Heikki Salo ei antanut periksi niskuroijille. Teimme yhdessä töitä sen eteen, että jokin tolkku on saatava poliisiviranomaisille. Jokainen lukija on saanut yhä enemmän tietoa poliisien ala-arvoisesta työstä, kun pitäisi selvittää erittäin selvää, selvempääkin törkeätä petosjuttua. Olen itse ollut hyvinkin epäileväinen siihen, että epäilen KRP:n ottaneen tai saaneet hyvän palkkion terveyden hoitoalan virkamiehiltä, kun suorittavat puolueellisen esitutkinnan heidän edukseen erittäin törkeässä petosjutussa.
Myyräntyötä tein paljon sen eteen mihin Salo voisi iskeä "terävänmiekkansa", että niskuroijat joutuvat jatkamaan esitutkintaa asiassa.
5.7.1992 Asianajajani Heikki Salo ryhtyi laatimaan lisätutkintapyyntöä Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelälle. Salo epäili, ettei hän jaksa uskoa sitä, että Kilpelä tulisi määräämään tutkinnat. Salolle sanoin, että olen niin paljon ollut tekemisessä Kilpelän kanssa ja jopa käynyt hänen puheilla tyttäreni kanssa selvittämässä väärennöksiä hänelle. Täydellisesti luotan Kilpelän puolueettomaan asenteeseen ja uskon sen, että hän tulee määräämään lisätutkimukset, kun niitä pyydät.
18.8.1992 Hannu Kilpelä määräsi Salon pyytämän lisätutkintapyynnön
Keski-Suomen läänin poliisitarkastaja Pentti Kangasvieri.
Mietin ajan kulua? Onko totta se että on aikaa vierähtänyt jo yli 30 vuotta siitä, kun ensimmäisen "likaisen" päätöksen teki Jyväskylän ro:n tuomari Pertti Kurkinen. Siis kolmekymmentä täyttä vuotta olen käynyt ns. pihti-sotaa yksiä tuulimyllyjä vastaan. Tässä sitä ollaan ja ei auta kuin tapella heitä vastaan. Yllätys oli minulle eilen 19.3.2014 kun uutisista sain kuulla, että oikeudessa istuvia tuomareita ovat käyneet kovinkin sanoin arvostelemaan. Syy on oikea, että nytkö toisetkin heräävät, että tuomareita on moneen lähtöön. Epäilen heidän keskuudessa pyörivän isotkin EURO- setelit. Kansa on ollut, sanoisinko "sinisilmäisiä" tuomareihin luottavaisia.
Tämä pihti-juttu on selvin näyttö miten poliisit ja tuomarit ovat toimineet selvässä rikosjutussa aina vain vahingokseni väärennöksiin syyllisiä virkamiehiä suojellen yli 30 vuotta. Kenellekään lukijalleni ei pitäisi enää olla epäselvää mistä on ollut kysymys, kun en ole saanut Suomen kansalaisena oikeutta?
Kaikki on lähtenyt siitä, että ensin hankittiin "romuja" ja näin alkoi talousrikos laajentua. "Romut" jäivät vatsaontelooni, niin tämän peittelyyn piti saada lääkintöhallitus, työterveyslaitos, sosiaali- ja terveysministeriö ja kaiken "niitiksi" takuumieheksi keskusrikospoliisi. Tämän jälkeen mukaan liittoutuivat alinoikeusistuin, hovioikeus ja kaiken vahvisti KKO.
Tavallinen kansalainen jäi lopulta yksin rikosten uhrina kärsimään saamiaan haavoja. Tämä on totta Suomen oikeuslaitoksesta ja sen aijemmat auttajat, että kaikki täytyy tapahtua heidän ennakolta tarkkaan suunitelmien mukaan, näin epäilen todellisuudessa lopulta tapahtuneen.
Olen erittäin kiitollinen, että on sentään tämä puolueeton kanava minulla käytettävissä joten kansalaiset saavat vapaasti lukea ja jopa tulostaa kirjoituksiani niin paljon kuin lystäävät tämän tarpeelliseksi.
Yhtään en ihmettele, vaikka mitä kaikkea tulee tapahtumaan kun on nostettu mylläkkä niitä tuomareita kohtaan, jotka ovat ehkä tietoisina tehneet kelvottomia päätöksiä kansalaisille. En ihmettele enää sitäkään vaikka ottavat käyttöön entisen hyväksi koetun "KORPILAIN".
"Korpilain" seuraukset ovat arvaamattomia Suomessa. Sanotaan, kun Suomalainen suuttuu on siitä leikki kaukana ja toivon ettei vain kukaan lähtisi tälle tielle. Muistakaa se, että jos tuomarit tekevät laittomuutta kansalaisille, niin he itse joutuvat siitä tuomiolle viimeisellä tuomiolla, jossa ei enää rahalla ei maineella ole mitään arvoa.
24.8.1992 Poliisitarkastaja Pentti Kangasvieri siirsi tutkinnansiirron rikostarkastaja Lauri Leppäselle. Enää ei poliisien "niskurointti" auttanut.
Leppänen aloitti esitutkinnan 10.9.1992 kuulemalla minua asianomistajana.
Leppäsellä oli esitutkinnassa todistajana Myöhänen Pekka ryk.
Kuulustelussani mainitsin "puuttuivat 2.5.1976 otetut kuvat. Olen sitä mieltä, että juuri nämä kaksi kuvaa esiintyvät 10.12.1979 Jokilaakson sairaalassa minua esittäviksi". 2.5.1976 on näin ollen väärä, kun piti sanoa 21.10.1981, joka on oikea kuvauspäivä koskevassa rtg-kuvien väärentämisessä käytetyt röntgenkuvat.
Leppäsen esitutkintatyöstä olen jo aiemmin kertonut. Annoin Leppäselle potkut, koska ei käynyt minun asiantuntijoitani todistajina kuulustelemassa.
Leppänen näin ollen ja "niskuroi", myöskin ketään vastapuolen kuulusteltavista henkilöistä ei esitutkimuksessa kuulustellut rikokseen epäiltynä. Leppäseltä tämä rikoksenuhria kohtaan oli erittäin "törkeä" menettely. Hän ilmeisesti teollansa halusi suojella, ettei syyttäjä pääsisi nostamaan syytettä törkeässä petosjutussa.
Leppäsen suorittamista esitutkintapöytäkirjoista käy selvästi ilmi hänen puolueellinen asenteensa ja jättänyt ns. sivuun selvät asiakirja väärennökset.
7.2.1996 AA Heikki Salo joutui laatimaan jälleen kirjelmän kaupunginviskaali Hannu Kilpelälle. Kilpelältä pyysi lisätutkinta, että syyllisenä epäiltynä pitää kuulla esim. Martti Simpanen.
Salon kirjelmä hyvin tuo esiin Leppäsen puolueellisen esitutkinnan.
Tämä jos mikään tuo esiin sen, että pitääkö joka asian kädestä pitäen neuvoa poliiseita mitä tehdä ja mitä ei kuin pientä lasta ohjaa äiti ja isä.
23.3.1996 Leppänen laati kirjelmänsä lääninsyyttäjä Jarmo Kivistölle.
"Asia: Esitutkinnan täydentäminen Viite: LS-19/96
Pyydän kunnioittaen esittää seuraavaa:
1.Katson olevani esteellinen suorittamaan tai suorituttamaan mitään toimenpiteitä tässä kyseisessä asiassa. Tästä seikasta vallitsi asianomistaja Reino Virtasen kanssa yksimielisyys esitutkinnan loppuvaiheessa ja näin asia myöskin sovittiin hänen kanssaan rikosylikonstaapeli Pekka Ahngerin läsnä ollessa.
2. Olen kirjeenne johdosta ottanut yhteyttä poliisineuvos Rauno Rantaan ja tilanteen selvitettyäni hän ehdotti menettelyä, jossa rikoskomisario Terho Rajala krp:n Jyväskylän yksiköstä esittäisi kuulustelupyynnössä mainitut kysymykset ylilääkäri Martti Simpaselle.
3. Ilmoitan vielä, että aikataulullisestikaan minulla ei ole mahdollisuuksia ryhtyä hoitamaan asiaa".
Leppänen kirjelmässään antaa harhakuvan,"näin asia myöskin sovittiin hänen kanssaan rikosylikonstaapeli Pekka Ahngerin läsnä olleessa".
Huomautan, että tämä ei pidä paikkaansa, että olisimme yhdessä sopineet.
Asian todellisuus on se, että 26.9.1995 kirjoitin kirjeen Leppäselle, jossa selvästi ilmoitin hänen työnsä loppuneen heti esitutkinnassa. Siis annoin Leppäselle ns. potkut. Tämä oli minun oma päätökseni ja paikalla ei ollut Leppänen ei myöskään Ahngeri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti