Helle ym. Lainsäädännön saattamisesta vastaamaan ihmisoikeussopimuksia.
EDUSKUNNAN HERRA PUHEMIEHELLE
Kansalainen nimeltä Reino Virtanen kävi yli 10 vuotta oikeutta lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan tekemästä hoitovirheestä, tarkemmin sanoen siitä, että hänen elimistöönsä jätettiin huolimattomuudesta vuonna 1979 palleatyräleikkauksessa suonipuristimet.
Viimeisimmässä oikeudenkäynnissä Reino Virtanen vaati leikkauksessa hutiloineita korvauksiin saamastaan monihermotulehduksesta, jonka hän uskoi johtuneen puristimesta elimistöönsä liuenneista raskasmetalleista. Lääkäreiden arvion mukaan monihermotulehdukseen sairastunut menehtyy tautiin, joten kyseessä on varsin vakava sairaus. Lisäksi Virtanen epäili esitutkinnassa esitetyn todisteaineiston vaihtuneen ja hankki tästä myös näyttöä. Kaikki oikeusasteet käsittelivät jutun ja katsoivat Virtasen kanteen jääneen toteennäyttämättömäksi. Erityisesti tapauksessa kiinnittyy huomio siihen, että Virtasella oli kanteensa tueksi esitettävänään lisätodistajia ylimmässä tuomioistuinvaiheessa, mutta suullista todistajien kuulemista ei enää suoritettu, ja näin tapaus ratkaistiin mahdollisesti puutteellisen näytön perusteella.
Edellä kerrottu oikeusprosessi on melko tyypillinen. Siinä ilmenee eräs suomalaiseen oikeudenkäynttimenettelyyn liittyvä puutteellisuus. Suomessa vastoin Euroopan neuvoston ihmisoikeusyleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen määräystä ei asianomaisella ole oikeutta suulliseen käsittelyyn muutoksenhakutuomioistuimessa. Hallituksen esityksessä n:o 22 ihmisoikeuksien ja perusvapautuksien suojaamiseksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti