18.10.1990 Pyysin KRP:LTA selvitystä Jyväskylän aluetoimiston rikoskomisario Raimo Peltovuoren matkatkoista selvitystä . Kirjeelläni halusin saada tietoa mm. rikosylikomisario Seppo Pietikäisen matkoista
10.5.-31.5.1983 ja lisäksi Peltovuorenkin.
8.11.1990 vastasi minulle KRP:n päällikön poissaollessa Kari Rantama ja Apulaistoimistopäällikkö Tuula Salosaari.
Heikoilla valvonta on heillä, kun varaa ei ole antaa alaisten matkoista selkoa kansalaisille. Näin ollen poliisit voivat matkoistansa ilmoittaa, mitä tahtovat. Me kansalaiset sitten maksamme kiltisti veromarkoistamme ja näin emme saa edes tietää mitä matkoja ovat tehneet ja ehkä laskuttaa olemattomista matkoista, joita ei edes ole tehneet.
Minua kiinnostaa erikoisesti rikosylikomisario Seppo Pietikäisen matkat Jyväskylästä - Jämsään 10.5. - 23.5.1983.
Ei ole mitenkään poikkeavaa sitten esim. Markku Salmisen ajamiset poliisiautolla vapaa-aikanaan, kun valvonta on "retuperällä".
1.1.1991. Lähetin selvityskirjeen KRP:n Kari Rantamalle.
"Kunnioittavasti pyydän Teiltä Jäljennökset kirjeistä, jotka ovat olleet vaikuttamassa lausunnon sisältöön, jonka kirjoittanut ylilääkäri Arpo 14.6.84. Arpon lausunto liitteenä seuraa. Jäljennöksen sain 31.12.1990 klo 12.35.
Lausunnon johdosta olen käynyt läpi arkistoni sekä muistelmanikin. Tästä huolimatta en löytänyt jäljennöksiä kirjeistä, joita olisin lähettänyt Peltovuorelle.
Olen myös merkinnyt ylös kaikki lähettämäni kirjeetkin ja luettelostakaan ei löytynyt kyseessä olevia kirjeitä.
Joten tämä minusta tuntuu erittäin oudolta. Tai olenko ollut tuona aikana todella niin vakavasti sairas ja näin olisi minulta jäänyt ottamatta jäljennökset muistelmiini, sekä jäänyt merkitsemättä ylös lähettämät kirjeetkin.
Nyt tietooni tulleet mystilliset kirjeet haluankin nähdä ja tässä tarvitsen Teidän hyvää apua. Hyvin poliisiviranomaisena ymmärrätte, että mystilliset kirjeet voivat avata solmut törkeässä rikosjutussa, jonka uhriksi jouduin -79.
Kaikessa haluan olla Teidän kanssa hyvässä yhteistyössä, että lääkärien törkeät rikokset selviäisi puolueettomasti ja näin minä rikoksen uhrina myös lopulta saisin Suomen kansalaisena oikeuden.
Rehellisyyttä puolustan henkeen ja vereen, mutta rikollisuutta vihaan kuin ruttoa ja armoa en tunne heitä kohtaan.
Olisin erittäin kiitollinen, jos saisin jäljennökset lausunnossa mainituista kirjeistä 15.1.91 mennessä".
Kunnioittavasti Reino Virtanen urakoitsija".
2.1.1991 AA Heikki Salo laati LISÄTUTKINTAPYYNTÖ poliisiylitarkastaja Pertti Virolaiselle Sisäasiainministeriön poliisiosasto.
10.1.1991 Poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen ja Ylitarkastaja Reijo Pöyhönen toimitti Keskusrikospoliisille lisätutkintapyynnön.
4.2.1991 Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Pertti Lehtonen toimitti päätöksensä Virolaiselle.
Jossa Lehtonen toteaa:"Esitutkintaa ei suoriteta. Ei ole syytä epäillä, että rikos on tehty. ETL 2 §.
Jälleen KRP:n taholta alkoivat "niskuroinnit" ja suojelut törkeän petosjutun suojelemiseksi.
19.2.1991 Virolainen ja Pöyhönen lähettivät kirjelmän Keskusrikospoliisille.
"Sisäasiainministeriö palauttaa siellä 4.2.1991 rikosylikomisario Pertti Lehtosen tekemän päätöksen olla saattamatta asia syyttäjän harkittavaksi ja lähettää samalla Reino Virtasen tänne 9.2.1991 osoittaman kirjeen huomauttamalla, että keskusrikospoliisin tulisi tässä tapauksessa ja vastaisuudessakin olla ratkaisematta sellaisia ministeriön keskusrikospoliisin tutkittavaksi lähettämiä asioita, joiden itse ratkaisuvalta kuuluu pyynnön esittäjälle. Vaikka esitutkintalainsäädäntö sisänsä antaakin tutkinnanjohtajalle oikeuden ratkaista sen, lähettääkö hän asian syyttäjälle vai ei, ministeriön mielestä alemman viranomaisen tulee kuitenkin jo hallinnon yleistenkin periaatteiden nojalla pidättäytyä ratkaisemasta sellaisia asioita, joissa ratkaisuvalta kuuluu pyynnön esittäneelle ylemmälle viranomaiselle.
Edellä mainittuun periaatekannanottoon ja Virtasen pyyntöön viitaten ministeriö kehottaa keskusrikospoliisia suorittamaan tarvittavan
lisätutkinnan asiassa. Asian selvittämiseksi ministeriön käsityksen mukaan on esimerkiksi mahdollista kääntyä Virtasen puoleen ja saada häneltä tarvittava tutkinta-aineisto esitutkinnan suorittamiseksi.
Esitutkintaa koskeva pöytäkirja on aikanaan toimitettava tänne".
Keskusrikospoliisin tahallinen teko olla tutkimatta törkeätä petosjuttua todistaa sen tosiasian, että keskusrikospoliisilla puuttuu täysin sisäinen valvonta alaisistaan.
Päivittäin saamme tiedotusvälineissä kuulla Aarnioon kohdistuvaa esitutkintaa ja miten oikeus eilenkin jatkoi hänen pidätys aikaansa vuodella.
Joudunkin kysymään, miten tämä kaikki on ollut mahdollista, että mitä Aarnio tehnyt vai olla tekemättä yhtään mitään. Saan sellaisen kuvan, että nyt esitutkinnoissa poliisit ja eriviranomaiset haluavat "kilpeänsä" puhdistaa.
"Kilpensä" ovat töhrineet jo 1983. Keskenään ovat käyneet kinastelua ja toinen toistaan suojelleet. En usko sitä tältä syömältä, että poliisien sisäiset "kähminnät" loppuisivat tähän. Olen vakavasti sitä mieltä, että mikään ei muutu ennenkö "entiset" rötöstelijöitten suojelijat ovat eläkkeellä valtion viroista ja tilalle saatu REHELLISIÄ OMAA TUNTOANSA KUUNTELEVIA VIRKAMIEHIÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti