Salo kirjelmässään 29.8.1988 pyysi sisäasiainministeriön poliisiosastoa määräämään lisätutkimuksia.
Poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen 31.8.1988 määräsi keskusrikospoliisin suorittamaan Salon pyytämät lisätutkinnat ja suorituttamaan suonipuristimien mahdollista syöpymistä koskevan tutkimuksen Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen metallurgian laboratorion syöpymisosastolla.
Salo toimitti lisäkirjoituksen 7.10.1988 poliisiylitarkastaja Pertti Virolaiselle.Salo:"Reino Virtasen asiamiehenä saan kunnioittaen lisätä, että viitekirjeestänne ilmenevä tutkintamääräys liittyy oleellisesti myös Jyväskylän poliisilaitoksen rikososastoon tehtyihin ilmoituksiin n:ot 3725/87 ja 4682/87, koska näissä on kysymys juuri siitä, olivatko Reino Virtasen vatsasta poistetut suonipuristimet syöpyneet vai eivät ja mitä eri henkilöt ovat tästä asiasta keskenään ristiriitaisin lausunnoin kertoneet esitutkinnassa ja oikeudessa asian eri vaioheissa".
Virolainen joutui jälleen kääntymään keskusrikopoliisin puoleen 13.10.1988. Keskusrikospoliisi kirjelmällään 26.10.1988 kääntyi Metallurgian laboratorio, korroosio-osasto, Eeva Häkkän puoleen. Kyseessä KRP:n toimistopäällikkö Helmer Oksanen.
Huomautan, että KRP ei ole pitänyt kiirettä ensinkään. Näin aikaa kulunut Salon kirjelmästä lähes kaksi kuukautta. KRP:lle kaikki lisätutkinnat ovat hankalia sen takia, kun huomioidaan Peltovuoren "alkeellinen" poliisitutkinta 1983.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti