TOIMITUSJOHTAJA ISTO KOIVUNIEMI KUULUSTELTU RTG-KUVISTA 9.11.1993

Jätän pois kuulustelusta ns. toisarvoiset kysymykset ja vastaukset rtg-kuvista. Koivuniemi kuulusteltu todistajana asiassa ns. asiantuntijana.
Leppäsen kysymys:"Onko mahdollista, että röntgenkuva olisi otettu esim. siten, että pihdit ovat kehon ulkopuolella?
Todistaja:"Sellainen kuva on otettavissa siten, että pihdit pannaan esim. teipillä tai heftalla ihoon kiinni ja sitten kuva otetaan vain yhdestä suunnasta, sellaisesta, jolloin pihdit näyttävät olevan kehon sisällä. Mitä kauempana pihdit ovat kasettijärjestelmästä niin sitä suurempana sakset näkyvät kuvassa.-    Kysymyksessä on sivukuva. Edelliseen kysymykseen antamassani vastauksessa kuvaamani tekniikka soveltuu tähän kuvaan, mutta en pysty sanomaan, onko sitä käytetty.- Pihtien kärki on rintalastan alapään etupuolella, normaalioloissa pihtien kärjen pitäisi tuntua koeteltaessa, koska kärki on aivan pinnassa. - Kysymys:"Onko kuva väärennetty?" Todist. En pysty sanomaan, koska samasta tilanteesta pitäisi olla useampia kuvia. Tämä kuva on voitu ottaa siten, että pihti on ollut ulkopuolella, mutta korostan sitä, että en pysty sanomaan onko asia ollut näin, koska yhden kuvan perusteella asiaa ei voi ratkaista. Esitetyt muutkaan röntgenkuvat eivät tuo ratkaisua asiaan.
Kun asiaa ajatellaan tekniikan keinoin, niin kantavana ajatuksena on se, että mahdolliseen väärennykseen tarvitaan joka tapauksessa ihmisen keho, johon sitten asetetaan pihdit kuvaamallani tavalla sopivaan paikkaan. Keho voi olla elävän tai kuolleen. Jos kysymyksessä on kuollut henkilö, niin tällöin on tarkastettava keuhkojen ilmapitoisuus, koska se näkyy röntgenkuvassa.
Kun säteilytetään, niin aina tulee hajasäteitä, jotka tavallaan sumentavat kuvakohdetta".

Jälleen Leppänen jättänyt sivuun sen kun ei ole otattanut röntgenkuvia todistajan esiin tuoman tekniikan mukaisesti. Todistaja ja Sarnaston kertomusten mukaan röntgenkuvia pystytään väärentämään, niin kuin Väyrynen kertoi röntgenlääkärin sanoneen, että se on yksinkertainen asia.

Epäilenkin Leppäsestä, että on kyllä kysymyksiä tehnyt, mutta vastauksiin ei ole halunnut puuttua ja näin jättänyt tutkinnat ns. keskeneräisiksi.

Röntgenkuvassa nro:7 on pihti lähes 20 senttiä pitkä ja luonnossa vaihettu  pihti noin 12 sm pituinen, joten Koivuniemen kertomus saattaa olla hyvinkin lähellä totuutta, kun ovat rtg-kuvia väärentäneet.

ASENTAJA SARNASTON KUULUSTELU RTG-KUVISTA

Leppänen kuulustellut 9.11.1993 todistajana rtg-kuvista. "Toimin Oy Tamro Ab:ssä laiteasentajana. Olen työskennellyt röntgenlaitteiden parissa vuodesta 1966 asentaen ja huoltaen niitä lukuun  ottamatta kahden ja puolen vuoden katkosta muissa töissä. Tällä tavoin tunnen röntgenlaitteet mja filmit varsin hyvin. -  Aitous on lyhyesti ilmaistuna todettavissa molemmanpuolisesta emulsiosta. Yleisin ero kopiokuvaan on se, että kopiossa emulsio on vain toisella puolella. Kopioissa on myöskin koloja pimiötyöskentelyn helpottamiseksi.-- Itse laitteistoilla ei siihen ole mitään merkitystä, pääasia on se, että laite lähettää röntgensäteitä, näin ollen laitteen merkillä ei ole väliä.-- Kuvakuoressa n:o 7 esiintyvät pihdit ovat sillä tavoin sivuttain, että niistä on mahdotonta antaa lausumaa, koska projektio on sellaisesta kulmasta, että se vaikeuttaa määritystä".

Vastapuoli on väittänyt, ettei röntgenkuvia pystytä väärentämään. Muistutan, että Väyrynen Vaasan hovioikeudessa kertoi kysyneensä eräältä röntgenlääkäriltä, että pystytäänkö väärentämään röntgenkuvia? Röntgenlääkäri todennut, että se on yksinkertainen asia. Asia otetaan puolueettomasti esille, niin väärennystä tukevat viiden eri lääkäreiden todistukset ja tämä Sarnaston yksiselitteinen kertomus, kunhan laite lähettää röntgensäteitä.

Minua kummastuttaa Leppäsestä, että mikähän on ollut syy siihen, ettei ole pyytänyt Sarnastoa esim. muuntamaan röntgenkuvaa todisteeksi sille, että näin helppoa on rtg-kuvien väärentäminen. Leppäsen toiminta tutkijana minua epäillyttää, että hänellä ei ole ollutkaan halua selvittää rtg-kuvien väärentäminen.

VAI MUUTAMA VIIKKO

Tuli soiteltua useita kertoja Leppäselle sen takia, kun Saksasta ei ruvennut kuulumaan mitään röntgenkuvien tutkinnasta. Se oli ainakin varma, että röntgenkuvat olivat väärentäneet oikeille röntgenvilmeille. Saksan tutkimuksen tuloksen sain haltuuni 10.8.1993. Tutkimus oli, sanoisinko ns. turhanpäinen. Röntgenkuvassa nro 7 ei näy ensinkään selkärankaani ja tästä huolimatta siihen vatoavat:" Sivukuvat rintakehästä on otettu samasta henkilöstä, koska selkärangan rakenne on kaikissa kuvissa identtinen. Lisäksi myös rintalastan rakenne, erityisesti rintalastan/miekkalisäkkeen välisellä alueella on kuvissa samanlainen".
Kirjassani ISÄN PUUMERKKI sivuilla 85 ja 90 on nähtävissä se todellisuus, että Saksan tutkimus on täydellisesti tehty siten jossa suojellaan törkeätä petosjuttua.
Lainaan Saksassa 21.07.1993 päivätystä kirjeestä, joka osoitettu Krp:lle Kimmo Himberg:"Hyvä Herra Himberg!  Kuten jo puhelimessa Teille kerroin, että röntgenkuvat ovat aitoja. Arvelluttavaa tässä tapauksessa on, ja siitä ei valitettavasti kukaan lääkäri voi antaa kirjallista lausuntoa, että puristin on niin lähellä ihon pintaa, että sen olisi pitänyt tuntua haavaa käsitellessä tai henkilön, joka kantaa tuollaista puristinta mukanaan, olisi pitänyt tuntea se jatkuvasti.
Kun puristin sijaitsee noinkin lähellä ihon pintaa, voi sen havaita helposti esimerkiksi vetäessään housuja jalkaansa.
Valitettravasti lääkärimme eivät myönny antamaan asiasta kirjallista lausuntoa. Ystävällisin terveisin (allekirjoitus) (Dr. Steinke) osaston päällikkö".
Sitä olen katunut, että piti minun antaa väärennetyt röntgenkuvat ulkomaille tutkittavaksi. Tällä keinoin KRP sai aikaa kulumaan lähes vuoden verran.
Minulla oli jo tätä ennen hallussani todella asiantuntijoitten antamat lausunnot. Heidän antamat lausunnot kumoavat täydellisesti Saksan antaman lausunnon ja pistävät näin ollen Saksalaisten antaman lausunnon
törkeätä petosjutun salaamiseksi.

LISÄTUTKINNAT ALOITTI RIKOSTARKASTAJA LAURI LEPPÄNEN KRP:STA.

Asianomistajana kuulusteli minut 10.09.1992. Minun täytyy olla tarkkana, etteivät tutkinnat venyisi kohtuuttomiin. Kilpelän  määräys oli se, että tutkinnat suoritettaisiin mahdollisimman pian.
Leppänen ehdotin, että röntgenkuvien tutkiminen tulisi suorittaa ulkomailla, koska suomalaiset lausunnonantajat ovat puolueellisia ja Suomi on pieni maa. Kun minulle nyt kuulustelijan taholta on esitetty menettelyä, jossa kuvat lähetettäisiin esim. Saksaan sikäläisen Bundes Kriminal Amstin tutkittavaksi tai heidän harkitsemalleen asiantuntijalle, joka voisi olla Saksasta, Englannista tai USA:ta, niin ilmoitan hyväksyväni menettelyn.
Röntgenkuvat lähetettiin Saksaan tutkittavaksi. Leppäseltä kysyin sitä, että meneekö tutkimuksessa Saksassa kuinkka kauan? Leppänen totesi, menee ehkä muutama viikko. Joten suostuin tähän lopulta.

KUKA ON SE JOKA OTTAA TUTKITTAVAKSI PIHTI-JUTUN KRP:SSA ?

Tutkintapyyntö on nyt siirretty Kuopion KRP:lle. Odotan vain mitä siellä tuumaavat "pallottelusta", jota on käyneet ylemmät poliisiviranomaiset niin kuin pienet lapset riidellessään keskenään. En vielä uskalla ottaa kantaa tutkintaan, koska en vielä tiedä edes tutkijan nimeä, kun selailen tässä näitä muistelmiani vuodelta 1992.

LISÄTUTKINTASIIRTO

 

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA

LUKIJOILLENI TOIVOTAN PAREMPAA TULEVAISUUTTA JA  ENNEN  KAIKKEA  JÄTÄN  LUKIJANI  JUMALAN  ARMON  HALTUUN.

KUKA TAI KETKÄ VALVOVAT POLIISIEN TYÖSKENTELYÄ ?

Olen sen kymmenet kerrat tuonut esiin poliisien "niskoittelut" eli heidän tekemiset ovat esitutkinnoissa olleet ala-arvoisia. Huoleni toin viranomaisten tietoon jo 1983 mm. tekemllä kantelun oikeuskanslerille. Tämän jälkeen on ollut monen laisia sisäasiainministereitä, poliisiylitarkatajia, poliisijohtajia, eduskunnan oikeusasiamiehiä, oikeuskanslereita ym.
Nyt veemeksi tuli ilmi poliisien huumeongelmat. Tämäkin on vain pisara meressä, joten en ole yhtään yllättynyt siitä, että törkeät poliisien teot ymåäri maata putkahtavat kansalaisten tietoon.'

Uskon sen että ministeri Päivi Räsäsen puuttuminen on vain äänten kalastelua huumepoliisien tekosilla. Paaterolta taas puuttuu kovat otteet kyseisiin tapahtumiin, joten "haukkuvat puuta jossa on vain muutama orava". Virkamiehillä on ollut aikaa korjata koko poliisien tekoset ja suojelut yli 30 vuotta, mutta mitään parannusta ei ole tapahtunut.
Virkamiesten välinpitämättömyys yhä pahentaa rikollisuutta kansalaisten ja yhtä lailla poliisienkin piirissä. Epäilenkin näissä tapahtuvan rahanpesua ynnä suuret lahjonnat yli Suomen rajojenkin.

Vuodesta 1983 olen tavannut vain yhden lahjomattoman ja lain kunioittavan poliisin, jonka nimeä en halua antaa julki, koska en tiedä sitä onko vielä virassa vai eläkkeellä. Häntä täytyy suojella tässä ns. "poliisivaltiossa". Uskon sen, että nykyisin virassa olevat virkamiehet iskisivät välittömästi hänen "niskaansa". Tällä hetkellä virassa olevat vastuuta kantaviin virkamiehiin ja poliisein ei voi luottaa ja saman koskee eri oikeuslaitoksiakin Suomessa. Meillä ei ole mitään varaa mennä arvostelemaan ulkomaita, ennenkö oma maan viranomaiset ovat puhdistaneet oman pesänsä.

LISÄTUTKINTAPYYNNÖN SIIRTO KRP:LLE:

KESKI-SUOMEN LÄÄNINHSLLITUS 24.8.1992.

Entinen urakoitsija Reino Virtanen Jämsänkoski

Maaherra Kalevi Kivistölle osoittamassanne 31.3.1992 päivätyssä kirjeessänne olette ollut tyytymätön siihen, ettei poliisi ole ryhtynyt tutkimaan tekemäänne rikosilmoitusta nimeämienne henkilöiden vastoin parempaa tietoa tehdyistä perättömistä lausumista esitutkinnassa ja oikeudessa.
Kirjoituksessanne olette pyytänyt maaherraa ryhtymään toimenpiteisiin syyllisten saamiseksi vastuuseen.
Maaherra on siirtänyt kirjoituksenne poliisitarkastajan käsiteltäväksi.

Kirjoituksen johdosta olen hankkinut tänne jäljennökset Jyväskylän poliisilaitoksessa tehdyistä tutkintalopettamispäätöksistä sekä Korkeimman oikeuden vahingonkorvausasiassa antaman päätöksen.

Allekirjoittaneelle on tänään saapunut Jyväskylän kaupunginviskaalin Hannu Kilpelän uutta  poliisitutkintaa koskeva yksilöity tutkintapyyntö, joka perustuu puolestaan asiamiehenne kaupunginviskaalille tekemään tutkintapyyntöön. Kirjeelläni 21.8.1992 olen pyytänyt keskusrikospoliisia suorittamaan kaupunginviskaalin määräämän lisätutkinnan.

Koska asiassa tullaan suorittamaan kaupunginviskaalin määräämä tutkinta ilmoitan, ettei maaherra Kivistölle osoittamaanne kirjoitus näinollen anna aihetta enempiin toimenpiteisiin lääninhallituksessa.

Poliisitarkastaja Pentti Kangasvuori Tiedoksi: Maaherra Kalevi Kivistö

TAISTELU JATKUU.

JYVÄSKYLÄN  KAUPUNGINVISKAALINVIRASTO JYVÄSKYLÄ  18.8.1992.

"Keski-Suomen läänin poliisitarkastaja. Asia  tutkintapyyntö
Viite  AA Heikki Salon kirje 5.7.1992

Asianajaja Heikki Salo on Reino Tapani Virtasen asiamiehenä lähettänyt allekirjoittaneelle viitekohdassa mainitun kirjeen pyytäen lisätutkinnan toimittamista käsityksensä mukaan syyteharkinnassani olevassa asiassa.

Olen 12.8.1991 tekemälläni päätöksellä nro 36, diaarinro 88/226, jättänyt Virtasen syyttämättä hänen syytökseen epäillystä perättömästä ilmiannosta eikä allekirjoittaneella mainitun ajankohdan jälkeen ole ollut syyteharkinnassa Virtaseen liittyviä asioita.

Salon kirjeen liitteenä olevien lausuntojen perusteella vaikuttaa kuitenkin varsin ilmeiseltä, että tutkittavana olleet, 3.12.1979 päivätyt röntgenkuvat eivät olisi Virtasesta otettuja. Lausuntoja asiassa ovat antaneet Antti U. Arstila, Lawrence Grundy, Olavi Räsänen ja Otto Nyyssönen, joiden  asiantuntemusta tai tarkoitusperiä en nykytietämykseni perusteella saata asettaa kyseenalaiseksi. Kuvien aitous ja alkuperä lienee poliisitutkinnan kautta  selvitettävissä.

Siinä tapauksessa, että Virtaselle 1.11.1984 luovutetut kuvat eivät Virtasta esitä ja jos niistä sivukuva, jonka tulisi nesittää Virtasen rintalastaa ja miekkalisäkettä, on ".... tökerö ja huolimattomasti tehty väärennös...", kuten Arstila lausuntonsa sivulla 4 asian ilmaisee, on mahdollista, että asiassa on syyllistytty väärennysrikokseen ja mikäli kysymyksessä on virkamiesasemassa oleva henkilö tai henkilöt, on asiassa syyllistytty tahalliseen virkarikokseen.

Väärennyksen kvalifioidun tekomuodon osalta on syyteoikeus vanhentunut ainoastaan siinä tapauksessa, että teko on tehty yli kymmenen vuotta sitten. Syyteoikeuden vanhentumisen kannalta tarkasteltuna ratkaisevana on pidettävä ajankohtaa, jolloin väärennyksen tekijä tai todistuskappaleen epäaitoudesta tietoinen käyttäjä on sitä viimeksi käyttänyt, esimerkiksi vetoamalla siihen hyödykseen todisteena. Tapahtuma-aikaan voimassa olleen rikoslain 40 luvun 6 §:n mukaisen tahallisen virkarikoksen ja sen nyt voimassa olevan vastineen, lievempänä lakina sovellettavan rikoslain 40 luvun 8 §:n  mukaisen tunnusmerkistön täyttävän teon osalta syyteoikeus on niin ikään vanhentunut ainoastaan siinä tapauksessa, että teosta on kulunut kymmenen vuotta.

Edellä lausutun vuoksi pyydän esitutkintalain 15  §:N  2 momentin nojalla, että esitutkinnassa selvitetään mahdollinen rikos, sen teko-olosuhteet, ktkä ovat asianomaisia ja muut syytteestä päättämistä ja mahdollista rikosasian oikeudenkäynttiä varten tarvittavat seikat.

Kerrotussa tarkoituksessa tulisi esitutkinnassa käsittääkseni selvittää ainakin:

1.   kuka, milloin ja missä on ottanut/valmistanut 3.12.1979 päivätyt röntgenkuvat, jotka Virtaselle on 1.1.1984 luovutettu Jokilaakson aluesairaalassa,

2.   kuka kyseiset kuvat on Virtaselle luovuttanut ja
3.   milloin ja kenen toimesta kyseisiin kuviin on esitutkinnassa, oikeudenkäynnissä tai muutoin  todistelutarkoituksessa vedottu.

Tutkinnan toimittanette mahdollisimman joutuisasti.

Oheen liitän viitekohdassa mainitun kirjeen ja sen liitteenä olleet Reino Virtasen allekirjoittaman avoimen asianajovaltakirjan, jäljennökset antti U.Arstilan lausunnosta 14.2.1992, Arstilan englanninkielisestä kirjeestä 18.11.1991 Lawrence Grundylle suomennoksineen, Grundyn kirjeestä 27.11.1991 Arstilalle, Olavi Räsäsen lausunnosta 6.4.1992, Otto H. Nyyssösen lausunnosta 22.11.1988 ja lausunnosta 7.5.1990, Pauli Sulolan 22.5.1988 päivätystä valaehtoisesta todistuksesta, AA Salon lisätutkimuspyynnöstä 2.1.1991 Pertti Virolaiselle, Sism:n lisätutkimuspyynnöstä 10.1.1991 KRP:lle, SisM:n kirjeestä 19.1.1991 KRP:lle, KRP:n kirjeestä 22.3.1991 SisM:n poliisiosastolle, Reino Virtasen kirjeestä 6.6.1991 Reijo Naulapäälle, SisM:n kirjeestä 26.6.1991 Helsingin poliisilaitokselle, Helsingin poliisilaitoksen 28.8.1991 kirjeestä Reijo Naulapäälle, Paul Kokon muistiosta 26.7.1991, SisM:n kirjeestä 5.9.1991 Heikki Salolle ja Korkeimman oikeuden 30.3.1990 antamasta tuomiosta nro 0881, diaarinro S 88/320.

Kaupunginviskaali  Hannu Kilpelä
Tiedoksi Reino Virtanen  asianajaja Heikki Salo

VAKAVASTI MINUA EPÄILYTTÄÄ POLIISIVIRANOMAISTEN LAUSUNNOT.

Kirjoittaessani Heikki Salon laatimaa LISÄTUTKINTAPYYNTÖÄ eilen eli 21.12.2013 tuli vahvasti mieleeni 1983 vuosi, että mitä kaikkea poliisit ja lääkärit tekivätkään yhdessä minun vahingokseni, näin epäilen. Salo mainitsee "Samalla olisi lopultakin selvitettävä se seikka, mitä poistoleikkauksen 12.12.1979 suorittanut ja sittemmin 17.7.1983 kuollut ylilääkäri Niilo Hakola oli itse aikanaan lausunut Virtasen vatsasta poistetuista suonenpuristimista, niiden kunnosta ja sijainnista sekä niistä Virtaselle näyttämisestä ja ilmoittamisesta".
Olen avoimesti tuonut julki lääkärini Hakolan selvityksen pihdin syöpymisestä, että mistä kohtaa oli pihti vatsaontelossani. Todistaja Väyrynen on yhtä pitävästi kertonut oikeudessa valan nojalla totuuden, jota KRP:n tutkijat ovat yrittäneet useaan kertaan "vesittää" perättömäksi.Poliisien tekemisistä olen vakavasti huolissani, että mihin ollaan Suomessa menossa jos tämä yhä jatkuu?

Mitä tulee Hakolan kuulemiseen esitutkinnassa, niin siinä ei ole mitään epäselvää. Rikosylikomisario Seppo Pietikäinen kuulusteli hoitavani lääkäri Niilo Hakolan 10.5.1983. Pietikäinen jälkeen päin on itse antanut lausunnon, että oli puheissa Hakolan kanssa hakiessaan häneltä röntgenkuvia.
Pietikäisen nuoruuden ystävä Pauli Sulolakin on sitä mieltä, että Seppo Pietikäinen täytyi olla, kun lähti pois toisen miehen kanssa Hakolan luota sairaalasta 10.5.1983. Minun olisi pitänyt antaa julki lehdistölle välittömästi oikeuskansleri Korteen määräys rikostutkinnan aloittamisesta 5.5.1983 KRP.
KRP sai lääkäreiden kanssa rauhassa puuhastella törkeän petosjutun salaamiseksi ja tästä on kaikki ollut kiinni, etten ole saanut oikeutta.
Minun olisi pitänyt antaa "potkut" välistömästi komisario Raimo Peltovuorelle 13.6.1983 käviessään luonani ensimmäisen kerran Markku Niemisen kanssa. Samalla vaatia se, että Seppo Pietikäisen pitää jatkaa aloittamaansa poliisinesitutkintaa rikosjutussa.Nåin jäi minulta tämä tekemättä. Tämä oli suuri vahinko, että annoin periksi KRP:n silloiselle apulaispäälikölle Matti Tenhuselle, kun vaihtoi tutkijaa kesken tutkinnan.
Pietikäisen kanssa kävin puhelinneuvottelun 23.5.1983. Kertoi avoimesti, että hän tutkii ja yrittää saada tutkimuksensa valmiiksi ennen kesälomaansa (1.7.83). Sovimme yhdessä minun asianomistaja-
kuulustelusta. Sanoi soittavansa minulle minä päivänä tulee, kyse oli maanantai-tiistaipäivä, eli 30.5.tai 31.5.83.Pietikäinen ei ottanut yhteyttä, joten jäin hämille, että mitä nyt tapahtunut? Hänet oli pistetty kesälomalle kesäkuun alusta kahdeksi viikoksi ja näin tilalle pistettiin Peltovuori. Pietikäiseen kanssa olin puhenlin yhteydessä perjantaina 1.7.83. Sanoi minulle hyvin avonaisesti, "tässä jutussasi on muutakin mätää". Kertoi, kuulustelut on kuulusteltu, että on vain puhtaaksi kirjoittamista vailla. Menee vielä muutama viikko, kun Peltovuori tulee kesälomalta niin tämän jälkeen kirjoittaa puhtaaksi kuulustelupöytäkirjat. Muutakin mätää. Pietikäinen ei tarkoittanut minua, mutta ei sanonut sitä keitä tällä tarkoitti, joka tapauksessa oli vähän tästä ns.vihainen.

Todennäköisesti maanantaina 13.6.83 Pietikäinen oli tullut lomalta ja saanut sellaisen kuvan, että Peltovuori ja Nieminen lähtivät minut asianomaisena kuulustelemaan. Kuulustelua eivät suorittaneet, joten jäin ihmettelemään kun Peltovuori puhelimessa 6.6.83 sanoi tulevansa minut kuulustelemaan maanantaina 13.6.83. Mätää, mätää on pihti-jutussa. Tämä on totuus jutusta, josta ovat vastuussa poliisiviranomaiset ja myös ne lääkärit ja hoitajat jotka ovat syyllistyneet törkeään petosjuttuun,

Epäilykseni sen kuin vahvistuu Peltovuoren petolliseen tutkintaan. Peltovuori kävi ensimmäisenä kuulustelemassa Eljas Herrasen Karstulassa 14.6.83. Herrasella ei ollut mitään osuutta törkeään rikokseen, hän oli huonekaverini keskussairaalassa.
Särkilahdenm kuulustellut toisena 22.6.83, Lassilan 22.6.83,  Melinin 23.6.83 ja viidentenä Kalliolinnan 23.6.83. Mitä tässä tapahtunut? Keskusairaalan lääkäreitä ja hoitajia kuulustellut kesäkuussa vain neljä, mitä todennäköisesti heitä Pietikäinen  ei ollut vielä ehtinyt käydä kuulustelemassa ennen hänen erottamistaan tutkinnasta. Pietikäinen näin ollen oli siinä käsityksessä, että nyt ovat kuulustelut loppuun suoritettu 1.7.83.

Olen sen kymmenet kerrat perään kuuluttanut ja kaivannut nähtäväksi rikosylikomisario Seppo Pietikäisen suorittamia esitutkintapöytäkirjoja, mutta vastausta en ole saanut vieläkään.

Hoitavani lääkäri Niilo Hakolan kuolema minua on jatkuvasti mietityttänyt, että mitä tapahtui 16-17.7.83 välisenä yönä hänen huvilallansa? Joka tapauksessa huvilalla kävi kaksi eri ryhmää lauantaina lesken kertomana minulle.Hakolan kuoleman jälkeen oli Jämsäläiset puhuneet avonaisesti, että nyt ne tappoivat Hakolan. Hakola oli kovasti hermona 10.5.83 jälkeen työpaikallaan sairaalassa, jota hoitajat olivat toisilleen tästä kertoneet. Joka tapauksessa Hakolan kuolema on mystillinen, josta silloiset sairaanhoitajat ovat olleet hiljaisia kuoleman johdosta.
Jos todellisuudessa Hakola olisi murhattu, niin tämä  pistää ylemmät poliisiviranomaiset tekemään kaikkensa tämän eteen, ettei  teot paljastu kansalaisille. Jos kysymyksessä olisi todellisuudessa murha, niin se pistäisi koko pihti-jutun uuteen valoon, koska murha ei vanhene koskaan.

HEIKKI SALON LAATIMA LISÄTUTKINTAPYYNTÖ

Kaupunginviskaali Hannu Kilpelä     Jyväskylän kaupunginviskaalivirasto

Asia: Esitutkintalain 15 §:n mukainen lisätutkintapyyntö.
Lisätutkinnan pyytäjä: Entinen urakoitsija Reino Tapani Virtanen Jämsänkoski

Reino Virtasen asiamiehenä saan kunnioittaen esittää seuraavan:
1. Lisätutkintapyynnön perusteet.
Korkein oikeus antoi 30.3.1990 oheisen jäljennöksen mukaisen tuomionsa Nro 881, jolla hylättiin Reino Virtasen vahingonkorvauskanne Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntainliittoa, kirurgian erikoislääkäri Allan Särkilahtea, sisätautien erikoislääkäri John Meliniä ja sairaanhoitaja Kaija Kalliolinnaa vastaan. Tuomionsa perusteluissa korkein oikeus katsoi, että Jokilaakson aluesairaalassa 3.12.1979 otetut röntgenkuvat, jotka kahden asiantuntijan (prof.Ilkka Suramo ja prof Erkki Koivisto) mukaan ovat alkuperäisiä röntgenkuvia, oli otettu Reino Virtasesta. Perusteluissaan korkein oikeus totesi myös, ettei keskusrikospoliisin vuonna 1983 suorittamassa tutkinnassa ollut tullut esiin seikkoja, jotka viittaisivat Virtasen vatsasta poistetun suonenpuristimen vaihtumiseen jälkikäteen kuten Vaasan hovioikeuden suullisessa käsittelyssä 24.9.1987 viimeksi todistajana kuultu erikoislääkäri Juhani Väyrynen on kertonut.

Korkeimman oikeuden tuomion jälkeen Reino Virtanen pyysi asiantuntijalausunnot prof. Antti Arstilalta ja erikoislääkäri Otto H. Nyyssöseltä nsiitä, esittivätkö mainitut 3.12.1979 otetuiksi väitetyt ja tuomioistuimille esitetyt röntgenkuvat Reino Virtasta vai eivät.

Arstila ja Nyyssönen asiantuntijalausunnot tukivat Virtasen käsitystä, etteivät kyseiset röntgenkuvat esittäneet Virtasta eivätkä olleet siten oikeita.

Tämän vuoksi tein säsäasiainministeriön poliisiosaston silloiselle poliisiylitarkastaja Pertti Virolaiselle oheisen lisätutkintapyynnön 2.1.1991, jonka perusteella ministeriö määräsi kirjeellään 10.1.1991 keskusrikospoliisin suorittamaan asiassa pyydetyn lisätutkinnan.

Keskusrikospoliisi kieltäytyi esitutkinnan toimittamisesta, jolloin ministeriö kirjeellään 19.2.1991 kehotti keskusrikospoliisia uudelleen suorittamaan pyydetyn lisätutkinnan. Kirjeellään 22.3.1991 keskusrikospoliisi edelleen tiedusteli tutkinnan toimittamista ja sen yksityiskohtia.

Poliisiylitarkastaja Pertti Virolaisen jäätyä eläkkeelle sisäasiaministeriö päätti siirtää esitutkinnan toimittamisen Helsingin poliisilaitokselle kirjeellään 26.6.1991. Kirjeellään 28.8.1991 Helsingin poliisilaitos palautti asiakirjat sisäasiainministeriölle ilmoituksin, ettei asiassa voitane katsoa olevan edellytyksiä esitutkinnan toimittamiselle. Liitteenä lähetettiin rikosylikomisario Paul Kokon oheinen muistio 26.7.1991. Kirjeellään 5.9.1991 sisäasiainministeriö ilmoitti, aikaisemmista päätöksistään poiketen, ettei asiassa ole esitetty sellaisia rikosepäilyjä, joka antaisi aihetta esitutkinnan toimittamiseen.

Reino Virtanen joutui jälleen itse kääntymään asiantuntijalääkäreiden puoleen sen selvittämiseksi, olivatko röntgenkuvat 3.12.1979 oikeita ja esittivätkö ne Reino Virtasta vai eivät. Oheisessa lausunnossaan14.2.1992 prof. Arstila päätyy yhä siihen tulokseen, etteivät 3.12.1979 otetuiksi merkityt röntgenkuvat esitä Reino Virtasta. Samaan lopputulokseen oli kirjeensä 27.11.1991 mukaan tullut röntgenlääkäri Lawrence Grundy, joka työskentelee Tampassa Floridassa.

Patologian erikoislääkäri ja Oulun yliopiston apul.prof. Olavi Räsänen yhtyi oheisessa lääkärilausunnossaan 6.4.1992 prof. Arstilan lausuntoon perusteluineen todeten, että monet seikat ja yksityiskohdat tukevat käsitystä, että röntgenkuva 3.12.1979 tuskin esittää Virtasta.

Näin ollen jo neljä kokenutta asiantuntijalääkäriä yhdessä anestesialääkäri Juhani Väyrysen kanssa on sillä kannalla, että ratkaisevaksi todisteeksi esitetyt röntgenkuvat niitä tukevine todistajanlausuntoineen eivät esitä Virtasta eivätkä siten ole oikeita.

On katsottava, ettei näin vakavien epäilysten kyseessä ollen voida menetellä muutoin kuin saattamalla kysymys siihen asiantuntevaan lisätutkintaan, jota Reino Virtasen puolesta pyydettiin 2.1.1991 ja jolla kannalla sisäasiainministeriökin oli 5.9.1991 tapahtuneeseen kannanmuutokseensa saakka.

Lisätutkinta liittyy myös Teillä ratkaistavana olevaan esitutkintapöytäkirjaan no 3725/87, joka sisältää PirjoRaevaaran, Marja-Liisa Jokisen, Risto Kososen ja Pirjo Koskisen 30.12.1987  Jyväskylän poliisilaitokselle tekemän rikosilmoituksen Reino Virtasen väitetyistä neljästä perättömästä ilmiannosta.

2. Lisätutkinnassa selvitettävät seikat
Lisätutkintapyynnössä 2.1.1991 totesin, että Reino Virtasta ja asiantuntijoita kuulemalla sekä vertailemalla 15.2.1988 otettuja röntgenkuvia 3.12.1979 röntgenkuviin ja viime mainittuja vielä leikkauskertomukseen 12.12.1979 voidaan luotettavasti selvittää,-ovatko 3.12.1979 röntgenkuvat aitoja, ja - esittävätkö ne Reino Virtasta vai eivät.

Näin saatavat tutkimustulokset olisivat ratkaisevia sen suhteen, mikä taho (t) mahdollisesti on syyllistynyt asiassa vääriin ilmiantoihin ja perättömiin lausumiin.

Samalla olisi lopultakin selvitettävä se seikka, mitä poistoleikkauksessa 12.12.1979 suorittanut ja sittemmin 17.7.1983 kuollut ylilääkäri Niilo Hakola oli itse aikanaan lausunut Virtasen vatsasta poistetuista suonipuristimista, niiden kunnosta ja sijainnista sekä niistä Virtaselle näyttämisestä ja ilmoittamisesta. Asia on yhä selvitettävissä. esim. Hakolan leskeä kuulemalla, mikäli todella on niin, etteivät tutkijat ehtineet kuulustella tai edes keskustella Niilo Hakolan kanssa btoukokuussa 1983 alkaneessa esitutkinnassa.

Suonenpuristimia koskevaa tietoa on luonnollisesti useilla muillakin Jokilaakson aluesairaalassa joulukuun 1979 työskenneillä henkilöillä kuin niillä, joita asiassa onn tähän mennessä kuultu. Tallaisina henkilöinä mainittakoon mm. lääkärit Seppo Nyyssönen, Peter luthje ja Esko Laes sekä useat sairaanhoitajat ja apuhoitajat.

Asiassa on vuosien varrella usean terveydenhoitoalan virkamiehen toimesta esitetty ja ilmoitettu, ettei Keski-Suomen keskussairaalassa ollut vuonna 1979 leikkauksissa käytössä instrumenttien seurantalomaketta tai muutakaan instrumenttien kirjallista tarkastustapaa toisin kuin tarvikkeiden kohdalla. Reino Virtanen on tehnyt asiassa koskevan tutkintapyynnön maaherra Kalevi Kivistölle eikä tiedossa ole, mitä lisäselvitystä asiassa on mahdollisesti saatu.

Reino Virtasen oma käsitys on, että hänestä 3.12.1979 Jokilaakson aluesairaalassa kahteen eri otteeseen otettuja röntgenkuvia ei ole lainkaan esitetty käydyissä oikeudenkäynneissä ja toimitetuissa esitutkinnoissa.

3.Rikosylikomisario Kokon muistiosta
Lisätutkinnasta vuonna 1991 luovuttiin  rikosylikomisario Kokon muistion jälkeen. Muistion mukaan mahdolliset röntgenkuvia koskevat väärennysrikokset olisivat jo vanhentuneita eikä niiden tutkiminenkaan kuuluisi poliisille ilman syyttäjän nimenomaista pyyntöä.

Mitä Kokon vanhentumisia koskeviin käsityksiin tulee on todettava, että syyteoikeus törkeää väärennystä koskevassa asiassa, josta röntgenkuvien kohdalla epäilemättä olisi otsikoinniltaan kyse, vanhentuu 10 vuodessa. Väärennösrikos käsittää itse väärentämisen ja/tai väärän todistekappaleen käyttämisen. Virtasen röntgentutkimuksen 3.12.1979 oli suorittanut ylilääkäri Martti Simpanen, joka kuulustelussaan 4.8.1983 on selvittänyt silloin käsillä olleita röntgenkuvia ynnä muuta. Myöhemmissä oikeudenkäynneissä myös vastaajat ovat vedonneet kyseisiin röntgenkuviin. Näin ollen niiden käyttöä todisteena koskeva rikosoikeudellinen ei ole suinkaan vielä kulunut umpeen.

Jyväskylän raastuvanoikeuden 14.4.1986 pidetyssä riita-asian istunnossa kuultiin vastaajien puolesta todistajina em.Raevaara, Jokista, Kososta ja koskista, jotka sittemmin 31.12.1987 ovat Jyväskylässä tehneet rikosilmoituksen Virtasta kohtaan väitetyistä vääristä ilmiannoista. Näitä tekoja kosakevat rikosoikeudelliset vanhentumisajat ovat kauttaaltaan avoinna. Sama koskee myös useita niitä selvityksiä ja lausuntoja, joita eri virkamiehet ovat virkavastuullaan ja RL 40 luvun säännökset huomioon ottaen asiassa laatineet ja antaneet.

Kokon muistion mukaan oikea viranomainen päättämään ja määräämään lisätutkinnasta on Jyväskylän kaupunginviskaali.Tätäkään Kokon  mainitsemaa estettä lisätutkinnan toimittamiselle ei tämän tutkintapyynnön jälkeen enää ole.

Esellä esitettyyn ja ETL 12 §:n säännökseen viitaten Reino Virtanen pyytää kunnioittaen lisätutkinnan toimittamista mahdollisimman pikaisesti. Lisätutkinta tulee määrätä asiaan nähden esteettömän poliisiviranomaisen suoritettavaksi, joiden olisi ensinnä syytä kuulla Reino Virtasta, jolla on hallussaan asiaa selvittävää todisteaineistoa mainittuine röntgenkuvineen sekä tarkkoine tapahtumatietoineen.
Helsingissä, heinäkuun 5 päivänä 1992  Heikki Salo asianajaja Helsinki
Reino Virtasen asiamiehenä".

ASIAKIRJATILAUS.

"Poliisiylitarkastaja Reijo Naulapää   Sisäasiainministeriön poliisiosasto
Asia: Asiakirjantilaus.
Viite:Kirjeenne 5. 9. 1991 Dnro 911/662/84.
Päämieheni Reino Virtasen puolesta esitän kunnioittaen seuraavaa.
Päämieheni ei luonnollisestikaan voi hyväksyä kirjeessänne ilmoitettua kantaa, ettei päämieheni lisätutkintapyyntö, jonka ministeriö on jo kahdesti kuluvana vuonna määrännyt toteututettavaksi, annakaan sisäasiainministeriön taholta aihetta toimenpiteisiin. Ministeriön kannanmuutos on outo, kun asiassa ei ole ministeriön tutkintamääräysten perusteella toimitettu minkäänlaista lisätutkintaa.

ASIAKIRJATILAUS (jatkoa H.Salon)

Näin ollen ministeriö on saman lisätutkintapyynnön ja sen perusteena olevan aineiston nojalla tehnyt kuluvana vuonna kolme päätöstä, joista kirjeessänne nyt ilmoitettu on täysin päinvastainen kahdelle aikaisemmalle tutkintamääräykselle. Tämä herättää päämiehessäni vakavan epäilyksen poliisiosaston kyvystä tehdä yhdessä ja samassa asiassa perusteltuja ja kestäviä päätöksiä. Toisaalta päämieheni tiedossa on, kuinkka haluttomia niin keskusrikospoliisi kuin Helsingin poliisilaitoksen rikospoliisilinja ovat olleet noudattamaan ministeriön tutkintamääräyksiä päämieheni asiassa. Mainitut poliisiyksiköt ovat katsoneet oikeudekseen itsenäisesti harkita ministeriön tutkintamääräyk-
sen oikeellisuutta ja velvoittavuutta sekä päätyneet siihen, etteivät ne toteuta poliisiosaston antamaa tutkintamääräystä. Tämä näyttäisi poikkeavan poliisilain ja -asetuksen mukaisesta päätös- ja käsky-
valtasuhteista maamme poliisiorganisaatiossa.

Kirjeeseenne 5.9.1991 liittyi Helsingin poliisilaitoksen rikospoliisilinjan kirje 28.8.1991, jonka liitteenä on lähetetty ei-julkiseksi asiakirjaksi ilmoitettu muistio.

Yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 19 §:ään viitaten pyydän täten päämieheni puolesta kunnioittaen, että minulle annetaan tai lähetetään jäljennös mainitusta muistiosta, koska se on ilmeisen ratkaisevasti vaikuttanut päämieheni tutkintapyynnön nyt tapahtuneeseen hylkäämiseen.

Helsingissä, syyskuun 13 päivänä 1991 Heikki Salo asianajaja, Helsinki Reino Virtasen asiamiehenä".

VASTIN RIKOSYLIKOMISARIO PAUL KOKON MUISTIOON (26.7.19911)

1. YLEISTÄ
3.12.1979 minut röntgenkuvattiin. Välittömästi kuvauksen jälkeen minulle näytti röntgenkuvia kirurgi Hakola. Kiistatta kuvissa oli Crile-niminen suonenpuristin. Lisäksi paikalla oli Seppo Nyyssönen.
Kyseisen nsuonenpuristimen Hakola poisti 12.12.79 vatsaontelostani. Hakola sanoi 13.12.79 minulle suonenpuristimen olleen Crile-nimisen. Lisäksi sanoi sen olleen erittäin pahoin syöpyneen vatsaontelossani.

Sisätautien erikoislääkäri Seppo Nyyssöseltä pyysin lausuntoa oikeutta varten, jonka kirjoitti 1.3.82. Lausunnossa Nyyssönen toteaa mm. "Tällöin onnettomuudeksi vatsaonteloon jäi Crile-niminen instrumentti". Myös Seppo Nyyssönen on nähnyt vatsaontelostani poistetun suonenpuristimen, joten hänen antamansa lausunto pitää yhtä tosiasioitten kanssa.

2.Väärennysväitteen esiintulosta
Kaikki röntgenkuvat jotka on hallussani päiväyksellä 3.12.1979 ovat väärennettyjä. Vaasan hovioikeudessa suullisessa käsittelyssä otin esille röntgenkuva N:0 3., joka on sivukuva. Anestesialääkäri Väyrynen todisti valalla kuvan väärennetyksi 1987 sen perusteella, koska nyt olevassa kuvassa pihti on erikohdassa mistä Hakola poisti. Väyrysen todiste on tositietoihin perustuva ja omiin näköhavaintoihinsa. Väyrynen oli hyvin tarkkaan erikoisesti seurannut leikkausta. Olihan kyseessä erikoistapaus, joka todella jää hyvin mieleen.

Poliisi ei ole tutkinut lisänäyttöjä laisinkaan 1986 jälkeen, joten minua tämä kummastuttaa suuresti, heidän puolueellinen asennoutuminen lisänäyttöihin, joita olen itse joutunut tuomaan jatkuvasti lisää esille.
Lisäksi Arstila otatti minusta vertailukuvat helmikuussa -88. Tässä paljastui se, että Väyrysen todiste pitää paikkansa, koska väärennetyssä kuvassa on erilainen rintalasta sekä erilainen miekkalisäke, lisäksi miekkalisäke on noin 5mm lyhyempi väärennetyssä kuvassa. Sitä vastoin rintalasta on muutaman millin paksumpi, kuin on minulla. Kuvia ei voi tekemälläkään saada samanlaisiksi, että ne kuvaisivat samaa henkilöä. Kokko on myös jättänyt huomioimatta radiologian Otto Nyyssösen antaman kirjallisen lausunnon 22.11.1988.

3. Mahdollisen väärennysrikoksen vanhentumisesta
Kokko on laatinut muistion siten, että kyseinen kohta vahingoittaisi törkeästi oikeusturvaani. Kohta on laadittu puolueelliseksi, jossa ei ole tuotu esille oikeita lain kohtia. Oman käsitykseni mukaan vanhentumiseen on vielä useita vuosia, koska selvästi on nähtävissä se, että kyseessä on harkitusti tehdyt väärennökset, jotka kohdistuvat koko ajan ihmisterveyteen ja henkeen. Jos tämä ei tee rikosta törkeäksi, niin mikä sitten on törkeä rikos poliisien mielestä?

4.  Olisiko röntgenkuvien väärennys voinut tapahtua ?
Suramon ja Koiviston antamat lausunnot eivät perustu tosiasiohin. Heillä ei ole ollut sellaista selvää röntgenkuvaa minusta otettua, kuin on ollut Arstilalla ja Otto Nyyssösellä.
Myöskään eivät tiedä -77 otettujen röntgenkuvien lukumäärää, koska kyseisistä kuvista puuttuu kaksi kuvaa. Hakola nimittäin selvitti minulle palleatyrän, että minkalainen se on ja näytti samalla otetut röntgenkuvat. Oikeudessa tuon esiin kyseiset kuvat ja samalla pystyn osoittamaan hukassa olevat kuvat, että niitä on käytetty avuksi väärennökseen.

Väärennetyissä kuvissa on leikkaamaton palleatyrä.Tämän todennut röntgenlääkärit estiselle asianajajalleni tämän tiedusteltua sitä, pitääkö väitteeni paikkansa.

Omissa tutkimuksissani on annettu päinvastaisia lausuntoja röntgenkuvauksen tuloksesta. Olin kuvauksessa 17.3.87 ja röntgenkuvauksen suorittanut röntgenlääkäri toteaa lausunnossaan mm.
" RL:Hiatusherniaresidiiviin viittaavaa ei todeta. Esofagiittiin viittaavaa ei todeta".

Ja 28.4.1987 röntgenkuvaksen suorittanut röntgenlääkäri toteaa antamassaan lausunnossa mm.
"RL: Todetaan pieni hiatushernia ja regurgitaatiota".

Toistaiseksi joudun pitämään omana tietona kyseisten lääkärien nimet ja mitä todennäköisemmin joudun heidätkin oikeudessa kuulemaan.

Todistajani kuullen 1.11.84 röntgenlääkäri Martti Simpanen sanoi minulle; "röntgenkuvia pystyy väärentämään kun tarpeeksi näkee siinä vaivaa". Simpanen hyvin tietää, että röntgenkuvani on väärennetty, etteivät ole enää samoja joita otti  minusta 3.12.79.

Simpanen kuulustelussa R 13/83 sivulla 36 kertoo röntgenkuvan valmistuksesta mm. "Röntgenkuvien tekninen suorittaminen meillä tapahtuu siten, että läpivalaisua käyttäen otetaan kuvia, jotka toimitetaan kasetissa kehittäjälle pimiöön ja siellä kehittäjä nimikointtilaitteella varustaa otetut kuvat potilaan nimellä ja syntymäajalla, kuvauksen päivämäärällä ja Jokilaakson aluesairaalan nimellä.
Tämän jälkeen kehittäjä syöttää otetut kuvat kehityskoneeseen, josta ne kolmen ja puolen minuutin kuluttua tulevat kuivina valmiiksi nähtäväksi".

Huomautan myös siitä, että miekkalisäkettäni ei Hakola operoinut poistoleikkauksessa. Missään lsusunnossa Hakola ei kerro tallaisesta. Tallaisen kuvitelman ovat tuoneet esiin vastapuoli ja johon yhtyneet myös poliisit, mm.Kokkokin. Tällä yrittävät peitellä törkeätä rikosta ja saada ikävä  juttu pois käsistään.

Lopun muistiosta jätän oman arvoonsa ja annan viisaimmille päätettäväksi, onko Kokko tehnyt muistion harkitusti puolueelliseksi siten, että se loukkaa raskaasti oikeusturvaani törkeässä rikosjutussa.
Jämsänkoski 31.12.1991  Reino Virtanen,

SISÄASIAINMINISTERIÖN NISKOITTELU.

Ministeriön kirje 5.9.1991 asianajaja Heikki Salo
"kirjeenne 2.1.1991    asia  LISÄTUTKINTAPYYNTÖNNE
Sisäasiainministeriö lähettää ohessa Helsingin poliisilaitoksen rikospoliisilinjan vastauksen esitutkinnan toimittamisedellytysten puuttumisesta.

Sisäasiainministeriö katsoo tulleen riittävästi selvitetyksi, ettei ole esitetty sellaista rikosepäilyä, että esitutkinnan toimittamisvelvollisuus olisi olemassa.

Sisäasiainministeriön taholta asia ei anna aihetta muihin toimenpiteisiin.".

"Poliisiylitarkastaja Reijo Naulapää  Ylitarkastaja Reijo Pöyhönen".

Epäiltyjen virkamiesten nimilista sen kun kasvaa. Naulapäällä ja Pöyhösellä. Viranomainen joka on sivuuttanut leikkauskertomuksen, sekä röntgenkuvan, jossa on näkyvissä vaihettu pean-merkkinen pihti. Lisäksi sen, että hyväksynyt pihdin olevan välittömästi ihon alla, vastoin todellisuutta.

Kirjassani ISÄN PUUMERKKI sivulla 71 on nähtävissä törkeä asiakirjan väärennös. Sivulla 85 on kuvattuna väärennetty röntgenkuva. Minusta otettu röntgenkuva on sijoitettu millilleen väärennetyn kuvan päälle, joka on selvä todiste röntgenkuvan väärennöksestä.

Poliisit ja ne viranomaiset, jotka ovat kyseiset väärennökset jättäneet huomioimatta ovat tahallisesti syyllistyneet erittäin törkeän petosjutun suojelemiseen ja sen salaamiseen.

Ministeriön katson jättäneen huomioimatta rikosjutussa avaintodistajana kuultuna olevan anestesialääkäri Juhani Väyrysen todistus, että pihti on vaihettu , sekä röntgenkuva väärennetty.Väyrynen oli paikalla 12.12.79 kun Hakola poisti crile nimisen suonenpuristimen vatsaontelostani. Väyrynen on todistanut yhtä tarkasti kuin Hakola kertoi minulle 13.12.79. Väyrynen ihmetteli sitä, että Hakola oli minulle kertonut seuraavana päivänä, vaikka heillä oli puhe siitä, että Virtaselle ei voi kertoa sitä, miten pahoin pihti syöpynyt.

Minulla on nyt todisteet siitä, että Keskusrikospoliisi ja samoin Helsingin poliisilaitos ovat sotkeutuneet törkeän petosjutun suojeluun.

RIKOSYLIKOMISARIO PAUL KOKKO. 26.7.1991.

MUISTIO (tarkoitettu ei-julkiseksi asiakirjan julkisuuslain 5 §:n perusteella) Näin Paul Kokko toteaa. Muistiossa 2. Väärennysväitteen esiintulosta.
"Virtasen ja asianajaja Heikki Salon esittämä väite siitä, että röntgenkuvat olisivat väärennettyjä, ei ole sellainen uusi asia, joka tulisi esiin vasta nyt ja jota ei olisi aikaisemmin esitutkinnassa selvitetty.Röntgenkuvia koskeva Reino Virtasen väärennysväite tulee selvästi esiin jo Krp:n poliisitutkintapöytäkirjasta nro R  5/96. Siihen sisältyvässä Reino Virtasen kuulustelukertomuksessa  (5.2.1986) todetaan pöytäkirjan sivulla 9 seuraavaa: Vuoden 1979 joulukuun 3 päivänä oli tohtori Hakola näyttänyt kuulusteltavalle röntgenkuvia 4:stä 8:aan kappaletta ja näissä röntgenkuvissa oli esiintyneet edellä mainitut suonenpuristimet. Kaikki tämän jälkeen kuulusteltavan näkemät röntgenkuvat ovat olleet väärennettyjä."(liite 1).

Lainaan sivulta 9 kappaleen johon Kokko viittaa. Kertomukseni kirjoitan isoilla kirjaimilla, että huononäköiset näkevät sen, miten Kokko on tahallaan kertomuksestani antanut täysin harhan kuvan.

"VIELÄ PYRITTÄISSÄ ASIAA TÄSMENTÄMÄÄN KERTOI KUULUSTELTAVA, ETTÄ ASIASSA  ESIINTYVÄT  PEAN - MERKKISET  PIHDIT  JOTKA  TUTKINNAN  AIKANA  AIKAISEMMIN  OVAT  OLLEET  ESILLÄ, EIVÄT  OLE  NE  PIHDIT, JOTKA  KUULUSTELTAVASTA  OLI  POISTETTU, JA  ETTÄ  KUULUSTELTAVAN  ELIMISTÖÖN  JÄTETYT  SUONIPURISTIMET  OLIVAT  TOSIASIASSA  OLLEET  CRILE - MERKKISET.
KAIKKI  SAIRASKERTOMUKSET  ASIASSA  ON  MYÖS  VÄÄRENNETTY  JA  SAMOIN  ON ASIANLAITA  RÖNTGENKUVIEN SUHTEEN.  VUODEN  1979  JOULUKUUN  3 PÄIVÄNÄ  OLI  TOHTORI  HAKOLA  NÄYTTÄNYT  KUULUSTELTAVALLE  RÖNTGENKUVIA  4:STÄ  8:AAN  KAPPALETTA  JA  NÄISSÄ  RÖNTGENKUVISSA  OLI  ESIINTYNEET  EDELLÄ  MAINITUT  SUONENPURISTIMET. KAIKKI  TÄMÄN  JÄLKEEN  KUULUSTELTAVAN  NÄKEMÄT  RÖNTGENKUVAT  OVAT  OLLEET  VÄÄRENNETTYJÄ.

Siis puheena oli ensin vaihettu pean- merkkinen pihti. Tämän jälkeen puheena oli poistettu crile -merkkinen pihti, jonka Hakola poisti vatsaontelostani pahoin syöpyneenä.
Kokko toteaa hoitavastani lääkäristäni Arstilasta  "Mainittakoon vielä, ettei professori Arstila ole lääketieen professori eikä edes röntgenlääkäri".
Todellinen asiantuntija röntgenkuvien tarkastelussa on anatomian dosentti. Arstila. Siis kyse on ennen muuta siitä, miten pihti olisi voinut jäädä välittömästi ihon alle? Tämä arviointi ja tutkinta on vain todellisen asiantuntijan eli anatomian dosentin tehtävä antaa lausuntonsa.Tehtävän sai Arstila ja antoi myös totuuden mukaisen lausuntonsa.

Kokko muistiossa mainitsee seuraavaa: "voiko jokin henkilö vaatia ja saada ehkä jopa monikymmenkertaisen oikeuspalvelun johonkin toiseen henkilöön verrattuna". Tätä kirjoitettaessa en ole saanut vieläkään oikeutta erittäin törkeässä petosjutussa.

Jokainen lukija tehköön omat päätelmänsä siitä, olenko saanut oikeutta moninkymmenkertaisesti? Jälleen kasvoi se joukko, jotka ovat suojelemassa petosjuttua ja epäiltyjen joukkoon nyt kuuluu Kokko.

HELSINGIN POLIISILAITOKSEN NISKOTTELUA

Helsingin poliisilaitoksen rikospoliisilinjan kirje 28.8.1991. Lisätutkinnan siirto.
"Poliisiylitarkastaja Reijo Naulapää Sisäasiainministeriö Poliisiosasto Asia:Lisätutkinnan siirto.

Rikospoliisilinja palauttaa viitekohdassa mainitun lisätutkintapyynnön ja sitä seuranneen asiakirja-aineiston. Rikospoliisilinja katsoo, että rikosylikomisario Pertti Lehtosen keskusrikospoliisissa 4.2.1991 asiassa tekemää esitutkintalain mukaista päätöstä on pidettävä sekä muodollisesti että asiallisesti oikeana, perusteltuna ja voimassa olevana, joten asiassa ei voitane katsoa olevan uuden esitutkinnan toimittamisedellytyksiä.

Liitteenä lähetetään muistio, jota ilmeisesti on pidettävä asiakirjan lulkisuudesta annettu lain 5  §:n perusteella ei-julkisena asiakirjana".

Rikospoliisilinja päällikkö
Apulaispoliisimestari Mauri Jaakkola    Yleisen osaston johtaja Rikosylikomisario Kalevi Syvänen

Palaan seuraavalla kerralla salaiseen muistioon.Paljastuu lisää törkeän petosjutun suojelijoita näin yhä epäilen tässä ns. pihti-jutussa.

NISKOTTELUT JATKUVAT POLIISIEN KESKUUDESSA

Poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen jätti paikkansa. Tilalle astui Reijo Naulapää. Naulapäälle kirjoitin kirjeen 6.6.1991.
Poliisiylitarkastaja Reijo Naulapää
Asia: Sisäasiainministeriön poliisiosasto on 10.1.1991 määrännyt pyytämäni lisätutkinnan.
Kunnioittavasti kysyn, milloin on aikomus todella suorituttaa lisätutkimus asiassa?
---
Asian vakavuuteen vedoten toivon, että lisätutkimus suoritettaisiin kiireellisesti. Kunnioittavasti jään pikaista vastausta odottamaan.
urakoitsija Reino Virtanen

SISÄASIAINMINISTERIÖ  26.6.1991
"Helsingin poliisilaitos
Viite:AA Heikki Salo kirje 2.1.1991
Asia: LISÄTUTKIMUKSEN SIIRTO

Oheistaen asianajaja Heikki Salon tänne Reino Tapani Virtasen asiamiehenä tekemän lisätutkimuspyynnön, Reino Virtasen 15.6.1991 samasta asiasta tänne tekemän rikosilmoituksen sekä muun tänne kertyneen asiakirja-aineiston, sisäasiainministeriö siirtää viitekirjeessä mainitun, keskusrikospoliisille 10.1.1991 annetun lisätutkimuksen Helsingin poliisilaitokselle.

Asiasta laadittava esitutkintapöytäkirja tai tehty muu päätös pyydetään toimittamaan tänne aikanaan.
Liiteasiakirjat pyydetään palauttamaan.

Poliisiylitarkastaja Reijo Naulapää   Ylitarkastaja Reijo Pöyhönen".


Odotan sitä, pelataanko Helsingin poliisilaitoksessa samaa peliä kuin keskusrikospoliisissa, että törkeätä petosjuttua ei haluta tutkia puolueettomasti kuin laki määrää.

ED. P. LEPPÄNEN.16.5.1991

"5) N:o 12 Ed. P. Leppänen: Kansalaisten oikeusturvan parantamiseksi tarvittavista toimenpiteistä

PUHEMIES: Koska ed. P.Leppänen on poissa, mutta valtioneuvoston jäsen haluaa vastata kysymykseen, eduskunnan notaari lukee kysymyksen.
                                  Notaari lukee:
"Vaikka maatamme on yleisesti mainostettu oikeusvaltiona, on hyvin huomattava määrä kansalaisia, jotka eivät saa oikeudenmukaista oikeuskäytäntöä.

Tavallisen kansalaisen todistusmahdollisuudet ovat usein mahdottomat, vallankin jos vastassa on lääkäreitä tai poliisikuntaa.Siitä meillä on esimerkkejä.

Eräs esimerkki on Reino Virtasen tapaus Jämsänkoskelta, joka on hakenut oikeutta terveytensä menettämisestä jo 11 vuotta.

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kaikkien kansalaisten oikeusturvan lisäämiseksi?"

Oikeusministeri Pokka vastasi Leppäsen kysymykseen. Huomautan, että mitään parannusta ei ole tullut. Rikollisten virkamiesten suojelu sen kun jatkuu vuodesta toiseen tässä yhteiskunnassa.

KRP:n NISKUROINTIA NS. PIHTI-JUTUSSA

"Keskusrikospoliisi tutkintaosasto 16.4.1991.
Sisäasiainministeriö Poliisiosasto
Keskusrikospoliisi on kirjeellään 22.3.1991 tulkinnut otsikkoasiassa sisäasiainministeriön 19.1.1991. päivätyssä kirjeessä määrätyn esitutkinnan johtamisen osalta tilanteen sellaiseksi, että ministeriö on ottanut vastatakseen määrättyjen lisätutkimusten tutkinnanjohtajuuden.

Samalla keskusrikospoliisi on, erikseen perustellen, ilmoittanut, etteivät sen virkamiehet katso voivansa toimia kirjeellä määrätyn esitutkinnan johtajana ja pyytänyt sisäasiaministeriötä määräämään asialle toimivaltaisen tutkinnanjohtajan.

Sisäasiainministeriön vastauksen edelleen viipyessä, asian venymisestä ja eri osapuolten oikeusturvakysymyksistä huolestuneena totean, että olemme uudelleen arvioineet tilannetta ja olen pyytänyt asiassa kannanottoja useammalta tutkinnanjohtajalta.

Tältä pohjalta katson, että vaaditun tutkinnan suorittaminen, ottaen huomioon asiassa aikaisemmin suoritetut toimenpiteet kokonaisuudessaan, ei tule kysymykseen keskusrikokpoliisin virkamiesten tutkinnanjohtajuudessa.

Olennaista asiassa on lisäksi se, että Reino Virtasen ja hänen asiamiehensä toimesta lisätutkintaa perustellaan Jyväskylän kaupunginviskaalilla olevan syyteharkinnan tarpeilla. Esitutkintalain 15 §:n mukaisesti, etenkin, kun mitään tutkinnallisesti olennaisesti uutta asiassa ei ole tullut esille, päätösvalta lisätutkinnan suorittamisesta syyteharkinnan pohjaksi kuuluu syyttäjäviranomaiselle.

Näin ollen palautan ohessa uudelleen arvioitavaksenne määräyskirjeenne liiteaineistoineen ja totean asian käsittelyn keskusrikospoliisissa päättyvän tähän".
Tutkintaosaston päällikkö Apulaispäällikkö Kari Rantama

Tiedoksi: Reino Virtanen, asianajaja Heikki Salo Kaupunginviskaali Hannu Kilpelä.

Tämä Rantaman kirjelmä paljastaa sen, että KRP:ssa ollaan "varpaillaan" , ettei vain tulisi ilmi erittäin törkeä petosjuttu, jota ovat joukolla suojelemassa, näin epäilen rikostenuhrina todellisen asian olevan.

KRP "NISKOITTELU" JATKUU.

KRP vastasi 22.3.1991 Sisäasiainministeriölle Poliisiosastolle.
"Asia:SM:n tutkintamääräys Reino Virtasen asiassa ja ETL:n mukaisen tutkinnanjohtajuus.
Viitekirjeen, jonka päiväys heitänee kuukaudella,sisällön perusteella poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen ja ylitarkastaja Reijo Pöyhönen ovat ilmaisseet käsityksenään, että ministeriön antaman tutkintakehotuksen osalta jutun esitutkintalain mukaisella tutkinnanjohtajalla ei olekaan ko. lain mukaisia oikeuksia ratkaista "asioita, joissa ratkaisuvalta kuuluu pyynnön esittäneelle ylemmälle viranomaiselle".

Mainittu kannanotto, joka ei ilmene alkuperäisestä tutkintakehotuksesta, viittaa vahvasti siihen, että jutun tutkinnanjohtajuus onkin haluttu ja tarkoitettu pidettäväksi jonkun ministeriön toimivaltaisen virkamiehen vastuulla.

Koska viitekirjeessä todetaan ministeriön virkamiesten ulkopuolisten tutkinnanjohtajien olevan sidotut muissakin vastaavanlaisissa tapauksissa tulevaisuudessa ja toisaalta koska tutkintakehotuksessa yksilöidysti edellytetään lisätutkintatoimenpiteitä keskusrikospoliisi tiedustelee sisäasiainministeriön poliisiosastolta seuraavaa:

1) Onko kirjeessä mainittu yleisen tason kannanotto tutkinnanjohtajan toimivaltuuksien rajoituksesta ylemmältä viranomaiselta tulevissa tutkintakehotuksissa esitutkintalainsäädännön mukainen ja voimassa yleisesti vastaavissa tapauksissa?

Jos vastaus molempiin kysymyksiin on positiivinen, tulee tämä saattaa kaikkien esitutkintaviranomaisten tietoon.

2) Onko kirjeessä esitetyllä tarkoitettukin tässä nimenomaisessa tapauksessa tilannetta, jossa esimiesvirasto ottaa alaiseltaan viranomaiselta hoidettavaksi esitutkintaan liittyvän tehtävän - tässä tapauksessa tutkinnanjohtajuuden?

Enempien viiveiden vättämiseksi, keskusrikospoliisi tulkitsee viitekirjeen asiasisällön kysymyksessä 2) esitetyn kaltaiseksi ja pyytää kiireellisesti nimeämään toimivaltaisen tutkinnanjohtajan jatkotutkinnan tarkemmista yksityiskohdista ja toteuttamisesta sopimiseksi.

Tutkinnanjohtajuuden siirtyminen keskusrikospoliisin ulkopuolelle on myös uskottavuus-  ja luotettavuuskysymys, sillä onhan mm. Reino Virtanen kirjeessään 9.2.1991 Pertti Virolaiselle tätä pyytänyt ja toisaalta keskusrikospoliisin menettelyä tässä asiassa poliisiylitarkastajan toimesta julkisten tiedotusvälineiden kautta arvosteltu.Totean myöskin, että rikosylikomisario Lehtonen, tehdessään päätöksen olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi, informoi allekirjoittanutta ja osaltani olen hyväksynyt menettelyn.

Joka tapauksessa, tästä yksittäistapauksesta riippumatta, tarvitaan vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin, että tulevaisuudessa vastaavanlaisissa, melko usein toistuvissa tapauksissa erimies-
virastosta määrätyn tutkinnan suorittavan viranomaistahon virkamiesten (tutkinnanjohtajan) oikeudet ja velvollisuuden selkiintyisivät".
Keskusrikospoliisin päällikön poissaollessa Apulaispäällikkö Kari Rantama.

Selvästi Rantaman kirjelmästä saa sellaisen vaikutelman, että pelataan aikaa ja yrittävät suojella komisario Raimo Peltovuoren "erittäin ala-arvoista " esitutkintaa, sekä suojella rikosylikomisario Seppo Pietikäisen suorittamaa esitutkintaa, joka oli mitä todennäköisesti PUOLUEETON. Kysynkin yhä mihin hävisi Pietikäisen suorittamat esitutkintapöytäkirjat vuodelta 1983.(toukokuun).

VIROLAINEN ANTAA TAKAISIN SAMALLA MITALLA LEHTOSELLE.

19.2.1991 KESKUSRIKOSPOLIISI.
"Sisäasiainministeriö palauttaa siellä 4.2.1991 rikosylikomisario Pertti Lehtosen tekemän päätöksen olla saattamatta asia syyttäjän harkittavaksi ja lähettää samalla Reino Virtasen tänne 9.2.1991 osoittaman kirjeen huomauttamalla, että keskusrikospoliisin tulisi tässä tapauksessa ja vastaisuudessakin olla ratkaisematta sellaisia ministeriön keskusrikospoliisin tutkittavaksi lähettämiä asioita, joiden itse ratkaisuvalta kuuluu pyynnön esittäjälle. Vaikka esitutkintalainsäädäntö sisänsä antaakin tutkinnanjohtajalle oikeuden ratkaista sen, lähettääkö hän asian syyttäjälle vai ei, ministeriön mielestä alemman viranomaisen tulee kuitenkin jo hallinnon yleistenkin periaatteiden nojalla pidättäytyä ratkaisemasta sellaisia asioita, joissa ratkaisuvalta kuuluu pyynnön esittäneelle ylemmälle viranomaiselle.

Edellä mainittuun periaatekannanottoon ja Virtasen pyyntöön viitaten ministeriö kehottaa keskusrikospoliisia suorittamaan tarvittavan lisätutkinnan asiassa. Asian selvittämiseksi ministeriön käsityksen mukaan on esimerkiksi mahdollista kääntyä Virtasen puoleen ja saada häneltä tarvittava tutkinta-aineisto esitutkinnan suorittamiseksi. Esitutkintaa koskeva pöytäkirja on aikanaan toimitettava tänne".
Poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen Ylitarkastaja Reijo Pöyhönen

KESKUSRIKOSPOLIISIN " NISKUROINTIA".

KRP:n tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Pertti Lehtonen teki itse päätöksen 4.2.91. Virolainen ei pyytänyt päätöstä KRP:lta. Lehtonen toteaa:"Esitutkintaa ei suoriteta. Ei ole syytä epäillä, että rikos on tehty. ETL 2§. - Lehtonen toteaa lisäksi. Vertailua haittaisi myös se, että 3.12.79 otetut röntgenkuvat ovat Virtasen hallussa".

Tämä "niskurointi" Lehtoselta on todiste, että KRP:lle on  tämä ns. pihti-juttu erittäin hankala, kun pitää yrittää salata rikoylikomisario Seppo Pietikäisen poliisitutkinnat vuodelta 1983.(toukokuun)
Tämä kaikki todistaa sen, että KRP:ssa asiat ovat hyvinkin tulenarkoja, kun ovat sotkeutuneet erittäin törkeän petosjutun suojeluun.Lukijat tulevat vielä huomaamaan sen, että poliiseita riittää rikosten suojeluun. Yhä vahvemmin epäilen sitä, että kuinkka paljon ovat saaneet "kahisevaa suojelusta"?

VIROLAISEN MÄÄRÄYS LISÄTUTKINNASTA10.1.1991

"KESKUSRIKOSPOLIISI . H.Salon kirje 2.1,1991. Oheistaen asianajaja Heikki Salon tänne Reino Tapani Virtasen asiamiehenä tekemän lisätutkimuspyynnön ja koska sen mukaan näyttää siltä, että 3.12.1979 otettua röntgenkuvaa voidaan todennäköisesti epäillä manipuloiduksi, sisäasiainministeriö määrää keskusrikospoliisin suorittamaan tarvittavan esitutkinnan asiassa.

Sisäasiainministeriöstä on oltu puhelimitse yhteydessä Jyväskylän kaupunginviskaali Hannu Kilpelään, joka on ilmoittanut, ettei hänen Virtasta vastaan vielä vireillä oleva syyteharkinta koske kuin joiltakin osin nyt pyydettyä lisätutkintaa.

Asiasta laadittu esitutkintapöytäkirja pyydetään toimittamaan tänne aikanaan".

Poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen Ylitarkastaja Reijo Pöyhönen

Lähteekö nyt KRP tosiaan tutkimaan puolueettomasti erittäin törkeätä petosjuttua?

LISÄTUTKINTAPYYNTÖ 2.1.1991 POLIISIYLITARKASTAJA PERTTI VIROLAINEN

Asianajajani Heikki Salon kanssa päädyimme lisätutkintapyyntöön.OTE:"Asian tosiseikastolle on keskeinen kysymys se, ovatko Virtasen vastapuolten ja todistajien vetoamat Jokilaakson aluesairaalan röntgenkuvat 3.12.1979 oikeita, aitoja ja Reino Virtasta esittäviä vai eivät. Väitetyn perätön ilmianto-asian neljä todistaja-asianomistajaa - Pirjo-Riitta Raevaara, Marja-Liisa Jokinen, Risto Kosonen ja Pirjo-Riitta Koskinen- ovat kaikki työssä Jokilaakson aluesairaalassa.

Mainitut 3.12.1979 röntgenkuvat esittävät henkilöä, jonka vatsassa on pean-pihdit. Virtanen oli ollut kyseisenä päivänä kahdesti röntgenkuvauksessa Jokilaakson aluesairaalassa. Virtasen mukaan ylilääkäri Hakola oli yhdessä erikoislääkäri Seppo Nyyssösen kanssa näyttänyt Virtaselle jälkimmäisiä röntgenkuvia, joissa oli ollut näkyvissä crile-suonenpuristin.Näin Nyyssönen kirjoitti myös lausuntoonsa 1.3.1982.---
Arstilan ja Nyyssösen asiantuntijalausunnot tukevat täysin sitä, mitä suonipuristinten poistoleikkauksessa nukutuslääkärinä toiminut Juhani Väyrynen on niin ali- kuin hovioikeudessa todistajana kuultuna kertonut eli että -3.12.1979 röntgenkuva ei ole oikea.
-Virtasen vatsasta poistetut puristimet olivat syöpyneet eivätkä ne olleet ne instrumentit, jotka oli toimitettu Vaasan hovioikeuden suulliseen käsittelyyn.

Jotta kaup.visk. Hannu Kilpelän syyteharkinta perustuisi selvitettyihin tosiseikkoihin ja jotta voitaisiin varmistua siitä, olivatko röntgenkuvat: 3.12.1979 oikeita ja Virtasta todenmukaisesti esittäviä vai eivät, asia tulee saattaa tiiviin ja asiantuntevan lisätutkinnan kohteeksi". ----
 

ED: P:LEPPÄNEN 23.10.1990.

Otan esiin Leppäsen puuttumisen oikeuskanslerin kertomukseen:"ED:P:LEPPÄNEN: Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva oikeuskanslerin kertomus on hyvin laaja ja sisältää paljon asioita, joita kyseisessä virastossa on tutkittu.Kuitenkin haluaisin kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen seikkaan, joka tulee viikoittaen esille: kansalaisten oikeusturva Suomessa. Se on näyttänyt viime aikoina rapistuvan.Voisi luetella tässäkin yhteydessä useita tapauksia, jopa kymmeniä tapauksia, joissa kansalaiset ovat mielestään jääneet vaille oikeusturvaa kaiken pahinta, mikä loukkaa kansalaisia, on se, että he eivät saa edes vastausta kysymyksiinsä.

Eräs sellainen esimerkkitapaus, jonka haluan tässä yhteydessä nostaa esille, on ns. pihti-Virtasen tapaus Jämsänkosken kaupungista. Henkilö on ajanut oikeuttaan toistakymmentä vuotta ja uhrannut hyvin huomattavan summan rahaa tähän oikeusprosessiin, joka jatkuu edelleen ja nähtävästi jatkuu loputtomiin. Tässäkin tapauksessa, kun henkilön vatsapeitteistä leikkauksen jälkeen löytyi syöpyneet leikkauspihdit, riittävän suuri määrä lääkäreitä ja oikeuslaitoksen edustajia oli yhtä mieltä, että henkilölle ei ole syntynyt siitä vahinkoa eikä terveyden menettämistä.Näin on päätetty, että tämä henkilö on tavallaan itse aiheuttanut se kiputilan ja sairaudet, mitä tästä jälkitapauksesta on syntynyt. Tämä on vain eräs esimerkki siitä, että vaikka kyseinen henkilö on lääketieteellisesti toteennäyttänyt olevansa oikeassa, mutta kun siihen on riittävän suuri määrä määrättyjä isokenkäisiä kansalaisia yhtynyt, että kyseinen potilas eli pihti-Virtanen on väärässä, niin hän ei saa oikeutta tässä maassa.

Mielestäni oikeuskanslerin virasto on yksi niistä virastoista, joiden tulisi seurata laillisuutta tässä maassa ja seurata myös, että kansalaiset saavat oikeuden. Mielestäni ne kansalaiset, joilla ei ole tänä päivänä mahdollisuuksia mm. varallisuutensa takia valvoa oikeuttaan, niin kuin on rikkailla ihmisillä, niin silloin mm. kanslerinviraston tulisi näyttää tietä, että oikeusloaitos on puolueeton laitos tässä maassa.
Nythän on näytettävissä sellaisia esimerkkitapauksia, että oikeuskanslerin virasto hyväksyy mm. alempien oikeusasteitten tekemiä päätöksiä, joissa on hyvinkin ristiriitaisia toteennäyttämiselementtejä. Mielestäni nämä ainakin pitäisi oikeuskanslerin viraston tutkia, onko siellä tavallinen kansalainen vai joku juristi tai juristit oikeassa. Mielestäni jatkossa pitäisi niin oikeuskanslerin viraston suuntaan kuin myös eduskunnan oikeusasiamiehen suuntaan eduskunnan ottaa tiiviimpi ote ja käydä keskustelua, niin kuin täällä edellä viittasi ed. Lauha Männistö siihen, että perustusvaliokunnan tulisi paneutua näihin tapauksiin, joita jatkuvasti on Suomessakin esillä.

Mielestäni oikeusasteet eivät saa missään tapauksissa olla juristien sisäänlämpiäviä kerhoja, vaan niiden tulee olla tavallisten kansalaisten oikeudenmukaisuutta ajavia oikeusasteita. Ehkä jatkossa nousevat mm. oikeuskanslerin toimenpiteet voimakkaammin esille, kun näitä tapauksia tulee entistä enemmän, ja tietysti sitä mukaa, kun Euroopan neuvostoon on mahdollisuus jatkossakin valituksia tehdä".

Onko parannusta tapahtunut vuoden 1990 jälkeen Suomessa? Vastaan, että mitään parannusta ei ole tapahtunut, että saisimme oikeuden.

SUOMESSA TARVITTAISIIN KIPEÄSTI MANTELAA

Mantela. Mantelan omaavaa rohkeata ja ennen kaikkea Suomen lakia noudatavaa virkamiestä tämä maa tarvitsee (ei lökäpöksyisiä).Muistuu mieleeni aina prof. Jyrki Virolainen, kun toi esiin sen, että Suomessa valitaan korkeisiin virkoihin poliittisin perustuen henkilöitä, jotka ovat olleet näitä (lökäpöksyisiä) joita käytetään rikolliseen suojeluun. Tämä ns. pihti-juttu on elävä esimerkki kyseisistä henkilöistä, jotka eivät kaihda lain noudattamista.  

LISÄÄ NÄYTTÖÄ TÖRKEÄSTÄ PETOSJUTUSTA

Luuliko KKO, että jätän törkeän petosjutun ajamisen tähän kielteiseen päätökseen? Kyllä "rosvot" käyvät kansalaisten kukkarolla vähän väliä. Mietin tässä yhtä ja toista, että mihin isken "kirveeni" jota komisario Peltovuori kertoi veljelleni 28.7.1983.Minä olisin uhannut häntä puhelimessa kirveellä ja pyssyllä tappaa. Minä jos olisin tallaista uhannut, kinttuihini olisi helyt tulleet aika yksikön. Tallaiset perättömät uhkailut ovat poliisien arkipäivää, kun yritetään kansalaista hermostumaan, että saisivat hirttosilmukaan kaulaan ripustettua.Tämä uhkailu poliisilta osoittaa ala-arvoista työtä, kun ei oikein hallitse ammattiansa. Tallaisista poliiseista pitäisi päästä kiireesti eroon antamalla potkut, että se myös tuntuu ja muistaa myös lopunelämänsä rikkoneen törkeästi lakia.
Heikki Salon kanssa olemme käyneet paljon keskustelua KKO:n päätöksen jälkeen, että mistä nyt aloitamme? Salo sanoi, että Suomessa on siitä hyvä, että aina uudelleen voi jutun ottaa esille.Se on vain ikävä, että törkeän petosjutun suojelijoita tulee lisää sen mukaan, kun jatkan työtäni.
Suomen kansalaiset eivät vielä usko sitä, että minkalaisessa yhteiskunnassa todellisuudessa elämme.Työttömyys ja nuorten pahoinvointi johtuu mielestäni nimenomaan ala-arvoisista viranomaisista. Tämä on totuus ja tulen antamaan kaiken julki, jos JUMALA suo minulle elonpäiviä.

KIRJALLINEN KYSYMYS N:O 267.

Helle ym. Lainsäädännön saattamisesta vastaamaan ihmisoikeussopimuksia.
EDUSKUNNAN HERRA PUHEMIEHELLE
Kansalainen nimeltä Reino Virtanen kävi yli 10 vuotta oikeutta lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan tekemästä hoitovirheestä, tarkemmin sanoen siitä, että hänen elimistöönsä jätettiin huolimattomuudesta vuonna 1979 palleatyräleikkauksessa suonipuristimet.
Viimeisimmässä oikeudenkäynnissä Reino Virtanen vaati leikkauksessa hutiloineita korvauksiin saamastaan monihermotulehduksesta, jonka hän uskoi johtuneen puristimesta elimistöönsä liuenneista raskasmetalleista. Lääkäreiden arvion mukaan monihermotulehdukseen sairastunut menehtyy tautiin, joten kyseessä on varsin vakava sairaus. Lisäksi Virtanen epäili esitutkinnassa esitetyn todisteaineiston vaihtuneen ja hankki tästä myös näyttöä. Kaikki oikeusasteet käsittelivät jutun ja katsoivat Virtasen kanteen jääneen toteennäyttämättömäksi. Erityisesti tapauksessa kiinnittyy  huomio siihen, että Virtasella oli kanteensa tueksi esitettävänään lisätodistajia ylimmässä tuomioistuinvaiheessa, mutta suullista todistajien kuulemista ei enää suoritettu, ja näin tapaus ratkaistiin mahdollisesti puutteellisen näytön perusteella.
Edellä kerrottu oikeusprosessi on melko tyypillinen. Siinä ilmenee eräs suomalaiseen oikeudenkäynttimenettelyyn liittyvä puutteellisuus. Suomessa vastoin Euroopan neuvoston ihmisoikeusyleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen määräystä ei asianomaisella ole oikeutta suulliseen käsittelyyn muutoksenhakutuomioistuimessa. Hallituksen esityksessä n:o 22 ihmisoikeuksien ja perusvapautuksien suojaamiseksi

SDP.MITEN VASTAA OIKEUSMINISTERI TARJA HALONEN ?

Halosen vastaus ei lupaa oikeastaan mitään, että saisimme jonkinlaisen oikeuden törkeän petosjutun tekijöilta ja avustajilta. Eletään jo 13.12.2013 ja missä ovat lakien korjaukset? Halonen antanut vastauksensa 1.6.1990, joten aikaa on ollut vaikka kuinkka paljon korjata lakejamme ym. Se hyvä verkosto on mitä todennäköisimmin estämässä korjaukset, että saisin minäkin jonkinlaisen oikeuden ja korvaukset 33  vuodelta 16 §:n korolla.
Lainaan tähän SDP Sosiaalidemokratian lainsäädäntösihteeri K.T.AHOSEN  vastauskirjeestä otteen:
"Lääkärit Särkilahti

POLIISIEN TEOTKO NYT ILMI VAI ONKO KYSEESSÄ"AJOJAHTI"?

Joko alkaa poliisien sisäiset "rötöstelyt" tulla päivänvaloon? Minä en kyllä tätä usko, koska se tietäisi liian suurelle joukolle kiinni jäämistä. Samalla tapahtuisi poliiseita kohtaan täydellinen luottamuksen menettäminen. Itse olen tämän ns. pihti-jutun yhteydessä törmännyt kymmeniin poliiseihin. On ollut KRP johtajia ja Helsingin poliisilaitksen johtajaa, sekä Länsi-Suomen lääninhallituksen poliisijohtoa aina kenttätasolle asti heitä riittänyt.
Turha on ministeri Päivi Räsäsen "voivotella" jäävuoren huipun murtumista. Kyseessä on vain pieni murtuminen ja samaa koskee Paateroa. Olen käynyt yhden miehen sotaa poliiseita vastaan tahallisista rikosten peittelyistä vuodesta 1983 lähtien. Sama linja yhä jatkuu Räsäsen ja Paateron suojeluksessa.

Huomautan, että poliisien törkeitä tekoja ovat sitten suojelemassa tuomioistuimet. Tästä suojeluksesta on KKO:n näyttö vuodelta 1990. Pistetään todelliset näytöt ns. sivuun ja kaivetaan esille näyttöä, että henkilöt ovat kertoneet uskottavasti ja heihin luotetaan. Kyseessä on ensin KRP:n tutkimus 1983 ja väärät valat, sekä väärennetyt todisteaineistot.

ESKO HELLE 00102 EDUSKUNTA 3.5.1990

Reino Virtanen. H.Y. Olemme tänään jättäneet oheisen kirjallisen kysymyksen. Teimme siitä yksityisen tapauksen yleistyksen, jotta sillä olisi enemmän yleispätevyyttä. Tapauksesi on tarkoituksella erittäin pelkistetysti esitetty.

Asiaomaisen ministerin on vastattava kysymykseen kuukauden kuluttua sen saamisestaan. Saaminen tapahtuu vasta runsaan viikon kuluttua. Eli vastaus on odotettavissa vasta kesäkuun puolivälin paikkeilla.
Kysymys on lähetetty lehdistölle.  Terveisin Esko Helle.

Tämä oli  minulle yllätys, että vasemmistoliitto kävi "kissan nostamaan karvoineen pöydälle". Kristilliset ovat hiljaa kuin "kusi sukassa." Tämän ymmärrän hyvin, kun Päivi Räsänen on itsekin lääkäri ja näin sanonta " ei korppi korpia noki".                                                                                   

KKO:N PÄÄTÖS 30.3.1990

Puhelin hälyttää 30.3.1990 klo 15.20. Menin vastaamaan ja soittaja oli Heikki Salon sihteeri. Sihteeri kertoi HÄVYTTÖMÄSTÄ päätöksestä, jonka oli saanut KKO:lta. Salo itse tuli puhelimeen ja ihmetteli kovasti  KKO:n tekemää päätöstä. Kukaan ei ole meinannut uskoa todeksi ensinkään KKO:n päätöstä. Olen heille todennut, jos olisi huhtikuun 1 päivä, niin tämän KKO:n päätöksen  pistäisin aprillipilaksi.

En voi olla sanomatta, että esittelijäneuvos Laakso antoi tietoisena perättömän tiedon päätöksestä. että olisi minulle myönteinen päätös.Jotenkin minua kummastutti puhelimessa hänen äänensä, että sain hänestä epäilyttävän vaikutelman. Lopulta aina kaikki tulee julki mitä herrat tekevät meidän tavallisten kansalaisten päänmenoksi. Tätä kirjoittaessa tuli tänään 34 vuotta pihdin pois leikkauksesta. Tässä sitä vielä ollaan arkistoni kimpussa ja tuomassa julki tämän maan mätänäisyyden, josta ei näy tulevan loppua. Ei auta kuin jatkaa kirjoittamista ja muistelmia ja arkistoa selailemalla, että muistiini palautuu elvästi eletyt vuodet. Nyt vasta olen herännyt, että mikä todella pisti minut kirjoittamaan muistelmaani tarkkaan lähes kaikki tapahtumat aina vuodesta 1979.

Totean vain, että KRP on yhtä kuin "KESKITETTY  RIKOLLISTEN PUOLUSTUSLAITOS".
Ja KKO on "KOKENEITTEN KORKEIN OIKEUSSUOJALAITOS". NÄIN HYVIN ON SUOMESSA SUOJELTU TÖRKEITTEN PETOSJUTTUJEN SUOJELUT.

On todella irvokasta se, että ei KKO:lla riittänyt rohkeutta avata petosjuttua. Tai ovatko saaneet työstään suuret lahjukset??? Näin epäilee yksi ja toinen minun kanssani.

WACKERIN, HIRVOSEN JA MELININ VASTAUKSET KKO:LLE.

Wacker toteaa:" että Väyrysen kertomus on prosessin edetessä muuttunut  sekä se on ristiriitainen niiden useiden todistajien kertomusten kanssa, jotka todistajat ovat todella nähneet Virtasen "vatsasta", lähinnä vatsanpeitteissä poistetut puristimet sekä leikkauksen jälkeen "likaisina" että sitten pestyinä  ja todenneet yksiselitteisesti niiden syöpymättömyyden".
Totuus on se, että todistajat eivät ole nähneet pihtejä, jotka ovat todisteena nyt, koska kyseessä olevaa pihtiä ei ollut edes Jämsän aluesairaalaassa 12.12.1979. Hakola poisti nimenomaan vatsaontelostani crile-nimisen suonenpuristimen noin 18 sm pituisen ja se oli pahoin syöpynyt.
Wacker ei kerro sitä, mitä todellisuudessa Väyrynen on todistanut raastuvanoikeudessa sekä hovioikeudessa. Väyrynen kertoi vain totuuden ja ei näin ollen ryhtynyt törkeän petosjutun suojelijaksi.
Hirvonen kirjelmässään KKO:lle täysin tahallaan on jättänyt pois EMG-tutkimuksen tuloksen. Kirjoittaa"Näissä tutkimuksissa ei ole tehty löydöksiä polyneoropatiasta". Mainitsee Nyyssösen asiantuntijalääkäriksi. Nimen omaan Nyyssönen on kirjoittanut sairaskertomukseeni."23.12.1981 katsotaan saadaanko polyneuropatiaan minkäänlaista apua lääkehoidoin, fys.hoidoin.S.Nyyssönen/pr".
Melinin kirjelmään ei kannata minun aikaa viettää, kun on kaiken kääntänyt toisenlaiseksi.Lisäksi en ole koskaan ollut hänen potilaana. Näin ollen toivoisin, että lääkärit pysyisivät totuudessa, eivätkä lähtisi asianajajien mukaan tekemään valkoisesta, mustaksi, kuten KRP:n on metetellyt.

ESITTELIJÄNEUVOS KRISTIINA LAAKSON TOIMINTA ?

Jälleen täytyy paneutua kirjoittamaani muistelmiini. 5.3.1990 klo 15.55 soitin Laaksolle. Sanoi päätöksen tulevan tämän kuun lopulla. Pyysi soittamaan kuun vaihteessa, jos päätöstä ole tullut. Laakson toiminta pisti minut ja Salon miettimään, että mitä kummaa peliä pelannut? Nimittäin lähetti Salolle 23.3.1990 vastapuolen antamista lausunnoista jäljennökset. Mitään kirjettä tai tiedotetta ei ollut jäljennöksien kanssa.
Salolta sain kyseiset jäljennökset 28.3.1990, kun saavuin kotiin hoidosta Muuramesta.Välittömästi soitin Salolle, että mitä tämä oikein on? Pitääkö meidän näihin vastata? Salo sanoi, en tiedä, ihmettelen tätä menettelyä Laaksolta. Salolle sanoin, että yritän välittömästi saada Laakso kiinni ja kysyä, pitääkö näihin vastata? Klo oli jo 16.00. Laakso kertoi lähettäneensä vain tiedoksi meille, kun hänen ei tullut niitä aikaisemmin lähettänensä. Antoi ymmärtää sen, että tulee myönteinen päätös. Päätöksen sanoi tulevan ensiviikolla.
Kyllä minua ja Saloa tämä ihmetytti. Epäilykseni alkoi kohdistua Laaksoonki lopullisesti. Kyseiset jäljennökset Laakso saanut 28.12.1989 leimanmukaan. Asianajaja Juhani Wacker kirjoittanut Kaija Kalliolinnan asianajajana 23.12.1989. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntainliiton sekä kirurgi Allan Särkilahden asianajajana kirjoittanut Jaakko Hirvonen 22.12.1989. Hirvonen toteaa: "Pyydettynä selityksenä Korkeimman oikeuden 05.12.1989 antaman välipäätöksen  nro 3342 diaarinumero S 88/320 johdosta Reino Tapani Virtasen puolesta toimitettuihin lisäkirjelmiin ja niiden liitteisiin uudistamme kaiken aikaisemmin lausumamme sekä esitämme kunnioittaen vielä seuraavaa".
Kolmannen oman selityksensä antanut John Melin sisätautien erikoislääkäri.
Pahasti pisti miettimään se mitä kaikkea ovat tehneet meidän tietämättä. Sentään saimme tietää Hirvosen laatimasta selityksestä, että KKO on tehnyt välipäätöksen 5.12.1989 josta emme tienneet mitään.Laaksolla oli aikaa lähettää jäljennökset lähes kolme kuukautta, joten minulta meni uskottavuus täydellisesti esittelijäneuvos Laaksoon.

TÖRKEÄTÄ PELIÄKÖ ?

Minua on kovasti mietityttänyt herrojen käytökset juttuni kanssa. Asiata laitoin kirjeen oikeusministeriölle. En odottanut vastausta heiltä, mutta yllätys oli minulle, että sain ministeriöltä kirjeen  1.6.1989. Kirjeessä  kerrotaan:"Korkein oikeus antaneekin  asiassa päätöksen lähiaikoina. Tässä vaiheessa kannattanee odottaa korkeimman oikeuden ratkaisua vahingonkorvausasiassa".
Osastopäällikkö Hallitusneuvos  Heikki Jaatinen
Vs.ylitarkastaja Timo Kouvonen
Tiedoksi: lääkintöhallitus
Ihmettelenkin sitä, mitä tekemistä tässä tilanteessa on lääkintöhallituksella ?
Mitään ei kuulunut KKO:lta, joten lopulta soitin sinne 2.1.1990. Esittelijään sain yhteyden klo 14.35.Krintiina Laaksoon. Sain sen vaikutelman, että eivät ole oikein menetelleet asiassani. Pyysi soittamaan uudestaan kuukauden päästä ?
Huomauta, että joudun turvautumaan muistelmiini, koska millään en kaikkea voi enää muistaa.
7.2.1990 Soitin KKO:n Laaksolle klo 9.47.  Ei vieläkään voinut kertoa totuutta, että milloin päätöksen tekevät. Pyysi soittamaan tänään uudelleen klo 12.00 jälkeen.Sanoin, että en voi soittaa, kun olen hoidossa tuolloin. Sovin, että soitan perjantaina klo 14.30 jälkeen.(9.2.1990)
Laakso sanoi, että on jutun esitellyt viimeksi

KKO:LLA ON KAIKKI NÄYTÖT SYÖPYMISESTÄ YM.

Ei nyt enää pitäisi olla mitään epävarmaa pihdin vaihdosta. Kirjani sivulla 71. on selvät näytöt pihdin nimen vaihdosta. Myös röntgenkuvien väärennöksestä on Arstilan lausunto hän anatomian dosenttina on todella tässä asiassa asiantuntija. Nimenomaan röntgenkuvissa näkyvä pihti ja sijainti kuuluu anatomian hallitsevalle lääkärille. Röntgenlääkäri tai röntgenalan professori ei ole asiantuntija.
Röntgenkuvat ovat väärennetty oikeille röntgenvilmeille. Tämän itse lopulta tutkin, että vilmien molemmilla puolille voi kuvan ottaa. Kopiovilmissä ei ole toisella puolella sellaista pintaa, joka ottaisi kuvattavan kohdan. Maalikko voi tämän tunnistaa raaputtamalla vilmin pintaa, jos pinnasta lähtee ainetta pois on oikea röntgenvilmi kyseessä.
Korkeinoikeus saa nyt tehdä päätöksensä siitä, ketkä ovat kertoneet totta ja ketkä valhetta. Mitään epäselvää ei enää pitänyt jäädä nyt, etteikö pihdit ole vaihettu ja todisteina olevat asiakirjat väärennetty törkeän petosjutun salaamiseksi.

SYÖPYMISTUTKIMUS VTT. 18.5.1989

Mikä oli syynä tutkimuksen pitkittämiseen, että nyt vasta asianajajani Heikki Salo sai tutkimustuloksen. Se oli arvattavissa ennakolta, että pihdit syöpyvät ja näin Salo sai tämänkin kokeen tuloksen haltuunsa.
Lainaankin tähän ILTA-SANOMISSA 11.12.1979 olevasta jutusta osan. "Hämeenlinnan sairaalapulma. MIKSI INSTRUMENTIT VAIN RUOSTUVAT ?
Hämeenlinna (IS) Hämeenlinnassa sijaitsevan uuden Kanta-Hämeen keskussairaalan Instrumentien ja välineiden oudon ruostumisen johdosta on kuntainliiton liittohallitus tehnyt uuden ratkaisun.
Ruostumisongelma on annettu kokonaisuudessaan OY Suunnittelukeskus Ab:n selvitettäväksi.

Jos tutkimus antaa aihetta, niin OY Suunnittelu Ab tekee myös suunnitelmat asian parantamiseksi. Ratkaisuunsa liittohallitus päätyi juuri sen johdosta että ruostumisesta tulee jatkuvasti ristiriitaisia tietoja. Syyksi ilmoitettiin milloin vesi, milloin höyry tai teräs josta instrumentit ja välineet on valmistettu. Ruostumista pidettiin myös osasyynä siihen, että sairaalalle instrumentteja toimittanut saksalainen yhtiö vaihtoi osan niistä uusiin".

Tämä oli kuin "ivaa" niille lääkäreille, jotka antaneet lausuntoja siitä, että instrumentit eivät syövy.Juttu ILTA-SANOMISSA oli 11.12.79 ja minulta Hakola poistu pihtiromus 12.12.79.
Lisäksi eräälle potilaalle oli jäänyt vatsaan pean-niminen instrumentti 13.6.1989 ja poistettu toisessa sairaalassa 4.7.1989. Kyseisenä aikana pihti alkanut ruostua eli syöpyä. Tämä on totuus siitä, että instrumentit syöpyvät. Keskussairaalan romukuormassa oli ollut paljon pahoin ruostuneita instrumentteja, joten on aika lopettaa tahalliset valheet siitä, ettei pihdit syövy.

REINO "PIHTI" VIRTANEN ISÄN PUUMERKKI

Kirjaani on saatavissa hyvin varustetuissa kirjakaupoissa.  ISÄN  PUUMERKKI .Lisäksi kirjan voi tilata kustantajalta. Kirjan myynti/tiedustelu: Minimalisti  OY     +358 440 689 373. www.minimalisti.fi   sähköpostiosoite: mikko.virtanen@minimalisti.fi
Suosittelenkin kirjaa mm. terveydenhoitoalan opiskelijoille luettavaksi.

ASIANTUNTIJALAUSUNTO RÖNTGENKUVISTA

"Olen tänään Reino Virtasen pyynnöstä verrannut hänen mukanaantuomia röntgenkuvia. Aikaisemmat ovat röntgenkuvien leiman mukaan Jokilaakson aluesairaalassa 3.12.1979 otetut mahalaukkututkimuksen röntgenkuvat ja jälkimmäiset kuvien leiman mukaan 15.2.88 Kruunuhaan lääkärikeskuksessa rontakehän ja vatsan alueelta otetut natiivi sivukuvat.
Aikaisemmat röntgenkuvat on saamieni tapahtumatietojen ajankohdan mukaan otetut ennen pean-tyyppisen suonipuristimen poistoleikkausta. Sivukuvassa suonipuristin näkyy mahalaukun etupuolella vatsapeitteissä pystysuorassa, kärki kuvasta mitaten 1,5 sm sm miekkalisäkkeen kärjen yläpuolella 1 sm kärjen pintapuolella, ventraalipuolella. Pean-instrumentti on ääriviivoiltaan säännöllinen, syöpymiä ei ole, ne kyllä tulisivat esiin röntgenkuvan ääriviivoissa.
Käytettävissä olevan instrumentin poistoleikkauksen leikkauskertomuksessa ilmenee, että instrumentin kärki leikkauksessa sijaitsi miekkalisäkkeen seudussa luisessa kalkkeutumassa, joka variksenmunan kokoinen. Pean ja kalkkeutuma poistettiin.
Nyt ennen leikkausta otettua röntgenkuvaa tarkasteltuna mitään kalkkeutumaa ei pehmytosissa miekkalisäkkeen seudussa näy.Mikäli kalkkeutuma olisi, se kyllä näkyisi. Vaikka kyse olisi sidekudostiivistymästä tässä seudussa, se näkyisi. Tässä selvä ristiriita operatietojen ja röntgenkuvan  3.12.1979 välillä.
Aikaisemman tutkimuksen ihopainanteella ei diagnostista merkitystä, profiilimuutokset yksilöllisiä. Mahdollinen alkuperäisleikkauksen operatioarpi ei tiivistymänä näy 3.12.1979 kuvissa, kyllä sen sijaan 15.2.1988 kuvissa.
Verrattaissa 3.12.1979 ja 15.2.1988 röntgenkuvien miekkalisäkkeen piirteitä on niissä siksi paljon poikkeamia, että ne tuskin ovat otetut samasta kohteesta. Tällöin on poissuljettu eri projektioiden ja artefaktojen aiheuttamat poikkeamat. Näen asiassa ristiriidan.

Helsinki 22.11.1988 Otto Nyyssönen lääketieteen ja kirurgian tohtori, dosentti radiologian ja syöpätautien erikoislääkäri".

Huomauta, että Nyyssönen on ollut n. 10 vuotta lääkintöhallituksessa asiantuntijana. Itse sanoutui irti virasta, syy ei lähtenyt "väärennöksiä ym" peittelemään potilaiden vahingoksi.
Lausunto ja meni KKO:lle todisteeksi kuin Keijo Koskisen antama lausunto romukuormasta.

ROMUKUORMA KESKI-SUOMEN KESKUSSAIRAALASTA

Syylliset painottaneet ettei instrumentit ruostu eli syövy. Totuus on täydellisesti toisin, että sellaista instrumenttia ei ole joka ei syöpyisi.Syksyllä 1988 sain yllättäin puhelinsoiton Jyväskylästä. Asialla oli yrittäjä KEIJO KOSKINEN. Koskinen toteaa antamassaan lausunnossaa:" LAUSUNTO REINO VIRTASEN "PIHTIASIAAN" Talvella 1988 luin eräästä rikoslehdestä (ALIBI huhtik.87 no 4)Tapaus Reino Virtasesta. Tekstissä Virtanen peräänkuuluttaa samanlaisia pihtejä jotka jäivät hänen vatsaan. Lehdessä oleva pihtikuva  ja lisäksi maininta oikeuskansleri Kai Kortteen asiaan puuttumisesta havahdutti minut muistelemaan erästä romuosto tapahtumaa.
Ostin niihin aikoihin (ukt. kuitti) Keski-Suomen keskussairaalasta erään romuerän, joka sisälsi näitä kuvattuja (kaltaisia) pihtejä. Olin aikaisemmin ostanut kyseisestä sairaalasta romueriä. Muistini mukaan tämä pihtejä sisältänyt kuorma olisi ollut menossa kaatopaikalle, jolla matkalla kuljetusta hoitava traktorinkuljettaja olisi pysähtynyt sairaalan vieressä olevalle TB:n huoltoasemalle.
Muistini mukaan nähtyäni kuorman pyysin kuljettajaa odottamaan (tai viemään kuorman valmiiksi reitin varrella sijaitsevaan romuvarastooni), sillä aikaa kun kävisin ostamassa kuorman sairaalasta.
Sovimme sairaalan kanssa kuorman hinnan ja kuljettaja purki kuorman varastooni.
Kuorma käsitti kaikenlaista sairaala tarvikkeistoa, pihtejä, saksia, pinsettejä insektioruiskuja ym. Toiset tarvikkeet vaikuttivat (maallikon silmin) hyvänkuntoisilta (mm.sakset). Osa kuormasta oli taasen selvästi rikkinäistä tavaraa. Kuitenkin muistan kuinkka ihmettelin kuorman suuruutta ja hintaa ja sitä että se oli menossa kaatopaikalle.
Sairaala joka yleensä oli tarkka romuistaan (mm.punnituksesta). Soitin Virtaselle koska hallussani oli vielä muutamia pihtejä ja koska ALIBI lehden mukaan oikeuskansleri puuttuminen asioihin ajoittui samoihin aikoihin.
Toimitin Virtaselle vielä hallussani olevat pihdit sekä kuitin ostoksesta. Mitään kantaa en asiaan ota vaan kerron tietämäni Virtasen pyynnöstä.
Jyväskylässä 27 päivänä lokakuuta 1988  Keijo Koskinen".

Huomauta, että Korte määräsi 5.5.1983 KRP:n suorittamaan poliisitutkinnan, koska epäiltävissä oli mm. pihdin vaihtaminen ym. Jyväskylän KRP:n päällikkö rikosylikomisario Seppo Pietikäinen otti itse rikostutkinnan tutkittavakseen välittömästi. Pietikäinen kuulusteli ensimmäisenä pihdin poistaneen kirurgi Hakolan 10.5.1983. Mitä todennäköisemmin keskussairaalalle tuli hätä ja näin piti hävittää pihdit kaatopaikalle, sen takia ettei ne ole poliisin saatavissa, jos tekee yllätys tarkastuksen sairaalaan.
Koskinen maksoi kuormasta 250 markkaa 25.5.1983. Kuorma  sisältänyt täysin uudenveroisia instrumentteja, sekä erittäin pahoin ruostuneita pihtejä, jotka Koskinen oli lajitellut suoraan sulattamoon menevään kuormaan ruostuneet pihdit.

Prof. Arstila ja ihmetteli, että miten uusiakin pihtejä oli ollut kuormmassa. Hänelle vein muutamia pihtejä nähtäväksi, että lääkärinä sai kertoa oman mielipiteensä pihdeistä.
Epäilemmekin sairaalan ostaneen "romutavaraa" -70 luvulla ja näin ollen tähän sisätyisi talousrikos.

HEIKKI SALO PUUTTUI TEKEMÄTTÖMIIN KRP:N TUTKIMUKSIIN.

Salo kirjelmässään 29.8.1988 pyysi sisäasiainministeriön poliisiosastoa määräämään lisätutkimuksia.
Poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen 31.8.1988 määräsi keskusrikospoliisin suorittamaan Salon pyytämät lisätutkinnat ja suorituttamaan suonipuristimien mahdollista syöpymistä koskevan tutkimuksen  Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen metallurgian laboratorion syöpymisosastolla.

Salo toimitti lisäkirjoituksen 7.10.1988 poliisiylitarkastaja Pertti Virolaiselle.Salo:"Reino Virtasen asiamiehenä saan kunnioittaen lisätä, että viitekirjeestänne ilmenevä tutkintamääräys liittyy oleellisesti myös Jyväskylän poliisilaitoksen rikososastoon tehtyihin ilmoituksiin n:ot 3725/87 ja 4682/87, koska näissä on kysymys juuri siitä, olivatko Reino Virtasen vatsasta poistetut suonipuristimet syöpyneet vai eivät ja mitä eri henkilöt ovat tästä asiasta keskenään ristiriitaisin lausunnoin kertoneet esitutkinnassa ja oikeudessa asian eri vaioheissa".

Virolainen joutui jälleen kääntymään keskusrikopoliisin puoleen 13.10.1988. Keskusrikospoliisi kirjelmällään 26.10.1988 kääntyi Metallurgian laboratorio, korroosio-osasto, Eeva Häkkän puoleen. Kyseessä KRP:n toimistopäällikkö Helmer Oksanen.

Huomautan, että KRP ei ole pitänyt kiirettä ensinkään. Näin aikaa kulunut Salon kirjelmästä lähes kaksi kuukautta. KRP:lle kaikki lisätutkinnat ovat hankalia sen takia, kun huomioidaan Peltovuoren "alkeellinen" poliisitutkinta 1983.

PROF. ANTTI U: ARSTILAN LAUSUNTO HEIKKI SALOLLE KKO:tta VARTEN

"Jyväskylä 12.7.1988   Heikki Salo. Olen tutustunut lääkäri Melinin Korkeimmalle oikeudelle lähettämään kirjelmään. Sen johdosta esitän seuraavaa.
Väite siitä, että instrumentit eivät liukene. Tässä tapauksessa instrumentit joutuivat olemaan pitkään 37 C lämmössä kudosnesteiden ympäröiminä. Kudosnesteet sisältävät huomattavasti erilaisia joneja kuten natriumia, kalssiumia, kloridia, fosfaatteja jne. Viime aikoina on selvästi voitu osoittaa, että esimerkiksi  liukenemattomina pidetyistä elohopeapaikoista liukenee aikaa myöten myrkyllistä elohopeaa. Koska kysymyksessä ovat olleet instrumentit, joita ei ole tarkoitettu ruumiin sisälle, on mitä todennäköisintä, että niistä liukenee enemmän tai vähemmän raskasmetalleja ajan myötä elimistöön. Tästä asiasta voi varmaan saada tarkempaa tietoa teknillisen korkeakoulun metallurgian professoreilta.
Väite siitä, että polyneuropathiaa ei todettu.Reino Virtasella on jo vuonna 1982 todettu selvästi lihasten sähköisissä tutkimuksissa eli ns. EMG:ssä neuropatiaan viittaavia muutoksia. Sen jälkeen Reino Virtanen on ollut ainoastaan minun hoidossani ja olen seurannut hänen terveydentilaansa tiiviisti siitä lähtien noin kahden kuukauden välein. Polyneuropathiaoireet ovat näiden vuosien varrella kaiken aikaa pahentuneet ja varsinkin alaraajoissa on runsaasti tyypillisiä oireita. Virtasen kävelykyky on jatkuvasti huonontunut ja erilaisia särkyjä esiintyy sekä ylvartalolla että raajoissa.
Virtanen tuli potilaakseni kuitenkin niin myöhäisessä vaiheessa, että tällöin otetut veren raskasmetallipitoisuudet eivät poikenneet normaali arvoista. tilanne olisi ollut toinen, mikäli nämä mittaukset olisi tehty heti silloin, kun pihdit poistettiin Virtasen kehosta. Se, että näin ei tapahtunut, oli mielestäni hoitavien lääkäreiden selvä laiminlyönti.

Väite siitä, että instrumentti ja kuvat ovat aidot. Tältä osin viittaan ainoastaan miekkalisäkkeestä tehtyihin havaintoihin. Ainoa anatominen yksityiskohta, johon Virtasesta otettuja kuvia voidaan verrata, on miekkalisäke. Miekkalisäke  näkyy selvästi niissä sivukuvissa, joita Virtanen väittää vääriksi. Sen vuoksi katsoin aiheelliseksi ottaa Virtasesta uuden röntgenkuvan, jotta Virtasen miekkalisäkettä voidaan verrata siihen miekkalisäkkeeseen, joka näkyy aikaisemmissa röntgenkuvissa.Kuten aikaisemmin olen todennut, miekkalisäkkeen koko ja muoto ovat kuvissa erilaiset. Olen toiminut yli 20 vuoden ajan Turun yliopiston anatomian dosentina, ja voin vakuuttaa, että ihmisen ruumiin ns. vapaassa tilassa olevat rustot eivät iän myötä muutu.Miekkalisäke riippuu vapaasti rintalastasta, sen muoto pysyy iän mukana samanlaisena. Rustokudosten muuttumattomuutta pidetäänkin  yleisesti sellaisena merkkinä, joita voidaan käyttää ihmisen tunnistamisessa. Tärkein esimerkki tästä on passivalokuvat, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti korvien ja nenän rustojen muotoon. Samanlaista havainnointitapaa käytettiin yleisesti ihmisen antropologisissa mittauksissa, joita tehtiin isyystutkimuksissa.
Anatomina voin myös vakuuttaa, että kuvan projektio tai kuvanottoetäisyys ei vaikuta oleellisesti asiaan. Tässä tapauksessa sitä paitsi kummassakin kuvassa on kysymys Virtasesta otetusta samanlaisesta sivuprojektiosta. Virtanen ei ole myöskään minun havaintojeni mukaan näinä vuosina lihonut tai laihtunut.

Melin ottaa myös kantaa pätevyyteeni todistajana. On ymmärrettävää, että hän lääketieteen lisensiaattina ei ole perillä akateemisiin virkoihin liittyvistä pätevyysvaatimuksista. Olen toiminut vuodesta 1966 alkaen Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan anatomian dosenttina.
Vuosina 1966 . 1971 toimin saman  tiedekunnan elektronimikroskopialaitoksen virassa. Vuonna
1969 -1971 toimin Duken yliopiston patologian apulaisprofessorina ja vuodesta 1971 lähtien olen toiminut Marylandin yliopiston patologian apulaisprofessorina. Vuodesta 1971 alkaen olen toiminut Jyväskylän yliopiston solubiologian professorina ja vuodesta 1976 lähtien Kuopion yliopiston kokeellisen patologian dosentina".
"Antti U. Arstila lääket.kir.tri professori

YLILÄÄKÄRI SIMPANEN MARTTI AULIS. KUULUSTELTU 4.8.1983.

Peltovuori kuulustellut Simpasen todistajana. Kuulustelussa ei ole ollut todistajaa samoin luettaessakaan. Simpanen kertonut:" Tutkimuksissa olen todennut seuraavaa (suomennus lausunnosta):"mahalaukussa todetaan pystysuunnassa vierasesineenä peang ja tämän kärkiosa ylhäällä. Peang näyttää sijaitsevan vatsanpeitteissä, kärki näyttäisi jopa sijaitsevan rintalastan  miekkalisäkkeen etupuolella. Ainakin vierasesinen välittömästi vatsaontelon etuosassa ellei sen ulkopuolella." Muu osa lausunnosta ilmenee sairaskertomuksesta. -- Tutkimuksessa olen todennut Virtasella vierasesineenä olevan pean-tyypin instrumentin".

Simpanen otti minusta röntgenkuvia 3.12.1979 ns. varjoaineen kera. Toisen kerran ilman varjoainetta. Näitten kuvien ottojen jälkeen tuli luokseni sisät. lääkäri Seppo Nyyssönen ja pyysi minut mukaansa kirurgi Hakolan puheille. Simpanen on salannut tietoisesti toisen kuvauksen ja kyseiset kuvat on hävitetty tai muuten he ne salaavat.Varjoaineen kanssa otetut rtg-kuvat ovat väärentäneet ja niihin sijoitettu vaihettu pihti ja näitä kuvia ovat pitäneet todisteena oikeudessakin.

Kirjassani ISÄN PUUMERKKI sivulla 98 on potilasasiakirjastani kopioinut rikostarkastaja Lauri Leppänen siten, että väärennetty kohta on mustana, joten siinä ei näy väärennystä

LUTHJE PETER MARTIN JOHANNES KUULUSTELTU 1.8.1983

Peltovuori kuulustellut syylliseksi epäilty. Kuulustelussa ei todistajaa eikä luettaessakaan.Kyseessä kirurgian erikoislääkäri.Kertonut "Virtasta koskevista potilaspapereista voidaan todeta, että instrumenttien poistoleikkaus on tapahtunut niin, että arpikudos on ensin poistettu. Tällöin vatsalihaksen alla olevan vatsakalvon päällä ja osittain sen alla oli pean-merkkinen instrumentti siten, että kärkiosa on ollut rintalastan alaosan seudussa kiinni. Tässä on ollut luinen kalkkeutuma, joka on syntynyt edellisen leikkauksen jälkeen. Instrumenttien toinen pää on sijainnut vatsaontelon puolella osittain vatsapaidassa kiinni.-- Huomautan vielä, että poistettu vieras esinen ei ole tuntunut käsin tutkimalla sen takia, koska se on ollut ainakin parin sentin paksun iho- ja lihasseinämän alla. Painettaissa vieras esinen on sitten siirtynyt alemmaksi, koska sen alla on ollut vatsaontelo".

Totta on kertonut pihdin sijainnista mistä kirurgi Hakola poisti pihdin, siis pihdin kärki oli rintalastan alaosassa kiinni ja siihen kasvanut luinen kalkkeutuma. Sen Luthje valehteli, että oli pean-merkkinen pihti. Huomioitava se, että Luthje kertomus on täydellisesti ristiriidassa röntgenkuva no: 3 kanssa, jonka kuvan Väyrynen todisti Vaasan hovioikeudessa väärennetyksi.
Ihmettelen jälleen Peltovuoren törkeätä puolueellista tutkintaa ja ei ole puuttunut esiin tuomaa röntgenkuvaa, vaikka hänellä oli kyseinen kuva hallussa.

Huomautan sen, että pihti oli paikassa josta on kertonut ensin kirurgi Hakola , Luthje ja Väyrynen. Prof. Arstilan lähetteellä kävin Helsingissä Mehiläisessä mangeettikuvauksessa 2000 luvun alussa. Radiologia joka kuvasi minut ja kesken kuvauksen sanoi," rintalastan alaosan selkärangan  puolelta on jotain poistettu, kun siinä näkyy leikkausarpia".Tämän jälkeen kerroin, että sieltä kirurgi Hakola poisti pihdin 12.12.79 pahoin syöpyneinä. Tämä on totuus, että pihti ei ole ollut missään vatsanpeitteissä.

YLILÄÄKÄRI HEIKKI SILVOLAN KUULUSTELU

Peltovuori kuulustellut Silvolan 17.8.1983 muuna. Kuulustelusta puuttunut todistaja ei luettaessakaan.
"Silvola. Punnituksen jälkeen instrumentit palautettiin Jokilaakson aluesairaalaan ja valokuvat jäivät minun haltuuni. Olen nyt luovuttanut minulle lähetetyt valokuvat poliisille. Potilas on myöhemmin kääntynyt minun puoleeni pyytäen minulta leikkauksessa käytettävää instrumenttien seurantalomaketta. Olen potilaalle ilmoittanut, ettei sellaista ole käytössä, vaan ainoastaan tarvikkeiden tarkistuskaava ja tallaisesta olen lähettänyt hänelle kopion".

Huomioitava se, että Silvola lähetti minulle kyseisen kopion, mutta siihen oli sitä ennen kynällä kirjoitettu vinosti 1 neula. Tämän kopion toimitin silloiselle asianajajalle Tapani Kaipomäelle. Epäilenkin Kaipomäen sen antaneen Peltovuorelle, jonka jälkeen on väärennetty täysin erilainen lomake. Silvolan lähettämää kopiota en ole saanut takaisin Kaipomäeltä.
Silvola luovutti väärennettyjä valokuvia Peltovuorelle kyseisenä päivänä kaksi kappaletta. Yksi kuva oli aikaisemmin toimitettu lääkintöhallitukselle tammikuun lopulla tai helmikuun alussa 1983. Kuvat oli otettu pean-nimisestä pihdistä. Pihtien ympärillä oli paljon lihaa, jota  epäilen sen  olevan jauhelihaa. Kyseessä olevista kuvista puuttui tulitikkulaatikko, joka oli alkuperäisissä kuvissa.

Epäilenkin, että Silvola ja Peltovuori työskentelivät yhdessä törkeän petosjutun suojelemisessa.

ERIKOISSAIRAANHOITAJA ANJA SARASTEEN KERTOMUS

Peltovuori kuulustellut hänet todistajana 1.8.1983."Varsinaiset instrumentit on yksin laskenut Kaija Kalliolinna ja niiden lukumäärää ei laitettu mihinkään ylös, vaan lukumäärä on yksin Kalliolinnan muistissa.-- Pean - merkkisiä instrumentteja sulkuvaiheessa käytettiin, kun vatsakalvoa nostettiin ylös neulomisen helpottamiseksi".
Totean vain sen, että ei voi olla sellaista tuomaria, joka ei käsittäisi tätä, että todistajat kertoneet perätöntä. Huomautan yhä Melinin kertomukseen, että vatsapeitteiden sulkemisessa ei tarvita pean-merkkisiä instrumentteja.
Peltovuoren työn"möhläilyt" sen kuin kasvavat ja epäilyksetkin lisääntyvät.

ERIKOISSAIRAANHOITAJA LEENA LASSILAN KERTOMUS.

Poimin näitä komisario Peltovuoren tekemisiä. Näitten henkilöiden kertomukset menivät ensimmäistä kertaa KKO:teen. Lassila kertonut kuulustelussa 22.6.1983: "Mitään kaavaketta ei instrumenttihoitajalla ole, mihin hän laittaa ylös leikkauksessa käytettävät instrumentit, vaan niiden lukumäärä on ainoastaan hänen muistinsa varassa.--- Mm. peaneja käytetään ottamalla niillä kiinni vatsakalvosta, kun leikkaushaavaa suljetaan".
Lassilan kertomus on ihmeellinen siihen nähden, että miten pihti olisi voinut vatsanpeitteisiin jäädä, koska hänen kertoman mukaan pihti on hoitajan kädessä, kun pitää niillä kiinni vatsakalvosta?

Tähän mielettömään selitykseen ei Peltovuori ole halunnut puuttua. Nimenomaan kuulustellut Lassilan todistajana.Epäilykseni sen kun kovenee Peltovuoren tutkintaan nähden, että kysyä täytyy sitä, että onko Peltovuori saanut työstänsä isonkin summan kahisevaa?

SAIRAANHOITAJA KAIJA KALLIOLINNA KERTOMUKSET.

Kalliolinna toimi instrumenttihoitajana 3.5.79 Keski-Suomen keskussairaalassa. Poliisikuulustelussa 23.6.83 Kalliolinna kertonut."Mihinkään ei instrumenttien lukumäärää laiteta ylös, vaan eri instrumenttien  määrä on ainoastaan instrumenttihoitajan muistissa. -  Vatsapeitteiden sulkemisessa käytetään  peania eikä koskaan krileä. - Olen nyt kuulustelun yhteydessä myöskin lukenut tohtori Hakolan selvityksen siitä, mistä hän Virtaselta palleatyräleikkauksen yhteydessä leikkauskohtaan jääneet peanit on poistettu ja totean, että siinä vaiheessa eli ennen vatsapeitteiden sulkemista tarkistuslaskennassa kaikki instrumentit ovat olleet tallella".

Vastineessa toukokuun 27 päivänä 1988 Kalliolinna toteaa;" On muistettava se, että Virtaseen jääneet pihdit olivat suhteellisen lihavan henkilön vatsapeitteessä (ei siis vatsaontelossa)".

Vastineen kirjoitti Kalliolinnan asianajaja Juhani Wacker.

Kalliolinna kovasti painottaa pean instrumenttia,jota olisi käytetty vatsapeitteiden sulkemisessa. Lääkäri Melin kuulustelussa painottaa:" Tässä toimenpiteessä ei kuitenkaan tarvita enää pean-merkkisiä instrumentteja".
Näin ollen Kalliolinnan kertomus on perätön, kuten instrumenttien seurantalomakkeenkin käytöstä.Ihmettelenkin minkä takia komisario Peltovuori ei ole puuttunut ristikkäisiin kertomuksiin?

KIRURGI ALLAN SÄRKILAHDEN SELITYS

Ensin otan esiin mitä Särkilahti kuulustelussa kertonut 22.6.1983."Virtasen tapauksessa on kyseessä aivan normaali palleatyräleikkaus, jonka suoritin Husfeltin menetelmää käyttäen. Olen käyttänyt tässä leikkauksessa instrumentteina sekä crileä että peaneja. Crileä olen käyttänyt suonien puristamiseen ja peaneja on käytetty vatsanpeitteitä suljettaessa. - Leikkauksessa käytettävien instrumenttien osalta ei mitään laskentakaavaketta ole olemassa, vaan niiden lukumäärän tarkistaminen tapahtuu muistin varaisesti ja sen tekevät leikkauksessa mukana olevat hoitajat.
Keski-Suomen  keskussairaalassa ei ole leikkauksessa käytössä instrumenttien seurantalomaketta "

"Lisäselvitys  2.3.82 Lääkintöhallitus lääkintölakimies Synnöve Amberla. Viitaten tiedusteluun 18.11.81 NNo 5128/481/81 Reino Tapani Virtasen kantelu 3.5.79 tapahtuneen leikkausoplikaation johdosta.
Tapahtumaa ei huomattu, koska silloin käytössä olleessa kirjantalomakkeessa ei instrumentteja laskettu. Oheisena on valokopio leikkauksen  yhteydessä käytetystä  instrumenttien seurantalomakkeesta". Allan Särkilahti 

Huomioitava Särkilahden kertomana käyttäneen crile suonenpuristinta suonienpuristamiseen.
Jatkaa, ja peaneja on käytetty vatsanpeitteitä suljettaessa.
Melin , Tässä toimenpiteessä ei kuitenkaan tarvita enää pean-merkkisiä instrumentteja.
Särkilahti tunnustaa käyttäneensä crile nimistä suonenpuristinta ja tämä pitää paikkansa Hakolan itsensä kertomana minulle 13.12.79. Lisäksi Väyrynen avoimesti on kertonut, että pihti löytyi vatsaontelosta ja oli pahoin syöpynyt. Mikään ei jää epäselväksi, etteikö pihti olisi löytynyt vatsaontelosta, sekä kiistatta pihti oli crile niminen.

En voi olla mainitsematta yhtä puhelua leikkaushuoneenhoitajan kansa tammik-helmikuun vaiheessa 1983. Hoitaja oli Elvi Haapala jolle soitin. Häneltä kysyin, onko keskussairaalassa käytössä instrumenttien seurantalomaketta? Hän vastasi, on käytössä ja ollut ainakin tämän 17 vuoden ajan minkä hän on ollut täällä töissä. Otin tämän jälkeen esiin, että minkälaisissa leikkauksissa käytetään esim. pean merkkistä pihtiä? Kertoi avoimesti sitä käytetään kokonaan muissa leikkauksissa ei palleatyräleikkauksissa. Palleatyräleikkauksissa käytetään crile merkkistä suonenpuristinta.

Instrumenttien seurantalomakkeen väärensivät sen takia, kun alkuperäisessä ei ollut pean nimistä pihtiä. Tämän takia vastapuoli on kovasti painottanut nimenomaan pean-merkkistä pihtiä.