28.2.1991 Lähetin tiedustelun Arpon lausunnosta Lääkintöhallitukselle.
Pyyntö puuttuvan sivun pikaisesta toimittamisesta /Pm 14.6.84/Arpo
Kunnioittavasti pyydän ensi tilassa toimittamaan minulle. Puuttuvan 3.nnen sivun mainitsemastanne "ylilääkäri Arpon 14.6.1984 päiväämästä kirjoituksesta".
Tallainen 3 sivun allekirjoitusmerkintöineen on olemassa ja on minulla oikeus se saada asianomaisena.
Kunnioittavasti Reino Virtanen.
19.3.1991 Kirjeeseen vastasi Sosiaali- ja Terveyshallitus
"Sosiaali- ja terveyshallitukselle 5.3.1991 saapunut kirjeenne.
Tiedoksi
Sosiaali- ja terveyshallitus ilmoittaa, että Teille on 13.12.1990 toimitettu ylilääkäri Arpon 14.6.1984 päiväämä kaksisivuinen muistio kokonaisuudessaan. Kolmatta sivua muistiossa ei ole käsitykseni mukaan ollut. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveyshallitus ei voi lähettää Teille pyytämäänne kolmatta sivua".
Vs. lakimies Leena Värri".
Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi Värrin antamaan selitykseen. Pyynnön lähetin nimenomaan LÄÄKINTÖHALLITUKSELLE. Nimenomaan lääkintöhallitus antoi lausuntonsa asejuttua käsittävässä jutussa, joka perusteena oli nimenomaan Arpon lausunto. Lääkintöhallituksen "herrat" antoivat minua koskevan lausunnon, että olisin toisten hengelle vaarallinen henkilö, joten minulle ei saisi myöntää aseenkantolupaa.
Arpo lausunnossa mainitsee:"Kuvaa myös kuinkka Herra kuljetti häntä sairaalan arkistossa, jonka ovella vartioi iso, molemmille puolille potkiva hevonen, arkiston lattia oli lannan peitossa, hyllyt kuvailivat ihmisiä".
Jatkaa:"sekä V:n komis. Peltovuorelle lähettämiä kirjeitä. Uhkauksia sisältävistä kirjeistä saa vaikutelman paranoidisesta psykoosista, ellei peräti paranoidisesta skitsofreniasta".
Lausunnon toisen sivun lopussa toteaa:"Vai tulisiko V:n paranoian `laimentamiseksi`vielä pyytää pysyvän asiantuntijan lausunto, esim. Leisten?".
Arpon antama lausunto loppuu edellä mainittuun lauseeseen. Hänen allekirjoituksensa täydellisesti puuttuu.
On selvää, että tuolloin jo hankkivat lausuntoja minun mielenterveydestä, että jos vielä tulisi se tilaisuus jolloin voisivat minut raivata mielisairaalaan.
Epäilen sitä, että asialla ovat yhdessä toimineet lääkintöhallitus ja sosiaali- ja terveyshallitus. Muuten ei ole mahdollista, että pyyntö kirjeeni olivat siirtäneet lääkintöhallitukselta sosiaali- ja terveyshallitukselle.
Tämän perusteella tehtävä vakava arvostelu myös sosiaali- ja terveyshallituksesta ja epäilen terveyshallituksenkin olevan myös suojelemassa törkeätä petosjuttua selvässä suuressa törkeässä rikosjutussa.
Yhä kysyn sitä, mihin ovat joutuneet ne uhkauskirjeet, joista Peltovuori toi esiin 26.7.83 sekä 28.7.83? Arpokin lausunnossaan niistä kertoo, joten tämä minua kovasti ihmetyttää, kun kirjeitä hukataan ja niitä myös mustataan. Onko kirjeet olleet vain hämäystä varten kerrottu minun pääni menoksi.
Tämä työskentely paljastaa selvästi sen tosiasian, että KRP:n poliiseilta saa odottaa kansalaisen mustaamiseksi joutumatta niistä oikeudelliseen vastuusen kuin joutuu tavallinen kansalainen pienestäkin tahattomasta sanomasta, lausumasta koviin sakkoihin.
Välillä poliisien työskentelystä saa kuulla uutisista esim. Mika Myllylää käsittävää urkintaa, jossa 16 poliisia saivat sakot. Tämän on pientä "roskien" lakaisua mattojen alle, kun pitää näyttää, että poliiseita joutuu vastuuseen teoistansa. Tämä ns. pihti-juttu on ylemmille poliisivirkamiehille erittäin ikävä juttu, kun jatkuvasti heidän on juttua pidettävä niinkuin salassa kansalaisilta.
Samoin ministeri Päivi Räsäsellä ei ole ollut varaa puuttua pihtiä käsittämään juttuun, kun oma "lehmäkin" on ja ojassa.
22.3.1991 Keskusrikospoliisi toimitti kirjelmän sisäasiainministeriö poliisiosastolle. Kirjelmän laatinut KRP:n päällikön poissaollessa apulaispäällikkö Kari Rantama. Rantama lopuksi toteaa:
"Tutkijanjohtajuuden siirtyminen keskusrikospoliisin ulkopuolelle on myös uskottavuus- ja luotettavuuskysymys, sillä onhan mm. Reino Virtanen kirjeessään 9.2.1991 Pertti Virolaiselle tätä pyytänyt ja toisaalta keskusrikospoliisin menettelyä tässä asiassa poliisiylitarkastajan toimesta julkisten tiedotusvälineiden kautta arvosteltu. Totean myöskin, että rikosylikomisario Lehtonen, tehdessään päätöksen olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi, informoi allekirjoittanutta ja osaltani olen hyväksynyt menettelyn.
Joka tapauksessa, tästä yksittäistapauksesta riippumatta, tarvitaan vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin, että tulevaisuudessa vastaavanlaisissa, melko usein toistuvissa tapauksissa esimiesvirastosta määrätyn tutkinnan suorittavan viranomaistahon virkamiesten (tutkinnanjohtajan) oikeudet ja velvollisuuden selkiintyisivät".
Herrat Helsingin käyvät keskenään kinastelua siitä, kuka on kukin "tunkion johtaja ja milloin".
8.4.1991 Sosiaali- ja terveysministeriö
Sosiaali- ja terveyspalveluosasto vastasi minulle.
Viite Sosiaali- ja terveysministeriölle 9.10.1991 osoittamanne kirje.
"Viitekirjeenne johdosta sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, saatuaan asiasta sosilaali- ja terveyshallituksen lausunnon, että saadun selvityksen mukaan Teille on lääkintöhallituksesta vastattu kirjeeseenne kysymykseen kolmessa eri kirjeessä (5.3.1985, 20.6.1985 ja 27.10.1986). Mainituista kirjeistä käy selkeästi ilmi, minkä vuoksi lääkintöhallitus ei ole voinut pyytämäänne jäljennöstä Teille lähettää.
Asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin sosiaali- ja terveysministeriön taholta".
Osastopäällikkö, ylijohtaja Kimmo Leppo
Vt. nuorempi hallitussihteeri Harri Sintonen".
TIEDOKSI Sosiaali- ja terveyshallitus".
En ole keneltäkään lääkäriltä tai asiantuntijalta koskaan ennen saanut lausuntoa, josta puuttuisi lausunnon antajan allekirjoitus kuin kyseisessä Arpon antamasta lausunnosta puuttuu. Yhä jää minulle sellainen kuva lausunnosta, että siitä annetusta lausunnosta puuttuu kolmassivu.
Lisäksi lausunnossa mainitut uhkauskirjeet, joita olisin lähettänyt komisario Raimo Peltovuorelle yhä puuttuvat.
Uhkauskirjeisiin en ole saanut vastausta lääkintöhallitukselta, sosiaali- ja terveyshallitukseltakaan, että minne ne ovat todellisuudessa kadonneet?
Arpo lausunnossaan nimenomaan niistä mainitsee, että niitä on ollut Arpolla esillä lausuntoa kirjoittaessaan.
Jotain hämärää työtä on minun "selkänitakana" tehneet, koska kirjeitä eivät ole uskaltaneet tuoda esille lääkintöhallituksessa.
16.4.1991 Niskuroinnit sen kuin jatkuvat KRP:n taholta. AA Heikki Salon kirjelmään vastasi tutkintaosaston päällikkö apulaispäällikkö Kari Rantama.
Lopuksi toteaa:
"Näin ollen palautan ohessa uudelleen arvioitavaksenne määräyskirjeenne liiteaineistoineen ja totean asian käsittelyn keskusrikospoliisissa päättyvän tähän".
TIEDOKSI: Reino Virtanen asianajaja Heikki Salo Kaupunginviskaali Hannu Kilpelä".
6.6.1991 Kirjoitin kirjeen poliisiylitarkastaja Reijo Naulapäälle.
Asia:" Sisäasiainministeriön poliisiosasto on 10.1.1991 määrännyt pyytämäni lisätutkinnan.
Kunnioittavasti kysyn, milloin on aikomus todella suorituttaa lisätutkimus asiassa?
Asian pitkittymisestä johtuen kärsin monella eri tavalla ja lisäksi myös perheeni. Pitkittyminen vaikuttaa myös pahentavasti sairauteenikin.
Asian vakavuuteen vedoten toivon, että lisätutkimus suoritettaisiin kiireellisesti.
Kunnioittavasti jään pikaista vastausta odottamaan.
urakoitsija Reino Virtanen".
26.6.1991 Sisäasiainministeriön poliisiylitarkastaja Reijo Naulapää
ylitarkastaja Reijo Pöyhönen lisätutkimuksen siirsivät Helsingin poliisilaitokselle.
"Oheistaen asianajaja Heikki Salon tänne Reino Tapani Virtasen asiamiehenä tekemän lisätutkimuspyynnön, Reino Virtasen 15.6.1991 samasta asiasta tänne tekemän rikosilmoituksen sekä muun tänne kertyneen asiakirja-aineiston, sisäasiainministeriö siirtää viitekirjeessä mainitun, keskusrikospoliisille 10.1.1991 annetun lisätutkimuksen Helsingin poliisilaitokselle.
Asiassa laadittava esitutkintapöytäkirja tai tehty muu päätös pyydetään toimittamaan tänne aikanaan. Liiteasiakirjat pyydetään palauttamaan":
Tiedoksi Keskusrikospoliisi AA Heikki Salo
NISKOITTELUT SEN KUIN JATKUVAT POLIISIEN TAHOLLA.
28.8.1991 Helsingin poliisilaitos, Rikospoliisilinja toimittivat kirjelmän poliisiylitarkastaja Reijo Naulapäälle. Kirjelmässä todetaan seuraavaa:
"Rikospoliisilinja palauttaa viitekohdassa mainitun lisätutkintapyynnön ja sitä seuranneen asiakirja-aineiston. Rikospoliisilinja katsoo, että rikosylikomisario Pertti Lehtosen keskusrikospoliisissa 4.2.1991 asiassa tekemää esitutkintalain mukaista päätöstä on pidettävä sekä muodollisesti että asiallisesti oikeana, perusteltuna ja voimassa olevana, joten asiassa ei voitane katsoa olevan uuden esitutkinnan toimittamisedellytyksiä.
Liitteenä lähetetään muistio, jota ilmeisesti on pidettävä asiakirjan julkisuudesta annetu lain 5 §:n perusteella ei-julkisena asiakirjana".
Rikospoliisilinja päällikkö apulaispoliisimestari Mauri Jaakkola
Yleisen osaston johtaja rikosylikomisario Kalevi Syvänen".
Muistion laatinut Helsingin rikospoliisissa 26.7.1991 rikosylikomisario Paul Kokko".
Muistiota en käy tähän kirjoittamaan. Selvästi muistiossa on luettavissa se, että siinä harkiten suojellaan törkeätä petosjuttua.
Tämä muistio todistaa senkin, että mihin rikosjuttuun KRP:n poliisit ovat sotkeutuneet, niin heitä ovat muut poliisiviranomaiset suojelemassa.
5.9.1991 Sisäasiainministeriön poliisiylitarkastaja Reijo Naulapää ja Ylitarkastaja Reijo Pöyhönen toimittivat kirjeen asianajaja Heikki Salolle, jossa toteavat:
"LISÄTUTKIMUSPYYNTÖNNE
Sisäasiainministeriö lähettää ohessa Helsingin poliisilaitoksen rikospoliisilinjan vastauksen esitutkinnan toimittamisedellytysten puuttumisesta.
Sisäasianministeriö katsoo tulleen riittävästi selvitetyksi, ettei ole esitetty sellaista rikosepäilyä, että esitutkinnan toimittamisvelvollisuus olisi olemassa.
Sisäasiainministeriön taholta asia ei anna aihetta muihin toimenpiteisiin".
Näin törkeällä tavalla "keljuilevat" ylemmät poliisiviranomaiset, kun pitäisi tutkia perinpohjin KRP:n poliisien tekemiä "kolttosia" törkeän petosjutun tutkinnan ns. täydellisesti ala-arvoisista esitutkinnoista.
13.9.1991 Asianajajani Heikki Salo laati kirjelmänsä Reijo Naulapäälle ja samalla pyysi toimittamaan Paul Kokon laatimasta muistiosta jäljennöksen.
"Viite: Kirjeenne 5.9.1991 Dnro 911/662/84.
Päämieheni Reino Virtasen puolesta esitän kunnioittaen seuraavaa.
Päämieheni ei luonnollisestikaan voi hyväksyä kirjeessänne ilmoitettua kantaa, ettei päämieheni lisätutkintapyyntö, jonka ministeriö on jo kahdesti kuluvana vuonna määrännyt toteutettavaksi, annakaan sisäasiainministeriön taholta aihetta toimenpiteisiin. Ministeriön kannanmuutos on outo, kun asiassa ei ole ministeriön tutkintamääräysten perusteella toimitettu minkäänlaista lisätutkintaa.
Näin ollen ministeriö on saman lisätutkintapyynnön ja sen perusteena olevan aineiston nojalla tehnyt kuluvana vuonna kolme päätöstä, joista kirjeessänne nyt ilmoitettu on täysin päinvastainen kahdelle aikaisemmalle tutkintamääräykselle. Tämä herättää päämiehessäni vakavan epäilyksen poliisiosaston kyvystä tehdä yhdessä ja samassa asiassa perusteltuja ja kestäviä päätöksiä. Toisaalta päämieheni tiedossa on, kuinkka haluttomia niin keskusrikospoliisi kuin Helsingin poliisilaitoksen rikospoliisilinja ovat olleet noudattamaan ministeriön tutkintamääräyksiä päämieheni asiassa.
Mainitut poliisiyksiköt ovat katsoneet oikeudekseen itsenäisesti harkita ministeriön tutkintamääräyksen oikeellisuutta ja velvoitttavuutta sekä päätyneet siihen, etteivät ne toteuta poliisiosaston antamaa tutkintamääräystä.
Tämä näyttäisi poikkeavan poliisilain ja -asetuksen mukaisesta päätös- ja käskyvaltasuhteista maamme poliisiorganisaatiossa.
Kirjeessänne 5.9.1991 liittyi Helsingin poliisilaitoksen rikospoliisilinjan kirje 28.8.1991, jonka liitteenä on lähetetty ei-julkiseksi asiakirjaksi ilmoitettu muistio.
Yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 19 §:ään viitaten pyydän täten päämieheni puolesta kunnioittaen, etttä minulle annetaan tai lähetetään jäljennös mainitusta muistiosta, koska se on ilmeisen ratkaisevasti vaikuttanut päämieheni tutkintapyynnön nyt tapahtuneeseen hylkäämiseen".
Tiedoksi Keskusrikospoliisi Helsingin poliisilaitos.
Lukijoilleni muistutan todella vakavasta poliisien sisäisestä, keskenään käyneistä "niskuroinnista", pyrkyrit yrittävät keinoja kaihtamatta nousta ylemmälle "pallille" toistensa käskyjä, määräyksiä laiminlyömällä olla niitä noudattamatta. Poliisien ylin johto ei enää pysty pitämään kuria. Tähän on tultu, kun jatkuvasti nimitetty sisäasianministeriksi henkilöitä, joilta puuttunut lakimieskoulutus, varatuomari arvo. Tälläkin hetkellä ministerinä on ammatiltansa lääkäri, joten tämä kuvastaa poliittisten puolueitten ala-arvostelua varatuomareita kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti