paljon asiatietoa sisältävä, monikerroksineen ja moneen suuntaan kysymyksiä herättävä.
Tutkintatehtävän saatuani oli välttämätöntä tutustua myöskin aikaisempaan materiaaliin, koska se mielestäni oli täysin välttämätöntä asian hoitamiseksi. Monet seikat olivat moneen kertaan tutkittuja ja useita ihmisiä oli kuulusteltu useammin kuin kerran.
2.2 Tutkinnan pitkittämisestä
Esitutkinnan yleisiin periaatteisiin kuuluu mm. ETL 6 §:n mukaisesti se, että esitutkinta on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä. Jutun alkuvaiheiden , mm. asianomistajakuulustelun ja eräiden muiden selvitysten jälkeen laadin tutkintapyynnön, joka lähetettiin Saksaan. Keskeinen kysymyksenasettelu koski mm. sitä, ovatko röntgenkuvat aitoja ja esittävätkö ne Reino Virtasta. Pyynnön mukana oli röntgenkuvia useilta vuosilta ja osa niistä oli asianomistajan itsensä hankkimia.
Asianomistajalla oli mahdollisuus vaikuttaa pyynnön sisältöön ja hän myöskin hyväksyi kysymyksenasettelun. Reino Virtanen oli myöskin läsnä tutkimuspyynnön lähetysvaiheessa silloisessa krp:n rikoslaboratoriossa. Tällöin tuli esille se, että tämän lausunnon myötä "juttu seisoo tai kaatuu" ja tästä seikasta vallitsi silloin käsittääkseni yksimielisyys. Lausunnon saaminen kesti n. vuoden, vaikka rikoslaboratorion päällikkö Kimmo Himberg tiedustelikin asiaa useaan otteeseen Saksasta.
Reino Virtanen ei ollut tyytyväinen lausuntoon ja siinä esitettyihin näkökantoihin. Hän pyysi minua jatkamaan tutkintaa ja suorittamaan kuulusteluja. Kun kysymyksessä on alussa mainituin tavoin asia, jossa on jo tehty useita tutkintoja ja kun lähes jokaisen seikan selvittäminen aiheuttaa sen, että lukuisa joukko muita tekijöitä ja kysymystenasetteluja muuttuu, niin kokemuksesta voin vakuuttaa, että mistään tutkinnan pitkittämisestä ei taholtani ole ollut kysymys. Vilpittömästi voi sanoa, että mikään yksittäinen juttu ei ole vaikuttanut elämääni niin virassa kuin sen ulkopuolella siinä määrin kuin nyt kysymyksessä oleva asia. Vaikkka jälkikäteen on helppo sanoa, että esitutkinta on kestänyt kauan, niin rohkenen väittää, että johtopäätöstenkin teko tutustumatta itse asiaan, sen eri vaiheisiin ja sen sisältämään lukuisaan niin lääketieteeseen kuin muihinkin aloihin liittyvään problematiikkaan on varsin ongelmallista.
2.3 TUTKINNAN PUOLUEELLISUUDESTA
Olen ollut poliisina 25 vuotta ja aikaisemmin tällaista väitettä ole esitetty. Kiistän menetelleeni mitenkään puolueellisesti eikä minulla ole ollut mitään ennakkoasennetta juttuun. En voi kuvitella tilannetta, miksi minun olisi pitänyt toimia puolueellisesti, siihen minulla ei ole ollut minkäänlaista tarvetta. Tutkinnanjohtajana olen päättänyt kuulusteltavien asemasta ja ylilääkäri Martti Simpasen asemasta olen päättänyt sen jälkeen kun olin kuulustellut kyseisiä röntgenkuvia otettaessa paikalla ollutta muuta henkilökuntaa. En muista Virtasen esittäneen vaatimusta Simpasen kuulemisesta rikoksesta epäiltynä ainakaan ennen suorittamaani todistajakuulustelua.
2.4. LÄÄNINSYYTTÄJÄ JARMO KIVISTÖN KUULUSTELUPYYNNÖSTÄ
Keski-Suomen lääninhallituksen lähettämä minulle osoitettu kirje on leimattu saapuneeksi krp:n Kuopion yksikköön 1.3.1996. Kyseisenä perjantaipäivänä olin Joensuun toimipisteessä ja maanantaina 4.3-lauantai 9.3. välisen ajan olin vuosilomalla. Maaliskuun 10. ja 11. päivät olin virkamatkalla Venäjällä ja ensimmäinen mahdollisuus tutustua pyyntöön oli keskiviikkona 13.3.1996. Tämän jälkeen olin yhteydessä krp:n johtoon ja ilmoitin tilanteesta. Sovimme menettelytavan ja palattuani seuraavalla viikolla 20.3.1996 Venäjän virkamatkalta tulin lauantaina 23.3.1996 virkapaikalle laatimaan liitteenä olevan lääninsyyttäjä Jarmo Kivistölle osoitetun kirjeen, jossa kohdassa 1. ilmenee myöskin jääviyteni syy. En ole viivytellyt asiassa, koska olen hoitanut asian 10 päivässä siitä, kun siihen oli olemassa tosiasiallinen mahdollisuus.
Kaiken kaikkiaan en ole menetellyt tässä asiassa virkavelvollisuuksieni vastaisesti. Olen koko ajan pyrkinyt aineellisen totuuden selvittämiseen tässä vaikeassa asiassa, jossa asiantuntijalausunnotkaan eivät ole yhteneväisiä".
Rikosylitarkastaja Lauri Leppänen". Liite: Jäljennös kirjeestä 23.3.1996".
LEPPÄSEN SELITTELYIHIN VASTAAN.
Pidin selvänä sen , että aloittaa esitutkinnan alusta, eli 3.5.1979, että miten on viety rikosjuttua eteenpäin väärentämällä potilasasiakirjojani. Leppänen toteaa:"asia haluttiin lähteä tavallaan puhtaalta pöydältä".
Leppänen ei lähtenyt ns. puhtaalta pöydältä. Jos Leppänen olisi lähtenyt todellisuudessa puhtaalta pöydältä hänen olisi ensimmäisenä tutkia perin pohjin lääkäri Seppo Nyyssösen saneleman (3.12.1979) kertomuksen, että onko kertomuksessa menty poistetun pihdin nimeä muuttamaan jälkikäteen krailit - peanit nimiseksi ?
Kirjassani "Reino"Pihti"Virtanen ISÄN PUUMERKKI sivulla 71 on jäljennös edellä mainitusta lääkäri Seppo Nyyssösen sanelemasta kertomuksesta röntgenkuvauksen jälkeen 3.12.1979. Kirjaa on saatavissa hyvin varustetuissa kirjakaupoissa, sekä Kustantaja: Minimalisti Oy.
Jäljennöksestä näkyy hyvin se, että alkujaan kirjoitettu "krailit" ja tämä on huonosti peitetty valkoisella korjausmaalilla, sekä tämän jälkeen menty "töhertämään" siten, että ensin kirjoitettu päälle "peang". Tämän jälkeen peitetty g-kirjain ja tilalle kirjoitettu it-kirjaimet. Alkuperäisestä poistetun pihdin "krailit" k-kirjaimen yläosa näkyy ja "krailit" sanasta viimeinen t-kirjain näkyy selvästi.
Toisessa kohdassa oli krailit sana peitetty valkoisella tarralapulla piiloon ja päälle kirjoitettu peangit sana.
Samalla sivulla on ja jäljennös 12.12.1979 LAPARATOMIA. eli leikkauskertomuksen jäljennös. Sanelun tehnyt pihdin poistanut kirurgi Niilo Hakola. Hakola kokeneena kirurgina sanellut tarkkaan poistamansa pihdin nimen. Crileä - Crileä - Crileä`stä - Crileä ja crileä. Suomeksi poistettua pihtiä sanotaan kraili, näin tämän selvitti minulle puhelimessa 20.6.1983 lääkäri Seppo Nyyssönen.
Olen jo useasti kertonut, että olen nähnyt kyseisen alkuperäisen sairaskertomukseni Jämsän aluesairaalan arkistossa pari kertaa ja toisella kerralla oli minun mukana todistaja näkemässä, kuinkka alkuperäisen pihdin nimi oli peitetty piiloon valkoisella korjausmaalilla ja päälle kirjoitettu vaihdetun pihdin nimi pean.
Toinen asiakirja on kirjani sivulla 98. Liite nro 358. Asiakirja on RÖNTGEN OSASTO. Väärennetty kohta on mitä ilmeisen tarkoituksella menty kopiokoneella mustaamaan, että väärennöksestä ei "hullukaan" saa selvää. Leppäselle näytin selvän jäljennöksen kyseisestä asiakirjasta ja selvitin tarkkaan hänelle väärennöksen.
Leppänen oli liittänyt asiakirjoihinsa liitteeksi kyseisen väärennöksen nr 358.
Kirjani sivulla 66 on yksityisetsivä Jussi Kakon ottama mikroskooppikuva, joka on otettu alkuperäisestä leikkauskertomuksesta otetusta jäljennöksestä.
Kyseinen kuva on ollut ja Leppäsen nähtävissä, että selvää selvempääkin näyttöä on väärennöksestä.
Lisäksi poistetusta crile-nimisestä pihdistä ottivat polaroitkuvat lääkintävahtimestari Risto Kosonen ja Niilo Hakolan ollessa paikalla 12.12.79 näkemässä kuvausta. Alkuperäisissä kuvissa oli mittakaavaa osoittamassa tulitikkulaatikko ja sitä sai verrata poistetun pihdin pituuteen.
Tulitikkulaatikon puuttuminen väärennetyistä kuvista puuttuu. Esitutkinnoissa ja oikeudessa on tämän todistaneet anestesialääkäri Juhani Väyrynen, sh.Leila Karisalmi, sh. Päivi Himanen. fysit. Annukka Lind ja lisäksi lapsistani kaksi ja vaimoni.
Kyseisiä asiakirjoja ei ole yhä vieläkään tutkittu KRP:n taholta, koska puolueeton tutkinta paljastaisi erittäin törkeän petosjutun.
Sitä ole jälkeen päin katunut, että myönnyin röntgenkuvien lähettämiseen Saksaan ja näin aikaa "porukka" sai lisää n. vuoden verran.
Röntgenkuvista lupasi antaa lausuntonsa Ruotsissa arvostettu röntgenprfovessosi. Saatuaan kuvat nähtäväkseen, niin hän perui välittömästi antamasta lausuntoa. Hän ei halunnut itseään sotkea törkeään väärennkseen.
Samoin Suomen kolme röntgenalan prof. eivät ryhtyneet antamaan lausuntoa, kun näkivät kyseiset "räpellykset" kuin prof, Arstila monesti on kuvista lausunut.
Leppäselle antamani "potkujen" jälkeen röntgenkuvista yritin saada lausuntoja ja myös viimeinen asianajajani Jussi Keski-Keturi kävi Kuopiossa Erkki Vasaman kanssa kahden röntgenprof. luona näyttämässä kuvia heille. Olivat katselleet kuvia ja vuoron perään olivat "iskeneet silmiä toisilleen". Tämän huomasi Jussi, kun tarkkaan seurasi heidän edesottamuksiansa väärennettyihin röntgenkuvia katsellessaan. Lausuntoa eivät antaneet.
Joudun kysymään, mitä Leppänen lopulta on tarkoittanut "asiassa haluttiin lähteä tavallaan puhtaalta pöydältä". Mielestäni hänen lausuntonsa on vain "hämäystä", muuta en voi sanoa.
"TUTKINTAPYYNTÖ
Kunnioittavasti pyydän kiireellistä tutkintaa rikostarkastaja Lauri Leppäsen menettelyistä. Käsittäin vuosia 1992 - 1996 jutussani, jossa hän itse toimi tutkinnanjohtajana. Sekä edellisistäkin KRP:n tutkijoitten menettelyistä, jotka ovat kyseistä juttua tutkineet.
Lyhyesti totean, että ensimmäisen KRP:n tutkimukset määräsi Kai Korte 5.5.1983. KRP:n taholta on tapahtunut "tahallista" puolueellista tutkintaa. Kyseessä on erittäin törkeä väärennös- ja virkarikosjuttu.
Kaikki alkoi 3.5.1979 kun vatsaontelooni kirurgilta jäi pihti. Pihdin poistoleikkauksen jälkeen ryhtyivät väärennöksiin lääkärit. Mm. keskiviikkona 12.12.1979 pihdin poistivat vatsaontelosta, niin perjantaina 14.12.1979 vaihtoivat pihdin kirkkaaseen ja eri merkkiseen.
Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelä 18.8.1992 pyysi poliisitutkintaa Keski-Suomen läänin poliisitarkastajalta. Pyynnössään Kilpelä mainitsee: "Tutkinnan toimittanette mahdollisimman joutuisasti".
Lääninhallituksesta tutkimuspyyntö siirrettiin rikostarkastaja Lauri Leppäselle. Leppänen tutkintaa pitkitti vuodesta toiseen. Tähän lopulta kyllästyin ja kirjeelläni 26.9.1995 katkaisin tutkinnan, koska todistajiani oli yhä seitsemän kuulustelematta.
Leppäsen puolueellisuus todentuu selvästi, että 24 henkilöä kuulusteli todistajina ja ketään ei kuulustellut rikoksesta epäiltynä.
Pyysin Leppäsen kuulustelemaan ylilääkäri Martti Simpasen rikokseen epäiltynä, mutta Leppänen sanoi:"hän haluaa kuulla todistajana".
Näin Leppänen myös toimi esitutkinnassa alusta loppuun asti puolueellisena.
Asianajajani Heikki Salo laati kirjelmän 7.2.1996 Kilpelälle, jossa pyysi syyttäjää määräämään kuulusteltavaksi ylilääkäri Martti Simpasen epäiltynä rikokseen röntgenkuvasta.
Kilpelä toimi oikein ja toimitti pyynnön edelleen lääninhallituksen poliisitarkastajalle 23.2.1996.
Lääninsyyttäjä Jarmo Kivistö välittömästi toimitti 27.2.1996 tutkintapyynnön edelleen Lauri Leppäselle.
Leppänen jälleen jatkoi ennakko asenteellista linjaansa, pitkittämällä lääninsyyttäjän määräystä siten, että Simpasen kuulustelu ei toteutunut siten kuin kaupunginviskaali Hannu Kilpelä määräyksessään mainitsi."kuulustelukertomus on allekirjoittaneen käytettävissä viimeistään 29.3.1996".
Leppänen aiheutti jälleen minulle lisää taloudellista vahinkoa ja henkisiä kärsimyksiä pitämällä hallussaan tutkintamääräystä useita viikkoja, ennenkö kävi palauttamaan tutkintapyynnön takaisin lääninsyyttäjälle Jarmo Kivistölle.
Leppänen oli jäävännyt itsensä lisätutkinnasta ja näin uudelle tutkijalle jäi aikaa vain muutama päivä. Saatuaan Leppäseltä tutkintamääräyksensä oli Kivistö välittömästi tutkinnan siirtänyt Jyväskylän KRP:n suoritettavaksi.
Kuulustelu piti tapahtua perjantaina 29.3.1996 klo 13.00. Ylilääkäri Martti Simpanen sai tällöin kuulla, että häntä tullaan kuulustelemaan rikokseen epäiltynä. Oli vaatinut itselle avustajaa, mutta avustajaa ei onnistunut saamaan paikalle ja näin kuulustelu siirtyi 12.4.1996.
Kunnioittavasti pyydän Eduskunnan oikeusasiamiestä kiireellisesti tutkimaan KRP:n suorittamat tutkimukset nyt esillä olevassa väärennös- ja virkarikosjutussa. Ovatko tutkijat noudattaneet lakeja ja asetuksia, sekä ovatko tutkijat olleet tehtävissään rehellisiä?
Onko Leppänen toiminut joutuisasti ja muutenkin onko hänen suorittamassa kuulustelut suoritettu puolueettomasti? Lisäksi onko hänen laatimansa liiteaineisto laadittu asiallisesti, että se olisi myös puolueettomasti koottu syyttäjälle syytteen nostamista varten todisteaineistoksi?
Jos tutkimuksissa ilmenee, että tutkijat ovat syyllistyneet väärennös- ja virkarikosten suojeluun, tulen syyllisille vaatimaan rangaistukset, sekä tulen erikseen vaatimaan myös vahingonkorvauksia syyllisiltä.
Tutkimus pitäisi suorittaa kiireellisesti, koska oikeusturvani heikkenee rikoksien päästyä vanhenemaan, jota nimenomaan KRP:n poliisit pitkittämisillä ja puolueellisilla tutkimuksilla haluavat tieten vanhennuttaa vahingokseni.
Keväästä -83 olen joutunut tekemisiin Suomen poliisien kanssa tämän rikosjutun johdosta. Tänä aikana eteeni ei ole vahingossakaan sattunut yhtään rehellistä poliisia. Kysynkin, kuka tässä maassa valvoo näitä kelvottomia poliiseita?
Vai pitääkö meidän uhrien joukolla puhdistaa koko "rupusakki" virkatehtävistänsä pois tuhlaamasta yhteiskunnan veromarkkoja?
Jonkun tämä on tehtävä, tämä laittomuus poliisien sisäpiireissä ei saa jatkua enää päivääkää.
Toivon saavani nopeasti tietää toimenpiteistänne tässä erittäin törkeässä väärennös- ja virkarikosjutussa.
Reino Virtanen".
14.5.1996 Sain kirjeen Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta.
"Ilmoitus: Kirjoituksenne keskusrikospoliisin rikosylitarkastaja Lauri Leppäsen menettelystä asiassanne on saapunut eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan 4.4.1996.
Apulaisoikeusasiamies on pyytänyt asianne tutkimista varten selvityksen Leppäseltä ja lausunnon keskusrikospoliisin päälliköltä 12.7.1996 mennessä.
Saatuaan riittävän selvityksen apulaisoikeusasiamies ratkaisee asianne. Asiat ratkaistaan yleensä saapumisjärjestyksessä. Ratkaisu lähetetään Teille kirjallisena.
Asiaanne ( dnro 771/4/96) valmistelee kansliassa Juha Haapamäki, puh 90- 432 3361.
Juha Haapamäki nuorempi oikeusasiamiehensihteeri".
14.6.1996 Lauri Leppäsen SELVITYS.
"EDUSKUNNAN APULAISOIKEUSASIAMIES
Selvitys- ja lausuntopyyntö 14.5.1996 Dnro 771/4/96
Pyydän kunnioittaen lausua asiassa seuraavaa:
1.Tausta
Kuten Reino Virtasen tutkintapyynnöstäkin ilmenee, niin kysymyksessä on tapahtuma, jossa on ollut varsin monia vaiheita lukuisine esitutkintoineen ja myöskin oikeuskäsittelyineen. Totean lyhyesti, että asia on ollut esitutkintavaiheissa laskutavasta riippuen ainakin kaksitoista (12) kertaa ja rikosasiana se on ratkaistu Vaasan Hovioikeudessa ja siviiliasiana Korkeimmassa Oikeudessa.
Toimin nyt tarkoitetussa esitutkinnassa tutkinnanjohtajana ja käytännössä myöskin tutkijana keskusrikospoliisin apulaispäällikön Kari Rantaman määräyksestä Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelän tutkintamää-
räyksen perusteella. Tutkintajärjestelyn perusajatuksena oli se, että aikaisemmat tutkimukset oli Virtasen taholta väitetty mm. puolueellisiksi ja asiassa haluttiin lähteä tavallaan puhtaalta pöydältä. En ole ollut ennen tutkintamääräystä missään tekemisissä Virtasen asian kanssa muutoin kuin lukemalla siitä joitakin sanomalehdissä olleita kirjoituksia.
Kun suoritin ensimmäisen asianomistajakuulustelun, niin tässä yhteydessä tuli käsittääkseni sovituksi myöskin se, että tulisin henkilökohtaisesti suorittamaan jutun tärkeimmät kuulustelut. Katsoin, että jutun erityisluonne, laajuus ja Reino Virtasen jutun tutkijaan kohdistamat vaatimukset huomioiden järjestely olisi ainoa tässä asiassa toimiva ratkaisu. Järjestelylle ei ole myöskään lainsäädännöllisiä esteitä, tältä osin viittaan esitutkintalain (myöh.ETL) 14 §:n säännöksiin tutkinnanjohtajasta.Asiaa on myöskin käsitelty em. lain esitöissä (HE n:o 14/1985 sivut 13-14) ja teoksessa Uusi esitutkintalainsäädäntö (Helminen-Lehtola-Virolainen, Helsinki 1990, sivut 49-53).
2. VÄITTEITÄ
2.1 PERUSASETELMASTA
Kuten aiemmin mainitsin, niin en ole ollut jutun kanssa tekemisissä aikaisemmin. Minulla ei ole ollut siinä mitään ennakkoasetelmaa tai-asennetta. Lähdin liikkeelle täysin puhtaalta pöydältä. Jo pelkästään tutkintapyynnön ja sen liitemateriaalin valosssa tapahtuma oli paljon asiatietoa sisältävä, monikerroksineen ja moneen suuntaan kysymyksiä herättävä.
Tutkintatehtävän saatuani oli välttämätöntä tutustua myöskin aikaisempaan materiaaliin, koska se mielestäni oli täysin välttämätöntä asian hoitamiseksi. Monet seikat olivat moneen kertaan tutkittuja ja useita ihmisiä oli kuulusteltu useammin kuin kerran.
2.2 Tutkinnan pitkittämisestä
Esitutkinnan yleisiin periaatteisiin kuuluu mm. ETL 6 §:n mukaisesti se, että esitutkinta on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä. Jutun alkuvaiheiden , mm. asianomistajakuulustelun ja eräiden muiden selvitysten jälkeen laadin tutkintapyynnön, joka lähetettiin Saksaan. Keskeinen kysymyksenasettelu koski mm. sitä, ovatko röntgenkuvat aitoja ja esittävätkö ne Reino Virtasta. Pyynnön mukana oli röntgenkuvia useilta vuosilta ja osa niistä oli asianomistajan itsensä hankkimia.
Asianomistajalla oli mahdollisuus vaikuttaa pyynnön sisältöön ja hän myöskin hyväksyi kysymyksenasettelun. Reino Virtanen oli myöskin läsnä tutkimuspyynnön lähetysvaiheessa silloisessa krp:n rikoslaboratoriossa. Tällöin tuli esille se, että tämän lausunnon myötä "juttu seisoo tai kaatuu" ja tästä seikasta vallitsi silloin käsittääkseni yksimielisyys. Lausunnon saaminen kesti n. vuoden, vaikka rikoslaboratorion päällikkö Kimmo Himberg tiedustelikin asiaa useaan otteeseen Saksasta.
Reino Virtanen ei ollut tyytyväinen lausuntoon ja siinä esitettyihin näkökantoihin. Hän pyysi minua jatkamaan tutkintaa ja suorittamaan kuulusteluja. Kun kysymyksessä on alussa mainituin tavoin asia, jossa on jo tehty useita tutkintoja ja kun lähes jokaisen seikan selvittäminen aiheuttaa sen, että lukuisa joukko muita tekijöitä ja kysymystenasetteluja muuttuu, niin kokemuksesta voin vakuuttaa, että mistään tutkinnan pitkittämisestä ei taholtani ole ollut kysymys. Vilpittömästi voi sanoa, että mikään yksittäinen juttu ei ole vaikuttanut elämääni niin virassa kuin sen ulkopuolella siinä määrin kuin nyt kysymyksessä oleva asia. Vaikkka jälkikäteen on helppo sanoa, että esitutkinta on kestänyt kauan, niin rohkenen väittää, että johtopäätöstenkin teko tutustumatta itse asiaan, sen eri vaiheisiin ja sen sisältämään lukuisaan niin lääketieteeseen kuin muihinkin aloihin liittyvään problematiikkaan on varsin ongelmallista.
2.3 TUTKINNAN PUOLUEELLISUUDESTA
Olen ollut poliisina 25 vuotta ja aikaisemmin tällaista väitettä ole esitetty. Kiistän menetelleeni mitenkään puolueellisesti eikä minulla ole ollut mitään ennakkoasennetta juttuun. En voi kuvitella tilannetta, miksi minun olisi pitänyt toimia puolueellisesti, siihen minulla ei ole ollut minkäänlaista tarvetta. Tutkinnanjohtajana olen päättänyt kuulusteltavien asemasta ja ylilääkäri Martti Simpasen asemasta olen päättänyt sen jälkeen kun olin kuulustellut kyseisiä röntgenkuvia otettaessa paikalla ollutta muuta henkilökuntaa. En muista Virtasen esittäneen vaatimusta Simpasen kuulemisesta rikoksesta epäiltynä ainakaan ennen suorittamaani todistajakuulustelua.
2.4. LÄÄNINSYYTTÄJÄ JARMO KIVISTÖN KUULUSTELUPYYNNÖSTÄ
Keski-Suomen lääninhallituksen lähettämä minulle osoitettu kirje on leimattu saapuneeksi krp:n Kuopion yksikköön 1.3.1996. Kyseisenä perjantaipäivänä olin Joensuun toimipisteessä ja maanantaina 4.3-lauantai 9.3. välisen ajan olin vuosilomalla. Maaliskuun 10. ja 11. päivät olin virkamatkalla Venäjällä ja ensimmäinen mahdollisuus tutustua pyyntöön oli keskiviikkona 13.3.1996. Tämän jälkeen olin yhteydessä krp:n johtoon ja ilmoitin tilanteesta. Sovimme menettelytavan ja palattuani seuraavalla viikolla 20.3.1996 Venäjän virkamatkalta tulin lauantaina 23.3.1996 virkapaikalle laatimaan liitteenä olevan lääninsyyttäjä Jarmo Kivistölle osoitetun kirjeen, jossa kohdassa 1. ilmenee myöskin jääviyteni syy. En ole viivytellyt asiassa, koska olen hoitanut asian 10 päivässä siitä, kun siihen oli olemassa tosiasiallinen mahdollisuus.
Kaiken kaikkiaan en ole menetellyt tässä asiassa virkavelvollisuuksieni vastaisesti. Olen koko ajan pyrkinyt aineellisen totuuden selvittämiseen tässä vaikeassa asiassa, jossa asiantuntijalausunnotkaan eivät ole yhteneväisiä".
Rikosylitarkastaja Lauri Leppänen". Liite: Jäljennös kirjeestä 23.3.1996".
LEPPÄSEN SELITTELYIHIN VASTAAN.
Pidin selvänä sen , että aloittaa esitutkinnan alusta, eli 3.5.1979, että miten on viety rikosjuttua eteenpäin väärentämällä potilasasiakirjojani. Leppänen toteaa:"asia haluttiin lähteä tavallaan puhtaalta pöydältä".
Leppänen ei lähtenyt ns. puhtaalta pöydältä. Jos Leppänen olisi lähtenyt todellisuudessa puhtaalta pöydältä hänen olisi ensimmäisenä tutkia perin pohjin lääkäri Seppo Nyyssösen saneleman (3.12.1979) kertomuksen, että onko kertomuksessa menty poistetun pihdin nimeä muuttamaan jälkikäteen krailit - peanit nimiseksi ?
Kirjassani "Reino"Pihti"Virtanen ISÄN PUUMERKKI sivulla 71 on jäljennös edellä mainitusta lääkäri Seppo Nyyssösen sanelemasta kertomuksesta röntgenkuvauksen jälkeen 3.12.1979. Kirjaa on saatavissa hyvin varustetuissa kirjakaupoissa, sekä Kustantaja: Minimalisti Oy.
Jäljennöksestä näkyy hyvin se, että alkujaan kirjoitettu "krailit" ja tämä on huonosti peitetty valkoisella korjausmaalilla, sekä tämän jälkeen menty "töhertämään" siten, että ensin kirjoitettu päälle "peang". Tämän jälkeen peitetty g-kirjain ja tilalle kirjoitettu it-kirjaimet. Alkuperäisestä poistetun pihdin "krailit" k-kirjaimen yläosa näkyy ja "krailit" sanasta viimeinen t-kirjain näkyy selvästi.
Toisessa kohdassa oli krailit sana peitetty valkoisella tarralapulla piiloon ja päälle kirjoitettu peangit sana.
Samalla sivulla on ja jäljennös 12.12.1979 LAPARATOMIA. eli leikkauskertomuksen jäljennös. Sanelun tehnyt pihdin poistanut kirurgi Niilo Hakola. Hakola kokeneena kirurgina sanellut tarkkaan poistamansa pihdin nimen. Crileä - Crileä - Crileä`stä - Crileä ja crileä. Suomeksi poistettua pihtiä sanotaan kraili, näin tämän selvitti minulle puhelimessa 20.6.1983 lääkäri Seppo Nyyssönen.
Olen jo useasti kertonut, että olen nähnyt kyseisen alkuperäisen sairaskertomukseni Jämsän aluesairaalan arkistossa pari kertaa ja toisella kerralla oli minun mukana todistaja näkemässä, kuinkka alkuperäisen pihdin nimi oli peitetty piiloon valkoisella korjausmaalilla ja päälle kirjoitettu vaihdetun pihdin nimi pean.
Toinen asiakirja on kirjani sivulla 98. Liite nro 358. Asiakirja on RÖNTGEN OSASTO. Väärennetty kohta on mitä ilmeisen tarkoituksella menty kopiokoneella mustaamaan, että väärennöksestä ei "hullukaan" saa selvää. Leppäselle näytin selvän jäljennöksen kyseisestä asiakirjasta ja selvitin tarkkaan hänelle väärennöksen.
Leppänen oli liittänyt asiakirjoihinsa liitteeksi kyseisen väärennöksen nr 358.
Kirjani sivulla 66 on yksityisetsivä Jussi Kakon ottama mikroskooppikuva, joka on otettu alkuperäisestä leikkauskertomuksesta otetusta jäljennöksestä.
Kyseinen kuva on ollut ja Leppäsen nähtävissä, että selvää selvempääkin näyttöä on väärennöksestä.
Lisäksi poistetusta crile-nimisestä pihdistä ottivat polaroitkuvat lääkintävahtimestari Risto Kosonen ja Niilo Hakolan ollessa paikalla 12.12.79 näkemässä kuvausta. Alkuperäisissä kuvissa oli mittakaavaa osoittamassa tulitikkulaatikko ja sitä sai verrata poistetun pihdin pituuteen.
Tulitikkulaatikon puuttuminen väärennetyistä kuvista puuttuu. Esitutkinnoissa ja oikeudessa on tämän todistaneet anestesialääkäri Juhani Väyrynen, sh.Leila Karisalmi, sh. Päivi Himanen. fysit. Annukka Lind ja lisäksi lapsistani kaksi ja vaimoni.
Kyseisiä asiakirjoja ei ole yhä vieläkään tutkittu KRP:n taholta, koska puolueeton tutkinta paljastaisi erittäin törkeän petosjutun.
Sitä ole jälkeen päin katunut, että myönnyin röntgenkuvien lähettämiseen Saksaan ja näin aikaa "porukka" sai lisää n. vuoden verran.
Röntgenkuvista lupasi antaa lausuntonsa Ruotsissa arvostettu röntgenprfovessosi. Saatuaan kuvat nähtäväkseen, niin hän perui välittömästi antamasta lausuntoa. Hän ei halunnut itseään sotkea törkeään väärennkseen.
Samoin Suomen kolme röntgenalan prof. eivät ryhtyneet antamaan lausuntoa, kun näkivät kyseiset "räpellykset" kuin prof, Arstila monesti on kuvista lausunut.
Leppäselle antamani "potkujen" jälkeen röntgenkuvista yritin saada lausuntoja ja myös viimeinen asianajajani Jussi Keski-Keturi kävi Kuopiossa Erkki Vasaman kanssa kahden röntgenprof. luona näyttämässä kuvia heille. Olivat katselleet kuvia ja vuoron perään olivat "iskeneet silmiä toisilleen". Tämän huomasi Jussi, kun tarkkaan seurasi heidän edesottamuksiansa väärennettyihin röntgenkuvia katsellessaan. Lausuntoa eivät antaneet.
Joudun kysymään, mitä Leppänen lopulta on tarkoittanut "asiassa haluttiin lähteä tavallaan puhtaalta pöydältä". Mielestäni hänen lausuntonsa on vain "hämäystä", muuta en voi sanoa.
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
POLIISIVIRANOMAISILLE LOPPU NISKUROINNILLE.
Heikki Salo ei antanut periksi niskuroijille. Teimme yhdessä töitä sen eteen, että jokin tolkku on saatava poliisiviranomaisille. Jokainen lukija on saanut yhä enemmän tietoa poliisien ala-arvoisesta työstä, kun pitäisi selvittää erittäin selvää, selvempääkin törkeätä petosjuttua. Olen itse ollut hyvinkin epäileväinen siihen, että epäilen KRP:n ottaneen tai saaneet hyvän palkkion terveyden hoitoalan virkamiehiltä, kun suorittavat puolueellisen esitutkinnan heidän edukseen erittäin törkeässä petosjutussa.
Myyräntyötä tein paljon sen eteen mihin Salo voisi iskeä "terävänmiekkansa", että niskuroijat joutuvat jatkamaan esitutkintaa asiassa.
5.7.1992 Asianajajani Heikki Salo ryhtyi laatimaan lisätutkintapyyntöä Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelälle. Salo epäili, ettei hän jaksa uskoa sitä, että Kilpelä tulisi määräämään tutkinnat. Salolle sanoin, että olen niin paljon ollut tekemisessä Kilpelän kanssa ja jopa käynyt hänen puheilla tyttäreni kanssa selvittämässä väärennöksiä hänelle. Täydellisesti luotan Kilpelän puolueettomaan asenteeseen ja uskon sen, että hän tulee määräämään lisätutkimukset, kun niitä pyydät.
18.8.1992 Hannu Kilpelä määräsi Salon pyytämän lisätutkintapyynnön
Keski-Suomen läänin poliisitarkastaja Pentti Kangasvieri.
Mietin ajan kulua? Onko totta se että on aikaa vierähtänyt jo yli 30 vuotta siitä, kun ensimmäisen "likaisen" päätöksen teki Jyväskylän ro:n tuomari Pertti Kurkinen. Siis kolmekymmentä täyttä vuotta olen käynyt ns. pihti-sotaa yksiä tuulimyllyjä vastaan. Tässä sitä ollaan ja ei auta kuin tapella heitä vastaan. Yllätys oli minulle eilen 19.3.2014 kun uutisista sain kuulla, että oikeudessa istuvia tuomareita ovat käyneet kovinkin sanoin arvostelemaan. Syy on oikea, että nytkö toisetkin heräävät, että tuomareita on moneen lähtöön. Epäilen heidän keskuudessa pyörivän isotkin EURO- setelit. Kansa on ollut, sanoisinko "sinisilmäisiä" tuomareihin luottavaisia.
Tämä pihti-juttu on selvin näyttö miten poliisit ja tuomarit ovat toimineet selvässä rikosjutussa aina vain vahingokseni väärennöksiin syyllisiä virkamiehiä suojellen yli 30 vuotta. Kenellekään lukijalleni ei pitäisi enää olla epäselvää mistä on ollut kysymys, kun en ole saanut Suomen kansalaisena oikeutta?
Kaikki on lähtenyt siitä, että ensin hankittiin "romuja" ja näin alkoi talousrikos laajentua. "Romut" jäivät vatsaontelooni, niin tämän peittelyyn piti saada lääkintöhallitus, työterveyslaitos, sosiaali- ja terveysministeriö ja kaiken "niitiksi" takuumieheksi keskusrikospoliisi. Tämän jälkeen mukaan liittoutuivat alinoikeusistuin, hovioikeus ja kaiken vahvisti KKO.
Tavallinen kansalainen jäi lopulta yksin rikosten uhrina kärsimään saamiaan haavoja. Tämä on totta Suomen oikeuslaitoksesta ja sen aijemmat auttajat, että kaikki täytyy tapahtua heidän ennakolta tarkkaan suunitelmien mukaan, näin epäilen todellisuudessa lopulta tapahtuneen.
Olen erittäin kiitollinen, että on sentään tämä puolueeton kanava minulla käytettävissä joten kansalaiset saavat vapaasti lukea ja jopa tulostaa kirjoituksiani niin paljon kuin lystäävät tämän tarpeelliseksi.
Yhtään en ihmettele, vaikka mitä kaikkea tulee tapahtumaan kun on nostettu mylläkkä niitä tuomareita kohtaan, jotka ovat ehkä tietoisina tehneet kelvottomia päätöksiä kansalaisille. En ihmettele enää sitäkään vaikka ottavat käyttöön entisen hyväksi koetun "KORPILAIN".
"Korpilain" seuraukset ovat arvaamattomia Suomessa. Sanotaan, kun Suomalainen suuttuu on siitä leikki kaukana ja toivon ettei vain kukaan lähtisi tälle tielle. Muistakaa se, että jos tuomarit tekevät laittomuutta kansalaisille, niin he itse joutuvat siitä tuomiolle viimeisellä tuomiolla, jossa ei enää rahalla ei maineella ole mitään arvoa.
24.8.1992 Poliisitarkastaja Pentti Kangasvieri siirsi tutkinnansiirron rikostarkastaja Lauri Leppäselle. Enää ei poliisien "niskurointti" auttanut.
Leppänen aloitti esitutkinnan 10.9.1992 kuulemalla minua asianomistajana.
Leppäsellä oli esitutkinnassa todistajana Myöhänen Pekka ryk.
Kuulustelussani mainitsin "puuttuivat 2.5.1976 otetut kuvat. Olen sitä mieltä, että juuri nämä kaksi kuvaa esiintyvät 10.12.1979 Jokilaakson sairaalassa minua esittäviksi". 2.5.1976 on näin ollen väärä, kun piti sanoa 21.10.1981, joka on oikea kuvauspäivä koskevassa rtg-kuvien väärentämisessä käytetyt röntgenkuvat.
Leppäsen esitutkintatyöstä olen jo aiemmin kertonut. Annoin Leppäselle potkut, koska ei käynyt minun asiantuntijoitani todistajina kuulustelemassa.
Leppänen näin ollen ja "niskuroi", myöskin ketään vastapuolen kuulusteltavista henkilöistä ei esitutkimuksessa kuulustellut rikokseen epäiltynä. Leppäseltä tämä rikoksenuhria kohtaan oli erittäin "törkeä" menettely. Hän ilmeisesti teollansa halusi suojella, ettei syyttäjä pääsisi nostamaan syytettä törkeässä petosjutussa.
Leppäsen suorittamista esitutkintapöytäkirjoista käy selvästi ilmi hänen puolueellinen asenteensa ja jättänyt ns. sivuun selvät asiakirja väärennökset.
7.2.1996 AA Heikki Salo joutui laatimaan jälleen kirjelmän kaupunginviskaali Hannu Kilpelälle. Kilpelältä pyysi lisätutkinta, että syyllisenä epäiltynä pitää kuulla esim. Martti Simpanen.
Salon kirjelmä hyvin tuo esiin Leppäsen puolueellisen esitutkinnan.
Tämä jos mikään tuo esiin sen, että pitääkö joka asian kädestä pitäen neuvoa poliiseita mitä tehdä ja mitä ei kuin pientä lasta ohjaa äiti ja isä.
23.3.1996 Leppänen laati kirjelmänsä lääninsyyttäjä Jarmo Kivistölle.
"Asia: Esitutkinnan täydentäminen Viite: LS-19/96
Pyydän kunnioittaen esittää seuraavaa:
1.Katson olevani esteellinen suorittamaan tai suorituttamaan mitään toimenpiteitä tässä kyseisessä asiassa. Tästä seikasta vallitsi asianomistaja Reino Virtasen kanssa yksimielisyys esitutkinnan loppuvaiheessa ja näin asia myöskin sovittiin hänen kanssaan rikosylikonstaapeli Pekka Ahngerin läsnä ollessa.
2. Olen kirjeenne johdosta ottanut yhteyttä poliisineuvos Rauno Rantaan ja tilanteen selvitettyäni hän ehdotti menettelyä, jossa rikoskomisario Terho Rajala krp:n Jyväskylän yksiköstä esittäisi kuulustelupyynnössä mainitut kysymykset ylilääkäri Martti Simpaselle.
3. Ilmoitan vielä, että aikataulullisestikaan minulla ei ole mahdollisuuksia ryhtyä hoitamaan asiaa".
Leppänen kirjelmässään antaa harhakuvan,"näin asia myöskin sovittiin hänen kanssaan rikosylikonstaapeli Pekka Ahngerin läsnä olleessa".
Huomautan, että tämä ei pidä paikkaansa, että olisimme yhdessä sopineet.
Asian todellisuus on se, että 26.9.1995 kirjoitin kirjeen Leppäselle, jossa selvästi ilmoitin hänen työnsä loppuneen heti esitutkinnassa. Siis annoin Leppäselle ns. potkut. Tämä oli minun oma päätökseni ja paikalla ei ollut Leppänen ei myöskään Ahngeri.
Myyräntyötä tein paljon sen eteen mihin Salo voisi iskeä "terävänmiekkansa", että niskuroijat joutuvat jatkamaan esitutkintaa asiassa.
5.7.1992 Asianajajani Heikki Salo ryhtyi laatimaan lisätutkintapyyntöä Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelälle. Salo epäili, ettei hän jaksa uskoa sitä, että Kilpelä tulisi määräämään tutkinnat. Salolle sanoin, että olen niin paljon ollut tekemisessä Kilpelän kanssa ja jopa käynyt hänen puheilla tyttäreni kanssa selvittämässä väärennöksiä hänelle. Täydellisesti luotan Kilpelän puolueettomaan asenteeseen ja uskon sen, että hän tulee määräämään lisätutkimukset, kun niitä pyydät.
18.8.1992 Hannu Kilpelä määräsi Salon pyytämän lisätutkintapyynnön
Keski-Suomen läänin poliisitarkastaja Pentti Kangasvieri.
Mietin ajan kulua? Onko totta se että on aikaa vierähtänyt jo yli 30 vuotta siitä, kun ensimmäisen "likaisen" päätöksen teki Jyväskylän ro:n tuomari Pertti Kurkinen. Siis kolmekymmentä täyttä vuotta olen käynyt ns. pihti-sotaa yksiä tuulimyllyjä vastaan. Tässä sitä ollaan ja ei auta kuin tapella heitä vastaan. Yllätys oli minulle eilen 19.3.2014 kun uutisista sain kuulla, että oikeudessa istuvia tuomareita ovat käyneet kovinkin sanoin arvostelemaan. Syy on oikea, että nytkö toisetkin heräävät, että tuomareita on moneen lähtöön. Epäilen heidän keskuudessa pyörivän isotkin EURO- setelit. Kansa on ollut, sanoisinko "sinisilmäisiä" tuomareihin luottavaisia.
Tämä pihti-juttu on selvin näyttö miten poliisit ja tuomarit ovat toimineet selvässä rikosjutussa aina vain vahingokseni väärennöksiin syyllisiä virkamiehiä suojellen yli 30 vuotta. Kenellekään lukijalleni ei pitäisi enää olla epäselvää mistä on ollut kysymys, kun en ole saanut Suomen kansalaisena oikeutta?
Kaikki on lähtenyt siitä, että ensin hankittiin "romuja" ja näin alkoi talousrikos laajentua. "Romut" jäivät vatsaontelooni, niin tämän peittelyyn piti saada lääkintöhallitus, työterveyslaitos, sosiaali- ja terveysministeriö ja kaiken "niitiksi" takuumieheksi keskusrikospoliisi. Tämän jälkeen mukaan liittoutuivat alinoikeusistuin, hovioikeus ja kaiken vahvisti KKO.
Tavallinen kansalainen jäi lopulta yksin rikosten uhrina kärsimään saamiaan haavoja. Tämä on totta Suomen oikeuslaitoksesta ja sen aijemmat auttajat, että kaikki täytyy tapahtua heidän ennakolta tarkkaan suunitelmien mukaan, näin epäilen todellisuudessa lopulta tapahtuneen.
Olen erittäin kiitollinen, että on sentään tämä puolueeton kanava minulla käytettävissä joten kansalaiset saavat vapaasti lukea ja jopa tulostaa kirjoituksiani niin paljon kuin lystäävät tämän tarpeelliseksi.
Yhtään en ihmettele, vaikka mitä kaikkea tulee tapahtumaan kun on nostettu mylläkkä niitä tuomareita kohtaan, jotka ovat ehkä tietoisina tehneet kelvottomia päätöksiä kansalaisille. En ihmettele enää sitäkään vaikka ottavat käyttöön entisen hyväksi koetun "KORPILAIN".
"Korpilain" seuraukset ovat arvaamattomia Suomessa. Sanotaan, kun Suomalainen suuttuu on siitä leikki kaukana ja toivon ettei vain kukaan lähtisi tälle tielle. Muistakaa se, että jos tuomarit tekevät laittomuutta kansalaisille, niin he itse joutuvat siitä tuomiolle viimeisellä tuomiolla, jossa ei enää rahalla ei maineella ole mitään arvoa.
24.8.1992 Poliisitarkastaja Pentti Kangasvieri siirsi tutkinnansiirron rikostarkastaja Lauri Leppäselle. Enää ei poliisien "niskurointti" auttanut.
Leppänen aloitti esitutkinnan 10.9.1992 kuulemalla minua asianomistajana.
Leppäsellä oli esitutkinnassa todistajana Myöhänen Pekka ryk.
Kuulustelussani mainitsin "puuttuivat 2.5.1976 otetut kuvat. Olen sitä mieltä, että juuri nämä kaksi kuvaa esiintyvät 10.12.1979 Jokilaakson sairaalassa minua esittäviksi". 2.5.1976 on näin ollen väärä, kun piti sanoa 21.10.1981, joka on oikea kuvauspäivä koskevassa rtg-kuvien väärentämisessä käytetyt röntgenkuvat.
Leppäsen esitutkintatyöstä olen jo aiemmin kertonut. Annoin Leppäselle potkut, koska ei käynyt minun asiantuntijoitani todistajina kuulustelemassa.
Leppänen näin ollen ja "niskuroi", myöskin ketään vastapuolen kuulusteltavista henkilöistä ei esitutkimuksessa kuulustellut rikokseen epäiltynä. Leppäseltä tämä rikoksenuhria kohtaan oli erittäin "törkeä" menettely. Hän ilmeisesti teollansa halusi suojella, ettei syyttäjä pääsisi nostamaan syytettä törkeässä petosjutussa.
Leppäsen suorittamista esitutkintapöytäkirjoista käy selvästi ilmi hänen puolueellinen asenteensa ja jättänyt ns. sivuun selvät asiakirja väärennökset.
7.2.1996 AA Heikki Salo joutui laatimaan jälleen kirjelmän kaupunginviskaali Hannu Kilpelälle. Kilpelältä pyysi lisätutkinta, että syyllisenä epäiltynä pitää kuulla esim. Martti Simpanen.
Salon kirjelmä hyvin tuo esiin Leppäsen puolueellisen esitutkinnan.
Tämä jos mikään tuo esiin sen, että pitääkö joka asian kädestä pitäen neuvoa poliiseita mitä tehdä ja mitä ei kuin pientä lasta ohjaa äiti ja isä.
23.3.1996 Leppänen laati kirjelmänsä lääninsyyttäjä Jarmo Kivistölle.
"Asia: Esitutkinnan täydentäminen Viite: LS-19/96
Pyydän kunnioittaen esittää seuraavaa:
1.Katson olevani esteellinen suorittamaan tai suorituttamaan mitään toimenpiteitä tässä kyseisessä asiassa. Tästä seikasta vallitsi asianomistaja Reino Virtasen kanssa yksimielisyys esitutkinnan loppuvaiheessa ja näin asia myöskin sovittiin hänen kanssaan rikosylikonstaapeli Pekka Ahngerin läsnä ollessa.
2. Olen kirjeenne johdosta ottanut yhteyttä poliisineuvos Rauno Rantaan ja tilanteen selvitettyäni hän ehdotti menettelyä, jossa rikoskomisario Terho Rajala krp:n Jyväskylän yksiköstä esittäisi kuulustelupyynnössä mainitut kysymykset ylilääkäri Martti Simpaselle.
3. Ilmoitan vielä, että aikataulullisestikaan minulla ei ole mahdollisuuksia ryhtyä hoitamaan asiaa".
Leppänen kirjelmässään antaa harhakuvan,"näin asia myöskin sovittiin hänen kanssaan rikosylikonstaapeli Pekka Ahngerin läsnä olleessa".
Huomautan, että tämä ei pidä paikkaansa, että olisimme yhdessä sopineet.
Asian todellisuus on se, että 26.9.1995 kirjoitin kirjeen Leppäselle, jossa selvästi ilmoitin hänen työnsä loppuneen heti esitutkinnassa. Siis annoin Leppäselle ns. potkut. Tämä oli minun oma päätökseni ja paikalla ei ollut Leppänen ei myöskään Ahngeri.
maanantai 17. maaliskuuta 2014
VIRKAMIESTEN SELITYKSET JATKUVAT.
28.2.1991 Lähetin tiedustelun Arpon lausunnosta Lääkintöhallitukselle.
Pyyntö puuttuvan sivun pikaisesta toimittamisesta /Pm 14.6.84/Arpo
Kunnioittavasti pyydän ensi tilassa toimittamaan minulle. Puuttuvan 3.nnen sivun mainitsemastanne "ylilääkäri Arpon 14.6.1984 päiväämästä kirjoituksesta".
Tallainen 3 sivun allekirjoitusmerkintöineen on olemassa ja on minulla oikeus se saada asianomaisena.
Kunnioittavasti Reino Virtanen.
19.3.1991 Kirjeeseen vastasi Sosiaali- ja Terveyshallitus
"Sosiaali- ja terveyshallitukselle 5.3.1991 saapunut kirjeenne.
Tiedoksi
Sosiaali- ja terveyshallitus ilmoittaa, että Teille on 13.12.1990 toimitettu ylilääkäri Arpon 14.6.1984 päiväämä kaksisivuinen muistio kokonaisuudessaan. Kolmatta sivua muistiossa ei ole käsitykseni mukaan ollut. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveyshallitus ei voi lähettää Teille pyytämäänne kolmatta sivua".
Vs. lakimies Leena Värri".
Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi Värrin antamaan selitykseen. Pyynnön lähetin nimenomaan LÄÄKINTÖHALLITUKSELLE. Nimenomaan lääkintöhallitus antoi lausuntonsa asejuttua käsittävässä jutussa, joka perusteena oli nimenomaan Arpon lausunto. Lääkintöhallituksen "herrat" antoivat minua koskevan lausunnon, että olisin toisten hengelle vaarallinen henkilö, joten minulle ei saisi myöntää aseenkantolupaa.
Arpo lausunnossa mainitsee:"Kuvaa myös kuinkka Herra kuljetti häntä sairaalan arkistossa, jonka ovella vartioi iso, molemmille puolille potkiva hevonen, arkiston lattia oli lannan peitossa, hyllyt kuvailivat ihmisiä".
Jatkaa:"sekä V:n komis. Peltovuorelle lähettämiä kirjeitä. Uhkauksia sisältävistä kirjeistä saa vaikutelman paranoidisesta psykoosista, ellei peräti paranoidisesta skitsofreniasta".
Lausunnon toisen sivun lopussa toteaa:"Vai tulisiko V:n paranoian `laimentamiseksi`vielä pyytää pysyvän asiantuntijan lausunto, esim. Leisten?".
Arpon antama lausunto loppuu edellä mainittuun lauseeseen. Hänen allekirjoituksensa täydellisesti puuttuu.
On selvää, että tuolloin jo hankkivat lausuntoja minun mielenterveydestä, että jos vielä tulisi se tilaisuus jolloin voisivat minut raivata mielisairaalaan.
Epäilen sitä, että asialla ovat yhdessä toimineet lääkintöhallitus ja sosiaali- ja terveyshallitus. Muuten ei ole mahdollista, että pyyntö kirjeeni olivat siirtäneet lääkintöhallitukselta sosiaali- ja terveyshallitukselle.
Tämän perusteella tehtävä vakava arvostelu myös sosiaali- ja terveyshallituksesta ja epäilen terveyshallituksenkin olevan myös suojelemassa törkeätä petosjuttua selvässä suuressa törkeässä rikosjutussa.
Yhä kysyn sitä, mihin ovat joutuneet ne uhkauskirjeet, joista Peltovuori toi esiin 26.7.83 sekä 28.7.83? Arpokin lausunnossaan niistä kertoo, joten tämä minua kovasti ihmetyttää, kun kirjeitä hukataan ja niitä myös mustataan. Onko kirjeet olleet vain hämäystä varten kerrottu minun pääni menoksi.
Tämä työskentely paljastaa selvästi sen tosiasian, että KRP:n poliiseilta saa odottaa kansalaisen mustaamiseksi joutumatta niistä oikeudelliseen vastuusen kuin joutuu tavallinen kansalainen pienestäkin tahattomasta sanomasta, lausumasta koviin sakkoihin.
Välillä poliisien työskentelystä saa kuulla uutisista esim. Mika Myllylää käsittävää urkintaa, jossa 16 poliisia saivat sakot. Tämän on pientä "roskien" lakaisua mattojen alle, kun pitää näyttää, että poliiseita joutuu vastuuseen teoistansa. Tämä ns. pihti-juttu on ylemmille poliisivirkamiehille erittäin ikävä juttu, kun jatkuvasti heidän on juttua pidettävä niinkuin salassa kansalaisilta.
Samoin ministeri Päivi Räsäsellä ei ole ollut varaa puuttua pihtiä käsittämään juttuun, kun oma "lehmäkin" on ja ojassa.
22.3.1991 Keskusrikospoliisi toimitti kirjelmän sisäasiainministeriö poliisiosastolle. Kirjelmän laatinut KRP:n päällikön poissaollessa apulaispäällikkö Kari Rantama. Rantama lopuksi toteaa:
"Tutkijanjohtajuuden siirtyminen keskusrikospoliisin ulkopuolelle on myös uskottavuus- ja luotettavuuskysymys, sillä onhan mm. Reino Virtanen kirjeessään 9.2.1991 Pertti Virolaiselle tätä pyytänyt ja toisaalta keskusrikospoliisin menettelyä tässä asiassa poliisiylitarkastajan toimesta julkisten tiedotusvälineiden kautta arvosteltu. Totean myöskin, että rikosylikomisario Lehtonen, tehdessään päätöksen olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi, informoi allekirjoittanutta ja osaltani olen hyväksynyt menettelyn.
Joka tapauksessa, tästä yksittäistapauksesta riippumatta, tarvitaan vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin, että tulevaisuudessa vastaavanlaisissa, melko usein toistuvissa tapauksissa esimiesvirastosta määrätyn tutkinnan suorittavan viranomaistahon virkamiesten (tutkinnanjohtajan) oikeudet ja velvollisuuden selkiintyisivät".
Herrat Helsingin käyvät keskenään kinastelua siitä, kuka on kukin "tunkion johtaja ja milloin".
8.4.1991 Sosiaali- ja terveysministeriö
Sosiaali- ja terveyspalveluosasto vastasi minulle.
Viite Sosiaali- ja terveysministeriölle 9.10.1991 osoittamanne kirje.
"Viitekirjeenne johdosta sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, saatuaan asiasta sosilaali- ja terveyshallituksen lausunnon, että saadun selvityksen mukaan Teille on lääkintöhallituksesta vastattu kirjeeseenne kysymykseen kolmessa eri kirjeessä (5.3.1985, 20.6.1985 ja 27.10.1986). Mainituista kirjeistä käy selkeästi ilmi, minkä vuoksi lääkintöhallitus ei ole voinut pyytämäänne jäljennöstä Teille lähettää.
Asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin sosiaali- ja terveysministeriön taholta".
Osastopäällikkö, ylijohtaja Kimmo Leppo
Vt. nuorempi hallitussihteeri Harri Sintonen".
TIEDOKSI Sosiaali- ja terveyshallitus".
En ole keneltäkään lääkäriltä tai asiantuntijalta koskaan ennen saanut lausuntoa, josta puuttuisi lausunnon antajan allekirjoitus kuin kyseisessä Arpon antamasta lausunnosta puuttuu. Yhä jää minulle sellainen kuva lausunnosta, että siitä annetusta lausunnosta puuttuu kolmassivu.
Lisäksi lausunnossa mainitut uhkauskirjeet, joita olisin lähettänyt komisario Raimo Peltovuorelle yhä puuttuvat.
Uhkauskirjeisiin en ole saanut vastausta lääkintöhallitukselta, sosiaali- ja terveyshallitukseltakaan, että minne ne ovat todellisuudessa kadonneet?
Arpo lausunnossaan nimenomaan niistä mainitsee, että niitä on ollut Arpolla esillä lausuntoa kirjoittaessaan.
Jotain hämärää työtä on minun "selkänitakana" tehneet, koska kirjeitä eivät ole uskaltaneet tuoda esille lääkintöhallituksessa.
16.4.1991 Niskuroinnit sen kuin jatkuvat KRP:n taholta. AA Heikki Salon kirjelmään vastasi tutkintaosaston päällikkö apulaispäällikkö Kari Rantama.
Lopuksi toteaa:
"Näin ollen palautan ohessa uudelleen arvioitavaksenne määräyskirjeenne liiteaineistoineen ja totean asian käsittelyn keskusrikospoliisissa päättyvän tähän".
TIEDOKSI: Reino Virtanen asianajaja Heikki Salo Kaupunginviskaali Hannu Kilpelä".
6.6.1991 Kirjoitin kirjeen poliisiylitarkastaja Reijo Naulapäälle.
Asia:" Sisäasiainministeriön poliisiosasto on 10.1.1991 määrännyt pyytämäni lisätutkinnan.
Kunnioittavasti kysyn, milloin on aikomus todella suorituttaa lisätutkimus asiassa?
Asian pitkittymisestä johtuen kärsin monella eri tavalla ja lisäksi myös perheeni. Pitkittyminen vaikuttaa myös pahentavasti sairauteenikin.
Asian vakavuuteen vedoten toivon, että lisätutkimus suoritettaisiin kiireellisesti.
Kunnioittavasti jään pikaista vastausta odottamaan.
urakoitsija Reino Virtanen".
26.6.1991 Sisäasiainministeriön poliisiylitarkastaja Reijo Naulapää
ylitarkastaja Reijo Pöyhönen lisätutkimuksen siirsivät Helsingin poliisilaitokselle.
"Oheistaen asianajaja Heikki Salon tänne Reino Tapani Virtasen asiamiehenä tekemän lisätutkimuspyynnön, Reino Virtasen 15.6.1991 samasta asiasta tänne tekemän rikosilmoituksen sekä muun tänne kertyneen asiakirja-aineiston, sisäasiainministeriö siirtää viitekirjeessä mainitun, keskusrikospoliisille 10.1.1991 annetun lisätutkimuksen Helsingin poliisilaitokselle.
Asiassa laadittava esitutkintapöytäkirja tai tehty muu päätös pyydetään toimittamaan tänne aikanaan. Liiteasiakirjat pyydetään palauttamaan":
Tiedoksi Keskusrikospoliisi AA Heikki Salo
NISKOITTELUT SEN KUIN JATKUVAT POLIISIEN TAHOLLA.
28.8.1991 Helsingin poliisilaitos, Rikospoliisilinja toimittivat kirjelmän poliisiylitarkastaja Reijo Naulapäälle. Kirjelmässä todetaan seuraavaa:
"Rikospoliisilinja palauttaa viitekohdassa mainitun lisätutkintapyynnön ja sitä seuranneen asiakirja-aineiston. Rikospoliisilinja katsoo, että rikosylikomisario Pertti Lehtosen keskusrikospoliisissa 4.2.1991 asiassa tekemää esitutkintalain mukaista päätöstä on pidettävä sekä muodollisesti että asiallisesti oikeana, perusteltuna ja voimassa olevana, joten asiassa ei voitane katsoa olevan uuden esitutkinnan toimittamisedellytyksiä.
Liitteenä lähetetään muistio, jota ilmeisesti on pidettävä asiakirjan julkisuudesta annetu lain 5 §:n perusteella ei-julkisena asiakirjana".
Rikospoliisilinja päällikkö apulaispoliisimestari Mauri Jaakkola
Yleisen osaston johtaja rikosylikomisario Kalevi Syvänen".
Muistion laatinut Helsingin rikospoliisissa 26.7.1991 rikosylikomisario Paul Kokko".
Muistiota en käy tähän kirjoittamaan. Selvästi muistiossa on luettavissa se, että siinä harkiten suojellaan törkeätä petosjuttua.
Tämä muistio todistaa senkin, että mihin rikosjuttuun KRP:n poliisit ovat sotkeutuneet, niin heitä ovat muut poliisiviranomaiset suojelemassa.
5.9.1991 Sisäasiainministeriön poliisiylitarkastaja Reijo Naulapää ja Ylitarkastaja Reijo Pöyhönen toimittivat kirjeen asianajaja Heikki Salolle, jossa toteavat:
"LISÄTUTKIMUSPYYNTÖNNE
Sisäasiainministeriö lähettää ohessa Helsingin poliisilaitoksen rikospoliisilinjan vastauksen esitutkinnan toimittamisedellytysten puuttumisesta.
Sisäasianministeriö katsoo tulleen riittävästi selvitetyksi, ettei ole esitetty sellaista rikosepäilyä, että esitutkinnan toimittamisvelvollisuus olisi olemassa.
Sisäasiainministeriön taholta asia ei anna aihetta muihin toimenpiteisiin".
Näin törkeällä tavalla "keljuilevat" ylemmät poliisiviranomaiset, kun pitäisi tutkia perinpohjin KRP:n poliisien tekemiä "kolttosia" törkeän petosjutun tutkinnan ns. täydellisesti ala-arvoisista esitutkinnoista.
13.9.1991 Asianajajani Heikki Salo laati kirjelmänsä Reijo Naulapäälle ja samalla pyysi toimittamaan Paul Kokon laatimasta muistiosta jäljennöksen.
"Viite: Kirjeenne 5.9.1991 Dnro 911/662/84.
Päämieheni Reino Virtasen puolesta esitän kunnioittaen seuraavaa.
Päämieheni ei luonnollisestikaan voi hyväksyä kirjeessänne ilmoitettua kantaa, ettei päämieheni lisätutkintapyyntö, jonka ministeriö on jo kahdesti kuluvana vuonna määrännyt toteutettavaksi, annakaan sisäasiainministeriön taholta aihetta toimenpiteisiin. Ministeriön kannanmuutos on outo, kun asiassa ei ole ministeriön tutkintamääräysten perusteella toimitettu minkäänlaista lisätutkintaa.
Näin ollen ministeriö on saman lisätutkintapyynnön ja sen perusteena olevan aineiston nojalla tehnyt kuluvana vuonna kolme päätöstä, joista kirjeessänne nyt ilmoitettu on täysin päinvastainen kahdelle aikaisemmalle tutkintamääräykselle. Tämä herättää päämiehessäni vakavan epäilyksen poliisiosaston kyvystä tehdä yhdessä ja samassa asiassa perusteltuja ja kestäviä päätöksiä. Toisaalta päämieheni tiedossa on, kuinkka haluttomia niin keskusrikospoliisi kuin Helsingin poliisilaitoksen rikospoliisilinja ovat olleet noudattamaan ministeriön tutkintamääräyksiä päämieheni asiassa.
Mainitut poliisiyksiköt ovat katsoneet oikeudekseen itsenäisesti harkita ministeriön tutkintamääräyksen oikeellisuutta ja velvoitttavuutta sekä päätyneet siihen, etteivät ne toteuta poliisiosaston antamaa tutkintamääräystä.
Tämä näyttäisi poikkeavan poliisilain ja -asetuksen mukaisesta päätös- ja käskyvaltasuhteista maamme poliisiorganisaatiossa.
Kirjeessänne 5.9.1991 liittyi Helsingin poliisilaitoksen rikospoliisilinjan kirje 28.8.1991, jonka liitteenä on lähetetty ei-julkiseksi asiakirjaksi ilmoitettu muistio.
Yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 19 §:ään viitaten pyydän täten päämieheni puolesta kunnioittaen, etttä minulle annetaan tai lähetetään jäljennös mainitusta muistiosta, koska se on ilmeisen ratkaisevasti vaikuttanut päämieheni tutkintapyynnön nyt tapahtuneeseen hylkäämiseen".
Tiedoksi Keskusrikospoliisi Helsingin poliisilaitos.
Lukijoilleni muistutan todella vakavasta poliisien sisäisestä, keskenään käyneistä "niskuroinnista", pyrkyrit yrittävät keinoja kaihtamatta nousta ylemmälle "pallille" toistensa käskyjä, määräyksiä laiminlyömällä olla niitä noudattamatta. Poliisien ylin johto ei enää pysty pitämään kuria. Tähän on tultu, kun jatkuvasti nimitetty sisäasianministeriksi henkilöitä, joilta puuttunut lakimieskoulutus, varatuomari arvo. Tälläkin hetkellä ministerinä on ammatiltansa lääkäri, joten tämä kuvastaa poliittisten puolueitten ala-arvostelua varatuomareita kohtaan.
Pyyntö puuttuvan sivun pikaisesta toimittamisesta /Pm 14.6.84/Arpo
Kunnioittavasti pyydän ensi tilassa toimittamaan minulle. Puuttuvan 3.nnen sivun mainitsemastanne "ylilääkäri Arpon 14.6.1984 päiväämästä kirjoituksesta".
Tallainen 3 sivun allekirjoitusmerkintöineen on olemassa ja on minulla oikeus se saada asianomaisena.
Kunnioittavasti Reino Virtanen.
19.3.1991 Kirjeeseen vastasi Sosiaali- ja Terveyshallitus
"Sosiaali- ja terveyshallitukselle 5.3.1991 saapunut kirjeenne.
Tiedoksi
Sosiaali- ja terveyshallitus ilmoittaa, että Teille on 13.12.1990 toimitettu ylilääkäri Arpon 14.6.1984 päiväämä kaksisivuinen muistio kokonaisuudessaan. Kolmatta sivua muistiossa ei ole käsitykseni mukaan ollut. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveyshallitus ei voi lähettää Teille pyytämäänne kolmatta sivua".
Vs. lakimies Leena Värri".
Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi Värrin antamaan selitykseen. Pyynnön lähetin nimenomaan LÄÄKINTÖHALLITUKSELLE. Nimenomaan lääkintöhallitus antoi lausuntonsa asejuttua käsittävässä jutussa, joka perusteena oli nimenomaan Arpon lausunto. Lääkintöhallituksen "herrat" antoivat minua koskevan lausunnon, että olisin toisten hengelle vaarallinen henkilö, joten minulle ei saisi myöntää aseenkantolupaa.
Arpo lausunnossa mainitsee:"Kuvaa myös kuinkka Herra kuljetti häntä sairaalan arkistossa, jonka ovella vartioi iso, molemmille puolille potkiva hevonen, arkiston lattia oli lannan peitossa, hyllyt kuvailivat ihmisiä".
Jatkaa:"sekä V:n komis. Peltovuorelle lähettämiä kirjeitä. Uhkauksia sisältävistä kirjeistä saa vaikutelman paranoidisesta psykoosista, ellei peräti paranoidisesta skitsofreniasta".
Lausunnon toisen sivun lopussa toteaa:"Vai tulisiko V:n paranoian `laimentamiseksi`vielä pyytää pysyvän asiantuntijan lausunto, esim. Leisten?".
Arpon antama lausunto loppuu edellä mainittuun lauseeseen. Hänen allekirjoituksensa täydellisesti puuttuu.
On selvää, että tuolloin jo hankkivat lausuntoja minun mielenterveydestä, että jos vielä tulisi se tilaisuus jolloin voisivat minut raivata mielisairaalaan.
Epäilen sitä, että asialla ovat yhdessä toimineet lääkintöhallitus ja sosiaali- ja terveyshallitus. Muuten ei ole mahdollista, että pyyntö kirjeeni olivat siirtäneet lääkintöhallitukselta sosiaali- ja terveyshallitukselle.
Tämän perusteella tehtävä vakava arvostelu myös sosiaali- ja terveyshallituksesta ja epäilen terveyshallituksenkin olevan myös suojelemassa törkeätä petosjuttua selvässä suuressa törkeässä rikosjutussa.
Yhä kysyn sitä, mihin ovat joutuneet ne uhkauskirjeet, joista Peltovuori toi esiin 26.7.83 sekä 28.7.83? Arpokin lausunnossaan niistä kertoo, joten tämä minua kovasti ihmetyttää, kun kirjeitä hukataan ja niitä myös mustataan. Onko kirjeet olleet vain hämäystä varten kerrottu minun pääni menoksi.
Tämä työskentely paljastaa selvästi sen tosiasian, että KRP:n poliiseilta saa odottaa kansalaisen mustaamiseksi joutumatta niistä oikeudelliseen vastuusen kuin joutuu tavallinen kansalainen pienestäkin tahattomasta sanomasta, lausumasta koviin sakkoihin.
Välillä poliisien työskentelystä saa kuulla uutisista esim. Mika Myllylää käsittävää urkintaa, jossa 16 poliisia saivat sakot. Tämän on pientä "roskien" lakaisua mattojen alle, kun pitää näyttää, että poliiseita joutuu vastuuseen teoistansa. Tämä ns. pihti-juttu on ylemmille poliisivirkamiehille erittäin ikävä juttu, kun jatkuvasti heidän on juttua pidettävä niinkuin salassa kansalaisilta.
Samoin ministeri Päivi Räsäsellä ei ole ollut varaa puuttua pihtiä käsittämään juttuun, kun oma "lehmäkin" on ja ojassa.
22.3.1991 Keskusrikospoliisi toimitti kirjelmän sisäasiainministeriö poliisiosastolle. Kirjelmän laatinut KRP:n päällikön poissaollessa apulaispäällikkö Kari Rantama. Rantama lopuksi toteaa:
"Tutkijanjohtajuuden siirtyminen keskusrikospoliisin ulkopuolelle on myös uskottavuus- ja luotettavuuskysymys, sillä onhan mm. Reino Virtanen kirjeessään 9.2.1991 Pertti Virolaiselle tätä pyytänyt ja toisaalta keskusrikospoliisin menettelyä tässä asiassa poliisiylitarkastajan toimesta julkisten tiedotusvälineiden kautta arvosteltu. Totean myöskin, että rikosylikomisario Lehtonen, tehdessään päätöksen olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi, informoi allekirjoittanutta ja osaltani olen hyväksynyt menettelyn.
Joka tapauksessa, tästä yksittäistapauksesta riippumatta, tarvitaan vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin, että tulevaisuudessa vastaavanlaisissa, melko usein toistuvissa tapauksissa esimiesvirastosta määrätyn tutkinnan suorittavan viranomaistahon virkamiesten (tutkinnanjohtajan) oikeudet ja velvollisuuden selkiintyisivät".
Herrat Helsingin käyvät keskenään kinastelua siitä, kuka on kukin "tunkion johtaja ja milloin".
8.4.1991 Sosiaali- ja terveysministeriö
Sosiaali- ja terveyspalveluosasto vastasi minulle.
Viite Sosiaali- ja terveysministeriölle 9.10.1991 osoittamanne kirje.
"Viitekirjeenne johdosta sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, saatuaan asiasta sosilaali- ja terveyshallituksen lausunnon, että saadun selvityksen mukaan Teille on lääkintöhallituksesta vastattu kirjeeseenne kysymykseen kolmessa eri kirjeessä (5.3.1985, 20.6.1985 ja 27.10.1986). Mainituista kirjeistä käy selkeästi ilmi, minkä vuoksi lääkintöhallitus ei ole voinut pyytämäänne jäljennöstä Teille lähettää.
Asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin sosiaali- ja terveysministeriön taholta".
Osastopäällikkö, ylijohtaja Kimmo Leppo
Vt. nuorempi hallitussihteeri Harri Sintonen".
TIEDOKSI Sosiaali- ja terveyshallitus".
En ole keneltäkään lääkäriltä tai asiantuntijalta koskaan ennen saanut lausuntoa, josta puuttuisi lausunnon antajan allekirjoitus kuin kyseisessä Arpon antamasta lausunnosta puuttuu. Yhä jää minulle sellainen kuva lausunnosta, että siitä annetusta lausunnosta puuttuu kolmassivu.
Lisäksi lausunnossa mainitut uhkauskirjeet, joita olisin lähettänyt komisario Raimo Peltovuorelle yhä puuttuvat.
Uhkauskirjeisiin en ole saanut vastausta lääkintöhallitukselta, sosiaali- ja terveyshallitukseltakaan, että minne ne ovat todellisuudessa kadonneet?
Arpo lausunnossaan nimenomaan niistä mainitsee, että niitä on ollut Arpolla esillä lausuntoa kirjoittaessaan.
Jotain hämärää työtä on minun "selkänitakana" tehneet, koska kirjeitä eivät ole uskaltaneet tuoda esille lääkintöhallituksessa.
16.4.1991 Niskuroinnit sen kuin jatkuvat KRP:n taholta. AA Heikki Salon kirjelmään vastasi tutkintaosaston päällikkö apulaispäällikkö Kari Rantama.
Lopuksi toteaa:
"Näin ollen palautan ohessa uudelleen arvioitavaksenne määräyskirjeenne liiteaineistoineen ja totean asian käsittelyn keskusrikospoliisissa päättyvän tähän".
TIEDOKSI: Reino Virtanen asianajaja Heikki Salo Kaupunginviskaali Hannu Kilpelä".
6.6.1991 Kirjoitin kirjeen poliisiylitarkastaja Reijo Naulapäälle.
Asia:" Sisäasiainministeriön poliisiosasto on 10.1.1991 määrännyt pyytämäni lisätutkinnan.
Kunnioittavasti kysyn, milloin on aikomus todella suorituttaa lisätutkimus asiassa?
Asian pitkittymisestä johtuen kärsin monella eri tavalla ja lisäksi myös perheeni. Pitkittyminen vaikuttaa myös pahentavasti sairauteenikin.
Asian vakavuuteen vedoten toivon, että lisätutkimus suoritettaisiin kiireellisesti.
Kunnioittavasti jään pikaista vastausta odottamaan.
urakoitsija Reino Virtanen".
26.6.1991 Sisäasiainministeriön poliisiylitarkastaja Reijo Naulapää
ylitarkastaja Reijo Pöyhönen lisätutkimuksen siirsivät Helsingin poliisilaitokselle.
"Oheistaen asianajaja Heikki Salon tänne Reino Tapani Virtasen asiamiehenä tekemän lisätutkimuspyynnön, Reino Virtasen 15.6.1991 samasta asiasta tänne tekemän rikosilmoituksen sekä muun tänne kertyneen asiakirja-aineiston, sisäasiainministeriö siirtää viitekirjeessä mainitun, keskusrikospoliisille 10.1.1991 annetun lisätutkimuksen Helsingin poliisilaitokselle.
Asiassa laadittava esitutkintapöytäkirja tai tehty muu päätös pyydetään toimittamaan tänne aikanaan. Liiteasiakirjat pyydetään palauttamaan":
Tiedoksi Keskusrikospoliisi AA Heikki Salo
NISKOITTELUT SEN KUIN JATKUVAT POLIISIEN TAHOLLA.
28.8.1991 Helsingin poliisilaitos, Rikospoliisilinja toimittivat kirjelmän poliisiylitarkastaja Reijo Naulapäälle. Kirjelmässä todetaan seuraavaa:
"Rikospoliisilinja palauttaa viitekohdassa mainitun lisätutkintapyynnön ja sitä seuranneen asiakirja-aineiston. Rikospoliisilinja katsoo, että rikosylikomisario Pertti Lehtosen keskusrikospoliisissa 4.2.1991 asiassa tekemää esitutkintalain mukaista päätöstä on pidettävä sekä muodollisesti että asiallisesti oikeana, perusteltuna ja voimassa olevana, joten asiassa ei voitane katsoa olevan uuden esitutkinnan toimittamisedellytyksiä.
Liitteenä lähetetään muistio, jota ilmeisesti on pidettävä asiakirjan julkisuudesta annetu lain 5 §:n perusteella ei-julkisena asiakirjana".
Rikospoliisilinja päällikkö apulaispoliisimestari Mauri Jaakkola
Yleisen osaston johtaja rikosylikomisario Kalevi Syvänen".
Muistion laatinut Helsingin rikospoliisissa 26.7.1991 rikosylikomisario Paul Kokko".
Muistiota en käy tähän kirjoittamaan. Selvästi muistiossa on luettavissa se, että siinä harkiten suojellaan törkeätä petosjuttua.
Tämä muistio todistaa senkin, että mihin rikosjuttuun KRP:n poliisit ovat sotkeutuneet, niin heitä ovat muut poliisiviranomaiset suojelemassa.
5.9.1991 Sisäasiainministeriön poliisiylitarkastaja Reijo Naulapää ja Ylitarkastaja Reijo Pöyhönen toimittivat kirjeen asianajaja Heikki Salolle, jossa toteavat:
"LISÄTUTKIMUSPYYNTÖNNE
Sisäasiainministeriö lähettää ohessa Helsingin poliisilaitoksen rikospoliisilinjan vastauksen esitutkinnan toimittamisedellytysten puuttumisesta.
Sisäasianministeriö katsoo tulleen riittävästi selvitetyksi, ettei ole esitetty sellaista rikosepäilyä, että esitutkinnan toimittamisvelvollisuus olisi olemassa.
Sisäasiainministeriön taholta asia ei anna aihetta muihin toimenpiteisiin".
Näin törkeällä tavalla "keljuilevat" ylemmät poliisiviranomaiset, kun pitäisi tutkia perinpohjin KRP:n poliisien tekemiä "kolttosia" törkeän petosjutun tutkinnan ns. täydellisesti ala-arvoisista esitutkinnoista.
13.9.1991 Asianajajani Heikki Salo laati kirjelmänsä Reijo Naulapäälle ja samalla pyysi toimittamaan Paul Kokon laatimasta muistiosta jäljennöksen.
"Viite: Kirjeenne 5.9.1991 Dnro 911/662/84.
Päämieheni Reino Virtasen puolesta esitän kunnioittaen seuraavaa.
Päämieheni ei luonnollisestikaan voi hyväksyä kirjeessänne ilmoitettua kantaa, ettei päämieheni lisätutkintapyyntö, jonka ministeriö on jo kahdesti kuluvana vuonna määrännyt toteutettavaksi, annakaan sisäasiainministeriön taholta aihetta toimenpiteisiin. Ministeriön kannanmuutos on outo, kun asiassa ei ole ministeriön tutkintamääräysten perusteella toimitettu minkäänlaista lisätutkintaa.
Näin ollen ministeriö on saman lisätutkintapyynnön ja sen perusteena olevan aineiston nojalla tehnyt kuluvana vuonna kolme päätöstä, joista kirjeessänne nyt ilmoitettu on täysin päinvastainen kahdelle aikaisemmalle tutkintamääräykselle. Tämä herättää päämiehessäni vakavan epäilyksen poliisiosaston kyvystä tehdä yhdessä ja samassa asiassa perusteltuja ja kestäviä päätöksiä. Toisaalta päämieheni tiedossa on, kuinkka haluttomia niin keskusrikospoliisi kuin Helsingin poliisilaitoksen rikospoliisilinja ovat olleet noudattamaan ministeriön tutkintamääräyksiä päämieheni asiassa.
Mainitut poliisiyksiköt ovat katsoneet oikeudekseen itsenäisesti harkita ministeriön tutkintamääräyksen oikeellisuutta ja velvoitttavuutta sekä päätyneet siihen, etteivät ne toteuta poliisiosaston antamaa tutkintamääräystä.
Tämä näyttäisi poikkeavan poliisilain ja -asetuksen mukaisesta päätös- ja käskyvaltasuhteista maamme poliisiorganisaatiossa.
Kirjeessänne 5.9.1991 liittyi Helsingin poliisilaitoksen rikospoliisilinjan kirje 28.8.1991, jonka liitteenä on lähetetty ei-julkiseksi asiakirjaksi ilmoitettu muistio.
Yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 19 §:ään viitaten pyydän täten päämieheni puolesta kunnioittaen, etttä minulle annetaan tai lähetetään jäljennös mainitusta muistiosta, koska se on ilmeisen ratkaisevasti vaikuttanut päämieheni tutkintapyynnön nyt tapahtuneeseen hylkäämiseen".
Tiedoksi Keskusrikospoliisi Helsingin poliisilaitos.
Lukijoilleni muistutan todella vakavasta poliisien sisäisestä, keskenään käyneistä "niskuroinnista", pyrkyrit yrittävät keinoja kaihtamatta nousta ylemmälle "pallille" toistensa käskyjä, määräyksiä laiminlyömällä olla niitä noudattamatta. Poliisien ylin johto ei enää pysty pitämään kuria. Tähän on tultu, kun jatkuvasti nimitetty sisäasianministeriksi henkilöitä, joilta puuttunut lakimieskoulutus, varatuomari arvo. Tälläkin hetkellä ministerinä on ammatiltansa lääkäri, joten tämä kuvastaa poliittisten puolueitten ala-arvostelua varatuomareita kohtaan.
lauantai 15. maaliskuuta 2014
KRP:N "OPETUKSISTA" KANSALAISTEN PITÄISI OTTAA ESIMERKKIÄ.
1.1.1991 Kirjeeseeni vastasi 6.2.1991 KRP:N apulaispäällikkö Kari Rantama.
"Kirjeessänne tilaamienne asiakirjojen löytämiseksi olen toimittanut jäljennöksen kirjeestänne rikoskomisario Raimo Peltovuorelle. Hän on vastannut oheen jäljennöksenä liitetyllä 11.1.1991 päivätyllä kirjeellään.
Koska Peltovuoren tänne toimittamassa asiakirjajäljennösnipussa on pääosin Jämsän nimismiespiirin asiakirjajäljennöksiä Teidän asiassanne, en liitä niitä tähän kirjeeseenne muilta osin kuin toimittamalla käyttöönne jäljennökset Peltovuoren numeroilla 1, 2 ja 3 osoittamista, valitettavan heikkolaatuisista, asiakirjoista.
Muilta osin voitte tehdä asiakirjatilauksen Jämsän nimismiespiiriin, josta oletan löytyvän myöskin parempilaatuiset kappaleet nyt Teille toimittamistani asiakirjoista".
Peltovuoren toimittamat jäljennökset ovat todellakin eittäin heikkolaatusia.
Peltovuoren oma selvityksensä? En saa selvää, kelle kirjeensä eli selityksensä on tarkoittanut? Peltovuori päivännyt antamansa lausuntonsa, selityksensä "17.9.1984 Jyväskylässä komisario Raimo Peltovuori".
Peltovuori ollut ilmeisesti "hermona" päiväyksen kirjoittamisessa, kun olisi pitänyt hänen kirjoittaa Jyväskylässä 17.9.1983, eikä 17.9.1984.
Peltovuoren antama lausunto käsitti asejuttua 27.7.1983. Olen jo aikaisemmin tuonut jutun esiin tekemällä kantelun 2.9.1983 Kortteelle.
Kantelussani kerroin tarkkaan Peltovuoren valehtelun 28.7.1983, kun sanoi puhelimessa veljelleni:"minä olin häntä puhelimessa uhannut kirveellä ja pyssyllä tappaa". Meitä oli yhteensä kolme henkilöä kuulemassa tämän, joten meinasin huutaa ei tarvitse kertoa, kun kuulin itse kaiken. Peltovuori sanoi veljelleni"tästä ei sitten saa mitään kertoa asianomaiselle".
Ilmeisesti jäljennökset otettu tarkoituksella, että niistä ei jälkeenpäin saa kunnolla selvää kukaan.
Peltovuori antoi lausuntonsa apulaispäällikkö Kari Rantamalle 11.1.1991.
"Nro 7100/S/501/91
Viite. 7.1.1991 lähetetty faxi
Asia: Reino Virtasen pyyntö kirjeiden saamiseksi
Kuten puhelimessa olen Sinulle kertonut, niin en voi tietää, mitä kirjeitä apulaisnimismies Joeli Kangas tarkoittaa "Virtasen komisario Peltovuorelle lähettämien kirjeiden seuraamana:"
Olen pyytänyt Jämsästä ja saanutkin asiakirjanipun, joka aikanaan on Jämsän mukaan lähetetty lääkintöhallitukseen lausunnon saamista varten.
Tuossa asiakirjanipussa on minun Jämsän piirin nimismiehelle osoittama kirje ja sen perässä on Seppo Pietikäiselle osoitettu kirje ja lehtileike. Tuo Pietikäiselle osoitettu kirje ja lehtileike on meillä jutun asiakirja-aineistossa edelleen, joten on todennäköistä, että olen luovuttanut noista kopiot samalla kun olen luovuttanut nimismiehelle osoittamani kirjelmän. Olen tänään keskustellut asiasta apulaisnimismies Kangaan kanssa ja hän oli sitä mieltä, mettä hän on tarkoittanut juuri noita kahta paperia "Virtasen lähettämillä kirjeillä". Näin ollen oikeammin olisi ollut Kangaan sanoa, että Peltovuoren hänelle luovuttamat paperit.
Tuo Pietikäiselle lähetetty kirje oli tullut minun kesälomani aikana ja koska juttu oli minulla tutkinnassa, niin lomani jälkeen sain tutkijana ko. kirjeen haltuuni.
Minulla ei ole muistikuvaa siitä, mistä ko. lehtileike on peräisin. On hyvin mahdollista, että se on täällä toimistolla otettu lehdestä taikka sitten saatu jostain. Asiasta ei ole merkintää asiapapereissa.
Lähetän Sinulle koko asiakirja-aineiston. olen laittanut keltaisen lapun nimismiehelle osoittamaani kirjeeseen nro:lla 1 ja nro:lla 2 on merkitty sen jäljessä oleva Pietikäiselle osoitettu kirje ja nro:lla 3 lehtileike.
Nyt asiapapereita selatessani totesin, että minun Jämsän piirin nimismiehelle osoittamassa kirjelmässä päiväyksessä on vuoden heitto, eli kyseessä täytyy olla 17.9.1983 eikä 17.9.1984, koska ko. paperi on Jämsässä oikeaksi todistettu 23.10.1983. Asiaa en voi tarkistaa, koska ko. kirjelmästä ei jutun diarioon ole tehty merkintää, koska se ei kuulunut varsinaisesti ko. juttuun. Kirjelmästä en ole ottanut itselleni aikanaan kopiota ja alkuperäisen olen lähettänyt Jämsään.
Jos jutussa on vielä jotain kysymistä, niin soittele".
Jyväskylä 11.1.1991 Raimo Peltovuori".
Peltovuori antanut lausuntonsa kirjallisesti esimiehellensä, jonka sisällössä hän tietoisesti salaa tekonsa, joita asiakirjoja on käyttänyt minun vahingokseni ja toiseksi näin ollen hän virkamiehenä rikkonut asiakirja salaisuuden.
Kyse on minun muistelmistani, joita luovutin 13.6.1983 Peltovuorelle helpottaakseen esitutkintaa törkeässä petosjutussa.
Muistelmiani oli yhteensä 35 sivua koneella kirjoitettuna, joten kysymyksessä oli Peltovuorelta saada lääkintöhallitukselta lausunto, ettei minulle luovutettaisi asekantolupaani.
Muistelmiani en käy kirjoittamaan, koska niistä joku voi joskus myöhemmin tehdä vaikka elokuvan, joten en kaikkea käy paljastamaan lukijoilleni.
Peltovuoren ja Kangaan selittelyt ovat hyvin samanlaiset kuin lääkintöhallituksen antamat sepistykset instrumenttien seurantalomakkeesta.
3.7.1983 Kirjoitin kirjeen rikosylikomisario Seppo Pietikäiselle yhden sivun mittaisen. Kyseisestä kirjeestäni ovat ottaneet kopion, mitä ovat sille tehneet, kun itsekään en enää saa selvää sen sisällöstä. Sanoisinko, että pitää olla jo selvännäkijä, joka pystyy kertomaan kirjeessä kertomani asian.
Ilmeisesti on Peltovuori kertonut muistelmastani, että olisin ne hänelle lähettänyt. Muistelmani annoin 13.6.1983 Peltovuorelle ja läsnä oli myös KRP:n poliisi Markku Nieminen.
Epäilenkin Peltovuoren kertoneen Joeli Kangaalle, että Virtanen lähetti nämä "uhkauskirjeet" hänelle. Näin ollen muistelmani muuttuivat uhkauskirjeiksi, jotka Kangas toimitti lääkintöhallitukselle.
Lääkintöhallituksen lääkäri Arpo kertoo antamassaan lausunnossaan sananta sanaan yhden lauseen, joka on suoraan lainannut muistelmasti. Muistelmaani ovat lukeneet siten kuin "piruraamattua", että tarkoituksella on haettu pätkiä muistelmistani heille myönteisessä mielessä. Mutta totuuden ovat jättäneet kertomatta. Arpon lausunnon saatuani ihmettelin ensin sen sisältöä, että miten on minulle tuttu yksi kohta lausunnosta.
Ensin olin sitä mieltä asiasta, että onko Arpo lääkärinä "selvännäkijä", kun on nähnyt lukea muistelmaani.
Huomautan, että luovuttaissani muistelmani Peltovuorelle 13.6.83 sanoin:
"Itsellesi saat ottaa jäljennökset, mutta kenellekään niitä ei saa antaa".
Pietikäiselle lähettämässäni kirjeessäni pyysin pois kyseessä olevat muistelmani, eli 3.7.83. Peltovuori palautti postitse kyseiset muistelmani
7.7.83 ja sain ne postista 8.7.83 yhteensä 35 arkkia.
Useat lukijani ovat kyselleet, että miten kaikki on ollut mahdollista, että olet saanut tuomion jutussa, kun on näyttönä ollut selvät väärennökset?
Kansalaiset, jotka yhä luottavat esim.KRP:n tutkimuksiin, niin heidän täytyy olla todella "sinisilmäisiä" kansalaisia.
Mitä tulee poliisien tekoihin asiakirjojen "mustaamiseksi" heille on tämä hyvin yleinen tapa harhauttaa eri virkamiehiä törkeässä petosjutussa.
Esim. näihin asiakirjojen tahallisiin mitätöimisiin, eli "mustaamiseen" ei ole puuttunut oikeuskansleri ym. ylemmät virkamiehet. Vaikuttaa siltä, että ovat joukolla "uppoavassa veneessä" matkalla sinne, josta ei ole paluuta.
"Kirjeessänne tilaamienne asiakirjojen löytämiseksi olen toimittanut jäljennöksen kirjeestänne rikoskomisario Raimo Peltovuorelle. Hän on vastannut oheen jäljennöksenä liitetyllä 11.1.1991 päivätyllä kirjeellään.
Koska Peltovuoren tänne toimittamassa asiakirjajäljennösnipussa on pääosin Jämsän nimismiespiirin asiakirjajäljennöksiä Teidän asiassanne, en liitä niitä tähän kirjeeseenne muilta osin kuin toimittamalla käyttöönne jäljennökset Peltovuoren numeroilla 1, 2 ja 3 osoittamista, valitettavan heikkolaatuisista, asiakirjoista.
Muilta osin voitte tehdä asiakirjatilauksen Jämsän nimismiespiiriin, josta oletan löytyvän myöskin parempilaatuiset kappaleet nyt Teille toimittamistani asiakirjoista".
Peltovuoren toimittamat jäljennökset ovat todellakin eittäin heikkolaatusia.
Peltovuoren oma selvityksensä? En saa selvää, kelle kirjeensä eli selityksensä on tarkoittanut? Peltovuori päivännyt antamansa lausuntonsa, selityksensä "17.9.1984 Jyväskylässä komisario Raimo Peltovuori".
Peltovuori ollut ilmeisesti "hermona" päiväyksen kirjoittamisessa, kun olisi pitänyt hänen kirjoittaa Jyväskylässä 17.9.1983, eikä 17.9.1984.
Peltovuoren antama lausunto käsitti asejuttua 27.7.1983. Olen jo aikaisemmin tuonut jutun esiin tekemällä kantelun 2.9.1983 Kortteelle.
Kantelussani kerroin tarkkaan Peltovuoren valehtelun 28.7.1983, kun sanoi puhelimessa veljelleni:"minä olin häntä puhelimessa uhannut kirveellä ja pyssyllä tappaa". Meitä oli yhteensä kolme henkilöä kuulemassa tämän, joten meinasin huutaa ei tarvitse kertoa, kun kuulin itse kaiken. Peltovuori sanoi veljelleni"tästä ei sitten saa mitään kertoa asianomaiselle".
Ilmeisesti jäljennökset otettu tarkoituksella, että niistä ei jälkeenpäin saa kunnolla selvää kukaan.
Peltovuori antoi lausuntonsa apulaispäällikkö Kari Rantamalle 11.1.1991.
"Nro 7100/S/501/91
Viite. 7.1.1991 lähetetty faxi
Asia: Reino Virtasen pyyntö kirjeiden saamiseksi
Kuten puhelimessa olen Sinulle kertonut, niin en voi tietää, mitä kirjeitä apulaisnimismies Joeli Kangas tarkoittaa "Virtasen komisario Peltovuorelle lähettämien kirjeiden seuraamana:"
Olen pyytänyt Jämsästä ja saanutkin asiakirjanipun, joka aikanaan on Jämsän mukaan lähetetty lääkintöhallitukseen lausunnon saamista varten.
Tuossa asiakirjanipussa on minun Jämsän piirin nimismiehelle osoittama kirje ja sen perässä on Seppo Pietikäiselle osoitettu kirje ja lehtileike. Tuo Pietikäiselle osoitettu kirje ja lehtileike on meillä jutun asiakirja-aineistossa edelleen, joten on todennäköistä, että olen luovuttanut noista kopiot samalla kun olen luovuttanut nimismiehelle osoittamani kirjelmän. Olen tänään keskustellut asiasta apulaisnimismies Kangaan kanssa ja hän oli sitä mieltä, mettä hän on tarkoittanut juuri noita kahta paperia "Virtasen lähettämillä kirjeillä". Näin ollen oikeammin olisi ollut Kangaan sanoa, että Peltovuoren hänelle luovuttamat paperit.
Tuo Pietikäiselle lähetetty kirje oli tullut minun kesälomani aikana ja koska juttu oli minulla tutkinnassa, niin lomani jälkeen sain tutkijana ko. kirjeen haltuuni.
Minulla ei ole muistikuvaa siitä, mistä ko. lehtileike on peräisin. On hyvin mahdollista, että se on täällä toimistolla otettu lehdestä taikka sitten saatu jostain. Asiasta ei ole merkintää asiapapereissa.
Lähetän Sinulle koko asiakirja-aineiston. olen laittanut keltaisen lapun nimismiehelle osoittamaani kirjeeseen nro:lla 1 ja nro:lla 2 on merkitty sen jäljessä oleva Pietikäiselle osoitettu kirje ja nro:lla 3 lehtileike.
Nyt asiapapereita selatessani totesin, että minun Jämsän piirin nimismiehelle osoittamassa kirjelmässä päiväyksessä on vuoden heitto, eli kyseessä täytyy olla 17.9.1983 eikä 17.9.1984, koska ko. paperi on Jämsässä oikeaksi todistettu 23.10.1983. Asiaa en voi tarkistaa, koska ko. kirjelmästä ei jutun diarioon ole tehty merkintää, koska se ei kuulunut varsinaisesti ko. juttuun. Kirjelmästä en ole ottanut itselleni aikanaan kopiota ja alkuperäisen olen lähettänyt Jämsään.
Jos jutussa on vielä jotain kysymistä, niin soittele".
Jyväskylä 11.1.1991 Raimo Peltovuori".
Peltovuori antanut lausuntonsa kirjallisesti esimiehellensä, jonka sisällössä hän tietoisesti salaa tekonsa, joita asiakirjoja on käyttänyt minun vahingokseni ja toiseksi näin ollen hän virkamiehenä rikkonut asiakirja salaisuuden.
Kyse on minun muistelmistani, joita luovutin 13.6.1983 Peltovuorelle helpottaakseen esitutkintaa törkeässä petosjutussa.
Muistelmiani oli yhteensä 35 sivua koneella kirjoitettuna, joten kysymyksessä oli Peltovuorelta saada lääkintöhallitukselta lausunto, ettei minulle luovutettaisi asekantolupaani.
Muistelmiani en käy kirjoittamaan, koska niistä joku voi joskus myöhemmin tehdä vaikka elokuvan, joten en kaikkea käy paljastamaan lukijoilleni.
Peltovuoren ja Kangaan selittelyt ovat hyvin samanlaiset kuin lääkintöhallituksen antamat sepistykset instrumenttien seurantalomakkeesta.
3.7.1983 Kirjoitin kirjeen rikosylikomisario Seppo Pietikäiselle yhden sivun mittaisen. Kyseisestä kirjeestäni ovat ottaneet kopion, mitä ovat sille tehneet, kun itsekään en enää saa selvää sen sisällöstä. Sanoisinko, että pitää olla jo selvännäkijä, joka pystyy kertomaan kirjeessä kertomani asian.
Ilmeisesti on Peltovuori kertonut muistelmastani, että olisin ne hänelle lähettänyt. Muistelmani annoin 13.6.1983 Peltovuorelle ja läsnä oli myös KRP:n poliisi Markku Nieminen.
Epäilenkin Peltovuoren kertoneen Joeli Kangaalle, että Virtanen lähetti nämä "uhkauskirjeet" hänelle. Näin ollen muistelmani muuttuivat uhkauskirjeiksi, jotka Kangas toimitti lääkintöhallitukselle.
Lääkintöhallituksen lääkäri Arpo kertoo antamassaan lausunnossaan sananta sanaan yhden lauseen, joka on suoraan lainannut muistelmasti. Muistelmaani ovat lukeneet siten kuin "piruraamattua", että tarkoituksella on haettu pätkiä muistelmistani heille myönteisessä mielessä. Mutta totuuden ovat jättäneet kertomatta. Arpon lausunnon saatuani ihmettelin ensin sen sisältöä, että miten on minulle tuttu yksi kohta lausunnosta.
Ensin olin sitä mieltä asiasta, että onko Arpo lääkärinä "selvännäkijä", kun on nähnyt lukea muistelmaani.
Huomautan, että luovuttaissani muistelmani Peltovuorelle 13.6.83 sanoin:
"Itsellesi saat ottaa jäljennökset, mutta kenellekään niitä ei saa antaa".
Pietikäiselle lähettämässäni kirjeessäni pyysin pois kyseessä olevat muistelmani, eli 3.7.83. Peltovuori palautti postitse kyseiset muistelmani
7.7.83 ja sain ne postista 8.7.83 yhteensä 35 arkkia.
Useat lukijani ovat kyselleet, että miten kaikki on ollut mahdollista, että olet saanut tuomion jutussa, kun on näyttönä ollut selvät väärennökset?
Kansalaiset, jotka yhä luottavat esim.KRP:n tutkimuksiin, niin heidän täytyy olla todella "sinisilmäisiä" kansalaisia.
Mitä tulee poliisien tekoihin asiakirjojen "mustaamiseksi" heille on tämä hyvin yleinen tapa harhauttaa eri virkamiehiä törkeässä petosjutussa.
Esim. näihin asiakirjojen tahallisiin mitätöimisiin, eli "mustaamiseen" ei ole puuttunut oikeuskansleri ym. ylemmät virkamiehet. Vaikuttaa siltä, että ovat joukolla "uppoavassa veneessä" matkalla sinne, josta ei ole paluuta.
perjantai 14. maaliskuuta 2014
SALAILUT SEN KUIN JATKUVAT.
18.10.1990 Pyysin KRP:LTA selvitystä Jyväskylän aluetoimiston rikoskomisario Raimo Peltovuoren matkatkoista selvitystä . Kirjeelläni halusin saada tietoa mm. rikosylikomisario Seppo Pietikäisen matkoista
10.5.-31.5.1983 ja lisäksi Peltovuorenkin.
8.11.1990 vastasi minulle KRP:n päällikön poissaollessa Kari Rantama ja Apulaistoimistopäällikkö Tuula Salosaari.
Heikoilla valvonta on heillä, kun varaa ei ole antaa alaisten matkoista selkoa kansalaisille. Näin ollen poliisit voivat matkoistansa ilmoittaa, mitä tahtovat. Me kansalaiset sitten maksamme kiltisti veromarkoistamme ja näin emme saa edes tietää mitä matkoja ovat tehneet ja ehkä laskuttaa olemattomista matkoista, joita ei edes ole tehneet.
Minua kiinnostaa erikoisesti rikosylikomisario Seppo Pietikäisen matkat Jyväskylästä - Jämsään 10.5. - 23.5.1983.
Ei ole mitenkään poikkeavaa sitten esim. Markku Salmisen ajamiset poliisiautolla vapaa-aikanaan, kun valvonta on "retuperällä".
1.1.1991. Lähetin selvityskirjeen KRP:n Kari Rantamalle.
"Kunnioittavasti pyydän Teiltä Jäljennökset kirjeistä, jotka ovat olleet vaikuttamassa lausunnon sisältöön, jonka kirjoittanut ylilääkäri Arpo 14.6.84. Arpon lausunto liitteenä seuraa. Jäljennöksen sain 31.12.1990 klo 12.35.
Lausunnon johdosta olen käynyt läpi arkistoni sekä muistelmanikin. Tästä huolimatta en löytänyt jäljennöksiä kirjeistä, joita olisin lähettänyt Peltovuorelle.
Olen myös merkinnyt ylös kaikki lähettämäni kirjeetkin ja luettelostakaan ei löytynyt kyseessä olevia kirjeitä.
Joten tämä minusta tuntuu erittäin oudolta. Tai olenko ollut tuona aikana todella niin vakavasti sairas ja näin olisi minulta jäänyt ottamatta jäljennökset muistelmiini, sekä jäänyt merkitsemättä ylös lähettämät kirjeetkin.
Nyt tietooni tulleet mystilliset kirjeet haluankin nähdä ja tässä tarvitsen Teidän hyvää apua. Hyvin poliisiviranomaisena ymmärrätte, että mystilliset kirjeet voivat avata solmut törkeässä rikosjutussa, jonka uhriksi jouduin -79.
Kaikessa haluan olla Teidän kanssa hyvässä yhteistyössä, että lääkärien törkeät rikokset selviäisi puolueettomasti ja näin minä rikoksen uhrina myös lopulta saisin Suomen kansalaisena oikeuden.
Rehellisyyttä puolustan henkeen ja vereen, mutta rikollisuutta vihaan kuin ruttoa ja armoa en tunne heitä kohtaan.
Olisin erittäin kiitollinen, jos saisin jäljennökset lausunnossa mainituista kirjeistä 15.1.91 mennessä".
Kunnioittavasti Reino Virtanen urakoitsija".
2.1.1991 AA Heikki Salo laati LISÄTUTKINTAPYYNTÖ poliisiylitarkastaja Pertti Virolaiselle Sisäasiainministeriön poliisiosasto.
10.1.1991 Poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen ja Ylitarkastaja Reijo Pöyhönen toimitti Keskusrikospoliisille lisätutkintapyynnön.
4.2.1991 Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Pertti Lehtonen toimitti päätöksensä Virolaiselle.
Jossa Lehtonen toteaa:"Esitutkintaa ei suoriteta. Ei ole syytä epäillä, että rikos on tehty. ETL 2 §.
Jälleen KRP:n taholta alkoivat "niskuroinnit" ja suojelut törkeän petosjutun suojelemiseksi.
19.2.1991 Virolainen ja Pöyhönen lähettivät kirjelmän Keskusrikospoliisille.
"Sisäasiainministeriö palauttaa siellä 4.2.1991 rikosylikomisario Pertti Lehtosen tekemän päätöksen olla saattamatta asia syyttäjän harkittavaksi ja lähettää samalla Reino Virtasen tänne 9.2.1991 osoittaman kirjeen huomauttamalla, että keskusrikospoliisin tulisi tässä tapauksessa ja vastaisuudessakin olla ratkaisematta sellaisia ministeriön keskusrikospoliisin tutkittavaksi lähettämiä asioita, joiden itse ratkaisuvalta kuuluu pyynnön esittäjälle. Vaikka esitutkintalainsäädäntö sisänsä antaakin tutkinnanjohtajalle oikeuden ratkaista sen, lähettääkö hän asian syyttäjälle vai ei, ministeriön mielestä alemman viranomaisen tulee kuitenkin jo hallinnon yleistenkin periaatteiden nojalla pidättäytyä ratkaisemasta sellaisia asioita, joissa ratkaisuvalta kuuluu pyynnön esittäneelle ylemmälle viranomaiselle.
Edellä mainittuun periaatekannanottoon ja Virtasen pyyntöön viitaten ministeriö kehottaa keskusrikospoliisia suorittamaan tarvittavan
lisätutkinnan asiassa. Asian selvittämiseksi ministeriön käsityksen mukaan on esimerkiksi mahdollista kääntyä Virtasen puoleen ja saada häneltä tarvittava tutkinta-aineisto esitutkinnan suorittamiseksi.
Esitutkintaa koskeva pöytäkirja on aikanaan toimitettava tänne".
Keskusrikospoliisin tahallinen teko olla tutkimatta törkeätä petosjuttua todistaa sen tosiasian, että keskusrikospoliisilla puuttuu täysin sisäinen valvonta alaisistaan.
Päivittäin saamme tiedotusvälineissä kuulla Aarnioon kohdistuvaa esitutkintaa ja miten oikeus eilenkin jatkoi hänen pidätys aikaansa vuodella.
Joudunkin kysymään, miten tämä kaikki on ollut mahdollista, että mitä Aarnio tehnyt vai olla tekemättä yhtään mitään. Saan sellaisen kuvan, että nyt esitutkinnoissa poliisit ja eriviranomaiset haluavat "kilpeänsä" puhdistaa.
"Kilpensä" ovat töhrineet jo 1983. Keskenään ovat käyneet kinastelua ja toinen toistaan suojelleet. En usko sitä tältä syömältä, että poliisien sisäiset "kähminnät" loppuisivat tähän. Olen vakavasti sitä mieltä, että mikään ei muutu ennenkö "entiset" rötöstelijöitten suojelijat ovat eläkkeellä valtion viroista ja tilalle saatu REHELLISIÄ OMAA TUNTOANSA KUUNTELEVIA VIRKAMIEHIÄ.
10.5.-31.5.1983 ja lisäksi Peltovuorenkin.
8.11.1990 vastasi minulle KRP:n päällikön poissaollessa Kari Rantama ja Apulaistoimistopäällikkö Tuula Salosaari.
Heikoilla valvonta on heillä, kun varaa ei ole antaa alaisten matkoista selkoa kansalaisille. Näin ollen poliisit voivat matkoistansa ilmoittaa, mitä tahtovat. Me kansalaiset sitten maksamme kiltisti veromarkoistamme ja näin emme saa edes tietää mitä matkoja ovat tehneet ja ehkä laskuttaa olemattomista matkoista, joita ei edes ole tehneet.
Minua kiinnostaa erikoisesti rikosylikomisario Seppo Pietikäisen matkat Jyväskylästä - Jämsään 10.5. - 23.5.1983.
Ei ole mitenkään poikkeavaa sitten esim. Markku Salmisen ajamiset poliisiautolla vapaa-aikanaan, kun valvonta on "retuperällä".
1.1.1991. Lähetin selvityskirjeen KRP:n Kari Rantamalle.
"Kunnioittavasti pyydän Teiltä Jäljennökset kirjeistä, jotka ovat olleet vaikuttamassa lausunnon sisältöön, jonka kirjoittanut ylilääkäri Arpo 14.6.84. Arpon lausunto liitteenä seuraa. Jäljennöksen sain 31.12.1990 klo 12.35.
Lausunnon johdosta olen käynyt läpi arkistoni sekä muistelmanikin. Tästä huolimatta en löytänyt jäljennöksiä kirjeistä, joita olisin lähettänyt Peltovuorelle.
Olen myös merkinnyt ylös kaikki lähettämäni kirjeetkin ja luettelostakaan ei löytynyt kyseessä olevia kirjeitä.
Joten tämä minusta tuntuu erittäin oudolta. Tai olenko ollut tuona aikana todella niin vakavasti sairas ja näin olisi minulta jäänyt ottamatta jäljennökset muistelmiini, sekä jäänyt merkitsemättä ylös lähettämät kirjeetkin.
Nyt tietooni tulleet mystilliset kirjeet haluankin nähdä ja tässä tarvitsen Teidän hyvää apua. Hyvin poliisiviranomaisena ymmärrätte, että mystilliset kirjeet voivat avata solmut törkeässä rikosjutussa, jonka uhriksi jouduin -79.
Kaikessa haluan olla Teidän kanssa hyvässä yhteistyössä, että lääkärien törkeät rikokset selviäisi puolueettomasti ja näin minä rikoksen uhrina myös lopulta saisin Suomen kansalaisena oikeuden.
Rehellisyyttä puolustan henkeen ja vereen, mutta rikollisuutta vihaan kuin ruttoa ja armoa en tunne heitä kohtaan.
Olisin erittäin kiitollinen, jos saisin jäljennökset lausunnossa mainituista kirjeistä 15.1.91 mennessä".
Kunnioittavasti Reino Virtanen urakoitsija".
2.1.1991 AA Heikki Salo laati LISÄTUTKINTAPYYNTÖ poliisiylitarkastaja Pertti Virolaiselle Sisäasiainministeriön poliisiosasto.
10.1.1991 Poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen ja Ylitarkastaja Reijo Pöyhönen toimitti Keskusrikospoliisille lisätutkintapyynnön.
4.2.1991 Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Pertti Lehtonen toimitti päätöksensä Virolaiselle.
Jossa Lehtonen toteaa:"Esitutkintaa ei suoriteta. Ei ole syytä epäillä, että rikos on tehty. ETL 2 §.
Jälleen KRP:n taholta alkoivat "niskuroinnit" ja suojelut törkeän petosjutun suojelemiseksi.
19.2.1991 Virolainen ja Pöyhönen lähettivät kirjelmän Keskusrikospoliisille.
"Sisäasiainministeriö palauttaa siellä 4.2.1991 rikosylikomisario Pertti Lehtosen tekemän päätöksen olla saattamatta asia syyttäjän harkittavaksi ja lähettää samalla Reino Virtasen tänne 9.2.1991 osoittaman kirjeen huomauttamalla, että keskusrikospoliisin tulisi tässä tapauksessa ja vastaisuudessakin olla ratkaisematta sellaisia ministeriön keskusrikospoliisin tutkittavaksi lähettämiä asioita, joiden itse ratkaisuvalta kuuluu pyynnön esittäjälle. Vaikka esitutkintalainsäädäntö sisänsä antaakin tutkinnanjohtajalle oikeuden ratkaista sen, lähettääkö hän asian syyttäjälle vai ei, ministeriön mielestä alemman viranomaisen tulee kuitenkin jo hallinnon yleistenkin periaatteiden nojalla pidättäytyä ratkaisemasta sellaisia asioita, joissa ratkaisuvalta kuuluu pyynnön esittäneelle ylemmälle viranomaiselle.
Edellä mainittuun periaatekannanottoon ja Virtasen pyyntöön viitaten ministeriö kehottaa keskusrikospoliisia suorittamaan tarvittavan
lisätutkinnan asiassa. Asian selvittämiseksi ministeriön käsityksen mukaan on esimerkiksi mahdollista kääntyä Virtasen puoleen ja saada häneltä tarvittava tutkinta-aineisto esitutkinnan suorittamiseksi.
Esitutkintaa koskeva pöytäkirja on aikanaan toimitettava tänne".
Keskusrikospoliisin tahallinen teko olla tutkimatta törkeätä petosjuttua todistaa sen tosiasian, että keskusrikospoliisilla puuttuu täysin sisäinen valvonta alaisistaan.
Päivittäin saamme tiedotusvälineissä kuulla Aarnioon kohdistuvaa esitutkintaa ja miten oikeus eilenkin jatkoi hänen pidätys aikaansa vuodella.
Joudunkin kysymään, miten tämä kaikki on ollut mahdollista, että mitä Aarnio tehnyt vai olla tekemättä yhtään mitään. Saan sellaisen kuvan, että nyt esitutkinnoissa poliisit ja eriviranomaiset haluavat "kilpeänsä" puhdistaa.
"Kilpensä" ovat töhrineet jo 1983. Keskenään ovat käyneet kinastelua ja toinen toistaan suojelleet. En usko sitä tältä syömältä, että poliisien sisäiset "kähminnät" loppuisivat tähän. Olen vakavasti sitä mieltä, että mikään ei muutu ennenkö "entiset" rötöstelijöitten suojelijat ovat eläkkeellä valtion viroista ja tilalle saatu REHELLISIÄ OMAA TUNTOANSA KUUNTELEVIA VIRKAMIEHIÄ.
torstai 13. maaliskuuta 2014
"TAKUUMIEHENÄ" LÄÄKINTÖHALLITUS.
2.11.1990 Lääkintöhallitus antoi selittelynsä lähettämiin kirjeisiini.
"Asia tiedoksi
Viitekirjeenne johdosta lääkintöhallitus ilmoittaa, että lääkintöhallitus on 17.6.1982 antanut ratkaisun kanteluasiassanne. Lisäksi olette saanut kanteluasiassanne ratkaisun tuomioistuimelta. Lomakkeesta, jolla tarkistetaan leikkauksen aikana käytetyt tarvikkeet, on annettu Teille vastaus 5.3.1985, 20.6.1985 ja 27.10.1986.
Asia ei anna lääkintöhallituksen taholta aihetta enempiin toimenpiteisiin".
Osastopäällikön sijaisena toimistopäällikkö Tuomo Tuunainen
Vs. lääkintölakimies Leena Värri".
Huomioikaa hyvät lukijat, että Lääkintöhallituksen päätös 17.6.1982 perustui nimenomaan kirurgisten tautien erikoislääkäri Allan Särkilahden
toimittamaan Instrumenttien seurantalomakkeeseen.
Lisäselvityksensä liitteenä 2.3.82 Särkilahti toteaa:"Oheisena on valokopio leikkauksen yhteydessä käytetystä instrumenttien seurantalomakkeesta".
Liitteet: 1 kpl".
Särkilahden toimittama instrumenttien seurantalomakkeen valokopio oli otettu väärennetystä instrumenttien seurantalomakkeesta.
Lääkintöhallitus teki päätöksensä 17.6.82, joka perustui väärennettyyn asiakirjaan. Lääkintöhallitukselle selvisi helmikuun alussa 1983, että heidän tekemä päätös perustuikin väärennettyyn asiakirjan kopioon.
Tämän jälkeen lääkintöhallitukselle ei jäänyt mitään kuin tarttua jäljelle jääneeseen "oljenkortteeseen tarttumalla".
Olen jo aikaisemmin tuonut esiin, että huhtik. 1990 kävin lääkintöhallituksessa tarkastamassa asiakirjoja. Paikalla olut naislakimies totesi minulle, että "tämä ei enää pidä yhtä päätöksen kanssa". Hänelle selvitin asian, että Särkilahden antama lisäselvitystä on muunneltu jälkeen päin ja tästä johtuu se, että päätös ei enää perustu päätökseen.
Tämän takia lääkärit saivat lääkintöhallituksen mukaan suojelemaan törkeätä petosjuttua, kun heille selvisi, että olivat menneet tekemään päätöksen väärennetyn asiakirjaan nojautuen.
Lääkintöhallituksen selittelyt näin ollen joutuvat roskakoriin. Tuon esiin Keski-Suomen keskussairaalassa toimineen leikkaushuoneen hoitajan kertomuksen helmik-maaliskuun vaihteessa 1983. Soitin keskussairaalaan leikkaushuoneen hoitajalle. Puhelimeen vastasi Elvi Haapala. Otin esiin sen, että missä leikkauksissa käytetään pean- nimistä instrumenttia, onko sitä käytetty esim. palleatyräleikkauksissa? Haapala vastasi:"Pean -nimistä instrumenttiä käytetään kokonaan muissa leikkauksissa". Tämän jälkeen kysyin, että onko keskussairaalassa käytössä instrumenttien seurantalomake? Haapala vastasi:" On käytössä ja ollut ainakin tämän 17 vuoden ajan jonka hän on ollut täällä töissä".
Hänelle kerroin, että itse luin palleatyräleikkauksessani käytetyn instrumenttien seuratalomakkeen 7.5.79. Lomakkeen mukaan yhtään instrumenttia ei puuttunut.
Lääkintöhallitus antoi Särkilahdelle huomautuksen, kun ei ollut huolehtinut siitä, että instrumentit olisi laskettu leikkauksen jälkeen.
Lääkintöhallituksen kunnian päälle kai otti se, kun menneet tekemään päätöksen kantelustani. Puhelimessa olin avoimesti kertonut koko tapahtumat 1981 - 1982 lääkintöhallituksen lakimiehelle Amberlalle.
Kyseessä LÄÄKINTÖHALLITUS on ilmi selvää se, että ei voi missään tilanteessa mennä perumaan tekemäänsä päätöstä ja korjaamaan tekemäänsä virhettä.
Epäilen myös sitä, että onko lääkintöhallituksella ollut päätöstä tehtäessä ensinkään ollut esillä poistoleikkauksessa laadittua leikkauskertomusta.
12.12.79 olevassa leikkauskertomuksessa on tökerösti poistetun pihdin nimi menty väärentämään pean-nimiseen. Jos kyseinen väärennös on ollut nähtävänä lääkintöhallituksella päätöstä tehtäessä, niin tällöin päätös on tehty harkitusti töekeän petosjutun suojelemiseksi.
"Asia tiedoksi
Viitekirjeenne johdosta lääkintöhallitus ilmoittaa, että lääkintöhallitus on 17.6.1982 antanut ratkaisun kanteluasiassanne. Lisäksi olette saanut kanteluasiassanne ratkaisun tuomioistuimelta. Lomakkeesta, jolla tarkistetaan leikkauksen aikana käytetyt tarvikkeet, on annettu Teille vastaus 5.3.1985, 20.6.1985 ja 27.10.1986.
Asia ei anna lääkintöhallituksen taholta aihetta enempiin toimenpiteisiin".
Osastopäällikön sijaisena toimistopäällikkö Tuomo Tuunainen
Vs. lääkintölakimies Leena Värri".
Huomioikaa hyvät lukijat, että Lääkintöhallituksen päätös 17.6.1982 perustui nimenomaan kirurgisten tautien erikoislääkäri Allan Särkilahden
toimittamaan Instrumenttien seurantalomakkeeseen.
Lisäselvityksensä liitteenä 2.3.82 Särkilahti toteaa:"Oheisena on valokopio leikkauksen yhteydessä käytetystä instrumenttien seurantalomakkeesta".
Liitteet: 1 kpl".
Särkilahden toimittama instrumenttien seurantalomakkeen valokopio oli otettu väärennetystä instrumenttien seurantalomakkeesta.
Lääkintöhallitus teki päätöksensä 17.6.82, joka perustui väärennettyyn asiakirjaan. Lääkintöhallitukselle selvisi helmikuun alussa 1983, että heidän tekemä päätös perustuikin väärennettyyn asiakirjan kopioon.
Tämän jälkeen lääkintöhallitukselle ei jäänyt mitään kuin tarttua jäljelle jääneeseen "oljenkortteeseen tarttumalla".
Olen jo aikaisemmin tuonut esiin, että huhtik. 1990 kävin lääkintöhallituksessa tarkastamassa asiakirjoja. Paikalla olut naislakimies totesi minulle, että "tämä ei enää pidä yhtä päätöksen kanssa". Hänelle selvitin asian, että Särkilahden antama lisäselvitystä on muunneltu jälkeen päin ja tästä johtuu se, että päätös ei enää perustu päätökseen.
Tämän takia lääkärit saivat lääkintöhallituksen mukaan suojelemaan törkeätä petosjuttua, kun heille selvisi, että olivat menneet tekemään päätöksen väärennetyn asiakirjaan nojautuen.
Lääkintöhallituksen selittelyt näin ollen joutuvat roskakoriin. Tuon esiin Keski-Suomen keskussairaalassa toimineen leikkaushuoneen hoitajan kertomuksen helmik-maaliskuun vaihteessa 1983. Soitin keskussairaalaan leikkaushuoneen hoitajalle. Puhelimeen vastasi Elvi Haapala. Otin esiin sen, että missä leikkauksissa käytetään pean- nimistä instrumenttia, onko sitä käytetty esim. palleatyräleikkauksissa? Haapala vastasi:"Pean -nimistä instrumenttiä käytetään kokonaan muissa leikkauksissa". Tämän jälkeen kysyin, että onko keskussairaalassa käytössä instrumenttien seurantalomake? Haapala vastasi:" On käytössä ja ollut ainakin tämän 17 vuoden ajan jonka hän on ollut täällä töissä".
Hänelle kerroin, että itse luin palleatyräleikkauksessani käytetyn instrumenttien seuratalomakkeen 7.5.79. Lomakkeen mukaan yhtään instrumenttia ei puuttunut.
Lääkintöhallitus antoi Särkilahdelle huomautuksen, kun ei ollut huolehtinut siitä, että instrumentit olisi laskettu leikkauksen jälkeen.
Lääkintöhallituksen kunnian päälle kai otti se, kun menneet tekemään päätöksen kantelustani. Puhelimessa olin avoimesti kertonut koko tapahtumat 1981 - 1982 lääkintöhallituksen lakimiehelle Amberlalle.
Kyseessä LÄÄKINTÖHALLITUS on ilmi selvää se, että ei voi missään tilanteessa mennä perumaan tekemäänsä päätöstä ja korjaamaan tekemäänsä virhettä.
Epäilen myös sitä, että onko lääkintöhallituksella ollut päätöstä tehtäessä ensinkään ollut esillä poistoleikkauksessa laadittua leikkauskertomusta.
12.12.79 olevassa leikkauskertomuksessa on tökerösti poistetun pihdin nimi menty väärentämään pean-nimiseen. Jos kyseinen väärennös on ollut nähtävänä lääkintöhallituksella päätöstä tehtäessä, niin tällöin päätös on tehty harkitusti töekeän petosjutun suojelemiseksi.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
HERROJEN "KIEROILUT" SEN KUN JATKUVAT TÖRKEÄSSÄ PETOSJUTUSSA.
24.9.1990 Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntainliitto sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Tapio Tervo vastasi kirjeeseeni.
"Pyytämänne jäljennökset
Pyydätte oikeaksi todistettuja jäljennöksiä kahdesta asiakirjasta:
1. Kopion lausunnosta, johon perustuu ilmoitukseni oikeuslääkäri Matti Nuutilalle 17.5.1984. Tämä ilmoitukseni ei perustu mihinkään sellaiseen kirjalliseen lausuntoon, josta voisin lähettää Teille oikeaksi todistetun jäljennöksen. Ilmoitukseni perustuu monimuotoiseen asianne selvittelyyn, jossa pääasiallisena työskentelytapana oli eri ihmisten haastattelut henkilökohtaisesti puhelimitse. Oikeustoimikelpoisen kirjallisen todistuskopion voitte pyytää oikeuslääkäri Matti Nuutilalta, jolle olen kirjeessä ilmoittamallanne tavalla antanut asiassanne koskevan lausunnon.
2. Instrumenttien seurantalomake otettiin 1.1.1986 käyttöön suullisen sopimuksen perusteella, jonka vuoksi ei ole olemassa kirjallista päätöstä, josta voisin lähettää Teille oikeaksi todistetun jäljennöksen".
Sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Tapio Tervo".
Hyvät ystävät ja lukijani! Tässä on näyttö siitä miten "hölmönä" minua pitävät esim. Tervo. Valehtelee suoraan kirjeessään instrumenttien seurantalomakkeen käyttöön otosta. Olen sen kymmenet kerrat kertonut, että itse omilla silmilläni näin ja luin palleatyräleikkauksessani käytetyn instrumenttien seurantalomakkeen maanantaina 7.5.79 aamupäivällä keskussairaalassa ollessani vuoteellani.TÄMÄ ON TOTUUS ASIASSA.
RTG-KUVIA koskevan lausunnon sain 7.5.1990.
"Lääkärilausunto oikeusviranomaisille.
Virtanen Reino-niminen henkilö on pyytänyt minulta uutta lausuntoa hänestä otetuista röntgenkuvista eri vuosilta. Oleellista on kuvissa näkyvien pihtien arvostelu suhteessa anatomiaan.
Olen läpikäynyt huolellisesti minulle toimitetut röntgenkuvat ja teknillisessä mielessä konsultoinut arvostamaani röntgenteknikkoa.
Olen antanut aikaisemmin asiasta kirjallisen lausunnon, joka ymmärtääkseni on ollut dokumenttina korkeimman oikeuden asiaa koskevassa käsittelyssä.
Tutkimukseni perusteella totean, että pysyn edelleen aikaisemmin antamassani kirjallisessa lausunnossa. Mitään uusia näkökohtia ei selvityksessäni ole tullut esiin.
Yllä sanotun esitän kunnian ja omantunnon kautta.
Helsinki 7.5.1990 Otto Nyyssönen lääket. kir. tri, dosentti radiologian erikoislääkäri".
Nyyssönen antoi rtg-kuvista lausuntonsa korkeimmalle oikeudelle, jossa totesi kyseessä olevat kuvat, eli väärennetyiksi. Korkein oikeus ei kai ottanut huomioon ensinkään asiantuntijan antamaa lausuntoa.
11.10.1990 Tutkintapyyntö Lääkintöhallitukselle
Tutkimuspyyntö:
Kunnioittavasti pyydän ensi tilassa tutkimaan tai tutkituttamaan vakavassa asiassa tapahtuneen tahallisen vilpin; joka ilmenee seuraavista asiakirja-eroista:
1 Kirurgisten tautien erikoislääkäri Allan Särkilahti per 02.03.1982 lääkintöhallitukselle ( asiassa 18.11.81 DNo 5128/481/81); ote:
"Oheisena on valokopio leikkauksen yhteydessä käytetystä instrumenttien seurantalomakkeesta."
Mutatis mutandis, siis on käytössä ollut kyseinen seurantalomake - joka muuten on ollut käytössä suomalaisissa sairaaloissa jo "iät ja ajat"; kuten olen selvittänyt. Sellainen oli käytössä Keski-Suomen Keskussairaalassa jo silloin kun minut leikattiin per 03.05.1979. Asia on tutkittu.
2 Vastoin parempaa tietoaan, tahallaan antaa Johtajaylilääkäri Tapio Tervo kirjallisen lausuman, niinkin myöhään kuin per 24.09.1990; joka relevantisti poikkeaa situaatiosta per 03.05.1979 ja per 02. 03.1982 eli positiossa 1 lainatusta lausumasta:
"Instrumenttien seurantalomake otettiin 1.1.1986 käyttöön suullisen sopimuksen perusteella,"
Lausuma on tosiolojen vastainen. Instrumentit on ex officio aina inventoitu leikkausten jälkeen - sanan "aina" tarkoittaessa sairaalaolosuhteita normaalissa kirurgisessa rutiinissa leikkaushuoneissa. Menettelyn olen ymmärtänyt yleiseksi ainakin toisen maailmansodan jälkeen. Viite Tervon kirjeen osalta:
"Kuntainliiton toimisto TT/tn/kiu9041"
Asian vakavuuden vuoksi pyydän lähettämään kirjallisen vastauksenne todisteellisesti, kirjallisesti, jommallekummalle meistä tai Heikki Salolle Linnankoskenkatu 1 A 1, 00250 Helsinki.
Kunnioittavasti Reino Virtanen
laati. Timo T Kaukonen rikostutkija Kuopio
15.10.1990 Allan Särkilahti antoi selvityksen johtava lääkäri Tapio Tervolle
"Asia: Selvitys Reino Virtasen kirjeeseen 4.10.1990
Leikkauksiin kerättävien instrumenttien kerääminen ja niistä laadittujen lomakkeiden laadinta on aina ollut sairaahoitajien ja sairaanhoitajien alaisuudessa toimivien välinehuoltajien tehtävä. Lääkärinä en ole tietoinen enkä voi ottaa kantaa tiedustelussa kysyttyyn instrumenttien seurantalomakkeen käyttöön ottoon. Aikoinaan on Virtasen leikkausselvityksen yhteydessä esitetty taitoksien luetteloinnista laadittu lomake, joka ei ole minnekään hävinnyt".
Allan Särkilahti"
Edellä olevan lausunnon alapuolelle on käsin kirjoitettu:
"Olen aikaisempien yhteydenottojen lisäksi saanut Virtasen ja Kaukosen 11.10.90 LKH:LLE lähettämän tutkintapyynnön kopion asianomaisilta.
Olen tänään pyytänyt Särkilahdelta kopion siitä lomakkeesta, josta hän on lähettänyt kopion LKH:LLE 2.3.82
15.10.90 Tapio Tervo".
"16.10.90 kopio löytyi Virtasta koskevasta asiakirjanipusta, joten Särkilahden ei tarvitse antaa lisäselvitystä tässä yhteydessä.Tapio Tervo".
Tervolta on tämä yhtä selittelyä yhtenään, kun hänen pitää suojella törkeätä petosjuttua. Samalla selittely vahvistaa sen todellisuuden, että virkamiehillä on ollut ns. salaliitto minua vastaan törkeässä petosjutussa.
16.10.1990 Tapio Tervo antanut lausuntonsa Keski-Suomen lääninhallitus
Sosiaali- ja terveysosasto Oikeuslääkäri Matti Nuutila.
Tervo lausunnossaan jatkanut valehteluansa instrumenttien seurantalomakkeen käytöstä. Tervo lausuntonsa liitteeksi liittänyt seitsemän lomaketta. Nuutilalta sain vain kaksi liitettä ja nämäkin oli tehty juttuani varten muka todisteeksi.
Epäilen vahvasti, että K-S lääninosaston sosiaali- ja terveysosastonkin sotkeutuneen suojelemaan törkeätä petosjuttua vahingokseni.
Tätä todistaa sosiaali- ja terveysosaston antama lausunto 17.10.1990.
"Kirjeenne johdosta hankittiin selvitys sairaanhoitopiirin johtaja ylilääkäri Tapio Tervolta. Tämä selvitys liitteineen oheistetaan.
Selvityksestä ilmenee, että Allan Särkilahti on erheellisesti käyttänyt tarvikkeiden tarkistuslomakkeesta nimitystä instrumenttien seurantalomake. Tämän erikoislääkäri Allan Särkilahti on kirjeellään antanut lääkintöhallitukselle tiedoksi 29.6.1984.
Instrumenttien seurantalomake on kehitetty ja otettu käyttöön Keski-Suomen keskussairaalassa useita vuosia Teille tehdyn leikkauksen jälkeen.
Asia ei Keski-Suomen lääninhallituksen taholta anna aihetta muihin toimenpiteisiin. Saamamme tiedon mukaan korkein oikeus on asiassanne tehnyt päätöksen".
Ylitarkastaja Juhani Tiukkanen Oikeuslääkäri Matti Nuutila".
Huomautan, että Tervon lausunnon mukana merkitty liitteitä 7.
Liitteistä en saanut kuin kaksi kappaletta, eli mihin pistivät tai jättivät ne viisi liitettä? En tiedä mitä kyseiset liitteet käsittivät, joten epäilykseni näin ollen vahvistuivat Tiukkasen ja Nuutilan sotkeutuvan törkeän petosjutun suojeluun virkamiehinä.
"Pyytämänne jäljennökset
Pyydätte oikeaksi todistettuja jäljennöksiä kahdesta asiakirjasta:
1. Kopion lausunnosta, johon perustuu ilmoitukseni oikeuslääkäri Matti Nuutilalle 17.5.1984. Tämä ilmoitukseni ei perustu mihinkään sellaiseen kirjalliseen lausuntoon, josta voisin lähettää Teille oikeaksi todistetun jäljennöksen. Ilmoitukseni perustuu monimuotoiseen asianne selvittelyyn, jossa pääasiallisena työskentelytapana oli eri ihmisten haastattelut henkilökohtaisesti puhelimitse. Oikeustoimikelpoisen kirjallisen todistuskopion voitte pyytää oikeuslääkäri Matti Nuutilalta, jolle olen kirjeessä ilmoittamallanne tavalla antanut asiassanne koskevan lausunnon.
2. Instrumenttien seurantalomake otettiin 1.1.1986 käyttöön suullisen sopimuksen perusteella, jonka vuoksi ei ole olemassa kirjallista päätöstä, josta voisin lähettää Teille oikeaksi todistetun jäljennöksen".
Sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Tapio Tervo".
Hyvät ystävät ja lukijani! Tässä on näyttö siitä miten "hölmönä" minua pitävät esim. Tervo. Valehtelee suoraan kirjeessään instrumenttien seurantalomakkeen käyttöön otosta. Olen sen kymmenet kerrat kertonut, että itse omilla silmilläni näin ja luin palleatyräleikkauksessani käytetyn instrumenttien seurantalomakkeen maanantaina 7.5.79 aamupäivällä keskussairaalassa ollessani vuoteellani.TÄMÄ ON TOTUUS ASIASSA.
RTG-KUVIA koskevan lausunnon sain 7.5.1990.
"Lääkärilausunto oikeusviranomaisille.
Virtanen Reino-niminen henkilö on pyytänyt minulta uutta lausuntoa hänestä otetuista röntgenkuvista eri vuosilta. Oleellista on kuvissa näkyvien pihtien arvostelu suhteessa anatomiaan.
Olen läpikäynyt huolellisesti minulle toimitetut röntgenkuvat ja teknillisessä mielessä konsultoinut arvostamaani röntgenteknikkoa.
Olen antanut aikaisemmin asiasta kirjallisen lausunnon, joka ymmärtääkseni on ollut dokumenttina korkeimman oikeuden asiaa koskevassa käsittelyssä.
Tutkimukseni perusteella totean, että pysyn edelleen aikaisemmin antamassani kirjallisessa lausunnossa. Mitään uusia näkökohtia ei selvityksessäni ole tullut esiin.
Yllä sanotun esitän kunnian ja omantunnon kautta.
Helsinki 7.5.1990 Otto Nyyssönen lääket. kir. tri, dosentti radiologian erikoislääkäri".
Nyyssönen antoi rtg-kuvista lausuntonsa korkeimmalle oikeudelle, jossa totesi kyseessä olevat kuvat, eli väärennetyiksi. Korkein oikeus ei kai ottanut huomioon ensinkään asiantuntijan antamaa lausuntoa.
11.10.1990 Tutkintapyyntö Lääkintöhallitukselle
Tutkimuspyyntö:
Kunnioittavasti pyydän ensi tilassa tutkimaan tai tutkituttamaan vakavassa asiassa tapahtuneen tahallisen vilpin; joka ilmenee seuraavista asiakirja-eroista:
1 Kirurgisten tautien erikoislääkäri Allan Särkilahti per 02.03.1982 lääkintöhallitukselle ( asiassa 18.11.81 DNo 5128/481/81); ote:
"Oheisena on valokopio leikkauksen yhteydessä käytetystä instrumenttien seurantalomakkeesta."
Mutatis mutandis, siis on käytössä ollut kyseinen seurantalomake - joka muuten on ollut käytössä suomalaisissa sairaaloissa jo "iät ja ajat"; kuten olen selvittänyt. Sellainen oli käytössä Keski-Suomen Keskussairaalassa jo silloin kun minut leikattiin per 03.05.1979. Asia on tutkittu.
2 Vastoin parempaa tietoaan, tahallaan antaa Johtajaylilääkäri Tapio Tervo kirjallisen lausuman, niinkin myöhään kuin per 24.09.1990; joka relevantisti poikkeaa situaatiosta per 03.05.1979 ja per 02. 03.1982 eli positiossa 1 lainatusta lausumasta:
"Instrumenttien seurantalomake otettiin 1.1.1986 käyttöön suullisen sopimuksen perusteella,"
Lausuma on tosiolojen vastainen. Instrumentit on ex officio aina inventoitu leikkausten jälkeen - sanan "aina" tarkoittaessa sairaalaolosuhteita normaalissa kirurgisessa rutiinissa leikkaushuoneissa. Menettelyn olen ymmärtänyt yleiseksi ainakin toisen maailmansodan jälkeen. Viite Tervon kirjeen osalta:
"Kuntainliiton toimisto TT/tn/kiu9041"
Asian vakavuuden vuoksi pyydän lähettämään kirjallisen vastauksenne todisteellisesti, kirjallisesti, jommallekummalle meistä tai Heikki Salolle Linnankoskenkatu 1 A 1, 00250 Helsinki.
Kunnioittavasti Reino Virtanen
laati. Timo T Kaukonen rikostutkija Kuopio
15.10.1990 Allan Särkilahti antoi selvityksen johtava lääkäri Tapio Tervolle
"Asia: Selvitys Reino Virtasen kirjeeseen 4.10.1990
Leikkauksiin kerättävien instrumenttien kerääminen ja niistä laadittujen lomakkeiden laadinta on aina ollut sairaahoitajien ja sairaanhoitajien alaisuudessa toimivien välinehuoltajien tehtävä. Lääkärinä en ole tietoinen enkä voi ottaa kantaa tiedustelussa kysyttyyn instrumenttien seurantalomakkeen käyttöön ottoon. Aikoinaan on Virtasen leikkausselvityksen yhteydessä esitetty taitoksien luetteloinnista laadittu lomake, joka ei ole minnekään hävinnyt".
Allan Särkilahti"
Edellä olevan lausunnon alapuolelle on käsin kirjoitettu:
"Olen aikaisempien yhteydenottojen lisäksi saanut Virtasen ja Kaukosen 11.10.90 LKH:LLE lähettämän tutkintapyynnön kopion asianomaisilta.
Olen tänään pyytänyt Särkilahdelta kopion siitä lomakkeesta, josta hän on lähettänyt kopion LKH:LLE 2.3.82
15.10.90 Tapio Tervo".
"16.10.90 kopio löytyi Virtasta koskevasta asiakirjanipusta, joten Särkilahden ei tarvitse antaa lisäselvitystä tässä yhteydessä.Tapio Tervo".
Tervolta on tämä yhtä selittelyä yhtenään, kun hänen pitää suojella törkeätä petosjuttua. Samalla selittely vahvistaa sen todellisuuden, että virkamiehillä on ollut ns. salaliitto minua vastaan törkeässä petosjutussa.
16.10.1990 Tapio Tervo antanut lausuntonsa Keski-Suomen lääninhallitus
Sosiaali- ja terveysosasto Oikeuslääkäri Matti Nuutila.
Tervo lausunnossaan jatkanut valehteluansa instrumenttien seurantalomakkeen käytöstä. Tervo lausuntonsa liitteeksi liittänyt seitsemän lomaketta. Nuutilalta sain vain kaksi liitettä ja nämäkin oli tehty juttuani varten muka todisteeksi.
Epäilen vahvasti, että K-S lääninosaston sosiaali- ja terveysosastonkin sotkeutuneen suojelemaan törkeätä petosjuttua vahingokseni.
Tätä todistaa sosiaali- ja terveysosaston antama lausunto 17.10.1990.
"Kirjeenne johdosta hankittiin selvitys sairaanhoitopiirin johtaja ylilääkäri Tapio Tervolta. Tämä selvitys liitteineen oheistetaan.
Selvityksestä ilmenee, että Allan Särkilahti on erheellisesti käyttänyt tarvikkeiden tarkistuslomakkeesta nimitystä instrumenttien seurantalomake. Tämän erikoislääkäri Allan Särkilahti on kirjeellään antanut lääkintöhallitukselle tiedoksi 29.6.1984.
Instrumenttien seurantalomake on kehitetty ja otettu käyttöön Keski-Suomen keskussairaalassa useita vuosia Teille tehdyn leikkauksen jälkeen.
Asia ei Keski-Suomen lääninhallituksen taholta anna aihetta muihin toimenpiteisiin. Saamamme tiedon mukaan korkein oikeus on asiassanne tehnyt päätöksen".
Ylitarkastaja Juhani Tiukkanen Oikeuslääkäri Matti Nuutila".
Huomautan, että Tervon lausunnon mukana merkitty liitteitä 7.
Liitteistä en saanut kuin kaksi kappaletta, eli mihin pistivät tai jättivät ne viisi liitettä? En tiedä mitä kyseiset liitteet käsittivät, joten epäilykseni näin ollen vahvistuivat Tiukkasen ja Nuutilan sotkeutuvan törkeän petosjutun suojeluun virkamiehinä.
tiistai 11. maaliskuuta 2014
ONKOHON KRP:N POLIISIT OLLEET ASIALLA?
Jämsän kihlakunnanoikeus.
Pöytäkirja ja päätös 23.7.1990 Päätöksen numero 358 Diaarinumero MR 90/40 Tuomioistuintunnus 121/1
Syyttäjä Joeli Kangas, Jämsän piirin apulaisnimismies
Vastaaja: Virtanen, Reino Tapani
Muunnettavana olevan sakon 1, 61 päiväsakkoa, sijasta määrätään muuntorangaistukseksi kolmekymmentä (30) päivää vankeutta.
Rikoslaki 2 luku 5 §
Julistettiin ja annettiin muutoksenhakuohjeet.
Muunnettavana oleva sakko. Helsingin hovioikeus 9.2.1989
Jatkettu rikos, joka käsittää kolme perätöntä ilmiantoa heinäkuu 1985
Maksamatta päiväsakkoja 61 1.708,00 mk
Syyttäjä vaati haasteen mukaista muuntorangaistusta ja kertoi, että tuomittua sakkoa on Virtanen lyhentänyt 13.12.1989 252 markkaa, jotka syyttäjä pyysi vähennettäväksi muuntorangaistusta määrättäessä.
Syytetty Virtanen luki ja antoi oikeudelle kirjelmän:
Liite 1 /358 §
Syytetty Virtanen antoi oikeudelle lausunnon:
Liite 2 /358 §
Syytetty Virtanen lisäsi suullisesti, ettei hänen asiansa ole tutkittu hänen pyyntönsä mukaan. Virtanen kysyi, miksei veronpalautusta, joka on häneltä ulosmitattu, ole kokonaisuudessaan käytetty sakon lyhentämiseen, vaan sitä on käytetty myös muuhun.
Syyttäjä totesi, että koska Virtanen ei halua maksaa, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuntaa maksamaton sakko vankeusrangaistukseksi.
JÄMSÄN KIHLAKUNNANOIKEUDELLE
Korkeimman oikeuden annettua 15.5.1990 päätöksensä, ettei minulle myönnetä muutoksenhakulupaa rikoskomisario Raimo Peltovuorta koskevassa ja minua vastaan vuonna 1986 vireille pannussa syyteasiassa on Jämsän nimismiespiirissä harkittu oikeaksi haastaa minut pikaisesti jo 7.6.1990 vastaajaksi oikeuteen. jotta minulle tuomitut sakot muunnettaisiin vankeusrangaistukseksi. Sama nimismiespiiri ulosmittasi minulta joulukuussa 1989 veronpalautukseni 1.422 markkaa, mutta sakkojen lyhentämiseen siitä käytettiin jostain syystä vain 252 markkaa.
Virallinen syyttäjä tietää erittäin hyvin, että olen sairas ja työkyvytön eläkeläinen. Pienestä eläkkeestäni menee lähes kolmasosa lääkkeisiin ja hoitoihin. Minulla ei ole markkaakaan ylimääräistä rahaa. Joulukuussa 1989 tapahtunut ulosmittaus merkitsi, etten pystynyt ostamaan lapsilleni ainoatakaan joululahjaa. Sairauteni ja sen selvittämiseen liittyneet omalaatuisuudet aiheuttavat minulle jatkuvasti suurta kärsimystä, johon en voi olla itse lainkaan syypää.
Vaikka olen elinikäisen sairauden minulle aiheuttaneet rikoksen uhri, on oikeustaisteluni johtanut siihen, että minusta on tullut suurin syyllinen asiassa. Olen saanut ankarimmat seuraamukset ja minut on esitutkintaa aikanaan johtaneen poliisimiehen ja syyttäjän vaatimuksesta tuomittu paitsi 70 päiväsakkoon yli 10.000 markan korvauksiin rikoskomisario Raimo Peltovuorelle. Puolueettoman, objektiivisen ja perinpohjaisen tutkinnan pyytäminen sopimattomaksi katsottuine maallikon sanoineen on arvioitu vakavammaksi rikokseksi kuin puristimien jättäminen vatsaani leikkauksessa yli seitsemän kuukauden ajaksi. En voi mitään sille, ettei minun oikeustajuni ymmärrä tallaista lopputulosta. Saamani lukuisien yksityisten kansalaisten tuki viittaa siihen, ettei moni muukaan ymmärrä, miten rikoksen uhrille voi meillä käydä näin.
En pysty maksamaan sakkojani siltä osin kuin niitä ei ole minulta ulosmitattu enkä myöskään halua ryhtyä ylimääräisiin ponnistuksiin sakkojeni maksamiseksi. Syyttäjä vaatii sakkojeni tähden vankilaan. Jos näin oikeaksi ja lailliseksi harkitaan, olkoon sitten niin täällä Suomessa.
Itse kokisin olevani mielipidevanki, jonka oikeuksia on jo muutoinkin pahasti loukattu.
En siis ponnistele sakkojeni maksamiseksi ja vankilan välttämiseksi.
En niskuroi oikeuslaitosta kohtaan, mutta en myöskään luovu jokaiselle ihmiselle kuuluvista perusoikeuksista ja periaatteista kuten olen joutunut luopumaan terveydestäni.
Toivon, että ne, jotka ovat minua vastaan menetelleet, kantavat myös oman vastuunsa yhtä avoimin ja rehellisin mielin. Heikomman tappio ei pitäisi olla valtion ja oikeuden voitto.
Kunnioittavasti
Reino Virtanen eläkeläinen.
Tuomiolauselma:OTE:" 4) Virtasen on suoritettava Peltovuorelle korvauksena henkisestä kärsimyksestä kolmetuhatta (3.000) markkaa kuudentoista (16) prosentin korkoineen 25.7.1985 lukien sekä oikeudenkäynttikuluista kuusituhatta viisisataakuusikymmentäkuususi
(6.566) markkaa 10 penniä kuudentoista (16) prosentin korkoineen 3.12.1986 lukien".
Helsingin hovioikeuden päätös 9.2.1989
Tuomiolauselma
Raastuvanoikeuden päätöstä ei muuteta.
"Valtion varoista suoritetaan varatuomari Tapio Järviselle palkkioksi Virtasen avustamisesta hovioikeudessa 750 markkaa.
Virtanen velvoitetaan suorittamaan Raimo Juhani Peltovuorelle korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa tuhat (1.000) markkaa kuudentoista (16) prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä".
Tein Peltovuoresta kolme samanlaista rikosilmoitusta eri tahoille, jossa kerroin, että lääkärit lahjoivat Peltovuoren suorittamaan rikollisen tutkinnan.
Minun oli pitänyt kertoa, että epäilen, niin olisin säästynyt "puukoniskulta".
Kävin Hämeenlinnan vankilassa olemassa yhden yön. Epäilen vahvasti poliiseiden maksaneen sakkoni, koska entinen poliisi kävi minut hakemassa pois vankilasta.
Pöytäkirja ja päätös 23.7.1990 Päätöksen numero 358 Diaarinumero MR 90/40 Tuomioistuintunnus 121/1
Syyttäjä Joeli Kangas, Jämsän piirin apulaisnimismies
Vastaaja: Virtanen, Reino Tapani
Muunnettavana olevan sakon 1, 61 päiväsakkoa, sijasta määrätään muuntorangaistukseksi kolmekymmentä (30) päivää vankeutta.
Rikoslaki 2 luku 5 §
Julistettiin ja annettiin muutoksenhakuohjeet.
Muunnettavana oleva sakko. Helsingin hovioikeus 9.2.1989
Jatkettu rikos, joka käsittää kolme perätöntä ilmiantoa heinäkuu 1985
Maksamatta päiväsakkoja 61 1.708,00 mk
Syyttäjä vaati haasteen mukaista muuntorangaistusta ja kertoi, että tuomittua sakkoa on Virtanen lyhentänyt 13.12.1989 252 markkaa, jotka syyttäjä pyysi vähennettäväksi muuntorangaistusta määrättäessä.
Syytetty Virtanen luki ja antoi oikeudelle kirjelmän:
Liite 1 /358 §
Syytetty Virtanen antoi oikeudelle lausunnon:
Liite 2 /358 §
Syytetty Virtanen lisäsi suullisesti, ettei hänen asiansa ole tutkittu hänen pyyntönsä mukaan. Virtanen kysyi, miksei veronpalautusta, joka on häneltä ulosmitattu, ole kokonaisuudessaan käytetty sakon lyhentämiseen, vaan sitä on käytetty myös muuhun.
Syyttäjä totesi, että koska Virtanen ei halua maksaa, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuntaa maksamaton sakko vankeusrangaistukseksi.
JÄMSÄN KIHLAKUNNANOIKEUDELLE
Korkeimman oikeuden annettua 15.5.1990 päätöksensä, ettei minulle myönnetä muutoksenhakulupaa rikoskomisario Raimo Peltovuorta koskevassa ja minua vastaan vuonna 1986 vireille pannussa syyteasiassa on Jämsän nimismiespiirissä harkittu oikeaksi haastaa minut pikaisesti jo 7.6.1990 vastaajaksi oikeuteen. jotta minulle tuomitut sakot muunnettaisiin vankeusrangaistukseksi. Sama nimismiespiiri ulosmittasi minulta joulukuussa 1989 veronpalautukseni 1.422 markkaa, mutta sakkojen lyhentämiseen siitä käytettiin jostain syystä vain 252 markkaa.
Virallinen syyttäjä tietää erittäin hyvin, että olen sairas ja työkyvytön eläkeläinen. Pienestä eläkkeestäni menee lähes kolmasosa lääkkeisiin ja hoitoihin. Minulla ei ole markkaakaan ylimääräistä rahaa. Joulukuussa 1989 tapahtunut ulosmittaus merkitsi, etten pystynyt ostamaan lapsilleni ainoatakaan joululahjaa. Sairauteni ja sen selvittämiseen liittyneet omalaatuisuudet aiheuttavat minulle jatkuvasti suurta kärsimystä, johon en voi olla itse lainkaan syypää.
Vaikka olen elinikäisen sairauden minulle aiheuttaneet rikoksen uhri, on oikeustaisteluni johtanut siihen, että minusta on tullut suurin syyllinen asiassa. Olen saanut ankarimmat seuraamukset ja minut on esitutkintaa aikanaan johtaneen poliisimiehen ja syyttäjän vaatimuksesta tuomittu paitsi 70 päiväsakkoon yli 10.000 markan korvauksiin rikoskomisario Raimo Peltovuorelle. Puolueettoman, objektiivisen ja perinpohjaisen tutkinnan pyytäminen sopimattomaksi katsottuine maallikon sanoineen on arvioitu vakavammaksi rikokseksi kuin puristimien jättäminen vatsaani leikkauksessa yli seitsemän kuukauden ajaksi. En voi mitään sille, ettei minun oikeustajuni ymmärrä tallaista lopputulosta. Saamani lukuisien yksityisten kansalaisten tuki viittaa siihen, ettei moni muukaan ymmärrä, miten rikoksen uhrille voi meillä käydä näin.
En pysty maksamaan sakkojani siltä osin kuin niitä ei ole minulta ulosmitattu enkä myöskään halua ryhtyä ylimääräisiin ponnistuksiin sakkojeni maksamiseksi. Syyttäjä vaatii sakkojeni tähden vankilaan. Jos näin oikeaksi ja lailliseksi harkitaan, olkoon sitten niin täällä Suomessa.
Itse kokisin olevani mielipidevanki, jonka oikeuksia on jo muutoinkin pahasti loukattu.
En siis ponnistele sakkojeni maksamiseksi ja vankilan välttämiseksi.
En niskuroi oikeuslaitosta kohtaan, mutta en myöskään luovu jokaiselle ihmiselle kuuluvista perusoikeuksista ja periaatteista kuten olen joutunut luopumaan terveydestäni.
Toivon, että ne, jotka ovat minua vastaan menetelleet, kantavat myös oman vastuunsa yhtä avoimin ja rehellisin mielin. Heikomman tappio ei pitäisi olla valtion ja oikeuden voitto.
Kunnioittavasti
Reino Virtanen eläkeläinen.
Tuomiolauselma:OTE:" 4) Virtasen on suoritettava Peltovuorelle korvauksena henkisestä kärsimyksestä kolmetuhatta (3.000) markkaa kuudentoista (16) prosentin korkoineen 25.7.1985 lukien sekä oikeudenkäynttikuluista kuusituhatta viisisataakuusikymmentäkuususi
(6.566) markkaa 10 penniä kuudentoista (16) prosentin korkoineen 3.12.1986 lukien".
Helsingin hovioikeuden päätös 9.2.1989
Tuomiolauselma
Raastuvanoikeuden päätöstä ei muuteta.
"Valtion varoista suoritetaan varatuomari Tapio Järviselle palkkioksi Virtasen avustamisesta hovioikeudessa 750 markkaa.
Virtanen velvoitetaan suorittamaan Raimo Juhani Peltovuorelle korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa tuhat (1.000) markkaa kuudentoista (16) prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä".
Tein Peltovuoresta kolme samanlaista rikosilmoitusta eri tahoille, jossa kerroin, että lääkärit lahjoivat Peltovuoren suorittamaan rikollisen tutkinnan.
Minun oli pitänyt kertoa, että epäilen, niin olisin säästynyt "puukoniskulta".
Kävin Hämeenlinnan vankilassa olemassa yhden yön. Epäilen vahvasti poliiseiden maksaneen sakkoni, koska entinen poliisi kävi minut hakemassa pois vankilasta.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
VIRKAMIESTEN "KELJUILUT" SEN KUN JATKUVAT:
18.5.1989 Poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen toimitti AA Heikki Salolle Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen metallurgian laboratorion lausunnon Nro B 2716/88 sekä jäljennöksen siitä lausuntopyynnöstä, jolla keskusrikospoliisi on ko. tutkimusta pyytänyt.
1.6.1989 Oikeusministeriöltä sain kirjeen. Kirjeessä todetaan:" Tuomivaltaa Suomessa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Ylintä tuomiovaltaa käyttää korkein oikeus. Vahingonkorvausta koskevassa asiassanne on Vaasan hovioikeus antanut päätöksen 31.12.1987 Nro 1818/87. Oikeusministeriön saaman tiedon mukaan olette saanut tähän hovioikeuden tuomioon muutoksenhakuluvan korkeimmalta oikeudelta. Korkein oikeus antaneekin asiassa päätöksen lähiaikoina. Tässä vaiheessa kannattanee odottaa korkeimman oikeuden ratkaisua vahingonkorvausasiassa".
Osastopäällikkö Hallintoneuvos Heikki Jaatinen
Vs.ylitarkastaja Timo Kouvonen.
Tiedoksi: lääkintöhallitus".
30.3.1990 KKO antama TUOMIO. Sanoisinko, että päätös oli täydellinen suojelupäätös erittäin törkeässä petosjutussa.
En tiedä sitä onko ollut äänestys päätöksestä? Käsinkirjoitettu: " 3 + 4 )
PS HÅ LN VR PH
1) EA LN AP 2) PS LN OR ATT ER",
Joka tapauksessa päätös perustuu täydelliseen mielivaltaan. En voi muuta todeta KKO:n päätöksestä.
26.9.1989 KKO oikeuden kirjaaja lähetti Vaasan hovioikeuden esittelijän muistiosta jäljennöksen.
Sivulla 4. "Näyttö on melko tarkoin selostettu RO:n päätöksessä ja selostus perustuu asiakirjoihin.
Lääkintöhallitus on ilmoittanut, ettei se ole todennut tapauksessa muita virheellisyyksiä tai laiminlyöntejä paitsi leikkauksen suorittaneen lääkärin
(Särkilahden) lääkintöhallitus on katsonut syyllistyneen virheellisyyteen menettelyyn laiminlyömällä huolehtia siitä, että leikkauksessa käytetyt instrumentit olisi laskettu leikkauksen jälkeen".
Lainaukset muistiosta paljastaa sen tosiasian, että mitään ei jää epäselväksi, etteikö kyseessä olisi "SALALIITTO".
Vaasan hovioikeus on ollut yhteydessä lääkintöhallitukseen ja näin ollen lääkintöhallitus ilmoittanut asiasta hovioikeudelle. Tämä menettely ilmentyy hovioikeuden muistiossa. RO:ssa käsittelyssä ei ollut lääkintöhallitus vastaamassa eikä myöskään asiamiestä paikalla.
Joudunkin kysymään, kuinkka paljon hovioikeus ja korkein oikeus ovat olleet tekemisissä lääkintöhallituksen kanssa? Siis ennen päätöksien antamista, ettei "salaliiton sopimukset" tulisi julki. Vahvasti epäilykseni sen kuin kasvaa "salaliittoon".
4.3.1990 Jyväskylän poliisilaitoksen rikoskomisario Antero Hokkanen lähetti tiedotteen:"Tiedustelemanne asia, neljä perätöntä ilmiantoa, on lähetetty täältä 15.3.88 syyteharkintaan Jyväskylän kaupunginviskaalinvirastoon. Ilmoitusnumeromme on 4601/RP/R/3725/87.
Poliisien takana seisotellaan heille ikäviä juttuja. Edellä mainittu 15.3.88 ja nyt sain vastauksen siitä, missä asiakirjat ovat.
7.5.1990 tiedustelin puhelimitse esitutkintapöytäkirjoja. 9.5.1990 rikoskomisario Antero Hokkanen toimitti minulle esitutkintapöytäkirjan.
Jämsäläinen nelikko oli tehnyt minusta perättömän rikosilmoituksen keskiviikkona 30.12.87. Raevaara Pirjo-Riitta, Jokinen Marja-Liisa, Kosonen Risto Juhani ja Koskinen Pirjo-Riitta.
Raevaara Pirjo-Riitta kuultu asianimistajana 14.9.1987 kertonut:"Virtasen vatsanpeitteistä poistettiin tietynlainen instrumentti".
Ei olen uskaltanut kertoa, että pihti on vaihdettu pean-nimiseen instrumenttiin.
Jokinen Marja-Liisa kuultu ja asiano.21.10.87 kertonut"Virtasen vatsanpeitteistä oli poistettu tietynlainen instrumentti".
Jokinen ja valehdellut esitutkinnassa kuin Raevaarakin.
Kosonen Risto Juhani kuultu ja asianom. 10.9.87 ja kertonut "Olen ollut todistajana Jyväskylän ro:ssa 14.4.86 Reino Virtasen asiassa. Tuolloin olin todistamassa Reino Virtasen leikkausta koskevassa asiassa, sillä olin valokuvannut Virtasen vatsasta otetut instrumentit".
Kosonen ja salannut kuulustelussa, että pihti on vaihdettu toiseen, eikä näin ollen uskalla kertoa vaihdetun pihdin nimeä pean.
Koskinen Pirjo-Riitta Marjatta kuultu ja asianom. 21.10.87 ja kertonut:" Minut oli haastettu todistajaksi Reino Virtasen asiassa Jyväskylän ro:hon 14.4.86. Todistin ko. oikeudenkäynnissä instrumentista, mikä oli poistettu Reino Virtasen vatsanpeitteistä".
Koskinen ja salannut kuulustelussa, että pihti on vaihdettu toiseen, eikä näin ollen uskalla kertoa vaihdetun pihdin nimeä pean.
Kun KRP on ensin tehnyt suojelu esitutkinnan 1983. Näin ollen nelikko uskaltaa jatkaa valehtelua törkeässä petosjutussa edelleen.
Näin hyvin on antanut "alkuopetuksen" valehtelusta keskusrikospoliisi 1983. Jos todistajien vanhemmat eivät ole lapsiansa opettaneet valehtelemaan, niin ainakin tämän huonon puolen kasvatuksesta täyttänyt nimenomaan keskusrikospoliisi.
1.6.1989 Oikeusministeriöltä sain kirjeen. Kirjeessä todetaan:" Tuomivaltaa Suomessa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Ylintä tuomiovaltaa käyttää korkein oikeus. Vahingonkorvausta koskevassa asiassanne on Vaasan hovioikeus antanut päätöksen 31.12.1987 Nro 1818/87. Oikeusministeriön saaman tiedon mukaan olette saanut tähän hovioikeuden tuomioon muutoksenhakuluvan korkeimmalta oikeudelta. Korkein oikeus antaneekin asiassa päätöksen lähiaikoina. Tässä vaiheessa kannattanee odottaa korkeimman oikeuden ratkaisua vahingonkorvausasiassa".
Osastopäällikkö Hallintoneuvos Heikki Jaatinen
Vs.ylitarkastaja Timo Kouvonen.
Tiedoksi: lääkintöhallitus".
30.3.1990 KKO antama TUOMIO. Sanoisinko, että päätös oli täydellinen suojelupäätös erittäin törkeässä petosjutussa.
En tiedä sitä onko ollut äänestys päätöksestä? Käsinkirjoitettu: " 3 + 4 )
PS HÅ LN VR PH
1) EA LN AP 2) PS LN OR ATT ER",
Joka tapauksessa päätös perustuu täydelliseen mielivaltaan. En voi muuta todeta KKO:n päätöksestä.
26.9.1989 KKO oikeuden kirjaaja lähetti Vaasan hovioikeuden esittelijän muistiosta jäljennöksen.
Sivulla 4. "Näyttö on melko tarkoin selostettu RO:n päätöksessä ja selostus perustuu asiakirjoihin.
Lääkintöhallitus on ilmoittanut, ettei se ole todennut tapauksessa muita virheellisyyksiä tai laiminlyöntejä paitsi leikkauksen suorittaneen lääkärin
(Särkilahden) lääkintöhallitus on katsonut syyllistyneen virheellisyyteen menettelyyn laiminlyömällä huolehtia siitä, että leikkauksessa käytetyt instrumentit olisi laskettu leikkauksen jälkeen".
Lainaukset muistiosta paljastaa sen tosiasian, että mitään ei jää epäselväksi, etteikö kyseessä olisi "SALALIITTO".
Vaasan hovioikeus on ollut yhteydessä lääkintöhallitukseen ja näin ollen lääkintöhallitus ilmoittanut asiasta hovioikeudelle. Tämä menettely ilmentyy hovioikeuden muistiossa. RO:ssa käsittelyssä ei ollut lääkintöhallitus vastaamassa eikä myöskään asiamiestä paikalla.
Joudunkin kysymään, kuinkka paljon hovioikeus ja korkein oikeus ovat olleet tekemisissä lääkintöhallituksen kanssa? Siis ennen päätöksien antamista, ettei "salaliiton sopimukset" tulisi julki. Vahvasti epäilykseni sen kuin kasvaa "salaliittoon".
4.3.1990 Jyväskylän poliisilaitoksen rikoskomisario Antero Hokkanen lähetti tiedotteen:"Tiedustelemanne asia, neljä perätöntä ilmiantoa, on lähetetty täältä 15.3.88 syyteharkintaan Jyväskylän kaupunginviskaalinvirastoon. Ilmoitusnumeromme on 4601/RP/R/3725/87.
Poliisien takana seisotellaan heille ikäviä juttuja. Edellä mainittu 15.3.88 ja nyt sain vastauksen siitä, missä asiakirjat ovat.
7.5.1990 tiedustelin puhelimitse esitutkintapöytäkirjoja. 9.5.1990 rikoskomisario Antero Hokkanen toimitti minulle esitutkintapöytäkirjan.
Jämsäläinen nelikko oli tehnyt minusta perättömän rikosilmoituksen keskiviikkona 30.12.87. Raevaara Pirjo-Riitta, Jokinen Marja-Liisa, Kosonen Risto Juhani ja Koskinen Pirjo-Riitta.
Raevaara Pirjo-Riitta kuultu asianimistajana 14.9.1987 kertonut:"Virtasen vatsanpeitteistä poistettiin tietynlainen instrumentti".
Ei olen uskaltanut kertoa, että pihti on vaihdettu pean-nimiseen instrumenttiin.
Jokinen Marja-Liisa kuultu ja asiano.21.10.87 kertonut"Virtasen vatsanpeitteistä oli poistettu tietynlainen instrumentti".
Jokinen ja valehdellut esitutkinnassa kuin Raevaarakin.
Kosonen Risto Juhani kuultu ja asianom. 10.9.87 ja kertonut "Olen ollut todistajana Jyväskylän ro:ssa 14.4.86 Reino Virtasen asiassa. Tuolloin olin todistamassa Reino Virtasen leikkausta koskevassa asiassa, sillä olin valokuvannut Virtasen vatsasta otetut instrumentit".
Kosonen ja salannut kuulustelussa, että pihti on vaihdettu toiseen, eikä näin ollen uskalla kertoa vaihdetun pihdin nimeä pean.
Koskinen Pirjo-Riitta Marjatta kuultu ja asianom. 21.10.87 ja kertonut:" Minut oli haastettu todistajaksi Reino Virtasen asiassa Jyväskylän ro:hon 14.4.86. Todistin ko. oikeudenkäynnissä instrumentista, mikä oli poistettu Reino Virtasen vatsanpeitteistä".
Koskinen ja salannut kuulustelussa, että pihti on vaihdettu toiseen, eikä näin ollen uskalla kertoa vaihdetun pihdin nimeä pean.
Kun KRP on ensin tehnyt suojelu esitutkinnan 1983. Näin ollen nelikko uskaltaa jatkaa valehtelua törkeässä petosjutussa edelleen.
Näin hyvin on antanut "alkuopetuksen" valehtelusta keskusrikospoliisi 1983. Jos todistajien vanhemmat eivät ole lapsiansa opettaneet valehtelemaan, niin ainakin tämän huonon puolen kasvatuksesta täyttänyt nimenomaan keskusrikospoliisi.
perjantai 7. maaliskuuta 2014
ONKO KYSYMYKSESSÄ OLLUT TALOUSRIKOS KESKI-SUOMEN KESKUSSAIRAALASSA?
Romujen ostaja ja edelleen niitä eteenpäin toimittanut yrittäjä Keijo Koskinen otti minuun yhteyttä yhdestä epäilyttävästä romukuormasta.
Koskinen oli lukenut minua koskevaa juttua ALIBI huhtikuu. 1987 nro 4. ilmestyneestä lehdestä. Lähes puolitoista vuotta oli miettinyt juttua, että onko yhdellä ostamalla romukuormalla jotain tekemistä juttuni kanssa.
Vihdoin Koskinen soitti minulle ja avoimesti kertoi kyseisestä kuormasta. Kuorma oli menossa kaatopaikalle hävitettäväksi ilman muuta. Koskinen antoi kuorman ostosta ostokuitin sekä lausuntonsa 27.10.1988, siis selvityksensä kuorman kulusta keskussairaalasta.
Epäilenkin vahvasti, että keskussairaala oli ostanut Intialaisia instrumenttejä. Maahantuoja oli ostajan hyvin lahjonut. Lisäksi instrumentit olivat olleet kymmenen kertaa halvempia kuin riimainstrumentit.
Oikeuskansleri Korte määräsi KRP:n tutkimukset 5.5.1983 ja Koskinen maksanut kuorman 25.5.1983. Ajanjakso oli ollut erittäin sopiva romujen hävittämiselle sairaalasta.
KRP:n Keski-Suomen päällikkö rikosylikomisario Seppo Pietikäinen aloitti välittömästi esitutkimukset kuulustelemalla ensimmäisenä pihdin poistanutta kirurgi Niilo Hakolan 10.5.1983.
Ilmeisesti keskussairaalan lääkäreille tuli hätä, jos Pietikäinen yllättäen tekee ns. kotietsinnän sairaalaan. Hakolan pääsin tuntemaan sanoisinko hyvin. Hän auttoi minua parhaansa mukaan polveni leikkauksissa. Ilmeisesti Hakola on kertonut pihdin poistosta niin kuin asia todellisuudessa oli ollut.
Olen Hakolan potilaana sitä mieltä, että hän on voinut hyvinkin avoimesti kuulustelussa kertoa totuuden. Olen itse sitä mieltä, että keskussairaalan kirurgian ylilääkäri Heikki Silvola olisi ilmeisesti kiristänyt Hakolan luovuttamaan poistetun pihdin Silvolalle. Joulukuun alussa Hakolasta sain sen vaikutelman, että hänellä oli "kalavelkoja" Silvolalle. Silvola oli itse kieltänyt Hakolalta palleatyräleikkaukset ennen minun leikkausta 1979.
Röntgenkuvauspäivänä 3.12.1979 Hakolan ilmeestä sain sellaisen vaikutelman, että hän haluaa poistaa pihdit nimenomaan minulta, ei keskussairaala.
13.12.1979 Hakolan avoimesti kaiken kertoi pihdin poistosta, sekä pihdin pahoin syöpyneisyydestä minulle. Hakolan ja minun välillä oli täydellinen luottamus, jonka takia luotin häneen. Tämä ilmeni minulle, kun Hakola sanoi yhdelle lääkärille huhtikuussa minun kuullen:" Minä olisin talvella polveni leikannut heti, joten pistä Virtanen kiireelliseen leikkausjonoon".
Tämän jälkeen "hangotteleva" lääkäri ei sanonut mitään minulle. Tämä ei ollut sentään ensimmäinen kerta Hakolalta.
Olen jo aiemmin tuonut esille Hakolan suorittaman palleatyräleikkauksen Jämsäläiselle mieshenkilölle.(helm.-maaliskuun vaihteessa 1979)
Ilmeisesti kyseisellä leikkauksella kirurgian ylilääkäri Heikki Silvola on kiristänyt Hakolaa ja tästä syystä Hakola joutunut viemään poistamansa pihdin Silvolalle 14.12.1979. Joka tapauksessa pihdin vaihto on tapahtunut perjantaina iltana 14.12.1979.Pihdin vaihdosta ja sen toimittamisesta keskussairaalaan vastapuolen todistajat antaneet ristiriitaisia kertomuksia esitutkimuksissa, joihin KRP:n tutkijat eivät ole sen kummemmin puuttuneet.
Ilmeisesti Hakola ei ole ollut tietoinen keskussairaalaan hankituista kelvottomista instrumenteista. Hakola ei sanakaa maininnut tästä mahdollisesta pihtien kaupasta (13.12.79). Muistelen kyseistä palaveriamme torstaina 13.12.79 ja ei maininnut, eikä epäillyt romukaupoista mitään. Avoimesti kertoi poistetun pihdin olleen pahoin syöpyneen toisesta sakarasta nimenomaan. Siis pihti oli akselin ja lukituksen (sormilenkkien) väliltä pahoin syöpynyt, että sakaran toinen osa oli reunat kuin partaveitsen terän. Kertoi, jos olisivat kerinneet mennä poikki, niin tällöin emme olisi arvanneet sitä mitä minulle olisi tapahtunut.
Ilmeisesti teräväreunaiset pihdin kappaleet olisivat viiltäneet sisäelimiäni, kun sydänkin oli lähellä. Jos näin olisi tapahtunut olisin menehtynyt sisäiseen verenvuotoon. Näin ymmärsin Hakolan puheista, että vakavasta tilanteesta oli ollut kyse. Hakola mainitsi, että oli yhdestoista hetki poistaa pihti vatsaontelosta. Tämä on totuus asiasta mitä Hakola avoimesti kertoi minulle kyseisenä torstaina.
Huomautan, että torstaina palaverimme jälkeen kertoi soittavansa keskussairaalaan tapahtumasta noin klo 14.30- 15.30 välillä ilmoittanut pihdin löytyneen vatsaontelosta 12.12.79.
Koskinen oli lukenut minua koskevaa juttua ALIBI huhtikuu. 1987 nro 4. ilmestyneestä lehdestä. Lähes puolitoista vuotta oli miettinyt juttua, että onko yhdellä ostamalla romukuormalla jotain tekemistä juttuni kanssa.
Vihdoin Koskinen soitti minulle ja avoimesti kertoi kyseisestä kuormasta. Kuorma oli menossa kaatopaikalle hävitettäväksi ilman muuta. Koskinen antoi kuorman ostosta ostokuitin sekä lausuntonsa 27.10.1988, siis selvityksensä kuorman kulusta keskussairaalasta.
Epäilenkin vahvasti, että keskussairaala oli ostanut Intialaisia instrumenttejä. Maahantuoja oli ostajan hyvin lahjonut. Lisäksi instrumentit olivat olleet kymmenen kertaa halvempia kuin riimainstrumentit.
Oikeuskansleri Korte määräsi KRP:n tutkimukset 5.5.1983 ja Koskinen maksanut kuorman 25.5.1983. Ajanjakso oli ollut erittäin sopiva romujen hävittämiselle sairaalasta.
KRP:n Keski-Suomen päällikkö rikosylikomisario Seppo Pietikäinen aloitti välittömästi esitutkimukset kuulustelemalla ensimmäisenä pihdin poistanutta kirurgi Niilo Hakolan 10.5.1983.
Ilmeisesti keskussairaalan lääkäreille tuli hätä, jos Pietikäinen yllättäen tekee ns. kotietsinnän sairaalaan. Hakolan pääsin tuntemaan sanoisinko hyvin. Hän auttoi minua parhaansa mukaan polveni leikkauksissa. Ilmeisesti Hakola on kertonut pihdin poistosta niin kuin asia todellisuudessa oli ollut.
Olen Hakolan potilaana sitä mieltä, että hän on voinut hyvinkin avoimesti kuulustelussa kertoa totuuden. Olen itse sitä mieltä, että keskussairaalan kirurgian ylilääkäri Heikki Silvola olisi ilmeisesti kiristänyt Hakolan luovuttamaan poistetun pihdin Silvolalle. Joulukuun alussa Hakolasta sain sen vaikutelman, että hänellä oli "kalavelkoja" Silvolalle. Silvola oli itse kieltänyt Hakolalta palleatyräleikkaukset ennen minun leikkausta 1979.
Röntgenkuvauspäivänä 3.12.1979 Hakolan ilmeestä sain sellaisen vaikutelman, että hän haluaa poistaa pihdit nimenomaan minulta, ei keskussairaala.
13.12.1979 Hakolan avoimesti kaiken kertoi pihdin poistosta, sekä pihdin pahoin syöpyneisyydestä minulle. Hakolan ja minun välillä oli täydellinen luottamus, jonka takia luotin häneen. Tämä ilmeni minulle, kun Hakola sanoi yhdelle lääkärille huhtikuussa minun kuullen:" Minä olisin talvella polveni leikannut heti, joten pistä Virtanen kiireelliseen leikkausjonoon".
Tämän jälkeen "hangotteleva" lääkäri ei sanonut mitään minulle. Tämä ei ollut sentään ensimmäinen kerta Hakolalta.
Olen jo aiemmin tuonut esille Hakolan suorittaman palleatyräleikkauksen Jämsäläiselle mieshenkilölle.(helm.-maaliskuun vaihteessa 1979)
Ilmeisesti kyseisellä leikkauksella kirurgian ylilääkäri Heikki Silvola on kiristänyt Hakolaa ja tästä syystä Hakola joutunut viemään poistamansa pihdin Silvolalle 14.12.1979. Joka tapauksessa pihdin vaihto on tapahtunut perjantaina iltana 14.12.1979.Pihdin vaihdosta ja sen toimittamisesta keskussairaalaan vastapuolen todistajat antaneet ristiriitaisia kertomuksia esitutkimuksissa, joihin KRP:n tutkijat eivät ole sen kummemmin puuttuneet.
Ilmeisesti Hakola ei ole ollut tietoinen keskussairaalaan hankituista kelvottomista instrumenteista. Hakola ei sanakaa maininnut tästä mahdollisesta pihtien kaupasta (13.12.79). Muistelen kyseistä palaveriamme torstaina 13.12.79 ja ei maininnut, eikä epäillyt romukaupoista mitään. Avoimesti kertoi poistetun pihdin olleen pahoin syöpyneen toisesta sakarasta nimenomaan. Siis pihti oli akselin ja lukituksen (sormilenkkien) väliltä pahoin syöpynyt, että sakaran toinen osa oli reunat kuin partaveitsen terän. Kertoi, jos olisivat kerinneet mennä poikki, niin tällöin emme olisi arvanneet sitä mitä minulle olisi tapahtunut.
Ilmeisesti teräväreunaiset pihdin kappaleet olisivat viiltäneet sisäelimiäni, kun sydänkin oli lähellä. Jos näin olisi tapahtunut olisin menehtynyt sisäiseen verenvuotoon. Näin ymmärsin Hakolan puheista, että vakavasta tilanteesta oli ollut kyse. Hakola mainitsi, että oli yhdestoista hetki poistaa pihti vatsaontelosta. Tämä on totuus asiasta mitä Hakola avoimesti kertoi minulle kyseisenä torstaina.
Huomautan, että torstaina palaverimme jälkeen kertoi soittavansa keskussairaalaan tapahtumasta noin klo 14.30- 15.30 välillä ilmoittanut pihdin löytyneen vatsaontelosta 12.12.79.
torstai 6. maaliskuuta 2014
VIRKAKUNTA VASTAAN KANSALAINEN:
Toisin sanoen Reino "PIHTI" Virtanen pitää pihdeissä virkakuntaa. Vasama toteaa:"Tuskin kukaan muu suomalainen on saanut vastaansa usempia virkamoraalinsa romuttaneita kuin jämsänkoskelainen Reino Virtanen."
22.11.1987 Lähetin kirjeen Vaasan hovioikeuteen, jossa totesin muun muassa:"Kunioittavasti pyydän Vaasan Hovioikeudelta pöytäkirjan suullisesta käsittelystä mahdollisimman pian.(24.9.87 käsittelystä)
On hyvin ymmärrettävää, en voi jokaiseen oikeudenistuntoon käydä haastamaan todistajaksi nukutuslääkäri Juhani Väyrystä samoista asioista.
Minun on itse ryhdyttävä nostamaan syytteitä väärennöksistä, annetuista perättömistä lausunnoista ja oikeudessa edessä annetuista vääristä valoista.
Tähän on minut pakotettu, koska KRP:n tutkijat eivät selvitelleet tekemiäni rikosilmoituksiani ym.
Toiseksi on jo kiire ja pakko tähän ryhtyä, koska muuten oikeusturvani vaarantuu kyseisessä suuressa rikosjutussa, jonka uhriksi jouduin leikkauspöydällä Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä 3.5.1979".
Vaasan hovioikeus teki päätöksensä 31.12.1987. Päätös kokonaisuudessaan perustuu vääriin valoihin, sekä myös KRP:n törkeisiin puolueellisiin poliisitutkintoihin.
Huomautan, että hovioikeus teki ensimmäisen päätöksensä vuonna 1984. Näin ollen se ei voinut poiketa valitsemaltaan linjaltansa. Epäilenkin hovioikeuden olevan vastapuolen kanssa ennakolta sovituissa asioissa, että mitä menettelyä käyvät minua vastaan, ettei törkeä petosjuttu paljastuisi.
Silminnäkijä todistaja Väyrynen ja kaiken lisäksi hovioikeus pyysi minut nimenomaan haastamaan avaintodistajaksi Juhani Väyrysen.
Vastapuolen todistajia ei ollut yhtään hovioikeudessa, joten tämä jo sisänsä todistaa hovioikeuden "hämärät sopimukset" joita epäilen heidän ja vastapuolen välillä olleen jo vuonna 1984.
AA. Heikki Salo otti jutun joidettavaksi. Hän teki anomuksen KKO:n , että ottaako valituksen käsittelyyn Vaasan Hovioikeuden tekemästä päätöksestä.
KKO:ssa oli ensimmäinen esittelypäivä 25.4.1988 II jaoston käsittelyssä.
Tästä alkoi pruletti pyörimään KKO:ssa.Vastapuoli joutui jälleen selittelemään ja antamaan perättömiä lausuntoja. Olihan heillä takuumiehinä KRP:n törkeät ala-arvoiset esitutkinnat käytettävissä.
Esimerkkinä esiin nostan John Melinin antama kirjallinen lausunto minun koskeva. En ole koskaan ollut Melinin tutkittavana, mutta hänellä on ollut joku harhanäky minusta, kun todennut mm."Virtasella todettu psykiatrinen sairaus ja ischias".
Tästä päätellen potilaan ei enää tarvitsisi käydä näyttäytymässä lääkärille ensinkään.
AA Heikki Salo kirjeellänsä kääntyi poliisiylitarkastaja Pertti Virolaisen puoleen pyytääkseen virka-apua 29.8.1988.
31.8.1988 Virolainen määräsi Keskusrikospoliisin suorittamaan asianajaja Heikki Salon Reino Virtasen asiamiehenä pyytämät lisätutkimukset ja suorittamaan suonipuristimien mahdollista syöpymistä koskevan tutkimuksen Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen metallurgian laboratorion syöpymisosastolla.
Tutkimustulokset ja mahdollisen Keskusrikospoliisin lausunnon pyydän toimittamaan tänne.
Poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen.
24.10.1988 AA Heikki Salo antoi selvityksen KRP:n Rikoslaboratorio/Jousimaa.
OTE:"Jälkimmäisen suonipuristinten poistoleikkauksen suoritti ylilääkäri Niilo Hakola, joka on sittemmin kuollut. Jälkikäteen on syntynyt epätietoisuutta, olivatko vatsaan ajaksi 3.5.-12.12.1979 jääneet suonipuristimet merkiltään peang vai crile sekä siitä, olivatko suonipuristimet olleet poistettaessa syöpyneet vai eivät. Epätietoisuus on koskenut myös Virtasesta Jokilaakson aluesairaalassa 3.12.1979 otettuja röntgenkuvia ja 12.12.1979 suonipuristimista otettuja valokuvia. Edelleen epätietoisuus on koskenut sitä, onko Virtasta koskevaan leikkauskertomukseen tehty jälkikäteen muutoksia vai ei".
Liitteinä lähetti jäljennöksiä, koskien sairaskertomustani 12.12.1979.
Ylilääkäri Hakolan lausunto 7.10.1981 lääkintöhallitukselle (s. 2).
Virtasen sairaskertomus Jokilaakson aluesairaalan röntgenosastolta, jossa päivien 3.12.79 ja 10.12.79 kohdalla röntgenkuvista tehtyjä havaintoja suonipuristimista (peang) ja niiden paikasta.
Prof. Antti U. Arstilan lisälausunto 10.6.1987 röntgenkuvista ja pihtien sijainnista.
Prof. Arstilan kirjoitus allekirjoittaneelle 12.7.1988 koskien instrumentteja ja röntgenkuvia.
26.10.1988 KRP toimittanut lausuntopyynnön Metallurgian laboratorio, Korroosio-osasto Eeva Häkkä.
Pyytäjä KRP:n toimistopäällikkö Helmer Oksanen".
Edellä mainitut kirjelmät jäljennöksineen ja pyynnöt valaisevat kaiken sen mitä on jätetty KRP:n taholta tutkimatta. Kysinkin miten on ollut mahdollista se, kun Korte antoi päätöksensä komisario Raimo Peltovuoren tekemästä esitutkinnasta 1983?
On käyty kaksi käsittelyä ro:ssa ja vaasan hovioikeuden päätös 1984.
Lisäksi viisikertaa käsitelty ro:ssa 1985 - 1986. Lisäksi Vaasan hovioikeuden suullinen käsittely 1987 ja sen tekemä päätöskin.
Vakavasti mietittävä se , että onko todella pelattu vain aikaa minun kustannuksellani ja näin aiheuttaneet lisää suuria taloudellisia vahinkoja kuin henkisiä kärsimyksiä terveyden menetyksen lisäksi?
Epäilykseni sen kuin vahvistuvat siihen suuntaan, että vastapuolelella olisi ollut apuna ensin KRP ja tämän lisäksi tuomioistuimet suojelemassa erittäin törkeätä petosjuttua.
Olen useaan kertaan tuonut esille erittäin kaiken arvostelujen ala-arvoiset KRP:n esitutkinnat mitattuna kouluarvonumeroitten perusteella.
KKO otti jutun tutkittavaksi, niin Salolle paljastui todellisuus KRP:n poliisitutkimuksista, että tutkimuksia on ikään kuin "tehty hellin käsin silittelyillä". Tämä on todellisuutta Suomessa poliisien työstä puolueettomasti katsottuna ja jälkeen päin paremmin tutkittaissa on todella häpeällistä tämä kertoa kansalle, että OLKAA VAROVAISIA POLIISEITA KOHTAAN HEIDÄN SUORITTAISSAAN ESITUTKINTOJA.
TÄMÄN KERRON JULKI, ETTÄ MITÄ OVAT MAAMME POLIISIT JA HEITÄ VALVOMAT VIRANOMAISET SUOMESSA 1980 - 2014 LUVULLA OLLEET.
Kerron omasta kokemuksesta varoitukseksi kansalle, jotka asuvat Suomessa.
22.11.1987 Lähetin kirjeen Vaasan hovioikeuteen, jossa totesin muun muassa:"Kunioittavasti pyydän Vaasan Hovioikeudelta pöytäkirjan suullisesta käsittelystä mahdollisimman pian.(24.9.87 käsittelystä)
On hyvin ymmärrettävää, en voi jokaiseen oikeudenistuntoon käydä haastamaan todistajaksi nukutuslääkäri Juhani Väyrystä samoista asioista.
Minun on itse ryhdyttävä nostamaan syytteitä väärennöksistä, annetuista perättömistä lausunnoista ja oikeudessa edessä annetuista vääristä valoista.
Tähän on minut pakotettu, koska KRP:n tutkijat eivät selvitelleet tekemiäni rikosilmoituksiani ym.
Toiseksi on jo kiire ja pakko tähän ryhtyä, koska muuten oikeusturvani vaarantuu kyseisessä suuressa rikosjutussa, jonka uhriksi jouduin leikkauspöydällä Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä 3.5.1979".
Vaasan hovioikeus teki päätöksensä 31.12.1987. Päätös kokonaisuudessaan perustuu vääriin valoihin, sekä myös KRP:n törkeisiin puolueellisiin poliisitutkintoihin.
Huomautan, että hovioikeus teki ensimmäisen päätöksensä vuonna 1984. Näin ollen se ei voinut poiketa valitsemaltaan linjaltansa. Epäilenkin hovioikeuden olevan vastapuolen kanssa ennakolta sovituissa asioissa, että mitä menettelyä käyvät minua vastaan, ettei törkeä petosjuttu paljastuisi.
Silminnäkijä todistaja Väyrynen ja kaiken lisäksi hovioikeus pyysi minut nimenomaan haastamaan avaintodistajaksi Juhani Väyrysen.
Vastapuolen todistajia ei ollut yhtään hovioikeudessa, joten tämä jo sisänsä todistaa hovioikeuden "hämärät sopimukset" joita epäilen heidän ja vastapuolen välillä olleen jo vuonna 1984.
AA. Heikki Salo otti jutun joidettavaksi. Hän teki anomuksen KKO:n , että ottaako valituksen käsittelyyn Vaasan Hovioikeuden tekemästä päätöksestä.
KKO:ssa oli ensimmäinen esittelypäivä 25.4.1988 II jaoston käsittelyssä.
Tästä alkoi pruletti pyörimään KKO:ssa.Vastapuoli joutui jälleen selittelemään ja antamaan perättömiä lausuntoja. Olihan heillä takuumiehinä KRP:n törkeät ala-arvoiset esitutkinnat käytettävissä.
Esimerkkinä esiin nostan John Melinin antama kirjallinen lausunto minun koskeva. En ole koskaan ollut Melinin tutkittavana, mutta hänellä on ollut joku harhanäky minusta, kun todennut mm."Virtasella todettu psykiatrinen sairaus ja ischias".
Tästä päätellen potilaan ei enää tarvitsisi käydä näyttäytymässä lääkärille ensinkään.
AA Heikki Salo kirjeellänsä kääntyi poliisiylitarkastaja Pertti Virolaisen puoleen pyytääkseen virka-apua 29.8.1988.
31.8.1988 Virolainen määräsi Keskusrikospoliisin suorittamaan asianajaja Heikki Salon Reino Virtasen asiamiehenä pyytämät lisätutkimukset ja suorittamaan suonipuristimien mahdollista syöpymistä koskevan tutkimuksen Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen metallurgian laboratorion syöpymisosastolla.
Tutkimustulokset ja mahdollisen Keskusrikospoliisin lausunnon pyydän toimittamaan tänne.
Poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen.
24.10.1988 AA Heikki Salo antoi selvityksen KRP:n Rikoslaboratorio/Jousimaa.
OTE:"Jälkimmäisen suonipuristinten poistoleikkauksen suoritti ylilääkäri Niilo Hakola, joka on sittemmin kuollut. Jälkikäteen on syntynyt epätietoisuutta, olivatko vatsaan ajaksi 3.5.-12.12.1979 jääneet suonipuristimet merkiltään peang vai crile sekä siitä, olivatko suonipuristimet olleet poistettaessa syöpyneet vai eivät. Epätietoisuus on koskenut myös Virtasesta Jokilaakson aluesairaalassa 3.12.1979 otettuja röntgenkuvia ja 12.12.1979 suonipuristimista otettuja valokuvia. Edelleen epätietoisuus on koskenut sitä, onko Virtasta koskevaan leikkauskertomukseen tehty jälkikäteen muutoksia vai ei".
Liitteinä lähetti jäljennöksiä, koskien sairaskertomustani 12.12.1979.
Ylilääkäri Hakolan lausunto 7.10.1981 lääkintöhallitukselle (s. 2).
Virtasen sairaskertomus Jokilaakson aluesairaalan röntgenosastolta, jossa päivien 3.12.79 ja 10.12.79 kohdalla röntgenkuvista tehtyjä havaintoja suonipuristimista (peang) ja niiden paikasta.
Prof. Antti U. Arstilan lisälausunto 10.6.1987 röntgenkuvista ja pihtien sijainnista.
Prof. Arstilan kirjoitus allekirjoittaneelle 12.7.1988 koskien instrumentteja ja röntgenkuvia.
26.10.1988 KRP toimittanut lausuntopyynnön Metallurgian laboratorio, Korroosio-osasto Eeva Häkkä.
Pyytäjä KRP:n toimistopäällikkö Helmer Oksanen".
Edellä mainitut kirjelmät jäljennöksineen ja pyynnöt valaisevat kaiken sen mitä on jätetty KRP:n taholta tutkimatta. Kysinkin miten on ollut mahdollista se, kun Korte antoi päätöksensä komisario Raimo Peltovuoren tekemästä esitutkinnasta 1983?
On käyty kaksi käsittelyä ro:ssa ja vaasan hovioikeuden päätös 1984.
Lisäksi viisikertaa käsitelty ro:ssa 1985 - 1986. Lisäksi Vaasan hovioikeuden suullinen käsittely 1987 ja sen tekemä päätöskin.
Vakavasti mietittävä se , että onko todella pelattu vain aikaa minun kustannuksellani ja näin aiheuttaneet lisää suuria taloudellisia vahinkoja kuin henkisiä kärsimyksiä terveyden menetyksen lisäksi?
Epäilykseni sen kuin vahvistuvat siihen suuntaan, että vastapuolelella olisi ollut apuna ensin KRP ja tämän lisäksi tuomioistuimet suojelemassa erittäin törkeätä petosjuttua.
Olen useaan kertaan tuonut esille erittäin kaiken arvostelujen ala-arvoiset KRP:n esitutkinnat mitattuna kouluarvonumeroitten perusteella.
KKO otti jutun tutkittavaksi, niin Salolle paljastui todellisuus KRP:n poliisitutkimuksista, että tutkimuksia on ikään kuin "tehty hellin käsin silittelyillä". Tämä on todellisuutta Suomessa poliisien työstä puolueettomasti katsottuna ja jälkeen päin paremmin tutkittaissa on todella häpeällistä tämä kertoa kansalle, että OLKAA VAROVAISIA POLIISEITA KOHTAAN HEIDÄN SUORITTAISSAAN ESITUTKINTOJA.
TÄMÄN KERRON JULKI, ETTÄ MITÄ OVAT MAAMME POLIISIT JA HEITÄ VALVOMAT VIRANOMAISET SUOMESSA 1980 - 2014 LUVULLA OLLEET.
Kerron omasta kokemuksesta varoitukseksi kansalle, jotka asuvat Suomessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)