"Jyväskylä 12.7.1988 Heikki Salo. Olen tutustunut lääkäri Melinin Korkeimmalle oikeudelle lähettämään kirjelmään. Sen johdosta esitän seuraavaa.
Väite siitä, että instrumentit eivät liukene. Tässä tapauksessa instrumentit joutuivat olemaan pitkään 37 C lämmössä kudosnesteiden ympäröiminä. Kudosnesteet sisältävät huomattavasti erilaisia joneja kuten natriumia, kalssiumia, kloridia, fosfaatteja jne. Viime aikoina on selvästi voitu osoittaa, että esimerkiksi liukenemattomina pidetyistä elohopeapaikoista liukenee aikaa myöten myrkyllistä elohopeaa. Koska kysymyksessä ovat olleet instrumentit, joita ei ole tarkoitettu ruumiin sisälle, on mitä todennäköisintä, että niistä liukenee enemmän tai vähemmän raskasmetalleja ajan myötä elimistöön. Tästä asiasta voi varmaan saada tarkempaa tietoa teknillisen korkeakoulun metallurgian professoreilta.
Väite siitä, että polyneuropathiaa ei todettu.Reino Virtasella on jo vuonna 1982 todettu selvästi lihasten sähköisissä tutkimuksissa eli ns. EMG:ssä neuropatiaan viittaavia muutoksia. Sen jälkeen Reino Virtanen on ollut ainoastaan minun hoidossani ja olen seurannut hänen terveydentilaansa tiiviisti siitä lähtien noin kahden kuukauden välein. Polyneuropathiaoireet ovat näiden vuosien varrella kaiken aikaa pahentuneet ja varsinkin alaraajoissa on runsaasti tyypillisiä oireita. Virtasen kävelykyky on jatkuvasti huonontunut ja erilaisia särkyjä esiintyy sekä ylvartalolla että raajoissa.
Virtanen tuli potilaakseni kuitenkin niin myöhäisessä vaiheessa, että tällöin otetut veren raskasmetallipitoisuudet eivät poikenneet normaali arvoista. tilanne olisi ollut toinen, mikäli nämä mittaukset olisi tehty heti silloin, kun pihdit poistettiin Virtasen kehosta. Se, että näin ei tapahtunut, oli mielestäni hoitavien lääkäreiden selvä laiminlyönti.
Väite siitä, että instrumentti ja kuvat ovat aidot. Tältä osin viittaan ainoastaan miekkalisäkkeestä tehtyihin havaintoihin. Ainoa anatominen yksityiskohta, johon Virtasesta otettuja kuvia voidaan verrata, on miekkalisäke. Miekkalisäke näkyy selvästi niissä sivukuvissa, joita Virtanen väittää vääriksi. Sen vuoksi katsoin aiheelliseksi ottaa Virtasesta uuden röntgenkuvan, jotta Virtasen miekkalisäkettä voidaan verrata siihen miekkalisäkkeeseen, joka näkyy aikaisemmissa röntgenkuvissa.Kuten aikaisemmin olen todennut, miekkalisäkkeen koko ja muoto ovat kuvissa erilaiset. Olen toiminut yli 20 vuoden ajan Turun yliopiston anatomian dosentina, ja voin vakuuttaa, että ihmisen ruumiin ns. vapaassa tilassa olevat rustot eivät iän myötä muutu.Miekkalisäke riippuu vapaasti rintalastasta, sen muoto pysyy iän mukana samanlaisena. Rustokudosten muuttumattomuutta pidetäänkin yleisesti sellaisena merkkinä, joita voidaan käyttää ihmisen tunnistamisessa. Tärkein esimerkki tästä on passivalokuvat, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti korvien ja nenän rustojen muotoon. Samanlaista havainnointitapaa käytettiin yleisesti ihmisen antropologisissa mittauksissa, joita tehtiin isyystutkimuksissa.
Anatomina voin myös vakuuttaa, että kuvan projektio tai kuvanottoetäisyys ei vaikuta oleellisesti asiaan. Tässä tapauksessa sitä paitsi kummassakin kuvassa on kysymys Virtasesta otetusta samanlaisesta sivuprojektiosta. Virtanen ei ole myöskään minun havaintojeni mukaan näinä vuosina lihonut tai laihtunut.
Melin ottaa myös kantaa pätevyyteeni todistajana. On ymmärrettävää, että hän lääketieteen lisensiaattina ei ole perillä akateemisiin virkoihin liittyvistä pätevyysvaatimuksista. Olen toiminut vuodesta 1966 alkaen Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan anatomian dosenttina.
Vuosina 1966 . 1971 toimin saman tiedekunnan elektronimikroskopialaitoksen virassa. Vuonna
1969 -1971 toimin Duken yliopiston patologian apulaisprofessorina ja vuodesta 1971 lähtien olen toiminut Marylandin yliopiston patologian apulaisprofessorina. Vuodesta 1971 alkaen olen toiminut Jyväskylän yliopiston solubiologian professorina ja vuodesta 1976 lähtien Kuopion yliopiston kokeellisen patologian dosentina".
"Antti U. Arstila lääket.kir.tri professori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti