1.4.1996 Tein kantelun Leppäsen toiminnasta Eduskunnan oikeusasiamiehelle.
"TUTKINTAPYYNTÖ
Kunnioittavasti pyydän kiireellistä tutkintaa rikostarkastaja Lauri Leppäsen menettelyistä. Käsittäin vuosia 1992 - 1996 jutussani, jossa hän itse toimi tutkinnanjohtajana. Sekä edellisistäkin KRP:n tutkijoitten menettelyistä, jotka ovat kyseistä juttua tutkineet.
Lyhyesti totean, että ensimmäisen KRP:n tutkimukset määräsi Kai Korte 5.5.1983. KRP:n taholta on tapahtunut "tahallista" puolueellista tutkintaa. Kyseessä on erittäin törkeä väärennös- ja virkarikosjuttu.
Kaikki alkoi 3.5.1979 kun vatsaontelooni kirurgilta jäi pihti. Pihdin poistoleikkauksen jälkeen ryhtyivät väärennöksiin lääkärit. Mm. keskiviikkona 12.12.1979 pihdin poistivat vatsaontelosta, niin perjantaina 14.12.1979 vaihtoivat pihdin kirkkaaseen ja eri merkkiseen.
Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelä 18.8.1992 pyysi poliisitutkintaa Keski-Suomen läänin poliisitarkastajalta. Pyynnössään Kilpelä mainitsee: "Tutkinnan toimittanette mahdollisimman joutuisasti".
Lääninhallituksesta tutkimuspyyntö siirrettiin rikostarkastaja Lauri Leppäselle. Leppänen tutkintaa pitkitti vuodesta toiseen. Tähän lopulta kyllästyin ja kirjeelläni 26.9.1995 katkaisin tutkinnan, koska todistajiani oli yhä seitsemän kuulustelematta.
Leppäsen puolueellisuus todentuu selvästi, että 24 henkilöä kuulusteli todistajina ja ketään ei kuulustellut rikoksesta epäiltynä.
Pyysin Leppäsen kuulustelemaan ylilääkäri Martti Simpasen rikokseen epäiltynä, mutta Leppänen sanoi:"hän haluaa kuulla todistajana".
Näin Leppänen myös toimi esitutkinnassa alusta loppuun asti puolueellisena.
Asianajajani Heikki Salo laati kirjelmän 7.2.1996 Kilpelälle, jossa pyysi syyttäjää määräämään kuulusteltavaksi ylilääkäri Martti Simpasen epäiltynä rikokseen röntgenkuvasta.
Kilpelä toimi oikein ja toimitti pyynnön edelleen lääninhallituksen poliisitarkastajalle 23.2.1996.
Lääninsyyttäjä Jarmo Kivistö välittömästi toimitti 27.2.1996 tutkintapyynnön edelleen Lauri Leppäselle.
Leppänen jälleen jatkoi ennakko asenteellista linjaansa, pitkittämällä lääninsyyttäjän määräystä siten, että Simpasen kuulustelu ei toteutunut siten kuin kaupunginviskaali Hannu Kilpelä määräyksessään mainitsi."kuulustelukertomus on allekirjoittaneen käytettävissä viimeistään 29.3.1996".
Leppänen aiheutti jälleen minulle lisää taloudellista vahinkoa ja henkisiä kärsimyksiä pitämällä hallussaan tutkintamääräystä useita viikkoja, ennenkö kävi palauttamaan tutkintapyynnön takaisin lääninsyyttäjälle Jarmo Kivistölle.
Leppänen oli jäävännyt itsensä lisätutkinnasta ja näin uudelle tutkijalle jäi aikaa vain muutama päivä. Saatuaan Leppäseltä tutkintamääräyksensä oli Kivistö välittömästi tutkinnan siirtänyt Jyväskylän KRP:n suoritettavaksi.
Kuulustelu piti tapahtua perjantaina 29.3.1996 klo 13.00. Ylilääkäri Martti Simpanen sai tällöin kuulla, että häntä tullaan kuulustelemaan rikokseen epäiltynä. Oli vaatinut itselle avustajaa, mutta avustajaa ei onnistunut saamaan paikalle ja näin kuulustelu siirtyi 12.4.1996.
Kunnioittavasti pyydän Eduskunnan oikeusasiamiestä kiireellisesti tutkimaan KRP:n suorittamat tutkimukset nyt esillä olevassa väärennös- ja virkarikosjutussa. Ovatko tutkijat noudattaneet lakeja ja asetuksia, sekä ovatko tutkijat olleet tehtävissään rehellisiä?
Onko Leppänen toiminut joutuisasti ja muutenkin onko hänen suorittamassa kuulustelut suoritettu puolueettomasti? Lisäksi onko hänen laatimansa liiteaineisto laadittu asiallisesti, että se olisi myös puolueettomasti koottu syyttäjälle syytteen nostamista varten todisteaineistoksi?
Jos tutkimuksissa ilmenee, että tutkijat ovat syyllistyneet väärennös- ja virkarikosten suojeluun, tulen syyllisille vaatimaan rangaistukset, sekä tulen erikseen vaatimaan myös vahingonkorvauksia syyllisiltä.
Tutkimus pitäisi suorittaa kiireellisesti, koska oikeusturvani heikkenee rikoksien päästyä vanhenemaan, jota nimenomaan KRP:n poliisit pitkittämisillä ja puolueellisilla tutkimuksilla haluavat tieten vanhennuttaa vahingokseni.
Keväästä -83 olen joutunut tekemisiin Suomen poliisien kanssa tämän rikosjutun johdosta. Tänä aikana eteeni ei ole vahingossakaan sattunut yhtään rehellistä poliisia. Kysynkin, kuka tässä maassa valvoo näitä kelvottomia poliiseita?
Vai pitääkö meidän uhrien joukolla puhdistaa koko "rupusakki" virkatehtävistänsä pois tuhlaamasta yhteiskunnan veromarkkoja?
Jonkun tämä on tehtävä, tämä laittomuus poliisien sisäpiireissä ei saa jatkua enää päivääkää.
Toivon saavani nopeasti tietää toimenpiteistänne tässä erittäin törkeässä väärennös- ja virkarikosjutussa.
Reino Virtanen".
14.5.1996 Sain kirjeen Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta.
"Ilmoitus: Kirjoituksenne keskusrikospoliisin rikosylitarkastaja Lauri Leppäsen menettelystä asiassanne on saapunut eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan 4.4.1996.
Apulaisoikeusasiamies on pyytänyt asianne tutkimista varten selvityksen Leppäseltä ja lausunnon keskusrikospoliisin päälliköltä 12.7.1996 mennessä.
Saatuaan riittävän selvityksen apulaisoikeusasiamies ratkaisee asianne. Asiat ratkaistaan yleensä saapumisjärjestyksessä. Ratkaisu lähetetään Teille kirjallisena.
Asiaanne ( dnro 771/4/96) valmistelee kansliassa Juha Haapamäki, puh 90- 432 3361.
Juha Haapamäki nuorempi oikeusasiamiehensihteeri".
14.6.1996 Lauri Leppäsen SELVITYS.
"EDUSKUNNAN APULAISOIKEUSASIAMIES
Selvitys- ja lausuntopyyntö 14.5.1996 Dnro 771/4/96
Pyydän kunnioittaen lausua asiassa seuraavaa:
1.Tausta
Kuten Reino Virtasen tutkintapyynnöstäkin ilmenee, niin kysymyksessä on tapahtuma, jossa on ollut varsin monia vaiheita lukuisine esitutkintoineen ja myöskin oikeuskäsittelyineen. Totean lyhyesti, että asia on ollut esitutkintavaiheissa laskutavasta riippuen ainakin kaksitoista (12) kertaa ja rikosasiana se on ratkaistu Vaasan Hovioikeudessa ja siviiliasiana Korkeimmassa Oikeudessa.
Toimin nyt tarkoitetussa esitutkinnassa tutkinnanjohtajana ja käytännössä myöskin tutkijana keskusrikospoliisin apulaispäällikön Kari Rantaman määräyksestä Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelän tutkintamää-
räyksen perusteella. Tutkintajärjestelyn perusajatuksena oli se, että aikaisemmat tutkimukset oli Virtasen taholta väitetty mm. puolueellisiksi ja asiassa haluttiin lähteä tavallaan puhtaalta pöydältä. En ole ollut ennen tutkintamääräystä missään tekemisissä Virtasen asian kanssa muutoin kuin lukemalla siitä joitakin sanomalehdissä olleita kirjoituksia.
Kun suoritin ensimmäisen asianomistajakuulustelun, niin tässä yhteydessä tuli käsittääkseni sovituksi myöskin se, että tulisin henkilökohtaisesti suorittamaan jutun tärkeimmät kuulustelut. Katsoin, että jutun erityisluonne, laajuus ja Reino Virtasen jutun tutkijaan kohdistamat vaatimukset huomioiden järjestely olisi ainoa tässä asiassa toimiva ratkaisu. Järjestelylle ei ole myöskään lainsäädännöllisiä esteitä, tältä osin viittaan esitutkintalain (myöh.ETL) 14 §:n säännöksiin tutkinnanjohtajasta.Asiaa on myöskin käsitelty em. lain esitöissä (HE n:o 14/1985 sivut 13-14) ja teoksessa Uusi esitutkintalainsäädäntö (Helminen-Lehtola-Virolainen, Helsinki 1990, sivut 49-53).
2. VÄITTEITÄ
2.1 PERUSASETELMASTA
Kuten aiemmin mainitsin, niin en ole ollut jutun kanssa tekemisissä aikaisemmin. Minulla ei ole ollut siinä mitään ennakkoasetelmaa tai-asennetta. Lähdin liikkeelle täysin puhtaalta pöydältä. Jo pelkästään tutkintapyynnön ja sen liitemateriaalin valosssa tapahtuma oli paljon asiatietoa sisältävä, monikerroksineen ja moneen suuntaan kysymyksiä herättävä.
Tutkintatehtävän saatuani oli välttämätöntä tutustua myöskin aikaisempaan materiaaliin, koska se mielestäni oli täysin välttämätöntä asian hoitamiseksi. Monet seikat olivat moneen kertaan tutkittuja ja useita ihmisiä oli kuulusteltu useammin kuin kerran.
2.2 Tutkinnan pitkittämisestä
Esitutkinnan yleisiin periaatteisiin kuuluu mm. ETL 6 §:n mukaisesti se, että esitutkinta on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä. Jutun alkuvaiheiden , mm. asianomistajakuulustelun ja eräiden muiden selvitysten jälkeen laadin tutkintapyynnön, joka lähetettiin Saksaan. Keskeinen kysymyksenasettelu koski mm. sitä, ovatko röntgenkuvat aitoja ja esittävätkö ne Reino Virtasta. Pyynnön mukana oli röntgenkuvia useilta vuosilta ja osa niistä oli asianomistajan itsensä hankkimia.
Asianomistajalla oli mahdollisuus vaikuttaa pyynnön sisältöön ja hän myöskin hyväksyi kysymyksenasettelun. Reino Virtanen oli myöskin läsnä tutkimuspyynnön lähetysvaiheessa silloisessa krp:n rikoslaboratoriossa. Tällöin tuli esille se, että tämän lausunnon myötä "juttu seisoo tai kaatuu" ja tästä seikasta vallitsi silloin käsittääkseni yksimielisyys. Lausunnon saaminen kesti n. vuoden, vaikka rikoslaboratorion päällikkö Kimmo Himberg tiedustelikin asiaa useaan otteeseen Saksasta.
Reino Virtanen ei ollut tyytyväinen lausuntoon ja siinä esitettyihin näkökantoihin. Hän pyysi minua jatkamaan tutkintaa ja suorittamaan kuulusteluja. Kun kysymyksessä on alussa mainituin tavoin asia, jossa on jo tehty useita tutkintoja ja kun lähes jokaisen seikan selvittäminen aiheuttaa sen, että lukuisa joukko muita tekijöitä ja kysymystenasetteluja muuttuu, niin kokemuksesta voin vakuuttaa, että mistään tutkinnan pitkittämisestä ei taholtani ole ollut kysymys. Vilpittömästi voi sanoa, että mikään yksittäinen juttu ei ole vaikuttanut elämääni niin virassa kuin sen ulkopuolella siinä määrin kuin nyt kysymyksessä oleva asia. Vaikkka jälkikäteen on helppo sanoa, että esitutkinta on kestänyt kauan, niin rohkenen väittää, että johtopäätöstenkin teko tutustumatta itse asiaan, sen eri vaiheisiin ja sen sisältämään lukuisaan niin lääketieteeseen kuin muihinkin aloihin liittyvään problematiikkaan on varsin ongelmallista.
2.3 TUTKINNAN PUOLUEELLISUUDESTA
Olen ollut poliisina 25 vuotta ja aikaisemmin tällaista väitettä ole esitetty. Kiistän menetelleeni mitenkään puolueellisesti eikä minulla ole ollut mitään ennakkoasennetta juttuun. En voi kuvitella tilannetta, miksi minun olisi pitänyt toimia puolueellisesti, siihen minulla ei ole ollut minkäänlaista tarvetta. Tutkinnanjohtajana olen päättänyt kuulusteltavien asemasta ja ylilääkäri Martti Simpasen asemasta olen päättänyt sen jälkeen kun olin kuulustellut kyseisiä röntgenkuvia otettaessa paikalla ollutta muuta henkilökuntaa. En muista Virtasen esittäneen vaatimusta Simpasen kuulemisesta rikoksesta epäiltynä ainakaan ennen suorittamaani todistajakuulustelua.
2.4. LÄÄNINSYYTTÄJÄ JARMO KIVISTÖN KUULUSTELUPYYNNÖSTÄ
Keski-Suomen lääninhallituksen lähettämä minulle osoitettu kirje on leimattu saapuneeksi krp:n Kuopion yksikköön 1.3.1996. Kyseisenä perjantaipäivänä olin Joensuun toimipisteessä ja maanantaina 4.3-lauantai 9.3. välisen ajan olin vuosilomalla. Maaliskuun 10. ja 11. päivät olin virkamatkalla Venäjällä ja ensimmäinen mahdollisuus tutustua pyyntöön oli keskiviikkona 13.3.1996. Tämän jälkeen olin yhteydessä krp:n johtoon ja ilmoitin tilanteesta. Sovimme menettelytavan ja palattuani seuraavalla viikolla 20.3.1996 Venäjän virkamatkalta tulin lauantaina 23.3.1996 virkapaikalle laatimaan liitteenä olevan lääninsyyttäjä Jarmo Kivistölle osoitetun kirjeen, jossa kohdassa 1. ilmenee myöskin jääviyteni syy. En ole viivytellyt asiassa, koska olen hoitanut asian 10 päivässä siitä, kun siihen oli olemassa tosiasiallinen mahdollisuus.
Kaiken kaikkiaan en ole menetellyt tässä asiassa virkavelvollisuuksieni vastaisesti. Olen koko ajan pyrkinyt aineellisen totuuden selvittämiseen tässä vaikeassa asiassa, jossa asiantuntijalausunnotkaan eivät ole yhteneväisiä".
Rikosylitarkastaja Lauri Leppänen". Liite: Jäljennös kirjeestä 23.3.1996".
LEPPÄSEN SELITTELYIHIN VASTAAN.
Pidin selvänä sen , että aloittaa esitutkinnan alusta, eli 3.5.1979, että miten on viety rikosjuttua eteenpäin väärentämällä potilasasiakirjojani. Leppänen toteaa:"asia haluttiin lähteä tavallaan puhtaalta pöydältä".
Leppänen ei lähtenyt ns. puhtaalta pöydältä. Jos Leppänen olisi lähtenyt todellisuudessa puhtaalta pöydältä hänen olisi ensimmäisenä tutkia perin pohjin lääkäri Seppo Nyyssösen saneleman (3.12.1979) kertomuksen, että onko kertomuksessa menty poistetun pihdin nimeä muuttamaan jälkikäteen krailit - peanit nimiseksi ?
Kirjassani "Reino"Pihti"Virtanen ISÄN PUUMERKKI sivulla 71 on jäljennös edellä mainitusta lääkäri Seppo Nyyssösen sanelemasta kertomuksesta röntgenkuvauksen jälkeen 3.12.1979. Kirjaa on saatavissa hyvin varustetuissa kirjakaupoissa, sekä Kustantaja: Minimalisti Oy.
Jäljennöksestä näkyy hyvin se, että alkujaan kirjoitettu "krailit" ja tämä on huonosti peitetty valkoisella korjausmaalilla, sekä tämän jälkeen menty "töhertämään" siten, että ensin kirjoitettu päälle "peang". Tämän jälkeen peitetty g-kirjain ja tilalle kirjoitettu it-kirjaimet. Alkuperäisestä poistetun pihdin "krailit" k-kirjaimen yläosa näkyy ja "krailit" sanasta viimeinen t-kirjain näkyy selvästi.
Toisessa kohdassa oli krailit sana peitetty valkoisella tarralapulla piiloon ja päälle kirjoitettu peangit sana.
Samalla sivulla on ja jäljennös 12.12.1979 LAPARATOMIA. eli leikkauskertomuksen jäljennös. Sanelun tehnyt pihdin poistanut kirurgi Niilo Hakola. Hakola kokeneena kirurgina sanellut tarkkaan poistamansa pihdin nimen. Crileä - Crileä - Crileä`stä - Crileä ja crileä. Suomeksi poistettua pihtiä sanotaan kraili, näin tämän selvitti minulle puhelimessa 20.6.1983 lääkäri Seppo Nyyssönen.
Olen jo useasti kertonut, että olen nähnyt kyseisen alkuperäisen sairaskertomukseni Jämsän aluesairaalan arkistossa pari kertaa ja toisella kerralla oli minun mukana todistaja näkemässä, kuinkka alkuperäisen pihdin nimi oli peitetty piiloon valkoisella korjausmaalilla ja päälle kirjoitettu vaihdetun pihdin nimi pean.
Toinen asiakirja on kirjani sivulla 98. Liite nro 358. Asiakirja on RÖNTGEN OSASTO. Väärennetty kohta on mitä ilmeisen tarkoituksella menty kopiokoneella mustaamaan, että väärennöksestä ei "hullukaan" saa selvää. Leppäselle näytin selvän jäljennöksen kyseisestä asiakirjasta ja selvitin tarkkaan hänelle väärennöksen.
Leppänen oli liittänyt asiakirjoihinsa liitteeksi kyseisen väärennöksen nr 358.
Kirjani sivulla 66 on yksityisetsivä Jussi Kakon ottama mikroskooppikuva, joka on otettu alkuperäisestä leikkauskertomuksesta otetusta jäljennöksestä.
Kyseinen kuva on ollut ja Leppäsen nähtävissä, että selvää selvempääkin näyttöä on väärennöksestä.
Lisäksi poistetusta crile-nimisestä pihdistä ottivat polaroitkuvat lääkintävahtimestari Risto Kosonen ja Niilo Hakolan ollessa paikalla 12.12.79 näkemässä kuvausta. Alkuperäisissä kuvissa oli mittakaavaa osoittamassa tulitikkulaatikko ja sitä sai verrata poistetun pihdin pituuteen.
Tulitikkulaatikon puuttuminen väärennetyistä kuvista puuttuu. Esitutkinnoissa ja oikeudessa on tämän todistaneet anestesialääkäri Juhani Väyrynen, sh.Leila Karisalmi, sh. Päivi Himanen. fysit. Annukka Lind ja lisäksi lapsistani kaksi ja vaimoni.
Kyseisiä asiakirjoja ei ole yhä vieläkään tutkittu KRP:n taholta, koska puolueeton tutkinta paljastaisi erittäin törkeän petosjutun.
Sitä ole jälkeen päin katunut, että myönnyin röntgenkuvien lähettämiseen Saksaan ja näin aikaa "porukka" sai lisää n. vuoden verran.
Röntgenkuvista lupasi antaa lausuntonsa Ruotsissa arvostettu röntgenprfovessosi. Saatuaan kuvat nähtäväkseen, niin hän perui välittömästi antamasta lausuntoa. Hän ei halunnut itseään sotkea törkeään väärennkseen.
Samoin Suomen kolme röntgenalan prof. eivät ryhtyneet antamaan lausuntoa, kun näkivät kyseiset "räpellykset" kuin prof, Arstila monesti on kuvista lausunut.
Leppäselle antamani "potkujen" jälkeen röntgenkuvista yritin saada lausuntoja ja myös viimeinen asianajajani Jussi Keski-Keturi kävi Kuopiossa Erkki Vasaman kanssa kahden röntgenprof. luona näyttämässä kuvia heille. Olivat katselleet kuvia ja vuoron perään olivat "iskeneet silmiä toisilleen". Tämän huomasi Jussi, kun tarkkaan seurasi heidän edesottamuksiansa väärennettyihin röntgenkuvia katsellessaan. Lausuntoa eivät antaneet.
Joudun kysymään, mitä Leppänen lopulta on tarkoittanut "asiassa haluttiin lähteä tavallaan puhtaalta pöydältä". Mielestäni hänen lausuntonsa on vain "hämäystä", muuta en voi sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti